tai miten edes lopettaa itsensä vihaamisen.
Miten oppia rakastamaan itseään?
sdgfdgfdhgfdh
3125
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se, että kysyy on varmasti jo hyvä alku.. Sillä sehän tarkoittaa, että on ymmärtänyt niin tekevänsä ja silloin voi alkaa sitä muuttamaan.
Siihen voi olla niin monia erilaisia syitä, mutta usein joutuu palaamaan elämässään taaksepäin niihin asioihin, jotka ovat jääneet hiertämään. Lankakerää pitää purkaa niin pitkälle, että ymmärtää, mitä on tapahtunut, että viha on alkanut kasvaa. Aikuisempana ymmärtää asioita laajemmin ja pystyy käsittelemään niitä ja omaa vihaansa järkevämmin.
On olemassa monenlaisia tapoja lähteä purkamaan alitajunnan avulla omia lukkojaan., mutta ehkä siinä on hyvä olla mukana jonkinlainen ohaaja ja tukihenkilö. Onnea matkaan.
Sanoisin myös, että se on jo hyvin, kun tajuaa omat tunteensa ja miten itseään kohtelee. Mä miettisin, että mitä sellaista olet tehnyt, että vihaat itseäsi. Pystytkö itse vaikuttamaan jotenkin vihaasi vai tuleeko kaikki jostain kauempaa? Olisko jotain, mitä voisit tehdä vähemmän tai lopettaa kokonaan, jos se tekee sun olon inhottavaksi. Monet addiktiot on tällaisia. Et välitä vaikka hakkaat päätä seinään, juot liikaa tms., koska mitä väliä??
Se on valinta, se on päätös, joka sulla on mahdollisuus tehdä. Hyvä vois myös päätöksen tueksi mennä johonkin juttelemaan asiasta, esim. terapiaan. Koska heti kun sä sanot asioita ääneen, ne muuttuvat todellisemmaksi ja samalla sinä tärkeämmäksi itsellesi. Terapioitakin on erilaisia, on taideterapiaa, ryhmäterapiaa jne., ryhmässä on hyvänä puolena tietysti vertaistuki.
Joskus asioita on vaan tosi vaikea käsitellä, ei kai kaikki siihen pysty, ja sitten ne antaa mennä vaan itseään loukaten ehkä puoliksi tietämättään. Mutta jos tiedostat asian noin hyvin, se varmaan ahdistaa jonkin verran ja haluat tehdä sille jotain?
Tarviiko itseään rakastaa, kun ei kukaan muukaan rakasta. Mun kohdalla millään ei ole enää mitään väliä. Mä olen paska ja sen ovat muutkin mulle osoittaneet. Ei siinä mitään terapiaa tarvita. Ei näin paskasta enää ihmistä saa, jos olisin esine, mut sais surutta heivata roskiin ja viedä kaatopaikalle. Mun kohdalla kaikki on jo myöhäistä. Mun ei olis pitänyt ikinä syntyäkään