Mä oon kärsinyt masennuksesta varmaan koko ikäni, välillä on mennyt paremmin, välillä huonommin... Oon nyt ollut kauan sinkkuna ja nyt tuntuu siltä että olis kiva jos olis mies rinnalla. Tapasinkin netin kautta kivan tuntuisen miehen jonka kanssa ollaan viestitelty (ei siis vielä olla tavattu livenä). Missä vaiheessa olisi sopivaa kertoa masennuksestani ja miten, niin etten karkoita häntä heti tiehensä...?
Tässä lyhyesti ongelmani, kyselkää jos haluatte tietää jotain mitä unohdin kertoa.
Tässä lyhyesti ongelmani, kyselkää jos haluatte tietää jotain mitä unohdin kertoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei sitä nyt ihan kättelyssä kannata kertoa. Antaa ensin hieman asian kehittyä ja sitten kun alkaa tuntua ihan seurustelulta muutaman kuukauden tapailujen jälkeen, nin sitten voit kertoa. Tällöin kaverilla on käsitys siitä minkälainen olet, eikä se ennakkoluuloisuus ole ehkä niin pahaa.
Hei Terapiatapaus!
Ajattelin itsekin juuri näin, mutta mites kun se kuitenkin vaikuttaa koko elämään. Masennuksen takia olen työtön, uneton, väsynyt, ylipainoinen.... Syön tällä hetkellä lääkkeitä (jotka tosin on menossa vaihtoon) ja käyn psyk.polilla.
Pitäiskö vaan yrittää treffailla siis turvallisissa olosuhteissa (eli ei ainakaan mun luona!) ja yrittää välttää sitä ettei toinen saa tietää, eikös se ole taas aika arveluttavaa...? Ääh!
Tiedän, että murehdin ihan turhaan ja kyllä tää tästä mut sellainen mä nyt vaan oon :)
Kannattaa kertoa mahdollisimman ajoissa. Näin saa karsittua huonot jyvät heti kättelyssä pois. Samoin, ei kaikki halua masentunutta seurustelukumppanikseen. Ongelmat pitää kertoa heti pois alta, jotta on mahdollista muodostaa terveellinen suhde.
Itse toimin näin, kun nettitreffailin. Viimeistään toisella yhteyskerralla kerroin, että olin mielenterveysrattaissa, mutta eipä tuo ainuttakaan haitannut. Pääasia, että selittää asiat selvästi ja vaikuttaa selväjärkiseltä.
Se on täydellisen väärin, jos pitkittää viikkoja tai kuukausia tärkeiden asioiden kertomista.