Tuntuu niin vitun pahalta aina viikonloppuisin käydä se viimeinen iltalenkki koiran kanssa. Siellä on liikaa iloisia ihmisiä yhdessä menemässä jonnekin pitämään hauskaa, ja minulla ei ole ketään. Kukaan ei soita minulle ja pyydä mukaansa koskaan mihinkään, en ole ikinä käynyt edes baarissa, ja en ole enää edes nuori... Mitäpä minä sinne yksin menisin. En ole ikinä pitänyt hauskaa, minulla ei ole ollut enää vuosikymmeniin hauskaa... Lapsena viimeksi. Oon ihan vitun kyllästynyt tähän niin kutsuttuun elämääni. Kaikki päivät on samanlaisia, eli turhia ja tylsiä, täynnä yksinäisyyttä... Ei ketään jolle jutella, tai ketään joka juttelisi minulle. Päiviä joita ei olisi tarvinnut koskaan tulla... Enää en muuta toivo, kuin jotain pahanlaatuista ja nopeasti etenevää syöpää. Tahtoisin kuolla pois... Tappaisin itseni, jos osaisin, mutta kun olen yksi vitun tunari, niin epäonnistuisin siinäkin.
Miksi olen edes olemassa?
27
1888
Vastaukset
- gsgsdgsdgsdg
Oletko sitten yrittänyt tehdä jotain yksinäisyyden poistamisen eteen?
- :(
Olen... Olin koulukiusattu, eli ystäviä minulla ei lapsena ja nuorena ollut. Koulunkäynnit meni myös pilalle kiusaamisen takia, sillä en uskaltanut lähteä peruskoulun jälkeen enää opiskelemaan minnekään. Opiskelin ammattiin vasta kolmikymppisenä, ihan liian vanhana saamaan enää koulustakaan ystäviä, kun kaikki muut olivat vähintään kymmenen vuotta nuorempia. Töissäkään en ole pahemmin ollut, kun vain muutamissa paikoissa tässä vuosien varrella vähän aikaa. Niistäkään ei ystäviä siunaantunut, sillä kaikki muut olivat jo perheellisiä, joten en heidän kuvioihinsakaan sopeutunut. Vähävaraisuuden takia en voi edes alkaa harrastaa mitään missä ihmisiä tapaisin, ja vaikka harrastaisinkin niin en sovi joukkoon, koska elämäni on ollut niin erilaista verrattuna muihin, se ei ole tosiaankaan mennyt normaalia polkua. Olen myös sosiaalisilta taidoiltani rajoittunut, eli en osaa edes jutella ihmisille kuin vasta sitten, kun tunnen heidät kunnolla, ja kehenkään en pysty tutustumaan, kun kukaan ei halua tutustua minuun. Olen liian omituinen... En tule koskaan saamaan lapsia ja perhettä. En tiedä mistä saisin voimaa jatkaa tätä vielä kymmeniä vuosia, sillä luultavasti alan olla kohta puolessa välissä elämääni, jos keskimäärin 70 - 80 -vuotiaana kuollaan. Kaikki tuntuu niin turhalta.
- ylöspotikija
:( kirjoitti:
Olen... Olin koulukiusattu, eli ystäviä minulla ei lapsena ja nuorena ollut. Koulunkäynnit meni myös pilalle kiusaamisen takia, sillä en uskaltanut lähteä peruskoulun jälkeen enää opiskelemaan minnekään. Opiskelin ammattiin vasta kolmikymppisenä, ihan liian vanhana saamaan enää koulustakaan ystäviä, kun kaikki muut olivat vähintään kymmenen vuotta nuorempia. Töissäkään en ole pahemmin ollut, kun vain muutamissa paikoissa tässä vuosien varrella vähän aikaa. Niistäkään ei ystäviä siunaantunut, sillä kaikki muut olivat jo perheellisiä, joten en heidän kuvioihinsakaan sopeutunut. Vähävaraisuuden takia en voi edes alkaa harrastaa mitään missä ihmisiä tapaisin, ja vaikka harrastaisinkin niin en sovi joukkoon, koska elämäni on ollut niin erilaista verrattuna muihin, se ei ole tosiaankaan mennyt normaalia polkua. Olen myös sosiaalisilta taidoiltani rajoittunut, eli en osaa edes jutella ihmisille kuin vasta sitten, kun tunnen heidät kunnolla, ja kehenkään en pysty tutustumaan, kun kukaan ei halua tutustua minuun. Olen liian omituinen... En tule koskaan saamaan lapsia ja perhettä. En tiedä mistä saisin voimaa jatkaa tätä vielä kymmeniä vuosia, sillä luultavasti alan olla kohta puolessa välissä elämääni, jos keskimäärin 70 - 80 -vuotiaana kuollaan. Kaikki tuntuu niin turhalta.
Mene ja ota selvää esim paikkakuntasi työttömien yhdistyksestä ja niiden tapahtumista(edeullista ruokaa,retkiä,mahd.tutustua.) Tai jos olet vaikka työkyvyttömyyeläkkeeellä-ota selvää eläkeläisten yhdityksitsä.Kommunikointitaitosi kaipaa harjaannusta ja noissa ryhmissä niitä opitaan ja kehitytään.Kommunikointia voi opppia myöhemmälläkin iällä.Älä jää tuohon tylsyyteen ja olotilaan-sinulla on mahdollisuus jos itse niin haluat.Myös kansalaisopistojen ryhmät eivät vie perikatoon kun vuosimaksu jotain 45e..Nyt toimimaan! Olet takuulla tutustumisen arvoinen ihminen.
- ylöspotkija.
ylöspotikija kirjoitti:
Mene ja ota selvää esim paikkakuntasi työttömien yhdistyksestä ja niiden tapahtumista(edeullista ruokaa,retkiä,mahd.tutustua.) Tai jos olet vaikka työkyvyttömyyeläkkeeellä-ota selvää eläkeläisten yhdityksitsä.Kommunikointitaitosi kaipaa harjaannusta ja noissa ryhmissä niitä opitaan ja kehitytään.Kommunikointia voi opppia myöhemmälläkin iällä.Älä jää tuohon tylsyyteen ja olotilaan-sinulla on mahdollisuus jos itse niin haluat.Myös kansalaisopistojen ryhmät eivät vie perikatoon kun vuosimaksu jotain 45e..Nyt toimimaan! Olet takuulla tutustumisen arvoinen ihminen.
sori mun kirjoitusvirheet..joku on vieny lukulasit piiloon..:) nm olisi ylöspotkija..
- frjifrji
ylöspotikija kirjoitti:
Mene ja ota selvää esim paikkakuntasi työttömien yhdistyksestä ja niiden tapahtumista(edeullista ruokaa,retkiä,mahd.tutustua.) Tai jos olet vaikka työkyvyttömyyeläkkeeellä-ota selvää eläkeläisten yhdityksitsä.Kommunikointitaitosi kaipaa harjaannusta ja noissa ryhmissä niitä opitaan ja kehitytään.Kommunikointia voi opppia myöhemmälläkin iällä.Älä jää tuohon tylsyyteen ja olotilaan-sinulla on mahdollisuus jos itse niin haluat.Myös kansalaisopistojen ryhmät eivät vie perikatoon kun vuosimaksu jotain 45e..Nyt toimimaan! Olet takuulla tutustumisen arvoinen ihminen.
Miksi valehtelet? Ei minua ainakaan juurikaan kiinnostaisi tutustua ketjun aloittajaan. Ei hän ole mitenkään "takuulla tutustumisen arvoinen ihminen".
- :(
frjifrji kirjoitti:
Miksi valehtelet? Ei minua ainakaan juurikaan kiinnostaisi tutustua ketjun aloittajaan. Ei hän ole mitenkään "takuulla tutustumisen arvoinen ihminen".
En olekaan ilmeisesti, ja sen olen saanut huomata. Millainen ihminen sitten on tutustumisen arvoinen? Oletko sinä sellainen, ja jos olet, niin mikä sinusta sellaisen tekee?
:( kirjoitti:
Olen... Olin koulukiusattu, eli ystäviä minulla ei lapsena ja nuorena ollut. Koulunkäynnit meni myös pilalle kiusaamisen takia, sillä en uskaltanut lähteä peruskoulun jälkeen enää opiskelemaan minnekään. Opiskelin ammattiin vasta kolmikymppisenä, ihan liian vanhana saamaan enää koulustakaan ystäviä, kun kaikki muut olivat vähintään kymmenen vuotta nuorempia. Töissäkään en ole pahemmin ollut, kun vain muutamissa paikoissa tässä vuosien varrella vähän aikaa. Niistäkään ei ystäviä siunaantunut, sillä kaikki muut olivat jo perheellisiä, joten en heidän kuvioihinsakaan sopeutunut. Vähävaraisuuden takia en voi edes alkaa harrastaa mitään missä ihmisiä tapaisin, ja vaikka harrastaisinkin niin en sovi joukkoon, koska elämäni on ollut niin erilaista verrattuna muihin, se ei ole tosiaankaan mennyt normaalia polkua. Olen myös sosiaalisilta taidoiltani rajoittunut, eli en osaa edes jutella ihmisille kuin vasta sitten, kun tunnen heidät kunnolla, ja kehenkään en pysty tutustumaan, kun kukaan ei halua tutustua minuun. Olen liian omituinen... En tule koskaan saamaan lapsia ja perhettä. En tiedä mistä saisin voimaa jatkaa tätä vielä kymmeniä vuosia, sillä luultavasti alan olla kohta puolessa välissä elämääni, jos keskimäärin 70 - 80 -vuotiaana kuollaan. Kaikki tuntuu niin turhalta.
Miten sulla nyt menee? Mun elämä ihan samanlainen kuvio. En osannut valita opiskelualaa, sikäli ero sinuun. Arvoin vuosia, lopulta tein hätäisen ratkaisun ja Valmistuin 10 vuotta sitten ammattiin, 39-vuotiaana. Kirjoita mulle ja muutkin voi ritva.hap(A T)gmail.com
- haluan kuolla
Ihan kuin omasta elämästä...
- yks luuseri koulusta
miksi minäkään olen olemassa?
- meeri7
Tervehdys....käykää hengellisissä kokouksissa...vapaa-seurakunnan...helluntai-seurakunnan ja luterilaisen seurakunnan...katsokaa tv7:aa joka on kristillinen kanava...kuunnelkaa radio day:tä ja käykää kirkossa....siunausta ja kaikkea hyvää elämäänne...
- hushurahtaneetpois
Uskoonhurahtaneet kummittelee ohjeineen joka palstalla.
Siitäkö se autuus löytyy ? Mahdollisesti, mutta ei voi missään nimessä suositella. Usko on vain yhdenlainen huume.
Komppaan meeriä. Miksei muka voisi käydä tutustumassa seurakuntiin? Niissäkin on ihan ihmisiä, tietääkseni. Vai ovatkohan kauhean pelottavia ja epänormaaleja ne "sellaiset"? :D
Mistä päin olet, aloittaja? Et kuulosta mitenkään luotaantyöntävältä vaikka tilanteesi on tuollainen. Ymmärrän oikeastaan mitä kirjoitat. Kaikilla nyt elämä vaan ei mene ns. yleisen ihanteen mukaan. Voi hyvänen aika, useimmilla on niin kummallinen käsitys siitä että ihmiset joiden elämä poikkeaa normista, ovat muka jotenkin epäilyttäviä tai jotain. Hoh hoi, pinnallista.- Robotti13
Mietin juuri samaa. Mitään kovin eriskummallisia tehtävää meillä ei ainakaan ole. Jospa katsot ylhäältä päin.miksi kukaan noista muista ihmisistä on olemassa. Ei miksikään. Elämä on lyhyt käynti tässä olomuodossa missä nyt ollaan. Onko sitten muuta uljaampaa
Tuskin. Elämä vaan on. Jos jaksaisit tehdä tästä elämästä jotain oman mielesi mukaista ja nauttisit siitä, mitä on. Sano puolitutulle, ettet ymmärrä elämää ja kutsu salaatille ja viinille. Et uskokaan, kuinka samanlaisia ajatuksia on kaikilla on. Onnea- hgfkjkk
Kuinka tiedät ettei tehtävää ole? Vaikka se pitäisikin paikkaansa, mikään ei varsinaisesti estä etsimästä itselleen arvollista tavoitetta.
- hmmmmmmmmh
Tuntuu niin vitun pahalta aina viikonloppuisin käydä se viimeinen iltalenkki koiran kanssa."
No ainakin tykkäät koirista, olet sentään jonkin verran inhimillinen jotkut vihaa ja inhoo koiria ja haluaa niistä vaan eroon, semmoista minä olen kuullut miehiltä jotka mustasukkaisia koiralleni. ei kestä että huomio on koirassa. kaikenhuippu oli kun yksi ehdotti että luovun koirastani joka ollut minulla 10 vuotta. joo en kenenkään miehen takia ystävästä luovu, joka kiltti eikä hauku tai puhu paskaa =D
Siellä on liikaa iloisia ihmisiä yhdessä menemässä jonnekin pitämään hauskaa, ja minulla ei ole ketään. "
no ei siellä baareissa nyt niin ihmeellistä ole, eikä se humatila aina ole hyväksi ,seuraavana päivänä vaan kärsii.
ja tuosta syövän toivomisesta, jokainen ihminen saa jossain vaiheessa elämää sairauksia mitä ei toivoisi. turha mitään erikseen toivoa, tulee kumminkin. kannattaa ehkä miettiä miten tekisi siitä elämästä siedettävän kun sitä loppuaikaa kumminkin on jäljellä. itse vain voit vaikuttaa elämääsi, ei se kotona itkemällä parane. - Makkasavoileipä
Älä petä itseäsi! Älä usko näiden lohduttelijoiden juttuja. Olet aivan oikeassa: olemisesti on tyäsin turhaa (kuten minunkin).Juo siis itsesi hengiltä!
- eisiihenkuole
Itsellä ainut naisystävä jätti minut. Fiilikset aika huono. Eikai se auta ku mennä kohden uusia pettymyksiä. Mutta ei kannate jäädä tulee makaamaan. Kerran han täällä ollaan,uutta matoa koukkuun.
- lazasx
Koirahan se paras ystävä on.
Itse tutustuin ortodoksmiin ja aloin elää kotiaskeettina.Luen paljon. - Hurttiss
Ehkä juurikin noista työttömien tapahtumista löytyisi seuraa...?
Ja toisekseen, aloittajalla on kuitenkin hyvä valttikortti elämässään. Eli koira.
Ei tarvitse olla mikään agility-harrastaja tai muukaan tällainen "fanaatikko", mutta kyllähän toisesta koiraihmisestä varmasti saa helpommalla kaverin kuin muusta. On kuitenkin yksi yhteinen asia, eli rakas lemmikki ja sitä kautta tutustumisen pitäisi ainakin olla hieman helpompaa kuin muuten. - Eräs_yksinäinen_vaan
Minä kans ajattelisin, että koiran kautta voisi saada ainakin nyt juttuseuraa. Koirapuistoissahan on helppo alkaa juttelemaan, kysyä vaikka jonkun koiran rotua jne., eikä silloin vaikuta yhtään oudolta ja tunkeilevalta, kuin jos vaikka alkaisi höpisemään jonkun kanssa kaupassa tai bussissa. Itsekin ottaisin tosi mielelläni koiran, jos se vaan tässä elämäntilanteessa olisi mahdollista. Olisi ainakin joku, joka odottaisi kotona, kun tulen töistä. En vaan kolmivuorotyön takia voi ottaa, sillä se joutuisi olemaan liian pitkiä aikoja yksin.
Baariin voi kyllä mennä yksinkin, eikä ole pakko juoda edes alkoholia. Pubeissa istuu paljonkin yksinäisiä ihmisiä, jotka mielellään juttelevat jollekin. En sitten tiedä onko tämä sellaista seuraa, joka aloittajalle kelpaisi, mutta voisi olla ainakin hyvää harjoitusta, jos kokee itsensä sosiaalisesti kömpelöksi.
Ja todentotta erilaiset työttömien yhdistykset sun muut, jotka järjestävät retkiä ja muuta aktiviteettia, voisivat olla hyvä konsti. Itse kävin yhdessä vaiheessa erään mielenterveysseuran retkillä ja vertaistuki-illoissa juttelemassa, vaikka en nyt varsinaisesta mielenterveysongelmasta kärsikään. Mitä nyt vähän yksinäisyys masentaa, mutta ei siellä kukaan diagnooseja kysellyt.- Eräs_yksinäinen_vaan
Nyt vasta hokasin, että aloitushan on useamman vuoden vanha.. mutta eipä se mitään, moni on varmaan samoissa mietteissä tänäkin päivänä.
- Hurttiss
Joo, huomasin sen itsekin jo alussa. Mutta näissä(kin) asioissa taitaa ikävä kyllä vain olla niin, että aika kuluu mutta itse ongelma ei muutu miksikään:(
Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni löytäisi edes jonkun, jonka kanssa voi jakaa arkeansa. Aika tärkeä juttu kuitenkin jokaiselle, että voi viettää aikaansa jonkun mukavan ihmisen kanssa edes silloin tällöin säännöllisemmin ja jolle on myöskin tärkeä.
Itseä kanssa välillä oikein sattuu fyysisesti, kun on tuo sosiaalinen verkosto aika olematon ja aika monessa paikassa, kuten meillä töissä, ihmiset ovat ihmeenkin pinnallisia. Siis ainakin tuntuu siltä, ja että asenteet ovat sitä tasoa, että jos toisesta on hyötyä, niin sen kanssa voi olla ystävä tai hyvä kaveri ainakaan. Ja jos ei hyötyä saa, niin ei sitten anneta arvostustakaan. Siltä tosiaan tuntuu ainakin näin monen vuoden sivusta seuraamisen ja haukuttavana olemisen jälkeen. Ja kyllähän sitä sitten murehtii paljon kaikkea muutakin omasta pärjäämisestä lähtien..:/
Kissa nyt onneksi on sellainen tukeva pelastus mulle. Sen tajuaa oikeastaan vain sellainen, joka on eläinrakas. Et on se eläin sitten mikä tahansa, niin pitää yhtälailla omistajastaan huolen kuin omistaja hänestä.
- KÄRPÄSLÄTKÄPIRKKO
Tässä tosiasia. Se oli vuosi 2001 . Yritin sillon tappaa itteni. Olin epätoivoinen.
Ja tyhmä. En osannu tappaa itteeni. Mutta onneksi en tappanut. Nyt elän tätä päivää ja haluun elää pitkäikäiseksi.
Yritin tappaa itseni siten, että laitoi tennispallon auton pakoputkeen. Kuvittelin, että savu tulee auton sisään.
Hahahaahaha
TRLOLOOLOLOLOLOLO
hihihihih
Tirhahahahhaaaa Oliks toi mun teksti, toi aloittaja????????? Ihan just oli!!!
- Nimimm
Tämä palsta on surkea. Tekee pahaa sinun puolestasi, kun olet oikeasti vaikeuksissa ja masentunut, niin sitten jotkut trollit vain vastailee. Mistä löytäisit aidosti apua? Sitä en osaa sanoa, hyviä ehdotuksia täällä on. Jotkut löytää seurakunnista apua ja toiset ei. Esim. minä en löytänyt, mutta ei se tarkoita ettetkö sinä voisi löytää, mutta pitäisi vain jaksaa yrittää etkä saisi antaa periksi, epätoivoiseltahan se tuntuu, tiedän. Et saa missään tapauksessa luovuttaa, apua saat kunhan jaksat vain sitä etsiä, odottaa ja toivoa. Siihen voi mennä aikaa. Kannattaa lukea Raamattua ja katsoa tv7, jos se lohduttaa. Ainakin se auttaa ymmärtään miksi olet olemassa. Luulisi, että voisit tavata ihmisiä koiraharrastuksesi kautta, ainakin itse kun olen naapurin koiraa lenkkeilyttäni, niin olen tavannut paljon ihmisiä, jotka ovat halunneet jutella jotain koiralle... Voisitko mennä johonkin koiratapahtumiin, jossa tapaat koiraihmisiä?
- Terve.vaanmenoa
Parempi kun menet ihmistapahtumiin, niin tapaat koiria
- Eksistentialismi
Aina voi miettiä surkeassa tilanteessa, kuinka asiat voisivat olla vielä huonommin. Jos katastrofista skenaariota kohdalleen, niin nykyhetki voi tuntua ihan kohtalaiselta. Aloittaja sentään koiran ylläpito ja lenkkeily mahdollista, kaikille ei nuo ole itsestään selvä asioita.
Monesti näkyy neuvottavan yksinäisille hakeutumista ihmisseuraan. Itse kylläkin neuvoisin heitä myös varautumaan pettymyksen mahdollisuuteen, ja myös olemaan varuillaan.
Paljon on eri tavoin hyötyä tavoittelevia ihmisiä olemassa, julkisuudessa on käsitelty lähinä rahaa huijaavia suhdehuijareita treffipalstoilla. Mutta myös muunlaisia vaanijoita pyörii yksinäisten ympärillä. Huijareita voi olla vaikka ns. uskomushoitojen tai jopa oikeiden terapeuttien parissa.
Yhteistä näillä kaikilla on hyötyä ihmisten yksinäisyyden tunteesta ja hädänalaisuudesta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2474042Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha282348- 242141
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.932056Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?961719Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se251414- 111327
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361307Kenen etua Stubb ajaa Euroopassa ilmoittaessaan olevansa enemmän Ruotsalainen
Tasavallan presidentti Alexander Stubb kertoi ensimmäisellä valtiovierailullaan Ruotsissa, että hän ei ole koskaan tunte3091262Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351227