Usein kuulee saarnattavan sellaisesta herkullisesta raamatunpaikasta kuin "Rikas mies ja Lasarus". Puhujat vaan selittävät sen sanasta sanaan sellaisenaan ottamatta yhtään huomioon kyseessä olevan vain vertauksen. Jeesus puhui usein vertauksilla, miksikähän? Halusiko Hän jättää "jumalan lapsille" tulkinnan oman ymmärryksensä varaan.
Kun Johannes oli vankina Patmos luodolla, hän näki siellä tulevia tapahtumia ja maailmanhistorian kulun ja lopun.
Johannes näki uuden maan ja uuden taivaan, mutta lestadiolainenpa ei otakkaan Johanneksen näkyjen selityksiä todesta, eli kirjaimellisena, vaan uusi maa ja uusi Jerusalem selitetäänkin hengelliseksi vertauskuvaksi.
Totta Mooses Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan eli ilmakehän ja me päästään sitten asumaan uudistetussa maa planeetassa. Tämä ei ole mikään jehovalaisten keksimä visio vaan aivan selvää raamatun tekstiä sieltä ilmestyskirjasta. Lestadiolaisten mukaan vain heidän ymmärryksensä on ainoa oikea raamatuntulkinta, koska vain heillä on Pyhän Hengen antama oikea tulkintatieto raamatusta.
Lestadiolaiset eivät kuitenkaan usko uuteen maahan, eikä taivaaseen, vaan siihen taivaaseen, johon Jeesus meni jo ajat sitten.
Maailmanlopulla vl-saarnaajat eivät herkuttele enää sillä tavalla kuin joskus 1960-luvulla tekivät.
Kysyisinkin aidoilta täällä vierailevilta vl-uskovilta, miten he käsittävät vertaukset ja ei-vertaukselliset kohdat raamatusta.
Kun Johannes oli vankina Patmos luodolla, hän näki siellä tulevia tapahtumia ja maailmanhistorian kulun ja lopun.
Johannes näki uuden maan ja uuden taivaan, mutta lestadiolainenpa ei otakkaan Johanneksen näkyjen selityksiä todesta, eli kirjaimellisena, vaan uusi maa ja uusi Jerusalem selitetäänkin hengelliseksi vertauskuvaksi.
Totta Mooses Jumala luo uuden taivaan ja uuden maan eli ilmakehän ja me päästään sitten asumaan uudistetussa maa planeetassa. Tämä ei ole mikään jehovalaisten keksimä visio vaan aivan selvää raamatun tekstiä sieltä ilmestyskirjasta. Lestadiolaisten mukaan vain heidän ymmärryksensä on ainoa oikea raamatuntulkinta, koska vain heillä on Pyhän Hengen antama oikea tulkintatieto raamatusta.
Lestadiolaiset eivät kuitenkaan usko uuteen maahan, eikä taivaaseen, vaan siihen taivaaseen, johon Jeesus meni jo ajat sitten.
Maailmanlopulla vl-saarnaajat eivät herkuttele enää sillä tavalla kuin joskus 1960-luvulla tekivät.
Kysyisinkin aidoilta täällä vierailevilta vl-uskovilta, miten he käsittävät vertaukset ja ei-vertaukselliset kohdat raamatusta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jolla ei ole Pyhän Hengen uskonlahjaa, ei käsitä sen paremmin vertauksia kuin ei-vertauksiakaan. Raamattua ei saa alkaa järjellä selittämään, silloin mennään pahasti metsään. Usko on puhtaasti uskonasia, siinä ei ole järjelle sijaa hiventäkään. Kun uskot vain syntisi anteeksi, sinun ei tarvitse alkaa järkeilemään, niinkuin epäuskoiset täällä tekee. Mitä järkeily auttaa? ei mitään, aina ollaan samassa lähtöpisteessä, mutta uskon lahjalla päästään autuaitten maahan
Ajattele hiukan mitä kirjoitat! Kun on usko sydämellä niin järjestä on runsaasti hyötyä raamatun selityksessä. niin vain on.
Jos minä perustan joskus uskonnon tai muun vastaavan järjestelmän, haluan sinun kaltaisiasi siihen porukkaan! :) Pitää ainoastaan uskoa, eikä kyseenalaistaa tai ajatella. Loistavaa tottelevaista massaa!
Tätä kuvaamaasi Rikas mies ja Lasarus -vertauksen selitystapaa kristillisyydessämme kutsutaan nimellä "allegorinen selitystapa". Allegorisen selitystavan ideana on, että jokaiselle tapahtuman tai vertauskuvan yksityiskohdalle haetaan jokin merkitys toisesta yhteydestä. Merkitystä ei yleensä varsinaisesti perustella, kunhan se tuntuu oikean suuntaiselta. Allegorisen selitystavan oikeellisuutta voi perustella oikeastaan vain "oikealla tuntumalla" tai erityisellä "Pyhän Hengen ilmoituksella minulle".
On hyvin tavallista, että jos koko vertauskuva pohdittaisiin läpi asti allegorisen selitystavan kautta, päädyttäisiin auttamattomasti pahoihin sisäisiin ristiriitoihin. Esimerkiksi Lasaruksen paiseita selitetään usein synniksi. Onko rikas mies sitten synnitön, koska hänellä ei moisia ollut? Ja miksi uskovainen Lasarus olisi epäuskoisen rikkaan miehen pöydästä halunnut syödä "armopaloja"? Allegorisessa selitystavassa nämä asiat yleensä ohitetaan ja halutaan vain ilmaista jokin tietty oma viesti johonkin Raamatun kohtaan linkittäen.
Lähes yksikään teologi eikä myöskään moni valveutunut arvostettu maallikkopuhuja, kuten JU, missään tapauksessa käytä allegorista selitystapaa. He pitävät sitä hyvin vaarallisena, koska melkein mitä tahansa voi sisällyttää mihin tahansa kohtaan Raamattua. Mistä tiedämme, onko juuri minun mielessäni oleva allegorinen selitys oikea eikä vain minun tai jonkun muun hurskasta arvailua? Puhujalla on suuri vastuu puheistaan, ettei hän vahingossa pahenna seurakuntaa.
On paljon turvallisempaa pysyä siinä ilmoituksessa, minkä voi löytää Raamatusta suoraan. Tätä esimerkiksi Luther korosti nk. Sola Scriptura (yksin Raamattu)-periaatteessaan. Tämän mukaan korkein auktoriteettimme on Raamatun suora sana, eikä sen rinnalle saa nostaa mitään muuta kuten perinteitä, ilmestyksiä tai Pyhän Hengen minulle antamaa ilmoitusta.
hmm- nimimerkille KIITOS tästä perusteellisesta järkeilystä. Olet vl-uskova ja on ilahduttavaa, että tekin joskus alatte pohtimaan ja järkeilemään.
Tosin tämä kyseinen vertaus jää vaille selitystä, vaan se jää edelleenkin voimaan snasta sanaan, eli lapsenomaisesti uskotaan, että joku lasarus eleli rikkaan miehen pöydän alla. Ei voi olla sanasta sanaan totta, sillä kukaan ei siedä oikeasti kenenkään kurjan asuvan oman pöytänsä alla, vaan kyllä ne ovat aina olleet omissa slummeissaan.
Kuka muuten on keksinyt tämän allegorisen selitystavan. Siitä ei kyllä maallikkopuhujat , teologiaan perehtymättömät ymmärrä höykäsen pöykästä.
En ymmärrä kyllä minäkään, vaan ymmärrän asian niin, ettei kertomus voi olla sanasta sanaan totta, sanoohan sen raamatun kirjoittajakin, että kyseessä on vertaus. Mitä siis vertauksella ymmärretään. Seurapuhujat voisi valottaa asioita yhtä sisältörikkaasti kuin sinä äskeisessä yritit valottaa.
Tätä me täällä keskustelupalstoilla odotamme, että te aidot vl-t kirjoittaisitte meille. Seurapuheissa ei kuitenkaan perinteisesti aleta asioita käsittelmään tältä pohjalta, vaan tyydytään lyhyeen liturgiaan, usko vain ja tee parannus.
Ei se kuulkaa riitä, me odotamme syvällisempää vuoropuhelua.
Luotatte vain Pyhän Hengen antamiin sanoihin seurasaarnoissa. Miksi sitten pitää jonkun paneutua tiiviisti teologian opintoihin, jotta osaisi toimia papin virassa, jos Pyhä Henki osaa paremmin antaa tietoa.
Ei se kuulkaa näin mene, ei voi sokeasti luottaa vain johonkin henkeen, vaan kyllä täytyy itse lukea, opiskella ja ottaa asioista selkoa.
Raamatussa kerotaan mikä on vertaus. Jeesus sanoi - oli rikas mies ja Lazarus - siis oli. Se ei ollut raamatun selittäjien mukaan vertaus vaan todellinen tapaus.
Yhtä kaikki opetus ei siitä mihinkään muutu.
Niin mutta kun siellä sanotaan aabrahamin helma, niin eihän se voi tarkoittaa, että me kaikki sinne sovittaisiin, eli vertauskuvallistahan se teksti on. Lisäksi, me ei voida olla yhteydessä helvetin ja taivaan välillä, sillä kuinka autuaat voisivat olla onnellisia, jos he saisivat koko ajan nähdä sinne vaivanpaikkaan, joissa olisi paljon omaisia ja ystäviä sekä paljon entisiä tuttuja.
Miten sun mielestä tuo oli- sana selvittää, että kysymyksessä oli todellinen tapaus.
Jos pidät tätä yhtä raamatunpaikkaa just sellaisenaan otettavana, sinun pitää ottaa myös ilmestyskirjan uusi maa ja uusi taivas todellisena tapahtumana.
Sinun pitää osata selittää, mitä tarkoittaa se, että heidät on polttava tuli niin, ettei heistä ole jäävä juurta eikä oksaa.
Sammumaton tuli ei tarkoita, että se olisi sammumaton, koska tuli sammuu aina, kun se on tehnyt tehtävänsä, eli polttanut tuhkaksi.
helvetti jos mikä on vertauskuvallinen
VL-maallikkosaarnaajat osaavat saarnata toisiltaan opitun mallin mukaisesti vain muutamasta raamatunpaikasta; tuhlaajapoika-vertaus, rikas mies ja Lasarus, peltoon kätketty aarre, vertaus velan anteeksi saaneesta, vimeinen tuomio, maailman luominen jne...
Kun näitä poloisia ei mitenkään kouluteta, vaan laitetaan kylmiltään seurakunnan eteen, niin ei siinä kovin laajaa teologista kirjoa tulla näkemään.
Luuk 16
19. Oli rikas mies, joka pukeutui purppuraan ja hienoihin pellavavaatteisiin ja eli joka päivä ilossa loisteliaasti.
20. Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita
21. ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.
22. Niin tapahtui, että köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Aabrahamin helmaan. Ja rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin.
23. Ja kun hän nosti silmänsä tuonelassa, vaivoissa ollessaan, näki hän kaukana Aabrahamin ja Lasaruksen hänen helmassaan.
24. Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'
Oven edessä tuo köyhä oli. Mutta rikkaan pöydältä putosi ne eväät. Tavallaan ylimääräiset, mitä jäi, köyhä otti. Toisaalla Raamatussa on myös viljoista, että jättää keräämättä kaikki, jotta köyhille jää osa. Siis rikkaat eivät saa kaikkea tarkasti ottaa itselleen, vaan ravintoa pitää jättää köyhille, jotta saavat hakea itselleen syötävää.