Taas vaihteeks joku ulkosuomalainen kokoomuksen sätkynukke esittää uuden suomen blogissaan typeriä mielipiteitään kuinka suomalaisten palkkoja pitäisi leikata ja kuinka hyvä juttu nykyinen taloustaantuma oikein on. Aikooko joku vielä tosissaan äänestää kokoomusta kuntavaaleissa näiden talousnerojen talousoppien siivittämänä vai kannattaisko kuitenkin vielä harkita:
http://johanporvoo.puheenvuoro.uusis...aan-tapahtunut
"Timo Soinin ehdotus euroalueen jakamisesta on virheellinen. Euroaluetta ei pidä missään nimessä jakaa "köyhiin ja rikkaisiin". Köyhien maiden tasoittava vaikutus euron arvoon on positiivinen asia.
Euron arvon heikkeneminen on erittäin tervetullut piristysruiske eurooppalaiselle taloudelle. Teollisuus työtekijöineen vielä kiittää eurokriisiä. Hetkellinen notkahdus on suorastaan suotava piirre vallitsevassa rakennemuutoksessa, jossa väistämättä tapahtuu myös varallisuuden uusjakoa vaikka sitä emme toivokkaan.
Itse asiassa euro saisi heikentyä nykyisestä vielä enemmän, jotta työpaikat alkaisivat säilyttää paikkansa Euroopan maaperällä sen sijaan, että valuisivat halvemman kustannuksen maihin. Euroalueen kilpailukyky on ollut vuosikaudet alamaissa nimenomaan yliarvostetun euron vuoksi. Nyt tilanne on hieman tasoittunut. Viennin voisi olettaa kasvavan sitä vauhdikkaammin mitä heikommaksi euro käy.
Tietysti totta on, että tuontitavaroiden hinnat nousevat ja energia etenkin polttoaineiden osalta kallistuu. Ihmiset joutuvat leikkaamaan kulutustottumuksistaan, mutta toisaalta, euroalueen työllisyys kasvaa ja tavaroiden kotimaisuusaste nostaa arvostustaan huokeampina hintoina verraten tuontitavaroihin. Näin ainakin teoriassa, eikä tämä tietenkään koske sellaisia tuotteita, jotka ovat valmistusprosesseiltaan ja materiaaleiltaan kovin tuontiraaka-aineriippuvaisia. Verotuksella tai ylisuurilla palkkavaateilla ei mielestäni kannata pilata tätä erinomaista tilaisuutta ja EU tasolla olisi jotenkin hoidettava asiat niin, että korot pysyvät maltillisina. Korkopaine tai pelko korkojen äkillisestä noususta on riskitekijä, joka hidastaa toipumista eivätkä yritykset uskalla investoida riskillä. Liikkeellä olevan rahan määrää pitäisi lisätä setelipainatuksella, jolloin rahan arvo laskisi, mutta toisaalta syntyvä inflaatio söisi syntynyttä velkataakkaa.
Häviäjiä ovat ne, joilla on huomattavia euromääräisiä talletuksia ja kiinnityksiä. Fiksuimmat ovat toki jo ajat sitten muuttaneet säästönsä kullaksi tai muihin vakaampiin valuuttoihin kuten Norjan kruunuiksi tms. Pelimiehet tekevät edelleen puhdasta rahaa heiluvilla osakekursseilla. Monikansallisia yrityksiä ei juurikaan koko eurokriisi kiinnosta, koska näille, jotka voivat siirrellä tileiltä toiselle omaisuuksiaan, haistavat eurokriisissä lähinnä mahdollisuuden rikastua. Pääomat ovat jo kaukana kriisipesäkkeistä ja hetkellinen hiipuminen markkinoilla ei juurikaan suurta laivaa keinuta.
Toisaalta tässä herää kysymys, uskaltaako kukaan investoida tai ryhtyä suurempiin projekteihin valuutan arvon heiketessä ainakaan ennen kuin tilanne tyyntyy? Pelkäävätkö raharuhtinaat hyödyntää tilaisuutta? Nykyisessä taantumassa juuri pitäisi hyödyntää euroalueen horjuvuutta ja panostaa tuotannon kasvattamiseen paikallisesti EU:n alueella. Nyt tosin taitaa ilmassa olla "odotuksen" henkeä. Moni tahtoo katsoa kortit ensin, ennen kuin panostaa liiaksi. Poliitikot voivat Brysselissä paljolti vaikuttaa tähän prosessiin luomalla vakautta markkinoille.
Soinin ehdottama jako kahden eri euroalueen perustamisesta vahvoihin ja heikkoihin on mielestäni huono vaihtoehto. Parempi, että tuetaan kiltisti kriisimaita ja pysytään nykyisessä järjestelmässä. Antaa euron heikentyä heikentymistään ja kerätään vasta myöhemmin syntyneet hedelmät puista. Nyt näyttää lohduttomalta vaikka tilanne onkin kokonaisuutta ajatellen mitä mainioin Euroopan kannalta.
Yksittäiset ihmiset toki näkevät tämän pelkästään valtavina tukipaketteina, verojen kiristyksinä, velkataakan kasvuna, "väliaikaisena" työttömyytenä, elinkustannusten nousuna ja niin edelleen, mutta pitkässä juoksussa tämäkin tilanne kääntyy voitoksi järjestelmän vakautuessa ja investointien alkaessa valua kohden Eurooppaa. Olen lähes vakuuttunut, että näin tulee tapahtumaan, mikäli prosessia ei jarruteta yltiöpäisellä byrokratialla ja hötkyilyllä. Euron kurssin on vain vajottava tarpeeksi alas ja niin sanotun "kupla" -elintason puhjettava. On mentävä lähemmäksi kilpailevien maiden elintasoa, jotta teollisuus menestyisi ja pärjäisi kilpailussa eikä kaikkea valmistettavaa tavaraa tarvitsisi kuljettaa euroalueen ulkopuolelta täkäläisiin marketteihin myytäväksi järjettömällä ylihinnalla. Elintason laskiessa paikallisuus kiittää ja tässä tapauksessa "paikallisuus" koskien koko euroaluetta. Hitaasti hyvä tulee!"
http://johanporvoo.puheenvuoro.uusis...aan-tapahtunut
"Timo Soinin ehdotus euroalueen jakamisesta on virheellinen. Euroaluetta ei pidä missään nimessä jakaa "köyhiin ja rikkaisiin". Köyhien maiden tasoittava vaikutus euron arvoon on positiivinen asia.
Euron arvon heikkeneminen on erittäin tervetullut piristysruiske eurooppalaiselle taloudelle. Teollisuus työtekijöineen vielä kiittää eurokriisiä. Hetkellinen notkahdus on suorastaan suotava piirre vallitsevassa rakennemuutoksessa, jossa väistämättä tapahtuu myös varallisuuden uusjakoa vaikka sitä emme toivokkaan.
Itse asiassa euro saisi heikentyä nykyisestä vielä enemmän, jotta työpaikat alkaisivat säilyttää paikkansa Euroopan maaperällä sen sijaan, että valuisivat halvemman kustannuksen maihin. Euroalueen kilpailukyky on ollut vuosikaudet alamaissa nimenomaan yliarvostetun euron vuoksi. Nyt tilanne on hieman tasoittunut. Viennin voisi olettaa kasvavan sitä vauhdikkaammin mitä heikommaksi euro käy.
Tietysti totta on, että tuontitavaroiden hinnat nousevat ja energia etenkin polttoaineiden osalta kallistuu. Ihmiset joutuvat leikkaamaan kulutustottumuksistaan, mutta toisaalta, euroalueen työllisyys kasvaa ja tavaroiden kotimaisuusaste nostaa arvostustaan huokeampina hintoina verraten tuontitavaroihin. Näin ainakin teoriassa, eikä tämä tietenkään koske sellaisia tuotteita, jotka ovat valmistusprosesseiltaan ja materiaaleiltaan kovin tuontiraaka-aineriippuvaisia. Verotuksella tai ylisuurilla palkkavaateilla ei mielestäni kannata pilata tätä erinomaista tilaisuutta ja EU tasolla olisi jotenkin hoidettava asiat niin, että korot pysyvät maltillisina. Korkopaine tai pelko korkojen äkillisestä noususta on riskitekijä, joka hidastaa toipumista eivätkä yritykset uskalla investoida riskillä. Liikkeellä olevan rahan määrää pitäisi lisätä setelipainatuksella, jolloin rahan arvo laskisi, mutta toisaalta syntyvä inflaatio söisi syntynyttä velkataakkaa.
Häviäjiä ovat ne, joilla on huomattavia euromääräisiä talletuksia ja kiinnityksiä. Fiksuimmat ovat toki jo ajat sitten muuttaneet säästönsä kullaksi tai muihin vakaampiin valuuttoihin kuten Norjan kruunuiksi tms. Pelimiehet tekevät edelleen puhdasta rahaa heiluvilla osakekursseilla. Monikansallisia yrityksiä ei juurikaan koko eurokriisi kiinnosta, koska näille, jotka voivat siirrellä tileiltä toiselle omaisuuksiaan, haistavat eurokriisissä lähinnä mahdollisuuden rikastua. Pääomat ovat jo kaukana kriisipesäkkeistä ja hetkellinen hiipuminen markkinoilla ei juurikaan suurta laivaa keinuta.
Toisaalta tässä herää kysymys, uskaltaako kukaan investoida tai ryhtyä suurempiin projekteihin valuutan arvon heiketessä ainakaan ennen kuin tilanne tyyntyy? Pelkäävätkö raharuhtinaat hyödyntää tilaisuutta? Nykyisessä taantumassa juuri pitäisi hyödyntää euroalueen horjuvuutta ja panostaa tuotannon kasvattamiseen paikallisesti EU:n alueella. Nyt tosin taitaa ilmassa olla "odotuksen" henkeä. Moni tahtoo katsoa kortit ensin, ennen kuin panostaa liiaksi. Poliitikot voivat Brysselissä paljolti vaikuttaa tähän prosessiin luomalla vakautta markkinoille.
Soinin ehdottama jako kahden eri euroalueen perustamisesta vahvoihin ja heikkoihin on mielestäni huono vaihtoehto. Parempi, että tuetaan kiltisti kriisimaita ja pysytään nykyisessä järjestelmässä. Antaa euron heikentyä heikentymistään ja kerätään vasta myöhemmin syntyneet hedelmät puista. Nyt näyttää lohduttomalta vaikka tilanne onkin kokonaisuutta ajatellen mitä mainioin Euroopan kannalta.
Yksittäiset ihmiset toki näkevät tämän pelkästään valtavina tukipaketteina, verojen kiristyksinä, velkataakan kasvuna, "väliaikaisena" työttömyytenä, elinkustannusten nousuna ja niin edelleen, mutta pitkässä juoksussa tämäkin tilanne kääntyy voitoksi järjestelmän vakautuessa ja investointien alkaessa valua kohden Eurooppaa. Olen lähes vakuuttunut, että näin tulee tapahtumaan, mikäli prosessia ei jarruteta yltiöpäisellä byrokratialla ja hötkyilyllä. Euron kurssin on vain vajottava tarpeeksi alas ja niin sanotun "kupla" -elintason puhjettava. On mentävä lähemmäksi kilpailevien maiden elintasoa, jotta teollisuus menestyisi ja pärjäisi kilpailussa eikä kaikkea valmistettavaa tavaraa tarvitsisi kuljettaa euroalueen ulkopuolelta täkäläisiin marketteihin myytäväksi järjettömällä ylihinnalla. Elintason laskiessa paikallisuus kiittää ja tässä tapauksessa "paikallisuus" koskien koko euroaluetta. Hitaasti hyvä tulee!"
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.