Kuinka realisoin isoisäni perintöpostimerkit?

Jos merkit ovat olleet neljäkymmentä vuotta pahvilaatikossa, mikä mahtaa olla niiden kunto?

Mene kirjastoon ja lainaa Lape tai Norma postimerkkiluettelo Suomen postimerkeistä. Luettelohinta tarkoittaa kauppiaan ulosmyyntihintaa, todellinen arvo on noin 30% alempi. Suurharvinaisuuksien hinta voi toki nousta huutokaupoissa.

Muista että hinta pätee vain ehjiin ja siisteihin merkkeihin, ei rikkinäisiin. Kuka arvoi?
No Googleen voit syöttää sanan "postimerkkikauppa"...

Voisun

JO Joo !! jos menet postimerkki kerhoon niin, ota 2-3 ukkoa katsomaan ,ei yhta katsomaan, kun se on niin et ne tarjoo heti kohta oman hinnan ja nusssivat silmaan, lape postimerkki kirjan voit ostaa ja tutkia yksin talven aikana, ei mitaan kiiretta ole, jos et ole aivan PA. Kirjan voit ostaa postista tai kirjakaupasta. loisto leimaiset ovat hyvia,eli missa nakyy paiva-vuosi-kuukausi- paikkakunta
huutokauppaluettelot on niissa saa hiukan apua, esim, kajhellman.com tulevanluettelon voit tilata soittamalla kyseiseen firmaan hesaan,
ONNEA

Lapen luettelohinnat ovat jälleenmyyntihintoja priimalle tavaralle - eivät lähelläkään sisäänostohintoja. Jos merkit ovat vähemmän arvokkaita luettelohinnaltaan voit huoletta olettaa saavasi noin 20% tai alle. Jos merkit ovat arvokkaampia luettelohinnalta voit päästä jopa 50% hintoihin, Jos kyseessä on RRR merkit, eli harvinaiset - hinnat voivat kohota jopa hinnaston hinnoista.

Väittäisin, että kun käytät liittoon kuuluvaa huutokaupan järjestäjää saa parhaan hinnan. Eli huutokauppaat merkit jonkun liikkeen huutokaupassa. Merkin markkinahinta on se mitä ostaja on valmis siitä maksamaan. Suurin osa liikkeistä antaa noin arvion merkeille ennen huutokauppaan jättämistä.

Huuto.net ja systeemi.net ovat paikkoja joissa voi seurata mitä muut saavat ja maksavat merkeistään.

http://www.spkl.fi/

Jos minulla olisi jotain ukkini keräämiä merkkejä, niin en myisi, vaan säilyttäisin itselläni. Ymmärrän, että ei säilytä muistona autonromuja tms, mutta noiden nyt luulisi menevän aika pieneen tilaan. Aika rahapula pitäs olla, että itse myisin jotain tuollaista.

99% peruskokoilmista on semmoisia että ne ostetaan kilohintaan,ja voi helposti

laskea ei se summa ole montaa euroa,eli lapsenlapselle tms,lahjaksi

voi vaikka innostua tervehenkiseen harrastukseen.

Olen 63:n,keräsin merkkejä 4-7vuotiaana,niitä on ympärimailmaa.kymmeniä vuosia kulkivat mukana kirjekuoressa, luulin niiden jo hävinneen kunnes vuosi sitten muuton yhteydessä löyty.Niitä on noin 200 kpl.Sitte aloin netinkautta jälestää oisko mitään arvoa, viikon työ, sais ehkä 50€. liian nuoria.Annan ne jollekkin lapsenlapsista.

Olen perinyt kaikenlaista pientä isovanhemmiltani tai vanhempieni sediltä ja tädeiltä. Näitä vaalin ja siirrän ne aikanaan perintönä omille lapsilleni ja lapsenlapsilleni. Olen muutamien esineiden kohdalla seurannut, mitä esim. Huuto.netissä tms pyydetään samanlaisista esineistä. Voisin antaa muutaman vielä konservoida, mutten missään nimessä myisi. Rahallinen arvo ei koskaan korvaa tunnearvoa.

Kaupallinen ja tunnearvo ovat aivan oma juttunsa - valitettavasti tunnearvo on henkilökohtainen eikä siirry ostajalle. Jos pikkurahasta ei ole puutetta ja kokoelma ei ole suuri - tilaa vievä, ei kannata myydä. Toisaalta jos merkit eivät merkitse mitään henkilökohtaisesti - kannattaa laittaa kiertoon ja ottaa rahat pois. Huutokaupoista saa päivän hinnan merkeillle - hyvistä merkeistä saa rahaa tusinatuotteita ei tahdo kukaan, ei edes halvalla.

Kyllä nyt joka kenkälaatikkokokoelmasta sen satatonnia saa kevyesti. Ei muuta kuin Veholle uutta Mersua tilaamaan.

... tai sitten ei.

viet ne näytille hto-huutokauppoihin

http://www.philabid.fi/indexget.php?y=1002&k=0

T: http://www.keraily.info