Mitä unelmia teillä muilla yksinäisillä on? Itse selailin juuri Oikotietä ja haaveilin omakotitalosta, ja kumppanista, jonka kanssa jakaa päivät ja pihatyöt. Sattuu, kun tiedän etten sellaista kumppania löydä, eikä taloudellisestikaan tuohon tule koskaan olemaan varaa. Ikää alkaa jo tulla, ja mielenterveydelliset ongelmatkin alkavat painaa päälle. Nykyisin lähinnä ahdistaa, ja tekee mieli vain olla kotona. Kaikki nuoruuden haaveet ovat säpäleinä, minusta ei tullut mitään eikä enää riitä aika eikä jaksaminen yhdenkään unelman toteuttamiseen. Tässä yksi hukkaanheitetty ihmiselämä, iloitsen niiden puolesta jotka elämässään kokivat edes jonkinlaista täyttymystä ja harmoniaa. Olette onnekkaita.
Kertokaa unelmistanne
vajoan
11169
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse luovuin omakotitalohaaveista jo aikaa sitten. En edes katsele ilmoituksia myytävästä omaisuudesta, kun olen päässyt yli siitä pahanolon tunteesta jonka köyhäksi jääminen aiheutti. Miksi turhaan kiusaisin itseäni haaveilemalla asioista joihin ei tule olemaan varaa?
Kumppanihaave elää, mutta hiipuu hiljalleen sekin. Jospa lähiaikooina kuolema korjaisi.
Otsikon perusteella odotin, että nyt on vihdoin positiivinen keskusteluketju, mutta ei täällä sitten keskusteltukaan unelmista vaan ongelmista. Tämänkin keskustelun otsikko olisi kuulunut olla "Jälleen yksi itsesääliketju".
Tuollaiset ajatukset vain ylläpitävät masennusta ja toivottomuutta. Jokaisella on oikeus unelmiin!
Etpä sinäkään kovin positiivinen ole, kun olisit voinut antaa jonkin positiivisen vastauksen otsikon kysymykseen ja kertoa unelmista mutta sen sijaan päätit mollata ketjua.
Painu jo vittuun mällisuuneiti jos ei miellytä tämä palsta!
Minun haave olisi "mummonmökki" järvenrannalla, kasvimaa ja metsää ympärillä. Vanha puusauna jossa voisi kylpeä oman kullan kanssa kynttilän valossa ja sitten juosta pulahtamaan veteen.
Vene ja laituri ja onki... paistinkalat ruuaksi...
Aamuisin saisi katsoa auringonnousua ikkunasta ja kuunnella lintujen laulua.
Ja vierellä olisi joku jota rakastaa ja joka rakastaisi ja joka myös nauttisi sellaisesta elämästä. Sille leipoisin mustikkapiirakkaa ja keittäsin mansikkamehua!
Minä niin tykkäisin tuollaisesta. Vielä jos läheisyyttäkin saisi mustikkapiirakan lisäksi niin jopa kelpaisi.
sellainen odottamassa, tuletko sinne?
Unelmoin naisesta jolla ei ole ennakkoluuloja ja siitä et se sanois tykkäävänsä minusta ja haluis tutustua muhun. Halauskin on mun unelma listalla.
Kyllä mä voisin suo nyt ainaki halata. :-)
Unelma on oppia hyväksyä itseni sellasena kuin olen ja tavata ihminen jota rakastaa ja tulla rakastetuksi. Myönnettäkööt että näyttää aika kaukaiselta haaveelta, vaikka vasta 18v olenkin. Oon jo nyt tunnevammainen, enkä päästä ketään poikaa ns. lähelle. En kiinnosta ketään eikä kukaan kiinnosta minua. :-)
Itse asiassa olen heittänyt hyvästit kaikkien kivojen asioiden tapahtumiselle elämässäni jo kauan sitten. Sitten vaan olen sopeutunut siihen mitä on jäänyt
jäljelle. Vaikka mitä köhnää jatkossa sitten tapahtuukin, ja melkoisella
varmuudella näin käy, ei se ole niin kauhean suuri pettymys, kun semmoista se
on ollut jo enämpi tai vähempi koko elämän ajan. Ennen sitä kökköä tuli elettyä
paremmalla jaksamisella varustettuna, nykyisin sitten vähäisemmän jaksamisen
kanssa. Pessimisti ei pety niin paljoa, kun se maailma sitten osoittaa sen
nurjemman puolensa. Se on vaan sitä samaa mitä aina ennenkin, ei sen
kummempaa.