Raskaita aikoja 50+

Jos se tää syksyn tulo vetää apeaksi.
Joku varmasti tarttuu tuohon vanhuksiin viittaukseen. Voi tulla sanomista.

"vanhusten elämästä", Kiesus ja sussiunatkoon. Vähäkö pistit pahan.
Ookko kiukus vai nakkasikko kuitin:)

Ilo ei ole minulta kadonnut. Minä kuulun omituisten kerhoon ja kerholaisena annan itselleni luvan ilakoida, sanoi muut sitten mitä vaan.

Minä lähdin eilen pojanpojan kanssa tyhjentämään venettäni sadevedestä.
Ja kuinka ollakaan, minä juttelin pojan kanssa eräretkeilystä ja varusteista NIIIIIN mahdottoman intensiivisesti, että kertakaikkisesti yhtäkkiä huomasin olevani eksyksissä.
Tuli todella omituinen olo, kun yhtäkkiä aloin tiirailemaan ympäristöä ja ikinä koskaan en ollut ollut semmosessa kylässä. Ajoin eteenpäin ja sitten olinkin jossakin kalastajahökkelirannassa. Lukematon määrä venevajoja ja paljon veneitä.
Lähdin ajamaan takaisinpäin ja n 15 kilometriä ajettua löysin risteyksen, josta olin kääntynyt väärään suuntaan. Olis pitänyt lähteä Vaasaan lentokentälle päin ja minä olin kääntynyt Åminneen. Heh, kaikkea kanssa.

Nyt täällä sataa runsain mitoin, taivas synkkä. Toivottavasti viikonloppuna on hyvä ilma, koska on saarikauden päättäjäiset.

Vanhusten elämään ilo palaa.

Viiskymppisenä elämä on surkeimmillaan, siitä se voi vain piristyä.

Mielenkiintoista - itse näen asian aivan päinvastoin; palsta on täynnänsä mukavia ja positiivisia humoristisiakin kirjoituksia ja kommentteja. Mutta jokainen havannoi ja kiinnittää huomionsa itselleen tuttuihin asioihin.

Vanhuksia 50 ihmiset eivät ole lähimainkaan vaan me elämme ihanaa keski-ikää, sitä aikaa kun suurimmalta osalta lapset ovat muuttaneet maailmalle ja me voimme suunnitella elämää, tekemistä ja tulevaisuutta ihan uudelta kantilta. Omassa tapauksessani olen huomannut, että on kuin olisimme mieheni kanssa aloittaneet seurustelun uudelleen kun periaatteessa kaikki on mahdollista ja uuttakin.

Minä nautin suunnattomasti myös naiseudestani, taloudellisesta vakaudesta ja kaikista harrastusmahdollisuuksista, joita voi tämänikäisenä toteuttaa. Ystäviä on ja ystäväpariskuntia, joiden kanssa aikaa vietetään vähän niin kuin silloin ennen.

50 elämä on Elämää!

Jostain kumman syystä suomalaiset ovat
kuin jono harmaita hautakiviä!
Katsokaapa kadulla vastaantulevia. Kuinka
moni näyttää iloiselta?

Nämähän nyt on tyypillisiä puhetapoja, nämä vain näkyvät kauemmin ja näitä ehtii miettiä kauemmin kun nämä on kirjoitettu ylös.
Moni omakin juttu alkaa tuntua vuosien tai vain päivän kuluttua tosi typerältä tai miltä milloinkin jos sen vain pääsee tsekkaamaan niin kuin kirjoitettua pääsee.
Täällähän vain näkyy mitä olemme ja mihin saakka olemme edenneet.
Ei me kyllä mielestäni ihan haudan ääreltä vielä kommentoi :)

Ikävää, että löydät vain ankeita juttuja täältä. Huumoria on paljon kun vain luet ;) Minulla oli vuosia sitten vaikea vaihe elämässäni ja olin masentunut. Koin kaiken hyvin negatiivisena ja näin vain otsikoita joissa oli ikäviä uutisia. Jossain vaiheessa vältin TV:tä ja lehdessä harpoin yli suuren osan artikkeleita. En jaksanut yksinkertaisesti mitään ja jopa ihmisten nauru ja iloisuus ärsytti. Olin varmaan aikamoinen ilonpilaaja ja hapannaama. Vaati oman prosessin selvitä tuosta kaudesta ja nyt jälkikäteen ajatellen se oma pahaolo heijastui takaisin itseeni enkä nähnyt mitään hyvää missään. Onneksi pikku hiljaa olen toipunut ja löytänyt taas ilon.

Voisin hyvin kuvitella että sinulla on jotain samaa kuin minulla masennuksen yhteydessä eli näet negatiivista ja ikävää sielläkin missä sitä ei ole. Tällä palstalla on minusta oikeus jokaisella tuoda mielipiteensä esiin; iloiset, surulliset, kaikenlaiset mieltä askarruttavat jutut! Siitä tämä palsta elää ja hyvä kun kirjoitit tuntosi tänne. Ehkä sait tästä hieman pohdittavaa.

K

YLLÄ ON

50-v. ei ole vanhus! Muuta asenteesi, niin löydät muunkin laisia juttuja.

On täällä ollut hauskaakin. Osa meistä suomalaisista ei hyväksy vapaamuotoista omaehtoista hauskanpitoa. Pienikin kuppikunta tai seurakunta saa paljon vahinkoa aikaan, kun negatiivista asennetta on tarpeeksi. Moni elämäniloinen kirjoittaja on vaihtanut maisemaa. Taitavat kirjoitella nykyään facebookissa, kun siellä ei kylvetä anonyymisti myrkkyä.

Tämän ikäluokan ihmisten sosiaalinen kanssakäyminen sujuu ainakin meidän kulmilla yleensä iloisissa merkeissä. Miksi siis tuhlata aikaa täällä. Pitäkööt mörököllit palstaa kurissa ja nuhteessa, jos niin haluavat. Pääasia, että pysyvät omissa ghettoissaan ja poissa meidän nurkilta.

Ja vanhus oot ite! Ajantasainen määritelmä keski-iälle on nykyään suunnilleen 35-65 vuotta. Niin, että kelläköhän itellään on toinen jalka haudassa ja negatiivinen asenne. Yäk! Sitäpaitsi, kuka nyt yli viiskymppisenä enää raskaana on!

Täällä olo onihan täysin kokonaan vapaaehtoista

eihän tässä maassa saa nauraa, silloin leimataan hulluksi...

Hattuilua ja kuttuilua löytyy joka palstalta, se ei todellakaan kerro mitään viiskymppisen elämästä.
Tää ikä on siitä hyvä että voi ite mielessään miettii mitä haluu ja haluuko mitään.
Vanhuksista en osaa sanoa mutta viiskymppisten elämässä riittää vielä naurua ja iloa.
Tosin tältä palstalta usein häviää sellainen hauska iloittelu ja tänne jää tuo hattuilu ja kuttuilu.

Joskus mennään korkealla ja jos pudotaan niin mennään välillä taas matalalla. Voimat menevät asioiden järjestelyyn ja henkiseen sekä taloudelliseen selviytymiseen. Kovin paljon ei jaksa nauraa riekkua, toivottavasti suunta kuitenkin taas kohta ylöspäin.
Puolukat kypsyvät juuri poimittaviksi, aamuisin voi katsella sadunomaista usvaa ja nähdä kasteen koristelemat hämähäkin seitit, mahtavia taideteoksia. Metsässä astellessa voi jo tuntea alkavan syksyn tuoksun, mieltä kohottaa palata kotiin kori kukullaan kanttarelleja. Onneksi on kuitenkin koti mihin palata.

Muita lukematta,en koskaan --sinulla ei ole vanhuus, sinulla on elämä!

Suomalainen vihaa arvostelua, mutta
kehuminen ja imartelu saa suun mai-
reaksi.
Siispä vältä rehellisyyttä!

Samaa mieltä aloittajan kanssa.
Olen itse 51, ja vain harvoin tätä palstaa luen, mutta kyllä väkisinkin tulee ajatus että mistäpäin Suomea ovat noin negatiiviset ja narsistiset viisikymppiset lienevät...

Jutunaiheetkin kuin toiselta palneetalta...Lieneekö läheskään kaikilla mielenterveys kohdillaan, tai sitten ovat kirjoittajat vanhempia , ei normi viisikymppiset ui noin syvissä vesissä, eikä jutut liiku tuolla tasolla...Varsinkin vakikirjoittajien teksteille saa nauraa ja ihmetellä..:::)))

Sama on huomattu kovin outoja aloituksia ja alavireisiä höpö-löpö juttuja , mutta näyttääpä olevan niin että kun keskusteluja hiemankin lukee huomaa että moni kertoo jo kuusikymppistenkin olleen jo vuosia sitten, eli ei nämä kirjoittajat mitään viisikymppisiä ole vaan ehkä keskiverto ikä on n. 70v.
Yksinäisiä eläkeläisiä joilla on aikaa katkeruuuttaan purkaa toisiin. Normi viisikymppiset ovat vielä työelämässä .

eiköhän tämä ikä ole aika hyvä ikä ? mutt ehkä moni parisuhde on latistunut eikä löydetä sitä yhteistä säveltä enään. eihän se elämä mitä ruusuista ole kun on vuosia yhdessä oltu mutta aina voi tehdä uudistuksia.
itse tunnen että elämä on aika hyvässä kunnossa, vakaa talous ja lapsi työssäkäyvä mutta vakituinen työ puuttuu. mut ei kuitenkaan tarvi olla huolissaa samanlailla enään.
olen ruvennut vaaliin omaa kuntoa nyt kun on enemmän aikaa. tehdään pieniä risteilyjä kun haluamme piristystä . joka aamu nousen ylös positiivisin mielin.
ainoa huono puoli on se tärkein terveys ! mut en voi siihen paljoa vaikuttaa, yritän vain elää terveellisesti.

Kaksi karjalaista hevosmiestä lähti Ruotsiin kilpailumatkalle. Päättivät säästää rahaa ja ottivat laivalla hevosensa samaan hyttiin kanssaan. Illalla kuluessa miehillä meni omasta mielestään mukavasti ja päättivät pyytää tapaamansa maksulliseksi epäilemänsä naisen kanssaan jatkoille hyttiin. Toinen miehistä kuitenkin muisti, että siellähän on se hevonen. Ei se toisen mielestä tilannetta haitannut, kunhan vain pidettiin hytti pimeänä.

Yö kului rattoisasti ja aamulla aamiaispöydässä tehtiin tilit selväksi. Daami totesi, että teiltä kahdelta hänen on kyllä otettava kummaltakin 150 euroa, mutta siltä mokkatakkiselta hän ottaisi vain puhelinnumeron.

Elämäsi paras päivä on on se, kun sinä päätät, että elämäsi on sinun omasi.

Ei tekosyitä tai anteeksipyyntöjä.

Ei ketään kehen nojautua, luottaa tai syyttää.

Lahja on sinun - se on hämmästyttävä matka, ja olet yksin vastuussa sen laadusta.

Sinä päivänä elämäsi alkaa todella.

Vai vanhuksiksi haukutaan, parhaassa iässä eläviä ihmisiä. Tai no, sittenhän se paras ikä vasta alkaa, kun pääsee pois työelämästä, hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Ja kyllä se alkaa kohta olla vuodenaikakin niin ankea, että ihmekkös tuo, jos on jututkin samaa sorttia. Mutta onneksi sitä ei ehdi vanheta kuin puolisen vuotta, kun alkaa taas elämänilo päästä voitolle uuden valon ja kevään koittaessa.

Totta virkat kuoma. Vaikuttaa siltä että yli viisikymppisillä on asiat niin hyvin että ehtii keskittymään piereskelyihin ja haisteluihin. Onkohan ylikehittynyt hajuaisti jotenkin iän mukanaan tuoma siunaus tai harmi, minä sitä nyt kukin haluaakin pitää?