Lottis esiteli tässä taannoin TÄÄLLÄ suurta rakkautta ja onnea Matin ja Susannan parisuhteesta - siitä miten Susanna saa Matista parhaat puolet esiin ja miten yleensä se onkin sen toisen tehtävä...Noh, parhaat puolet tuli esiin...Kuten silloin sanoin; se kysyy eniten itseltä - ei toista voi muuttaa....Surullista, että niin harvat sen ymmärtävät. Itsensä tunteminen on tervettä narsismia, lottis....
http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a450605/matti nykanen korkki aukesi ja susanna jatti/
http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a450605/matti nykanen korkki aukesi ja susanna jatti/
Vastaukset 53
Vanhimmat
:)
lottamari
Pysyn edelleenkin sanojen takana Susanna sai Matista parhaat puolet esille ja Matti oli se Matti, joka hän oikeasti on vaikka retkahtikin viinaa. Matilla valitettavasti tunnetusti on ongelma ja siinä vaaditaan vahvaa tahtoa Susannalta kestää Matin retkahdukset. Mattikin on vaan ihminen kuten Suskikin. Rakkaus tekee sen mitä rakkaus voi tehdä ja ellei riitä voimia rakastaa silloinkin, kun muuri murtuu ja toinen sortuu, niin se on surullista. Susanna tiesi mihin oli ryhtymässä ja uskon, että aidosti rakasti Mattia, mutta alkoholi ja huumeet ovat ennenkin tuhonneet monien parien onnen.
Rakkaus saa meistä hyvät puolet esille, mutta riippuvuus on riippuvuus ja sen taistelun voi moni hävitä ja luovuttaa kaiken hyvän pois, kun se iskee voimalla päälle.
Et vieläkään tajua jutun juonta...näköjään.
JOS tuo olisi ollut aitoa, noin ei olisi käynyt. Ei rakkaus aseta mitään hiivatin ehtoja toiselle, vaan hyväksyy sellaisena kuin on.
Noin käy juuri sellaisille ihmisille, kuten sinäkin olet, jotka eivät tajua rakastamisesta yhtään mitään.
Silti Susanna voi rakastaa edelleen Mattia vaikka Matti retkahtikin. En usko minäkään, että kestäisin alkkista. Nostan Suskulle hattua, että hän todella osasi nähdä Matissa hänen todellisen luonteensa ja sai ne herätettyä/kaivettua ja tuotua esiin. Susannaa ei silti pidä tuomita vaikka hän ei alkoholisoitua Mattia jaksaisikaan, eikä Mattia siitä, että hän ei hyvällä tahdollakaan ja Susannan rakkaudella pystynyt pitämään itseään viinasta erossa. En tiedä mitä tapahtui, mutta Matti on hyvin perfektionisti luonne, hänellä oli ehkä kova halu miellyttää Suskia tehdä tähän vaikutus saavutuksillaan, yrittää korjata itseään liialla yrittämisellä, esiintymiskeikat mäkihyppykilpailut... Voi olla, että Matin paineet tuossa kaikessa kasvoivat liian korkealle ja silloin on helppo tarttua viinaan, kun on aina tottunut niin tekemään.
En usko, että sinäkään tulkitset alkoholismia ja rakkauden ehtojen asettamista samalta viivalta, siitä tässä tuskin on kysymys. Jokaisen omat voimavarat ovat se millä omaa jaksamista kulloisessakin tilanteessa kestetään. Rakkaus voi siitä huolimatta pysyä, eikä se kuole vaikka joutuu toisesta luopumaan suojellakseen omaa itseään ja hyvinvointiaan.
Uskon, että sinäkään et niin tyhmä ole että rakkauden tähden asettaisit itsesi vaaraan tai sietäisit mitä tahansa, en ole sellaista väittänyt rakkauden olevankaan. Uskon silti, että Matti ja Susanna olivat ja elivät elämänsä onnellisinta aikaa yhdessä, mutta julkisuus on kovaa, paineet kovat silloin kun takana on noinkin rankka tausta mitä Matilla on.
En minä hiihdä perässäsi älä pelkää, ole vaan rauhassa ;)
Hyvää päivänjatkoa sinulle.
Yleensä näitä tekoja puolustelaan sillä, ettei voinut etukäteen tietää, millainen se mies oli....No, M. Nykäsen kohdalla sellaista uutispimentoa ei ole ollut tämän maan sisällä, eikä osin ulkomaillakaan, ettikö hänen ongelmistaan olisi ollut tietoinen ENNEN kuin aloitti suhteen.
Susannan oli TIETÄÄ mihin ryhtyi, joten asetti itsensä "vaaraan" päivänä numero 1, kun aloitti suhteen Matin kanssa.
Itsensä tunteminen on ihan edotonta, eikä tässä esimerkki-tapauksessasikaan kumpikaan tuntenut itseään....Niin surullista kuin se onkin. Pelkän hormoonihäkkyrän varaan ei kestävää suhdetta voi rakentaa.
"En tiedä mitä tapahtui"
En minäkään tiedä....kun en tunne ko. henkilöitä ja heidän elämäänsä ollenkaan, mutta sen verran tekee mieli kommentoida tätäkin...
Että ehkä rakkauden huuma sekoitti molempien pään siten...että se kaikkiein tärkein asia...oma/Matin raittius unohtui molemmilta kokonaan...
kuviteltiin että se on taakse jäänyttä elämää ja rakkaus/Suski on mahdollistanut sen ettei sitä enää ole olemassakaan...ja Mattikin voi sen "yhden" ottaa...kuten muutkin ihmiset...
Periaatteessa päihteetömänä pysymisen kannalta se oma päihteettömyys pitäisi olla alkoholistille se ykkösasia...se rakaskin on vasta sijalla kaksi...
Tullaan siihen, terveeseen rakkauteen...jossa on
"Oma kasvu ja oman itsensä kehittäminen ensimmäisellä sijalla" kuin myös..."Molemmat pitävät huolta itsestään; emotionaalinen tila ei riipu toisen tunnelmista" edelleen..."Suhde käsittää todellisuuden kaikki alueet"
Että parisuhteesta/Suskista huolimatta, Matti on alkoholisti, silloinkin kun hän ei juo...
"Uskon silti, että Matti ja Susanna olivat ja elivät elämänsä onnellisinta aikaa yhdessä, mutta julkisuus on kovaa, paineet kovat silloin kun takana on noinkin rankka tausta mitä Matilla on."
Sä olet vaan kaikessa niin väärässä, mistä sitten ikinä puhutkin.
Matti kertoo itse asiasta näin (joka lienee lähempänä totuutta kuin sinun luulosi asiasta):
"Totta kai meillä on ollut hyviäkin hetkiä. Myönnän kuitenkin rehellisesti, että osa on ollut kauniiden kulissien pystyssä pitämista. Eikä sitä loputtomasti jaksa."
Lähde Seiska34/2012
Minusta tuossa tuli looginen totuus, miksi kaikki meni metsään, minulla ei ainakaan ole syytä epäillä sanoman rehellisyyttä. Kun ei ole se, millainen toinen haluaa, tullaan tuohon samaan lopputulemaan joka ikinen kerta ja joka ikisessä suhteessa. Se on valhetta ja tiettyyn rajaan asti ihminen pystyy sen hallitsemaan, mutta ei lopuuttomiin - kuten Matti sanoi.
Tässä suhteessa näitä alkoholiongelmia oli kyllä alusta asti. Luin jostain lehdestä, että siellä alkupuolella suhdetta Susanna oli ainakin kertaalleen lähtenyt/lähdössä saman ongelman takia - eli Matin ryyppäämisen.
Se nyt vain ON niin, että KUN jää - kerrankin - vaikka pitäisi lähteä - on ansassa. Kerrankin kun antaa periksi ja hylkää sen, mitä itse haluaa, ei sillä omalla halulla enää sen jälkeen mitään teekään....sen voi heittää roskikseen, sillä se vastapuoli - jonka eteen myönnytyksen tekee - tulee tekemään siitä aivan omat johtopäätöksensä.
"Totta kai meillä on ollut hyviäkin hetkiä. Myönnän kuitenkin rehellisesti, että osa on ollut kauniiden kulissien pystyssä pitämista. Eikä sitä loputtomasti jaksa."
Edelleenkään en ole kauheasti perillä noista Matin lukuisista rakkaustarinoista...mutta uskoisin, että ne kaikki alkavat suurinpiirtein sanoilla....
nyt olen vihdoin löytänyt ihmisen joka ymmärtää minua täysin/täydellisesti....hänen kansaan minusta tulee muuttunut mies, kännisekoilut yms. on taakse jäänyttä elämää...Miksi edes niitä/omia virheitä pitäisi edes muistella, kaikki on poispyyhitty...tästä eteenpäin nautitaan vaan rakkaudesta...
"Kun ei ole se, millainen toinen haluaa, tullaan tuohon samaan lopputulemaan joka ikinen kerta ja joka ikisessä suhteessa."
Niin pettymys lie molemminpuolinen...
jos "Suhde perustuu harhakuvitelmiin ja ikävien asioiden välttämiseen..."Sen odottaminen, että toinen puoliso korjaa ja pelastaa toisen pahan olon"...tässä lainausmerkeissä olevat lauseet kopoitu aiheesta myrkyllinen rakkaus...
Minulla taas on se ajatus, että julkisuus on se asia, joka tässä kuviossa on kummallekin ollut liian kova ja rankka pala kestää. Masa ja Susa eivät ole saaneet elää sitä elämää kuin olisivat halunneet, he ovat joutuneet tietynlaista julkisuusroolia vetämään, eivät saaneet olla sellaisia "taviksia" koska julkisuus odottaa heiltä julkista käyttäytymistä, odotukset ja paineet Matilta olivat valtavat, aina esillä olemista, showta, ihmiset haluavat urkkia, kurkkia, tietää kaiken,...nuo paineet ovat valtavat sellaisille rikkinäisille ihmisille, jotka haluaisivat vain selvitä elämässään ihan normaalia elämää viettämällä, rakastamalla toisiaan, mutta julkisuus ei sitä anna....julkisuus on koitunut monen julkkiksen tuhoksi, jossa alkoholilla ja huumeilla yritetään tukahduttaa se ahdistus ja se riittämättömyyden tunne, jota ei millään kulisseillakaan enää jakseta kantaa ja pitää pystyssä.
Minä uskon edelleen, että tuo suhde oli totta, se oli rakkaustarina, jonka julkisuuden kiro ja alkoholinkiro tuhosivat,..tai en tiedä vielä mitä tapahtuu, mutta ei tuo hyvältä kuulosta..
Puhut asiaa.
Oikeaa rakkautta ei helposti löydy ja mahdotonta se on niin kauan kun ei itseään tunne ja rakasta.
Jos minun pitäisi uskoa tuon olevan rakkautta, menettäisin paljon elämästäni...
Sinun mielestäsi Susanna ei siis rakastanut Mattia oikeasti ja Matti ei rakastanut Susannaa? He eivät siis rakastuneet toisiaan, eikä heidän rakkautensa kestänyt, koska kumpikaan, tai tässä tapauksessa Matti ei tuntenut eikä rakastanut itseään?
Hmm,..sinun mielestäsi tuo on siis ainoa syy heidän eroonsa? OK.
Eikö rakkaudelle pitäisi antaa aina mahdollisuus vaikka ei siitä mitään tulisikaan, ei kukaan voi ennustaa etukäteen kenen rakkaus kestää kenen ei. Susanna halusi Matin ja rakasti tätä, miksi hän ei olisi kuunnellut itseään ja tiennyt mitä tahtoi. Minusta S näki Matissa Matin, mutta Matti on toinenkin Matti hänessä on kaksi puolta, tavallinen Matti, johon Susanna rakastui ja julkkis Masa, joka tuli tuon tavis Matin mukana....jota kansa rakasti ja jonka Suski joutui jakamaan...
Miksi sinä teet noita päätelmiäsi - miksi et kysy mitä tarkoitan, JOS et ymmärrä?
Jotta ihminen voisi rakastaa toista ihmistä, hänen tulee tuntea itsensä ja rakastaa itseään. Jos henkilö aloittaa suhteen, jossa tietää joutuvansa alistumaan sellaiselle, mihin ei pysty, miten hän silloin vois rakastaa itseään? Ei mitenkään...
Tässä nimenomaisessa suhteessa saattaa olla hyvinkin kyse juuri tästä.
Ja kyllä minä uskon, että he olivat rakastuneita, mutta rakkaus on jo ihan toinen asia.
Alkoholismista paraneminen on loppuelämän työtä - ymmärtääkseni. Koskaan ei ole ns. kuivilla. Eikä päivääkään ennen voi lopettaa juomista ennen kuin tietää miksi juo ja sen jälkeen tietää, mitä sille pitää tehdä ja päälle vielä tehdä se, mitä tarvitsee....
Alkoholistien läheiset pyrkivät näitä asioita heidän puolestaan usein ratkomaan....mutta ei se onnistu.
Juu, minulla ei ole kokemusta alkoholista itsellä, tuohon en osaa kommentoida mitään, olet varmasti alan asiantuntija minuun verrattuna tässä asiassa.
Otsikkosi oli rakkautta vai ei?
Sinun ajatuksesi on, että toinen ihminen ei voi tehdä toista onnelliseksi. Minun taas on, että voi.
Sinun ajatuksesi on, että ihminen ei voi rakastua, rakastaa, eikä rakkaus kestä, jos ei tunne itseään. Minusta toinen ihminen voi saada toisen löytämään itsensä juuri rakkauden avulla, ei tarvitse tuntea itseään niin hyvin..
Sinun mielestäsi, jos ihminen aloittaa suhteen, jossa tietää joutuvansa alistumaan sellaiselle, mihin ei pysty, miten hän silloin voisi rakastaa itseään..ei mitenkään. Minusta kukaan ei voi etukäteen olla niin valmis tai valmistunut mihinkään suhteeseen vaikka tuntisi itsensä kuinka hyvin, etteivätkö paineet jos ne kasvavat sietämättömiksi voi järkyttää tuota suhdetta.
Silti uskot, että Masa ja Suski rakastivat toisiaan, mutta rakkaus on jo ihan toinen asia. Miten nuo kaksi voivat siis rakastua tosiinsa, kun mielestäsi ilman itsetuntemusta ei voi edes rakastua tai rakastaa itseään saati ketään muuta...
Sori kurimus, mutta minulla on paha tapa tehdä päätelmiä siitä mitä luen, mutta todellakin voi olla, että järjessäni on jotain vikaa, kun en tätä yhtälöä tajua vieläkään.
Huomaatko?
"Sinun ajatuksesi on, että toinen ihminen ei voi tehdä toista onnelliseksi. Minun taas on, että voi."
- Väärin.
"Sinun ajatuksesi on, että ihminen ei voi rakastua, rakastaa, eikä rakkaus kestä, jos ei tunne itseään. "
- Väärin ja oikein ja väärin. Ajatus ei silti ole omani...vaikka saman olen itsekin havainnut, rakastumisella ymmärrän eri asian kuin rakastamisella. Itseään tuntematon ja rakastamaton ihminen RAKASTUU, mutta ei rakasta.
"Minusta kukaan ei voi etukäteen olla niin valmis tai valmistunut mihinkään suhteeseen vaikka tuntisi itsensä kuinka hyvin, etteivätkö paineet jos ne kasvavat sietämättömiksi voi järkyttää tuota suhdetta."
- Väärin. Kun ihminen tuntee itsensä ja rakastaa itseään, hän ei enää tarvitse hyväksyntää niiltä muilta "hinnalla millä hyvänsä". Tämä fakta karsii kummasta näitä "vääriä vaihtoehtoja" pois.
"Silti uskot, että Masa ja Suski rakastivat toisiaan, mutta rakkaus on jo ihan toinen asia. Miten nuo kaksi voivat siis rakastua tosiinsa, kun mielestäsi ilman itsetuntemusta ei voi edes rakastua tai rakastaa itseään saati ketään muuta..."
- Väärin. Uskon, että rakastuivat toisiinsa (minkä se hormoonihäkkyrä nyt sitten aiheuttaakaan)...enempään en lukemani perusteella voi uskoa.
"Sori kurimus, mutta minulla on paha tapa tehdä päätelmiä siitä mitä luen, mutta todellakin voi olla, että järjessäni on jotain vikaa, kun en tätä yhtälöä tajua vieläkään."
- Väärin ja oikein. En tiedä vieläkään näin monen vuoden jälkeen, mistä noita revit, mutta ehtymätön tuntuu ainakin olevan...:)..Minun ajatuksiani ne eivät ole. Tuosta voit nyt lukea minun vastaavat - oikaistuina. Mutta kuten sanoit, et sinä sitä tajua vieläkään...joten vääntö jatkunee.
Itse en ymmärrä, miksi sinun se tulisikaan ymmärtää? Minä en jaa sinun näkemystäsi, mutta so what!?
Siis, ellei tunne itseään niin ei voi rakastua toiseen, mutta ihastua voi. Onko tuo sinun "rakastumisesi" siis itsensä tuntemattomalla ihmisellä vain ihastumista?
Jos tarkoitat pelkkää ihastumista, jonka uskot Matin ja Susannankin tapauksessa kyseessä olevan, niin...jaa,a tuohon en sano mitään...
Väitätkö sinä, että ihminen ei kaipaa toisten ihmisten hyväksyntää, että hänelle riittää vain oma itsensä hyväksyntä? Minä olen tuosta eri mieltä. Olemme ja tulemme aina olemaan riippuvaisia toistemme hyväksynnästä riippuen siitä kuinka hyvin tunnemme ja tiedostamme itsemme. Ihminen "rakentuu" päivittäin toisen ihmisen hyväksynnän kautta samoin kuin se antaa varmuutta itselle hyväksyä itse itsensä....tajuatkos...ihminen ei voi olla itsensä varassa kaiken aikaa, vähän aikaa kylläkin voi..
Minusta sinun ajatukset ovat sekä oivaltavia, ristiriitaisia, joissakin tapauksessa oikeita, kun taas joissakin tapauksessa vähän vääntyneitä.
Minäkään en jaa sinun näkemyksiäsi, en millään jaksa uskoa, että ihminen yksin on YKSI ja toinen ihminen NOLLA suhteessa minun itsetuntemukseeni ja onnellisuuteeni.
Huomaanko mitä?
Miksi sä kieputtelet asiaa puolelta toiselle?
Puhutaanko nyt rakkaudesta vai hyväksynnän hakemisesta? Jos nyt sitten vaihdetaan hyväksynnän hakemiseen tämä rakkaus-teema, niin osa meistä hakee koko ikänsä kompensaatiota sille tunteelle, että on riittämätön. Mutta ei se ole "normaalia", eikä sillä varsinkaan ole aidon rakkauden kanssa mitään tekemistä. Kahden hyväksyntää hakevan liitto on narsistien liitto tavalla tai toisella.
"Narsistinen henkilö kaipaa ja tarvitsee jatkuvaa ihailua ja huomioita muilta ihmisiltä. Tämä johtuu heikosta itsetunnosta, joka on usein seurausta lapsuudesta. Liian heikko tai puuttuva vuorovaikutussuhde äitiin tai muuhun huolehtijaan on aiheuttanut sen, että narsisti hakee huomiota ja hyväksyntää aikuisiällä."
http://www.rakkaudeksi.fi/node/1255
Jaa, tuosta linkistä sen verran, että viime kerralla syytit minua niiden käytöstä ja vetoavani niihin, kun en mielestäsi itse pysty vastaamaan tarpeeksi selkeästi, nyt itse sorrut samaan,...näin se menee, mutta ei se mitään olen jo tottunut tähän.
En saanut tuota linkkiä auki, joten en tiedä mitä siinä on.
"Puhutaanko nyt rakkaudesta vai hyväksynnän hakemisesta"?
Eikö sinun mielestäsi rakkaudessa ole ollenkaan kysymys myös hyväksynnän hakemisesta? Minusta rakkaus nimenomaa hakee itselleen myöskin hyväksyntää ja siihen tuo rakkaus paljolti perustuukin.
Jos ajattelet rakkaussuhdetta, niin eikö olisi aika kummallista, jos et kokisi olevasi hyväksytty siinä suhteessa? Riittämättömyyden tunne tulee juuri siitä, että emme saa hyväksyntää, emme koe että olemme hyväksytyt, riittävän hyviä toisen rakkauden kohteena olemiseen.
Rakkaus on mielestäni aina hyväksyntää. Ei niitä voi toisistaan erottaa.
Narsistinen liitto?
Ihminenhän on narsistinen olento ja parisuhde/rakkaussuhde on aina narsistinen liitto, jossa halutaan saada ja halutaan antaa, itsekkyys ei ole vakava asia parisuhteessa, jos se on tervettä ja siitä koituu kummallekin nautintoa.
Minä kaipaan huomiota valtavasti, olen sillä tavalla varmasti narsistinen kyllä, mutta en pidä sitä mitenkään huonona tai epäterveenä piirteenä sillä ihminen ei mielestäni voi koskaan liikaa toista huomioida tai liikaa rakastaa. Ongelma minusta enemmänkin on se, jos ei haluta huomiota tai ei sitä anneta toiselle tarpeeksi.
Ei itsetunnon tarvitse olla heikko, jos kaipaa huomiota. Minusta nuo höpinät voitaisiin jo unohtaa ja ottaa oikeasti järki käteen ja todeta, että me kaikki kaipaamme huomiota, läheisyyttä, rakkautta, hellyyttä, hyväksyntää, joka on aivan normaalia, eikä mitenkään epänormaali ilmiö, kuten nykyisin yritetään kaikessa toitottaa. Nykyään on trendinä itseriittoisuus, oman käden kautta onneen, vain itsesi tuntemisen kautta voit tulla onnelliseksi, yksin sinä voit päättää, kaikki mikä kohdistuu toiseen tai mihin tarvitset toista on epänormaalia.
Narsismi, niin narsistinen luonne....ei paha, jos se on ja pysyy hallinnassa ja se osaa ottaa toisenkin tarpeet huomioon.
Luitko sen linkin vai et?
Ilmeisesti et...
Rakkaudessa ei ole millään muotoa kyseessä itseriittoisuus sen enempää kuin hyväksynnänkään hakeminen.
Kun hyväksyt itsesi, ymmärrät mistä kirjoitan...mutta et kyllä yhtään päivää aiemmin.
Jos linkkiä ei saa auki miten lukea sen takaa löytyvä asia?
Sivuhuomautuksena sivusta
Oliko meillä tästä jotain keskusteltavaa keskenämme?
Kun sitten taas aamuyöllä hillut hullunlailla, että MINÄ aloitin, kannattaa muistaa kuka vastasi ja KENELLE sen ENSIMMÄISEN kerran.
Voi sen verran vihjaista, etten se ollut tälläkään kerralla minä.
Ja mitä vittua sen on väliä saako linkin auki vai ei. Tuonnehan sen kopioin, mitä siellä luki....Mutta selityshän se on sekin.
Laitoin kyllä, että sivusta sivuhuomautuksena.
Mutta nyt kun kerran otit jälleen nokkaasi kuusi nolla, niin voisin kyllä katsoa sinun ihan itse aloittaneen, ottaen huomioon kommentointisi tyylin ja itse sisällön :D
"Kun sitten taas aamuyöllä hillut hullunlailla" Jep jep. Asutko muuten meillä? Kärpäsenä katossa, kummituksena kaapissa, villakoirana (pölypallona - selvennyksesksi ymmärtämättömille ja muuten vain kaiken kirjaimellisesti ottaville) nurkissa..??
Et niin :)
Mutta kommenttisi sisältää selkeästi tietynlaista oletusta siitä, että tietäisit, mitä mahdollisesti olen tekemässä aamuyöllä. Ellei sitten ollut harrastamaasi provosointia.
Eli nyt kun aloitit, voit tietenkin miettiä hetken uudelleen, että jatkatko.
Itse en aio, mutta sinähän olet vapaa tekemään omat päätöksesi itse.
Sehän sinua jurppiikin, kun en ole sinun jatkeesi, enkä käskytettävissäsi.
Ei tässä mitään ongelmaa olisi ikinä ollutkaan, jos olisin taipunut siihen, mitä tahdoit. Niin ei vain tule käymään koskaan.....sen verran olen vapaa.
Sain nyt linkin auki. Hyvä kirjoitus, mutta ei tietty mitään uutta, eikä minua henk.koht. koskettavaa.
Itseriittoisuudesta en mitään puhunutkaan vaan hyväksymisestä, joka on rakkauden perusperiaate.
Minulla ei ole mitään ongelmia hyväksyä itseäni vaikka en täydellinen olekaan, mutta haluan silti huomiota, hyväksyntää ja sitä, että minua rakastetaan tälläisenä omana ihanana itsenäni ;)
Pieni ripaus narsismia on elämän suola ja pitää mausteet kasassa ja keitoksen maistuvana :)
http://www.youtube.com/watch?v=T6bV0bEjK8k&feature=branded
:D
Sulla on ainakin mielikuvitusta. Sehän on loistavaa!!
Luuletko sinä, että itsetuntemuksella voidaan selättää kaikki ongelmat kuten esim. alkoholiriippuvuus? Rakkaus on vahva aine, mutta niin on alkoholikin ja riippuvuudet yleensäkin. Joskus riippuvuus voittaa rakkauden joskus rakkaus riippuvuuden. Kuten sanoin, itsensä tuntemisella ei välttämättä ole näiden asioiden kanssa mitään tekemistä, kun ihminen kamppailee pitkään jatkuneiden moniongelmallisuuksien kanssa. Ei itsetuntemus sen enempää kuin rakkauskaan ole mikään helppo ratkaisu, joka automaattisesti poistaa kaikki ongelmat ja raivaa tietä onneen. Meillä ihmisillä vain sattuu olemaan heikkouksia ja ongelmia, joihin ei ole olemassa varmaa patenttiratkaisua, mutta edelleen pysyn teoriassani, että toinen voi saada meissä esiin niin hyvät kuin huonot puolet ja onnellisuudessa aika pitkälti ollaan sen toisen armoilla....omat heikkoutemme taas ovat niitä, jotka vievät meitä tuosta toisesta ja onnellisuudesta poispäin...
Itsetuntemuksella jos jollakin nämä asiat selviävät. Sinun reseptisi näihin on se, että joku tulee ja rakastaa terveeksi. No, mites tuossa esimerkki-tapauksessasi kävi? Katosiko Matin mahdollinen alkoholiriippuvuus?
Pakko on ensin tuntea itsensä ja omat tarpeensa, jos aikoo rakastaa - edes itseään. Se on ainoa tie, kun sen "navigaattorina" on totuus.
Sulla noita liirumlaarumeita riittää...mutta en jaksa niitä kommentoida, kun ei niissä ole mitään järkevää...
Niin ja jos minä nyt ennustan miten suhde Nykänen-Ruotsalainen tulee jatkumaan, niin pian saanemme lukea miten Suski on palannut Matin luo ja kaikki on taas niin hyvin...Ja hetken kuluttua taas, miten tuli riita ja taas, miten sovittiin...
Mitähä.. Onko meidän julkkispari eronnu??
Voisin vaikka vannoa, että jos kyseessä olisi ollut tavallinen pari, eikä julkisuuspari, niin he olisivat onnistuneet. Sinä et nyt vaan tahdo antaa periksi sitä, että rakkaudelle täytyy myöskin antaa aikaa ja rauha toimia, se korjaa ja paikkaa, tekee terveeksi, mutta ei ole mikään sormien napsautus, kuten ei se sinun itsetuntemuksesikaan. Vai väitätkö, että itsetunteminen käy tuosta vaan ja sitten onkin valmis aivan kaikkeen,...rakkaudellekin pitää antaa aikaa...samoin itsensä tuntemiseen..
Alkoholiriippuvuuden eteen pitää tosiaan tehdä työtä, mutta paremmin siitä selviää, jos on joku voimakas motivaatio sen voittamiseen kuten rakkaus. Matilla oli selvä tahto pysyä ja taistella rakkautensa vuoksi, mutta ehkä hän vielä selviää voittajana tai sitten se on alkoholi, joka hänet vie hänestä voiton.???
Tosiaan, julkisuus saattaa tuoda omat haasteensa suhteelle
Kyllä tässä suhteessa oli paljon muita ja paljon vakavampia uhkia kuin julkisuus.
Mietis vähän mitä suustas päästelet. Rakkaus toimii pelastajana ainoastaan silloin, kun se ensin kohdistuu itseen.
Rakkaus ei pelasta itseä itsensä kautta vaan toisen, miten on mahdollista rakastaa ja hyväksyä itseään ja uskoa vielä siihen ITSEENSÄ...hei,,,mieti vähän..ei mitenkään mahdollista. Sitä sanotaan kurimus itserakkaudeksi tuota sinun omaan napaan tujotustasi.
Jotta uskomme itseemme, tarvitsemme siihen toisen tuen ja rakkauden.
pakko olla provo
Heh...usko pois, ei ole :)
Tuossa ohimennen kaupassa luin, että Susanna palasi takaisin Matin luo. Toivottavasti Matti nyt ymmärtää pysyä irti viinasta, vähentää keikkailua ja keskittyä Susannan kanssa elämään. Mikään julkisuus ei mielestäni ole niin suurta ja kannattavaa, että uhraa sillä elämänsä rakkaussuhteen. Matti ei tosiaan ole enää nuori mies ja elämä on koetellut häntä kovin ottein, nyt olisi mielestäni aika rauhoittua ja jättää kaikki tuo yleisön ja median mielistely taka-alalle, ettei mene tämäkin suhde harakoille.
Toivon totisesti, että Matti ja Susanna löytävät oikean suunnan elämäänsä ja osaavat ottaa opiksi kerta hairahduksesta.....
kyl masahiiri osaa myi jutun lehteen ja akka meni halpaan ja tuli takas mikään ei ole sen helpompaa kuin ämmän silmään kuseminen se kun haluaa uskoa olevansa jotenkin erityinen ja tarpeellinen vaikka olisi pelkkä riesa ja usein on
Näitä Iltalehden tempauksia ja maksettuja juttujahan nämä voi olla, sekä lehti että Matti hyötyvät..,mutta mitä siitä aina parempi, kun on sekä rahaa että rakkautta millä mällätä :)
Noh, toivottavasti julkisuus ei sentäs pakota Mattia pahoinpitelemään nykyistä kumppaniaan, vaikka kaikkille entisille vaimoille joutuikin antamaan turpaan...mielistelläkseen yleisöä ja mediaa..,jos niin haluaa ajatella...
Matti vaan puolusti itseään sitä Merviä vastaan, mutta silti se oli Matti joka aina vankilassa istui..Susanna ei ala ärsyttämään on sen verran fiksun tuntuinen..lähtee mielummin pois, kun jää tappelemaan juopuneen kanssa. Susanna taitaa olla ihan raitiskin..
Käsittääkseni Matti on ollut väkivaltainen Mervin lisäksi myös Tiina, Piia ja Sari nimisiä vaimojaan kohtaan...
Siitä minulla ei ole mitään tietoa, mutta jos viina ei vaan sovi, niin silloin on tehtävä päätös kumpi on tärkeämpi suhde Susannan kanssa vai viina ja väkivalta ja vankila...Matilla ei enää mielestäni ole varaa pelata, kortit on vähissä.
Siviilisääty
Avioliitto Tiina Hassisen kanssa 1986
Avioliitto Pia Hynnisen kanssa 1989
Avioliitto Sari Paanalan kanssa 1996
Avioliitto Mervi Montosen, o.s. Tapolan kanssa 2001
Lisäksi muutamat kihlat, lapsia, sukunimen vaihdos Nykänen -> Paanala -> Nykänen, tappeluita sekä ennenkaikkea helevetisti iltapäivälehtien lööppejä... ...ja tarina jatkuu.
Uutisotsikko jo ensimmäisestä avioliitosta...
1987: Nykänen riehui kodissaan
Nykänen riehui omassa kodissaan ja ajoi Tiina-vaimon yön selkään.
Mestarihyppääjä joutui yöksi putkaan.
Jokaisesta noista avioliitoista varmaan löytyy samankaltaisia otsikoita jos viitsisi kahlata...
siinä se on varsinainen rakkaustarina ja naisten mies kuka hullu kuvittelee että tommosella olis rakkaus jossain arvossa? kyllä tulee erilaisia "lööppejä" kun on rakkaudesta kyse
No, ei nyt tuomita kuitenkaan. Ihminen voi todella muuttua sen tekevät ikä, kokemukset ja kumppani, joka aidosti rakastaa. Matti oli hurja nuoruus ja sekoiluvaihe, mutta mies on mitä 50- vuotias kohta? Eiköhän se elämä jo ala olemaan pikkuhiljaa pakko ottaa haltuun ja todesta. Uskon, että onnistuvat Susan kanssa..niin ainakin sydämestäni toivon.
"kumppani, joka aidosti rakastaa."
Niin pitäisikö ny päätellä etteivät nuo kaikki muut naiset rakastaneet Mattia aidosti...ainakin Matti hehkutti onneaan jokaikisen vaimonsa tiimoilta...ihan samalla tavalla kuin tuo Susankin löydettyään...
Noh, emme tiedä miten tarina päättyy...alku ainakin kuullostaa täysin entisen toisinnolta...
Niin, kukaan ei tiedä mitä tulee tapahtuman, mutta tytöt olivat myöskin nuoria ja kokemattomia. Susanna vaikuttaa järkevältä elämää nähneeltä ja ymmärtävältä kumppanilta. Hänellä on mm. ollut syöpä, joten suhtautuu elämään jo varmasti hieman toisella tavalla....
Niin, aito rakkaus se on muutakin kuin vain rakastumista siihen kuuluu paljon muunlaistakin välittämistä, se ei heti huonoina aikoina sano itseään irti vaan se taistelee ja kestää koetukset...tietysti kaikella on rajansa.