Kukapa ei haluaisi mennä eteenpäin, mutta se ei vaan ole niin helposti tehty kuin sanottu. Kuulin joskus hänen toivovan suhteemme päätyttyä minun menevän eteenpäin. Haluaisinkin, koska tiedän, ettei hän turhaan pyytänyt sitä. Mutta! Kun ei vaan ole tullut vastaan ketään joka saisi aikaan sen saman, syvän, kokonaisvaltaisen tunteen. Tunnen kaipaavani vielä häntä.
Eteenpäin meneminen
joskus tulevassa
5306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jumissa ollaan kaikki.
Jep! Ikävä on tunne, joka takertuu tiukimmin kuin mikään.
Minäkin aikoinani toivoin toisen menevän elämässään eteenpäin. Ajattelin, että se todellakin on tarpeen. Hänelle, koska minusta eron otti. Kaikkeni tein, jotta menisin eteenpäin minäkin. Nyt olen pysähtynyt hyväksymään sen ikävän, jota olen niin kauan turhaan yrittänyt piilottaa.
Ajattelin, että kun kohtaan tunteeni silmästä silmään ja myönnän itselleni ikäväni, se menisi pois. Mutta ei. Olen kiinni kuin täi tervassa siinä tunteessa ja sen esittäminen, että asia olisi toisin, se on ihan kamalan hankalaa..
Sun pitää sit käsitellä ne tunteesi, ei siinä pakeneminen auta.
No enhän mä pakenekaan. Tässähän olen tunteitani käsitellyt jo muutaman päivän.
Tekee vain hyvää huomata, että on muitakin samassa tilanteessa. Ja tietenkin se älytön ja idioottimainen ajatus, että juuri se toinen olisi samassa tilanteessa minun suhteeni.
Tekee yvää huomata, että ei ole ihan järjetön, että tällainen "idiotismi" on ihan inhimillistä. :)
Suhteen päättymisen jälkeen eihän se ole paha asia että kaipaa vielä sillä sitähän kiintyy toiseen ihmiseen ja sen myötä on vaikea erota vaikka olisi vaikeuksiakin. Mutta aika parantaa haavat ja voihan siinä käydä niinkin ettei koskaan unohda mennyttä rakasta. Mahtuuhan meidän sydämeen hyvää paljon eikö rakkaus ole sitä vaikka emme saisikkaan elää yhdessä. Sillä ero voi olla helpotus ja keveympi on elää kaipauksen kanssa.