Olemme suunnittelemassa avioehtoa, mutta toisen vanhemmat ovat jo tehneet testamentin, jossa on perillisen aviopuolison avio-oikeuden poissulkeva lauseke. Kyllä on nyt sitten vaikeaa tehdä avioehtoa oikeudenmukaisesti ja juridisesti pätevästi. Haluaisimme siis itse suunnitella avioehtomme, mutta ko. lausekehan puuttuu näihin raha-asioihimme, ja sitä ei voi käsittääkseni mitenkään sivuuttaakaan. Tiedämme kyllä, että voimme hyvässä hengessä jakaa varamme mahdollisessa avioerotapauksessa avioehdon mukaisesti, mutta jos riitaa tulee, toinen voi vetäistä tämän testamentin esiin ja vaatiakin, että se otetaan huomioon.
Onko tosiaan näin, että emme avioehdollakaan saa em. lauseketta testamentista pätemättömäksi? Itse todellakin toivon, etteivät vanhemmat harrasta ko. lausekkeita, koska avioehdon tekeminen on silloin todella vaikeaa reilusti ja oikeudenmukaisesti. Varsinkin, jos vain toisen puolison vanhemmat ovat ko. lausekkeen laittaneet, tilanne on aivan epäreilu ja hankala. Meidän tapauksessa vain toisen osalta tiedämme, että lauseke on, toiset vanhemmat eivät puhu näistä asioista.
Onko tosiaan näin, että emme avioehdollakaan saa em. lauseketta testamentista pätemättömäksi? Itse todellakin toivon, etteivät vanhemmat harrasta ko. lausekkeita, koska avioehdon tekeminen on silloin todella vaikeaa reilusti ja oikeudenmukaisesti. Varsinkin, jos vain toisen puolison vanhemmat ovat ko. lausekkeen laittaneet, tilanne on aivan epäreilu ja hankala. Meidän tapauksessa vain toisen osalta tiedämme, että lauseke on, toiset vanhemmat eivät puhu näistä asioista.
Vastaukset 24
Vanhimmat
No laitatte siihen avioehtoon että sinunkin perinnöt ovat erotilanteessa avio-oikeuden ulkopuolella, silloin tilanne oikeudenmukainen.
Eikä puolisosi vanhemmat tuolla ehdolla puutu teidän raha-asioihin, vaan omiin raha-asioihinsa. Kyllä heillä pitää olla oikeus päättää mitä heidän omaisuudelle käy kuoleman jälkeen.
Heh, kun tilanne on juuri päinvastoin, eli minun vanhemmat on jo tehneet tuollaisen testamentin ja perintökin on jo saatu;). Eli itse olen tällä hetkellä se paremmassa asemassa oleva osapuoli, mutta haluan siltikin tehdä avioehdon oikeudenmukaisesti.
Ja haluamme siis itse vähän yksityiskohtaisemmin sopia raha-asioista avioehdossa, eli ko. lauseen ongelma on juuri se, että emme halua mitään noin karkeasti ja suoraviivaisesti tyyliin kaikki perintö menee siten ja siten, vaan haluamme sopia asunnosta, rahasta, mökistä, osakkeista jne. erikseen ja siihen jaettavaan könttään tulis kaiken, perintöjenkin, kuulua.
Just tuo miten neuvoit, sehän on se tavallisin avioehdonkin sisältö eli kaikki pois avio-oikeuden piiristä, mutta kun kummallakaan ei ole mitään halua sulkea toista pois kokonaan perinnöistäkään, emmekä ole tekemässä sellaista avioehtoa.
Perinnönjättäjähän ei itseasiassa viime kädessä päätä, mitä varoille käy kuoleman jälkeen, vaan perillinen itse päättää, mitä niillä tekee eli jos avioehto on ristiriidassa ko. lausekkeen kanssa, voi perillinen itse vaan päättää noudattavansa avioehtoa eikä perinnönjättäjän toivetta. Ainoa ongelma tulee vasta riitatilanteessa ja siihen tässä koitamme varautua.
>> Itse todellakin toivon, etteivät vanhemmat harrasta ko. lausekkeita, koska avioehdon tekeminen on silloin todella vaikeaa reilusti ja oikeudenmukaisesti. Varsinkin, jos vain toisen puolison vanhemmat ovat ko. lausekkeen laittaneet, tilanne on aivan epäreilu ja hankala.
Ihmisten käsitys oikeudenmukaisuudesta vaihtelee. Samoin esim. avioerotilanteessa henkilö saataa muuttaa aikaisempaa käsitystään oikeudenmukaisuudesta.
Perinnönjättäjän testamenttia voi muuttaa vain perinnönjättäjä itse. Jos siinä määrätään, että perillisen puolisolla ei ole avio-oikeutta perinnöksi saatuun omaisuuteen, niin sitten ei ole. Jos avioero tulee ajankohtaiseksi, niin senhetkinen puolisoiden välinen tilanne ratkaisee, miten edetään.
En osaa sanoa, onko siitä jotain seuraamuksia, jos puolisot käsittelevät perinnöksi saatua ja avio-oikeudesta vapaata omaisuutta kuten se olisikin avio-oikeuden alaista.
Sinänsä tuo testamenttimääräys on kätevä, kun avioehtoa voidaan sovitella mutta testamenttimääräystä ei.
>>En osaa sanoa, onko siitä jotain seuraamuksia, jos puolisot käsittelevät perinnöksi saatua ja avio-oikeudesta vapaata omaisuutta kuten se olisikin avio-oikeuden alaista.
Tosin ap korosti tuossa aiemmin, että suojaa haetaan riidan varalta...
Voi olla unohtaminen vaikeaa jos on riita päällä.
Rehellisesti sanottuna en kyllä käsittänyt mikä on se Ongelma ap:n tilanteessa. Tehdään taas tikuista asiaa?
Kiitos kommenteista! Selvittelin asiaa juristinkin kanssa ja täältäkin olen aiemmin lukenut, että jos avioehdossa sovitaan samasta omaisuudesta, kuin mihin tuo testamentin lauseke kohdistuu, niin sotkuahan siitä voi erotilanteessa tulla, jos toinen yhtäkkiä siinä tilanteessa tempaisisikin vanhan testamentin esiin.
Juristilta sain myös tiedon, kuten tässäkin yksi keskustelija toi esiin, että ko. testamentin voi "unohtaa" ja jakaa omaisuus juuri avioehdossa sopimallaan tavalla, kuten tietysti tarkoitus onkin. Jokatapauksessa omaisuuden omistaja itse voi päättää aina, mitä varoillaan tekee, eli "kävellä ko. lausekkeen yli" ja jakaa erotilanteessa toiselle siitä, jos itse niin haluaa, vaikka jättäjä olisi ollut päinvastaista mieltä. Hänhän ei onneksi enää haudan takaa pääse määräämään;). Itseasiassa muilla ko. testamentilla perintöä saaneilla jo naimisissa olevilla on kaikilla jo ennestään avioehdot, joita aikovat noudattaa ja viittaavat samalla kintaalla testamentin rajaukselle.
Missään tapauksessa emme ole tekemässä ns. täyttä avioehtoa, jossa kaikki varat (perinnöt mukaan lukien) jäisi saajalle, vaan aiomme jakaa myös kummankin perinnöistä osan, tosin siten, että alkuperäiselle saajalle jää suhteessa jonkun verran enemmän.
Mistä muuten ei voi avioehdossa sopia? Itse olen ollut käsityksessä, että kyllä aikalailla kaikesta voi avioehdossa sopia, ei ole mitään pakko tehdä yksinkertaista kaikki-tai-ei-mitään -avioehtoa.
Oheisen kopioimani tavoitteenne toteuttamista avioehdolla epäilen; "vaan aiomme jakaa myös kummankin perinnöistä osan, tosin siten, että alkuperäiselle saajalle jää suhteessa jonkun verran enemmän.".
Tottakai jälleen voidaan todeta, että erontilanteessa sopuisina voitte tehdä osituksenne vaikka millaisen keskinäisen paperin tai ilman paperia mukaisena, mutta jos oikeus joutuu ratkomaan asioitanne, niin silloin voi mennä mutkat suoriksi.
Hoitakaa homma testamentilla, niin voitte yksilöidä hopeannekin kaiverrusten mukaisesti, eikä paperia tarvitse rekisteröidä maistraattiin.
>>Mistä muuten ei voi avioehdossa sopia? Itse olen ollut käsityksessä, että kyllä aikalailla kaikesta voi avioehdossa sopia
Kiitos neuvosta tehdä testamentti, itseasiassa hyvä ajatus. Mut voiko testamentissa määrätä muun kuin kuoleman varalta? Kun olis tarve myös sen avioeron varaltakin sopia.
Oltiin alustavasti ajateltu prosenttiosuuksien laittamista avioehtoon, tyyliin: "varattomallekin osapuolelle jäisi aina 30 % yhteenlasketusta varallisuudesta".
>>Oltiin alustavasti ajateltu prosenttiosuuksien laittamista avioehtoon, tyyliin: "varattomallekin osapuolelle jäisi aina 30 % yhteenlasketusta varallisuudesta".
>>Mut voiko testamentissa määrätä muun kuin kuoleman varalta?
Ok, kiitokset neuvosta. Tosin asia kyllä tuntuu menevän vaan mutkikkaammaksi, jos em. tavalla ei voi virallisessa avioehtosopimuksessa sopia. Eli ilmeisesti teemme sitten vain jonkun muun "varojenjakosopimuksen"... Olemme jokatapauksessa menossa juristin puheille, joten kaipa se sitten siellä selviää, miten tulis fiksuimmin tehdyksi.
Itse emme ole kunikaallisia:), mut olen käsittänyt, että kunkkujen tms. kanssa naimisiin menevien hyväksi yleensä tehdään yksityiskohtainen sopimus, jossa taataan eron sattuessa heille kohtuullinen toimeentulo, kun ovat jättäneet oman ammattinsa ko. edustustehtävän takia. Kuitenkaan puolia yhteisestä varallisuudesta avio-oikeuden nojalla eivät ole saamassa, vaan esim. könttäsumma rahaa, hyvä talo jne. Jotain tämäntapaista oltaisiin hakemassa.
Mieheni vanhemmat ovat keskinäisessä testamentissa määränneet kaiken omaisuutensa pojalleen (= aviomieheni). Testamentissa määrätään myös, ettei saajan puolisolla (minulla) ei ole avio-oikeutta kyseisellä testamentilla siirtyvään omaisuuteen.
Mieheni molemmat vanhemmat ovat jo kuolleet ja mieheni oli ainoa perillinen. Meillä itsellä ei ole lapsia ja mieheni puolelta suku rajoittuu muutamaan tätiin ja serkkuihin.
Jos mieheni kuolee ennen minua, miten mieheni perintö jaetaan?
>>Jos mieheni kuolee ennen minua, miten mieheni perintö jaetaan?
Kiitos nix_nax vastauksestasi
Entä jos vanhemmat laittavat testamentteihinsa myös toissijaismääräyksen kenelle perintö menee heidän lapsensa sijasta tai jälkeen? Saako heidän lapsensa kuitenkin lahjoittaa tai testamentata ainakin lakiosansa verran kenelle haluaa?
Mielenkiintoinen kysymys. Epäilyksittä saa, jos lapsi on säädetyin tavoin vaatinut lakiosansa, lakiosa kun kuuluu saajan omistukseen ja hallintaan ilman rajoituksia (paitsi lesken hallintaoikeus-rajoite). Mutta jos ei ole erikseen lakiosaa vaatinut, toissijaismääräys estänee lahjoituksen ja testamenttauksen koko perinnön osalta.
Oletetaan että toisella vanhemmista on testamentti ainoan rintaperillisen hyväksi toissijaismääräyksellä ulkopuoliselle X:lle lapsen kuoltua. Toinen vanhempi kuolee ilman testamenttia. Jos vanhemmat olivat naimisissa ja heillä oli (vähäinenkin) avio-oikeus toistensa omaisuuteen, voiko ainoa rintaperillinen toimittaa omaisuuden osituksen kuolinpesien välillä? (ja osittaa siinä mahdollisimman paljon haluamastaan omaisuudesta itselleen parempaan pesään)
Nähdäkseni ainoa rintaperillinen voi toimittaa osituksen haluamallaan tavalla... eikä sillä tavalla ole edes merkitystä, mikäli kyse on ns. rajoitetusta omistusoikeustestamentista. Tällöinhän perillinen voi vapaasti jopa myydä omaisuutta, ainoastaan testamenttaaminen ja hukkaaminen on rajoitettua. Tilanne on tietysti toinen, jos testamentti olisi pelkkä käyttöoikeustestamentti.
Elikkä vain osittaa 100% kaikesta omaisuudesta siihen kuolinpesään jossa ei ole testamenttia, niin saa määrätä kaikesta perimästään omalla testamentillaan ja toisen vanhemman testamentti menettää merkityksensä. Näppärää.
Ei se nyt ihan niin näppärä ole kuin näyt luulevan. Ositus on toimitettava säädetyin tavoin. Jos testaattori oli vanhemmista varakkaampi, osituksessa varakkaampi pesä voi luovuttaa omaisuuttaan tasinkona vain määrän, jonka jälkeen pesien arvot ovat yhtä suuret eli 50/50, ei 0/100.
No kuka se auktoriteetti sitten on, joka päättää että ositus on toimitettu säädetyin tavoin? Testamentin toissijaissaaja ei ole edes testaattorin kuolinpesän osakas, eikä ositus ole yhteishallintotoimi muutenkaan, vaan nähdekseni ainoa rintaperillinen voi todellakin tehdä osituksen vanhempiensa kuolinpesien välillä pelkästään yksinään. Jos ainoa rintaperillinen tekee osituksen 0/100 tai vaikka 10/90 (kikkailemalla omaisuuden arvoilla tms.), niin missä toimituksessa ja miten testamentin toissijaissaaja, joka ei ole edes osituksen osapuoli, voi sitä moittia?
Testamentin toissijaissaajalle kuuluu testamentanneen vanhemman suhteellinen osuus yhteisestä pesästä eli puolet (miinus mahdollinen lakiosavaade). Jos rintaperillinen on jollain toimenpiteellä hukannut tai testamentannut tätä osuutta omaisuudesta (vaikkapa mainitsemallasi osituksella), niin toissijaissaaja voi nostaa kanteen siitä sitten kun hänen oikeutensa astuu voimaan eli rintaperillisen kuoltua.