kun rakkaus kutsui, matkaasi lähdin. Vain katse riitti ja syliisi sulin. Silmissä palo, himoako vain, iloa ja suurta huumaa. Joskus riitaa ja surua. Olit iho minun ihollani. Odotin sinua, et tullut, kesällä sinua kaipasin, et tullut. Ehkä aika tuo unohduksen. Hyvää yötä!
En mä sua unohda, mutta
ikävä helpottaa jo
9263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Aika lailla näin. Et vain koskaan ollut siellä, olen jo tottunut. Ja sekin on totta etten herää enää yöllä pahaan oloosi ja ikävään. Mä nukun nykyään hyvin. En myöskään tunne sinua enää ihoni alla. Joskus tuntuu jotain, mutta olen varma ettei se liity minuun. Paljon on tosiaan muuttunut tämän kesän aikana. Ja uskon että se on ihan hyvä niin.
ent jos se joku nukkuu kuin tukki sillä välin kun sinä uskottelet itsellesi oikein herääväsi Hänen pahaan oloonsa ja ikäväänsä sinua kohtaan? Eikö ole aika lapsellista ja narsistista uskotella itselleen tuollaisia?
Olet edelleen ajatuksissani jokaikinen päivä. Kauniita unia, nuku hyvin...
Sinäkin minun ajatuksissani, jatkuvasti kaipaan.
että ihan joka kijuuttaja se on sinunki rakas .. oli varmaan vitsi.
kuules, jos sinä unohtaisit minut se olisi pahin loukkaus mitä tiedän.
aina vaan yhtä vitsikäs näitten juttujes kanssa ... !
ap .. on .. kuka ? mistä sinä sen " rakkaaksesi " voit tietää ?
toi ajatusmaailma. oks siä todellisuutta ollenkaan ?