Voihan hemmetti että se yks tummatukka näytti taas herkulliselta tiukoissa farkuissaan. Saisi käyttää niitä useamminkin :P
Tuli kyllä aika riettaitakin ajatuksia mieleen hänen peffaansa katsoessa aina ohi kulkiessaan mutta ei siitä sen enempää.
Käytöksensä on kyllä ristiriitaista. Joskus olen pelkkää ilmaa hänelle. Silloin ei tiedä että uskaltaakohan hänelle mitään sanoakaan kun vaikuttaa niin äkäiseltä tai tympääntyneeltä.
Joskus, niin kuin tänäänkin, huomasin hänen katsovan minua ja myhäilevän itsekseen vaikka puhuin ihan eri henkilölle sillä hetkellä.
Tuli kyllä aika riettaitakin ajatuksia mieleen hänen peffaansa katsoessa aina ohi kulkiessaan mutta ei siitä sen enempää.
Käytöksensä on kyllä ristiriitaista. Joskus olen pelkkää ilmaa hänelle. Silloin ei tiedä että uskaltaakohan hänelle mitään sanoakaan kun vaikuttaa niin äkäiseltä tai tympääntyneeltä.
Joskus, niin kuin tänäänkin, huomasin hänen katsovan minua ja myhäilevän itsekseen vaikka puhuin ihan eri henkilölle sillä hetkellä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Miksi et vastaa hänen katseeseen?jos hän ei aina uskalla huomata sinua...
Ei kehtaa tuijottaa. Hän kääntää aina katseensa nopeasti pois kun minä vilkaisen häneen päinkään, siis silloin kun hän sattuu samalla katsomaan minuun päin.
Hän varmaan katsoo minua siksi kun luulee minun katselevan häntä. Ja minä katson häntä siksi kun luulen hänen katselevan minua.
Parempi kai se kun ei töissä rupea mitään säätämään. Liikaa uteliaita silmäpareja.
Ja kun pitäisi niitä töitäkin tehdä eikä vilkuilla työkaverin farkkupeppua aina kun mahdollista.
Nimenomaan,ei kehtaa tuijottaa.Mutta katseen vältteleminen tuntuu pahalta,vaikka se toisen katse olisikin melkein viaton;)
mitäs jos huomenna hymyilisit sille?
Tummatukka näkee pitkästä ja komeasta unia vaan. Tänäänkin töiden jälkeen päiväunilla.
Näitkö häntä tänään?
...itse vain olen se tummatukka osapuoli. Yritän tavoittaa ihastukseni katseellani ja kun hän yhtäkkiä vastaakin katseeseeni, menen täysin hämilleni ja käännän ujoudessani katseeni pois. Samalla hetkellä kiroan itseni ja ujouteni maanrakoon, sillä tuo hetki on ohi, vaikka mieli tekisi syödä tää mies silmilläni (ja vähän muutenkin ;)
Välillä en uskalla edes katsoa suuntaansa, sillä en oikein saa selvää mitä hän minustan ajattelee. Ja kun on ne kymmenet silmäparitkin ympärillä joka päivä, en kehtaa tuijottaa. Kun saisin edes yhden selvän merkin, että kiinnostus on molemminpuolista, sitten ehkä uskaltaisin lähestyä ja pyytää herraa vaikkapa ulos joskus. Mites teillä etenee, oletteko päässeet katseidenvaihtoa pidemmälle? Oletteko mitenkään tekemisissä työajan ulkopuolella?
etkai se vaan oo sä....
Olen huomannut myös erään tummatukan katseet ja moikkailut en ole tyhmä ;)
Sen kun tietäis.. :)
evvvk