kunta kasvaa luonto vähenee?

KUNNAN teettämissä tutkimuksissa
ovat asukkaiden
luontoarvot nousseet vahvasti
esiin. Kunnan uudet asukkaatkin
ovat kertoneet tärkeäksi
muuton motiivikseen juuri Pirkkalan
luonnon ja vehreyden.
Mutta niin kuin kauneus, on
myös vihreys katoavaista. Kuntakeskustan
laajetessa vihersaarekkeet
ja luonnonmetsätkin ovat
joutuneet väistymään rakentamisen
tieltä.
Kunnan väkimäärän kasvaessa
lähiluonnolla kuuluisikin olla
itseisarvoinen asemansa kaikessa
päätöksenteossa. Sen kuntalaiset
ovat ansainneet.
Tällä hetkellä yli 10.000 keskusta-
alueen asukkaan lähimetsä löytyy
moottoritien eteläpuolelta,
Isonaistenjärven ja Kurikkakallion
maastoista. Kuntakeskuksen
laajetessa ja tiivistyessä paineet
alueen virkistyskäytölle kasvavatkin
kovaa vauhtia. Aluetta voi
tärkeydeltään verrata Tampereen
Kauppiin.
Tuolle alueelle johtavat kaksi
syöttöväylää eli ns. vihreät sormet;
Takamaan tunneli ja Vähänaistenjärven
ylikulkusilta.
Näitä hyödyntäen voi tehdä mukavan
kävelylenkin kulkematta
omia jälkiään takaisin. Matkalla
voi marjastaa, sienestää, retkeillä
tai suunnata vielä pidemmälle
Birgitan polkua pitkin.
Mutta miten on näiden ns.
vihersormien laita tällä hetkellä?
Takamaan tunnelin suulla on
ollut jo pitkään kieltotaulu estämässä
läpikulkua. Tilanne on
jatkunut jo viime syksystä Vähä-
Vaittin teollisuusrakentamisen
alettua, jolloin mm. maakaasuputkilinjan
käyttö hiihtolatuna
estettiin.
Ennen rakennustöiden aloittamista
olisikin pitänyt suunnitella
keinot tämän tärkeän luontoreitin
säilyttämiseksi. Tämä toinen
vihreä sormi on siis kuitenkin nyt
tukittu kokonaan.
Entäpä sitten Vähänaistenjärven
ylikulkusilta? Se johtaa
ikuisuusprojektina jatkuvalle
Linnakallion mursketyömaalle.
Rohkea kulkija uskaltaa kulkea
alueen poikki ja pääsee Syrjän
metsäautotien kautta luontoon.
Mikään luontoelämys tämä miljöö
ei kuitenkaan ole.
Kuinka on sitten alueen tulevaisuuden
laita? Valtuuston keväällä
siunaama kaavaluonnos antaa
luvan suunnitella Linnakorven
teollisuusalueen laajennusta
kymmenillä hehtaareilla aina
Kurikkakallion rinteille ja Syrjän
metsäautotien päälle saakka.
Eteläreuna olisi lähes kiinni
maakaasulinjassa. Iso raiskio
toisi mukanaan moottoritien ja
tulevan Jasperintien melun tuolle
jäljelle jäävälle luontoalueelle.
Tämä olisi kuolinisku viimeiselle
keskustaa lähellä olevalle luonnonmetsälle,
josta sadat kuntalaiset
tänäkin vuonna täyttävät pakastimensa
marjoilla ja sienillä.
Olisi toivottavaa että päättäjät
ja kaavoittajat ehtisivät vielä
tutkimaan kaavaluonnoksen
ajatuksella, jotta jälkeenpäin ei
voitaisi ainakaan syyttää kiirettä
tai ymmärtämättömyyttä syyksi
huonolle päätöksenteolle.
En tiedä kenen intresseissä
tämä luontoreittien tukkiminen
ja lähiluonnon aliarvostaminen
kunnassamme on, sillä ne valtuutetut,
jotka itse eri puolueista
tunnen, kyllä välittävät luonnosta.
Syyllisen etsintää tärkeämpää
olisi kuitenkin saada nuo ”vihreät
sormet” nopeasti muutettua taas
toimiviksi ja viihtyisiksi ja koko
tuo hieno luontoalue säästettyä
kuntalaisten käyttöön.
Myös maakaasuputkilinjan
erittäin suosittu hiihtolatu olisi
tärkeätä saada ensi talveksi taas
avattua.
Itsenäisen kunnan kriteereistä
on puhuttu paljon, mutta yksi
puuttuu; omavaraisuus luonnosta.
Pyritään silti säilyttämään
myös se, sillä emmehän halua
itsenäisinä pirkkalalaisina tulevaisuudessa
kulkea pikaratikalla
Kauppiin ulkoilemaan.