Se on vihdoinkin tapahtunut! Mä oon iihastunut yhteen iihanaan tyttöön :) Me tavattiin siis chatissä ja parin viikon tsättäilyn ja spostailun jälkeen sovittiin tapaaminen ja trehvit menikin täydellisesti. Tyttö oli ns. tavallisen mittapuun mukaan oikein kaunis ja voi että mikä hymy :D Alku oli hieman kangertelevaa, mutta kyllä se keskustelu siitä käynnisty. Mitään elämää suurempaa jutustelua se ei kylläkkään ollut, mutta sitäkin hauskempaa :D ja aikakin kului kuin siivillä ja treffien lopuksi sovittiin vielä että tavattas jo ens viikonloppuna jossain baarissa :) Maltan tuskin odottaa :D
Okei, ei mulle oikeasti ole tuommosta tapahtunu... ja tokkopa tulee koskaan tapahtumaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla...
Okei, ei mulle oikeasti ole tuommosta tapahtunu... ja tokkopa tulee koskaan tapahtumaan, mutta ainahan sitä saa haaveilla...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muista myös että vaikka tapahtuisikin jotain kivaa niin itku lopulta tulee. Semmoista se elämä on ja mä olen ilonpilaaja...
..lähes juuri niin kuin viestissäsi kuvasit, mutta sitten ko.hlö katosi kuin pieru Saharaan. Mietin jo treffeillä, ettei näin mukavaa ja helppoa voi olla ihan vieraan ihmisen seurassa! Ihmetykseltäni en tullut edes ajatelleeksi miten treffit päättyisivät. No, hän hoisi sen puolen, ehdotti tapaamista. Talsin tyytyväisenä kotiin ja sen koommin en ole hänestä kuullut. Tylsää. Olisiko niin, että halaus ja seuraavan ajankohdan sopiminen oli vain keino päästä nopeammin hankalasta eroamistilanteesta? En todellakaan odottanut mitään ehdotuksia, pelkkä 'moikka' olisi riittänyt. Onko tämä ja seuraava hetki miehille täysin kaksi eri todellisuutta? Lupaillaan ympäriinsä vailla aikomustakaan toteuttaa puheitaan?