Heips! Yksi rakastelu ilman kondomia ja heti raskaaksi...eilen kävin lääkärissä, tänään soitin ajan aborttiin joka on ensi viikolla. Ajatukset poukkoilevat laidasta laitaan...välillä olen "pääkylmänä", hetken kuluttua itken hysteerisesti. Minulla on 2 alle 3v tyttöä, ja vahvasti ajattelen etten jaksa kolmatta heti perään. Pelkään etten pääse abortin yli, pelkään masentuvani toimintakyvyttömäksi. Ja jos taas annan lapsen jatkaa kehitystään ja syntyä, niin en jaksa sitäkään. Tuntuu siltä ettei kumpikaan ratkaisu ole oikea, tai siis en pysty tekemään kumpaakaan, vaikka jo varasin aborttiin ajan. Kun katson kahta tytärtäni niin tuntuu siltä että kolmas olisi nyt liikaa, onhan tytötkin vielä niin pieniä. Ehkä sitten joskus myöhemmin.
ensi viikolla abortti
cath...70
182907
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Anna sen elää ja tuo tänne. Ärsyttää kun muut vaan vauvoja tappaa ja itsellä ei oo yhtään.
Ookko viä vähän itserakkampi.. En saa lasta, synnytä sää ja anna mulle!
Voin kyllä saada lapsia, siinä ei ole ongelmia. Ja itserakkaus...hmm... eikös tuossa ajatella lasta ja myös sen synnyttäjää! Lapsi saa paljon ja synnyttäjän ei tarvii kokee masennusta ja sitä kauheaa tunnontuskaa.
Asia on juuri päin vastoin. Ei ole itserakasta haluta antaa jonkun toisen synnyttäneelle lapselle mahdollisuus elää, mahdollisuus hyvään elämään jonkun muun kuin biologisen äidin luona.
Jos biologinen äiti ei halua lasta ja joku toinen taas on toivonut saavansa jo vuosia edes yhden lapsen, siitä on itserakkaus kaukana!
Adoptio on todella hyvä asia! Synnyttäjä tuntee tekevänsä hyvän ratkaisun, lapsi saa hyvän kodin ja adoptiovanhemmat saavat sen mitä ovat aina halunneet, oman lapsen. Joten näin kaikilla on hyvä olla, vai mitä!
älä sä rupee tollasii laittaa..hanki omia lapsia tai mitä sit...anna ihmisen päättää..ei sun tarvis edes tollast soopaa kirjottaa tän..
niin älä ihmeessä tee aborttia. Jos on yhtään haikea olo tai mielialasi vaihtelee. Olen tehnyt abortin enkä ana sitä koskaan itselleni anteeksi. Tuntuu kuin olisin tehnyt murhan!!
niitä kahta jo syntynyttä lastasi. Heilläkin on oikeuksia, jotka täällä kyllä erittäin helpolla jäävät syntymättömän oikeuksien alle...Parempi hoitaa kaksi kunnolla kuin kolme huonosti.
Kuuntele sisäistä ääntäsi.
Minulle abortista jäi kuolemansuru. Vaihtoehtona olisi sentään ollut pieni lapsi.
Nykyään olemme aineellisesti rikkaampia kuin mikään sukupolvi ennen meitä. Onhan kummallista, jos lapset eivät enää mahdu kanssamme samaan maailmaan.
minulla on lähes samanlainen tilanne. Kaksi ihanaa pientä tytärtä ja aviomies. Jälleen raskaana. Aborttin ensimmäinen vaihe piti olla jo maanantyaina lääkäri määräsi lisäaikaa huomenna uusinta yritys. Olisin ed. lapsen jälkeen tehnyt steriloinnin mutta mies toivoi vielä poikaa... Minä olisin ollut tyytyväinen yhteen tai kahteen. Suostuin harkitsenaan tietenkin.. Nyt tässä mies aina töissä minä kuljen jaksamiseni äärirajoilla eikä ketään joka tulisi jos haluaisin hetken hengähtää. Kun koko suku asuu muualla. Ja kaikilla kavereilla oma liuta.. Ajatukset myllertävät. Ajattelen että joudun tappamaan tyttärieni siskon tai veljen. Tilanne on sellainen etten tätä soisi kenellekkään.
Itse ajattelin aluksi lääkkeellistä keskeytystä, mutta se on alkanut kovasti pelottamaan. Onneksi lääkäri keneltä eilen varasin ajan sanoi että peloista voi vielä jutella lääkärin kanssa joka varmistaa raskausviikot ja antaisi ensimmäiset lääkkeet, jos kovin paniikissa niin onnistuu myös kaavinta. Hohhoijaa tää on helvetti!!!
niin. Lääkkeillä olisi tarkoitus. Tänään klo.12.20 ensimmäinen lääke ja perjantaina sairaalassa sisäkautta toinen. Sit sen pitäisi tulla ulos. Minulla on siinämielessä hiukan helpompi tilanne että olen vuotanut jo viikon hiukan verta. Lääkäri sanoi että keskenmenokin on mahdollinen kun vuoto ei ole loppunut. Ainakin uskottelen itselleni että se olisi muutenkin tullut pois. Sit se on hiukan helpompaa. Poikahan se tietenkin olisi.
tein abortin kuukausi sitten, viikkoja 7, siis lääkkeillä. Vähän muakin pelotti; lääkäri sanoi, että kun oon synnyttäny(3), kestän kyllä ne kivut ja otan lääkettä tarvittaessa.
No, sitten minä otin parasetamolia ennen keskeytyslääkkeitä, odottelin niitä kipuja monta tuntia, vuosin verta ja hyytymiä varmaan litratolkulla, mutta kipuja ei vaan ollu, ei edes kuukautiskipujen vertaa! Pidin tätä lääkkeellistä aborttia helppona, siis tekotavaltaan, muutenhan sitä on henkisesti raajarikko teki sen miten vain. Ja mä kammoan sitä, että jos mut nukutettaisi, joku työntäisi mun sisään letkuja ja vehkeitä, mistä mä en tietäisi mitään, se tuntuu ajatuksenakin kamalalta! Lääkkeillä tehtynä olin koko ajan hereillä, en ollut yhtään kipeä, näin mitä tuli pihalle ja oli kaikin puolin ihan siedettävä kokemus. Tosin en toista kertaa samaan alkaisi, jos ei pakko ole...
Ja mulla iski paniikki vain silloin kun tein testin, vaikka tiesin jo ennemmin, etten voi tätä raskautta jatkaa. Muuten olen pysynyt suht. rauhallisena, tosin parit itkut olen tirauttanut... mutta elämä jatkuu! Voimia sulle!
Tekisit mieluummin kaavinnan. Ensinnäkin se on henkisesti helpompi kuin lääkkeillä tehtävä keskeytys. Itselleni tehtiin kaavinnalla. Ystäväni teki juuri lääkkeellisen josta seurasi raju verensyöksy..huom!Sekin on yksilöllistä. Hän sai verensyöksyn mutta sikiö ei poistunut kohdusta sittenkään vaan hän joutui kaavintaan. Lääkärit sanovat että lääkkeellinen keskeytys on sama kuin menkkavuoto jolloin sikiö poistuu niin mutta se on yksilöllistä.
Se että sikiö poistuu verenvuotona sisältäsi on luultavammin rankempi kuin se että sinut nukutetaan ja tehdään kaavinta.
Tilanteesi on täysin ymmärrettävä kun sinulla on noin pienet lapsetkin. Luulen että teet oikean päätöksen jos haluat abortin. Vain sinä itse tiedät voimavarasi. Voimia!
SE ON POIKA
Mummoni sai 10 lasta joista 5 ihan peräjälkeen. Oli pieni mökki ja isä kuoli nuorena. Silti tuli onnellisia lapsia :) Antakaa rakkautta lapsille, äläkää tappako niitä!
itse olin samassa tilanteessa reilu viisi vuotta sitten. kotona 2 alle 3 vuotiasta. itse olisin pitänyt lapsen, mutta mies vaati aborttia. en uskaltanut pitää lasta juuri sen vuoksi, että ajattelin, että molempien vanhempien pitää toivoa lasta. itkin katkerasti aborttia tehdessä. sairastuin psykoosiin ja masennukseen sen jälkeen. nyt viiden vuoden kuluttua alan olemaan vasta tolpillani ja nautin elämästä taas. saanko neuvoa sen verran, että mihin päädytkin, teet päätöksen ITSE. Ja tiedätkö muuten, että apua varmasti on jostain saatavilla, tulee teille 3. lapsi tai ei. itse en tiennyt yhteiskunnallisista aputoimista.
Anna lapselle mahdollisuuden elää! Se, että sinun ehkäisy petti ei minu mielestäni oikeuta riistämään viattomalta ihmisenalulta hengen. Voisit antaa lapsen adoptoitavaksi jollekin parille jotka eivät voi saada omaa lasta. Tekisit jonkun parin erittäin onnelliseksi. Älä tee sellaista mitä ehkä joudut katumaan loppuelämäsi ajan. En usko, että pääset heti sen asian yli, että olet riistänyt pikkuiselta hengen! Se on aika vakava asia.
Hiukkasen voisi vaikka etsiä itsestään empatiaa toisia kohtaan. Abortti ei ole varmasti helppo ratkaisu ja kuten kirjoitit ylipääseminen voi olla todella hankalaa. Tuollaiset "älä riistä lapsesi henkeä" kirjoitukset pahentavat ja masentava vaikeaan ratkaisuu päätynyttä kovasti. Toisen elämästä et voi kuitenkaan tällaisten keskustelupalstojen pohjalta tietää, joten arvosteleminen on hankalaa.
On se jännä miten nainen on toiselle naiselle susi. "Minä niin hyvä ja täydellinen äiti en voi hyväksyä toisen naisen oikeutta tehdä abortin, jos tilanne on hankala." Miksi muuten luette näitä palstoja? Estääksene abortteja??!!
Minulla muuten ei ole kokemusta aborteista ja vauvakin olisi tervetullut...