Minulla tulee tänään 14 viikkoa täyteen ja kärsin jo nyt alaselän/lonkkien kivuista. Kipu ei ole jatkuvaa vaan tuntuu sillointällöin, ikäänkuin joku nikama ei olisi ihan kohdillaan. Kävellessä tuntuu varsinkin vasemmalla jalalla astuttaessa vasemmassa lonkassa/alaselässä (vaikea sanoa missä se kipu tarkalleen tuntuu). Sängystä ylösnoustessa alaselkään sattuu eikä meinaa välillä ylös päästä.
Otan parin viikon päästä asian neuvolassa puheeksi mutta ajattelin kysyä onko jollain ollut samanlaisia oireita ja mitähän asialle voisi tehdä..? Ja mistä tuo johtuu, kun ei painokaan luonnollisesti ole vielä noussut juurikaan. Jos nyt jo selkä oireilee, mitä mahtaa olla odotettavissa :(
Otan parin viikon päästä asian neuvolassa puheeksi mutta ajattelin kysyä onko jollain ollut samanlaisia oireita ja mitähän asialle voisi tehdä..? Ja mistä tuo johtuu, kun ei painokaan luonnollisesti ole vielä noussut juurikaan. Jos nyt jo selkä oireilee, mitä mahtaa olla odotettavissa :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä ymmärrä väärin mutta... IHANAA KUULLA ETTÄ MUILLAKIN TÄMÄ ONGELMA!
Olen joutunut sairaslomille aina varhaisessa vaiheessa juuri tämän ongelman vuoksi, jonka nimi on ligamenttien venyminen.
Sitä ei terveyskeskuslääkäri tunnistanut, mutta oikea synnytyslääkäri tiesi heti mistä puhutaan! Tätä se varmasti on..
Ja välillä tuntuu niinkuin lonkat olisivat irtoamassa.. ja selkä meinaa ettei toimi.
Minulla nyt rv19 ja TUNTUU!
http://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/34967/Harkonen_Taru.pdf?sequence=1
Mulla alkoi samoihin aikoihin eli samoilla raskausviikoilla alaselkä vaivaamaan. Lonkissa ja nivusissa on kipuja edelleen ja nyt ollaan menossa jo 19 raskausviikkoa.
Kävin fysikaalisessa aikaisempien selkipujen kanssa ja siellä sanoi fysioterapeutti, samaa mitä neuvolalääkärikin sanoi. Että naisilla joilla on ollut selkäkipuja jo ennen raskautta aivan varmasti on selkäkipuja raksuden aikanakin.
Kyllähän paikat venyy ja painopiste muuttuu, jolloin tukiranka ja kudokset ylipäänsä antaa myöden. Ja siitä aiheutuu jonkinasteista kipua. Toiset kipuilee enemmän kun toiset.
Ne ei kuitenkaan ole vaarallisia kipuja, mutta kiusallisia voivat olla.
Minulla ei mitään ongelmaa ennen raskauksia ja aina raskauden aikana tulee tämä ongelma, muutoin ei selkäkipuja ollenkaan, eikä lonkka/lantikipuja..
>Ligamentit venyy kaikilla, toisilla se vaan on kivuliaampaa..
Muotoilin varmaan väärin, ei ollut tarkoitus antaa käsitystä että kaikilla on selkäkipuja ennen raskautta ja vain heille tulee raskauden aikana kipuja joilla ennestään on ollut kipuja. Yritin sanoa, että ne joilla on ollut kipuja ennenkin kärsivät varmemmin kivuista raskaanakin.
Tiedän naisia joilla ei ole mitään kipuja raskausaikana. Ei edes ligamenttien venymisestä.
Täällä on kans yksi joka painii samojen kipujen kanssa! Hommasin jopa tukivyön, koska kuulin sen auttavan/lieventävän vaivaa, koska tukee kasvavaa vatsaa, mutta ei siitä kohdallani ole mitään apua. Liikunta on auttanut minulla (kuntosalin aloitin kuukausi sitten) ja sen että pitää lihakset lämpiminä. Osastohommissa olen pystynyt olemaan vielä näinkin ison mahan kanssa (rv 24, sf-mitta yläkäyrän yläpuolella, oliko 26cm?), mutta kassalla paikallaan seisominen/istuminen ei tee hyvää ja koko kroppa on jumissa jo parissa tunnissa. Ikävä kyllä osastohommat on vissiin loppumaan päin, sillä tunteja ei riitä jaettavaksi, joten pakko kai se on saikkua ottaa, sillä kassalle en aio mennä joka päivä panadolin voimin.
Itselläni tätä kipua on jatkunut jostain rv 12 asti ja pahemmaksi se muuttui rv 19. Sohvalla tai sängyllä en voi selälläni maata taikka istua. Siihen jään muuten, enkä ylös pääse. Kyljellään on ainoa asento, missä voin olla joten kuten.
Että tervetuloa kerhoon!
Voi kamala! Noin aikaisin kivut! Oon sit päässyt helpolla, kun mulla vasta kivut loppupuolella ja selälläänkin pystyn vielä olemaan, vaikka viikolla 37. Mulla ei ole ollut pahoinvointiakaan mutta se mikä on vaivannut niin jalkojen väsyminen jo pitkään. Paljon ennen äippälomaa jo väsyi jalat pelkästä seisomisesta. Se on kurjaa ja lopetin liikunnan tykkänään. Liikkumaan pystymättömyys on tehnyt minusta apaattisen.