on my birthday

jo lapsena, en välitä enää synttäreistä, en omista, enkä muiden :(

parempi kun yksinäisenä ei juhli synttäreitä ollenkaan. en ole itsekään juhlinut enkä muutenkaan välittänyt koko päivästä enää. samanlainen day kuin mikä tahansa muukin.

Onnea sulle! lähde ulos..mene kävelylle tai käy kaupungilla elokuvissa..mene syömään tai kahvittelemaan kera leivoksen :) Aloita myös rohekasti rupattelu jonkun muun yksinäisen kanssa..etiäpäin..

Itse olen viettänyt syntymäpäiväni lähinnä Nauttien. Ulkona syömässä käyden, ottaa töistä vapaata, että pääsee johonkin ostarille kyttäämään, kuuntelemaan toisten ihmisten keskusteluja, hyvä kirja/elokuva ja lasillinen jotain hyvää juomaa (eikä tämän edes tarvitse olla alkoholia!) lempiruokaa, jokin ylellinen hieronta keskellä päivää, kampaajalla käynti... Näitä asioita yleensä minä teen syntymäpäivänäni. Ja jos osuu viikonloppuun, niin käymme lapseni kanssa syömässä ulkona leivokset, ja teemme kaikkea kivaa yhdessä ja herkutellen elämästä.
Ja siis tämä yksinäisen elämästä, joka on yh-äitinä AINA. Ei siis ole vapaata tästä äitinä olemisesta koskaan.7

Mulla on syntymäpäivä tulossa,pyöreitä vuosia. Olisin halunnut juhlia. Kavereita tai ystäviä mulla on kolme... kukaan heistä ei pääse lähtemään kanssani mihinkään,on sovittu toisten kavereiden kanssa jotain menoa tai luvattu olla puolison kanssa kotona. Viime vuonna ja sitä edellisenä sama juttu. Samoin uutena vuotena,juhannuksena ja vappuna.... Vähemmästäkin sitä tuntee itsensä tarpeettomaksi. kyyneleet polttaa silmiä.

Paskamaista kun ei oma perhekään muista. Olisko yks tekstiviesti liikaa vaadittu? Sen minäkin heille lähetän ja iloset kiitokset tulee takasin.

Facebookia en oo vuoteen käyttäny eikä siellä kukaan onnittelekaan --- kukaan niistä 9 "kaverista" sukulaisia lähinnä. Muita ne kyllä.

Ihan ku olis joltaan pois, että huomioi läheisensä. Onko se?

Ei silä että synttärit olis mitenkään tärkeää mut olis se nyt edes hyvä huono syy huomioida joku kenen kanssa muuten ei halua olla tekemisissä. Jos olisin tehny ees jotain ni ymmärtäs mut kun vaan elän tavis elämää. Okei ammatti ei ole faijalle mieleen mutta elätän itseni enkä käy sossun luukulla. En dokaa enkä ees tupakoi en omista kissaa en koiraa käyn suihkussa ja syön suunnilleen säännöllisesti ja ulkoilen joskus. Mummon haudalla käyn jouluna. Melko kunnollinen siis. Mutta naimaton ja lapseton ja semmoseksi myös jään.

Paljon onnea sulle! Itse jätin kolmekymppiset juhlimatta, kun ei juuri ole enää ketä kutsua. Esitän ettei itseäni edes kiinnostaisi synttäreiden vietto, vaikka oishan se kiva kun kaverit muistais ja mentäis ulos syömään ja juhlimaan. Kaikesta nuoruuden normaalielämästä jäänyt paitsi, nyt alan jäädä paitsi myös aikuisuuden riennoista. Vuosi kerrallaan kohti kuolemaa.