siitä, kun lopetin 40 vuotta kestäneen tupakoinnin. Ensin lopettaminen vaikutti tosi helpolta, mutta alkoikin vaatia veroaan. Alkoi hikoiluttaa ja masentaa ja vieläkin kärsin noista oireista ajottain. Onko kenelläkään muulla kokemusta näin pitkästä tupakanvieroitusoireilusta. Itselläni siihen kuuluu hikoilu, alakulo ja jopa välillä masennus.
Olen nainen, joka on ollut kova polttamaan. Toista askia päivässä tupakkia kului kevyesti. Nyt olen tyytyväinen siitä, että sain voiman lopettaa, mutta nuo oireilut eivät tunnut hyvältä. Välillä olen jopa miettinyt, että olisiko parempi palata polttamiseen.
Onko muilla lopettajilla samanlaisia kokemuksia?
Olen nainen, joka on ollut kova polttamaan. Toista askia päivässä tupakkia kului kevyesti. Nyt olen tyytyväinen siitä, että sain voiman lopettaa, mutta nuo oireilut eivät tunnut hyvältä. Välillä olen jopa miettinyt, että olisiko parempi palata polttamiseen.
Onko muilla lopettajilla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ihan mahdolliselta tuo tuntuu. Itse en ole ollut polttamatta kuin kolme kuukautta ja Minulla ehkä eniten tuollaista ärtyneisyyttä ja lyhytpinnaisuutta.
Aika usein tulee näitä v1tutuskohtauksia. Onneksi kuitenkin menevät ohikin ja on auttanut kun ajattelee, että johtuu nikotiinistä, enkä ole sekoamassa.
Noista sinun oireista tuli mieleen, että oletko varma että kaiki johtuu tupakasta?
Voisiko olla jotain naisten ikään liittyviä hormoonijuttuja?
Kyllähän se tupakka tulee mieleen usein ja varmasti käväisee itse kullakin lopettajalla ajatuksissa, että mitäs jos alkaisi taas polttamaan. Ehkä auttaa, kun ajattelee noidenkin ajatusten olevan vain nikotiinin juonittelua päittemme menoksi.
Olen itse niin monesti antanut aikaisemmin periksi ollessani lakosssa, että ainakin omalla kohdallani tiedän, että aika pian repsahtamisen jälkeen tulee polttaessakin taas sellainen itseinho ja masentuneisuus omaa itseen ja siihen, ettei pysty mihinkään. Eli ei se lakon lopettaminen kauan auta, eikä onnea tuo.
Voimia vaan sinne taisteluun viekkareita vastaan.
Wikipedian mukaan nikotiiniviekkarit häipyisivät 3-4 viikossa.
Onhan tupakka merkinnyt todella paljon 40 vuoden ajan - minulle se on ollut ystävä, aina läsnä, osa identiteettiäni, todella syvällä käyttäytymisessäni. Voinko noin vain heittää pois ison palan itseäni? Eikö siitä jo masennu?
Kerroin tuossa toisaalla, että käytän vähäsen nikotiinia sähkötupakassani, ja niin kuin "loiventelen" sillä. Sen hyvistä puolista ei ole varmuutta, joten en kehota tekemään samoin.
Tsemppiä! Älä enää aloita, ei se ole parempi.
Oikeassa olette m55 ja tupakkimuija, ei kannata aloittaa enää. Alussa, kun lopetin tupakoinnin ihmettelin miten helppoa se oli. Myöhemmin alkoi nämä oireilut, ikään kuin todellakin suuri pala itsestä olisi viety pois. Eiköhän tämän kestä. Pitää ehkä käydä lääkäriltä kysymässä tuota hikoilusta.
Onhan se totta, että kun on neljäkymmentä vuotta polttanut, on se ollut iso osa elämää ja nyt kun se on pois, on sitä osaa välillä ikävä. Välillä menee pitkiä aikoja, että ei edes muista tupakkaa, mutta sitten taas.....
Tämä hikoilu nyt varmasti helpottaa kun ilmat kylmenee.Onhan se selvää kun sataa ja on kosteeta ja kuitenkin lämmintä niin kyllä siinä hikoilee jokainen ,ei kannata suoraa päite laittaa tupakan piikkiin