Psykoterapeutti + potilas

Riippuu varmaan yksilöistä mutta kaipa riski on, että suhde on esim jonkinlainen vanhempi -lapsi suhde?

Itse ystävystyin entisen terapeuttini kanssa myöhemmin ja tavallaan hänestä ja terapiasuhde jollain tavalla katosi. Ja tutustuin häneen myös ihmisenä tavallaan.

Nyt käyn jälleen terapiassa uudella terapeutilla ja siksi huomaan eron. Kysehän on ns valtasuhteista.

Itse en siis näe romanttista suhdetta entiseen terapeuttiin mahdottomana koska ns. terapia suhde on ohi. Siis jos on. Muutoin lienet tilanteessa, että harrastat seksiä esim vanhempiesi taikka jonkun merkittävän hlön kanssa lapsuudestasi :-)? Ei varmaan kaikilla mutta tulipa mieleen tämä karmaiseva pointti. :D

Psykoterapeuteille annetaan ohje (ainakin erään koulukunnan opissa), että pitää kulua vähintään kolme vuotta, että kannattaa edes tuttavaksi ryhtyä entisen potilaansa kanssa. Toki eri koulukunnissa on eroja (hyvässä ja pahassa).

Psykoterapeuttinen prosessi parhaimmillaan jatkuu vuosia ja vuosia psykoterapian lopettamisen jälkeen. Psykoterapeuttiin voi siis edelleen sijoittaa psyykelleen tärkeitä elementtejä omissa mielikuvissaan ja tämä mahdollisuus särkyy eikä ole mahdollista, jos entiseen psykoterapeuttiinsa tutustuu "oikeasti".

Ainakin minulle psykoterapeutti elää edelleen mielessä 15 vuoden jälkeen "äitihahmona", josta säilyvä muisto on minulle tärkeä (oikeaa äitiä minulla ei ole koskaan ollut). En missään tapauksessa haluaisi psykoterapeuttiini tutustua enkä tietää hänestä mitään henkilökohtaista.

Tilanteet kuitenkin vaihtelee ja joskus voi olla toisin. Tarkka kuitenkin olisin ja enemmän itse karsastaisin tällaisia suhteita.