Oikeastaan kaikki päättyi, ennenkuin mitään ehti kunnolla alkaakaan. Ei mitään dramatiikkaa, ei välirikkoa. Juttu vaan painettiin unholaan.
Unohtuiko? No ei tosiaankaan.
Saldoksi jäi pitkä ikävä, käsittelemättömät tunteet, ja täyttymystään vaativa rakkaus.:(
Unohtuiko? No ei tosiaankaan.
Saldoksi jäi pitkä ikävä, käsittelemättömät tunteet, ja täyttymystään vaativa rakkaus.:(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Samanlaisia tuntemuksia täällä :'(
Meillä useammalla.. siksi täällä olemmekin.
Mäkin oon vähäsen arkajalka olisi silloin huono olo ja kaikkea, sydän löisi 1000 ja 100 mutta niistä olisi väkipakolla päästävä yli koska ne vain ovat esteenä mutta minkäs sille voi kun on yksin tässä, yksin ei pääse niiden läpi.
Niinhän se sydän tekee. Lyö liikarytmejä.
Sitä painaa kaikki tunteensa pinnan alle, niin hyvin kuin voi ,jonain päivänä säiliö on kuitenkin täysi ja .kun joudut sen ihmisen "läheisyyteen "uudestaan. se on tulenarkaa ja hyvin vaarallista
Mitä kukakin mielessään muistaa, on silläkin kai arvonsa? Vai onko niin millään.
En ole mitenkään voinut unohtaa, on vaan niin ikävä häntä. :(
Kohtaamiset..."sen" jälkeen.
...Kuin kauniit loppukesän päivät, aurinkoa...Kaukaa kuuluu matala ukkosen jyrinä...joka lähenee...mustat pilvet enteilevät myrskyä...
...Kuin iltanuotion hehkuva hiillos, leppoisa tunnelma...ja bensiinikanisteri varomattomissa käsissä!
Sellaisia ne ovat olleet...kohtaamisemme, "sen" jälkeen, liikaa latausta.:)
tuntuu kuin kaikki olis mulle.
Sulle Öiseen syssyyn unihiekkaa ja täyttymystä toiveisiin.
Näillä mennään sitten.
Ap kuvaa niin hyvin tilanteen, etten itse parempaan pystyis. Toivon vaan että aika auttaisi. Tuskin koskaan unohtamaan pystyn, mutta sen hiilloksen pitäisi jo hiljaa sammua. Oikeastaan on pakko ennenkuin bensa lentää ja roihu syttyy.