Parempaa elämää kohti

jäbä333555 kirjoitti:

Olen 25-vuotias mies ja parisuhteessa. Oon elämäni aikana kokenut yhden pahan masennuksen,mistä selvisin kuin ihmeenkaupalla. Nyt olen alkanut tuntee oloni todella yksinäiseksi,tuntuu että ei ole kavereita kenelle puhua. Kyllä jokainen ihminen tarvii ainakin hyvän ystävän kumppanin lisäksi. Oon myös ollut joskus koulukiusattu ja sen takia en luota oikeen ihmisiin. Tulen kyllä toimeen kaikkien kanssa,enkä pelkää sosiaalisia tilanteita. Oon mielestäni aina ollut se joka erottuu porukassa, mua ei ole ikinä kiinnostanu ryyppäminen ja sekoilu. Mä haluaisin tehä ihan normi juttuja ja joskus keskustella vaikka ihan syvällisesti. Nykynuoriso nykyään voi mielestäni todella huonosti, eikä syy ole aina nuoren. Voin luetella esimerkkejä nuorten huonovointiin. Työelämässä nuoria käytetään hyväks kun käytetään vuokratyövoimaa, omassa tapauksessa se meni niin,että soitetaan kun on töitä ja potkitaa pihalle ilman mitään syitä. Monissa perheissä käytetään paljon päihteitä mitkä vaikuttaa nuorten elämään, ja pahimmassa tapauksessa niistä tulee samanlaisia. Suomihan ei ole pitkään aikaan ollut mikää hyvinvointivaltio,kaikki rahatki menee ihan hukkaan eikä niitä laiteta sellasiin asioihin missä tarvitaan apua ja se on nuorten mielenterveyshoito. Miten suomi kuvittelee että ne saa tulevaisuudessa työvoimaa kun suurinikäluokka jää eläkkeelle. Nuoria jää kokoaja enemmän työkyvyttömyyseläkkeelle ja masentuu. Mutta mun asian pointti olisi että kaikilla olisi edes yksi hyvä ystävä elämässä,joku kenelle puhua ku asiat on hyvin tai hunosti. Tiedän että mun elämä ei ole pahimmasta päästä. ja on ihmisiä jotka joutuu kokee aivan liikaa asioita.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä