Hei!
Olen noin 23-vuotias nuorimies ja minulla diagnosoitiin 18-vuotiaaana OCD eli pakko-oireinen häiriö. Pakko-oireeni ja masennukseni oli tuolloin vuosina 2008-2009 todella rajuja ja jouduin niiden vuoksi sairaalaan kuukaudeksi.
Minulla on kuitenkin ollut pakko-oireita ihan ala-asteikäisestä asti, mutta vielä rajumpia kaksisuuntaisi oireita. Esim. saatoin pistää parhaan ystäväni kanssa välit poikki viisi kertaa viikossa tehden välilä sovinnon. Pistin välit poikki usein ilman mitään syytä. Heitin myös raivopäissäni samaista kaveriani saksilla suuttuessani ilman mitään syytä, vaikken ole usein väkivaltainen. Myös pistin välit poikki parin tytön kanssa ilman mitään syytä useaan otteeseen ja olin myös väkivaltainen ja lähentelevä heitä kohtaan, vaikken ole normaalisti kummankaanlainen ihminen. Sitten 5- ja 6-luokallani esitin homoa kaverini kanssa, ja myös muille ihmisille, joista tuli myöhemmin yläasteella kiusaajiani. Toistan, että minulla ei KOSKAAN ole ollut homotaipumuksia, enkä ole koskaan kiihottunut miehistä. Olin vaan niin maaninen, etten tajunnut seurauksia, että minua todellakkin luultiin homoksi, vaikken ole. Oli hauska esittää tavallaan roolileikkiä ajattelematta seurauksia. Ja enkä välittänyt, vaikka välit meni ikuisesti poikki niiden tulevien kiusaajien kanssa. Ja edelleen minusta levitetään sellaista juorua, mikä lisää masennusta ja olen jopa käräjille haastamista miettinyt noista puheista jos nettiin jotain perätöntä minusta kirjoittavat.
Maaniset tai hypomaaniset jaksot ovat minulla sellaisia, että olen todella iloinen, elämäniloinen, puhelias, sekä tunnen pystyväni mihin, vaikka vuoren siirtämiseen. Ei tarvitse nukkua paljon ja rahaa tulee tuhlattua, esim. ihan paskan läppärin ostamiseen kaverilta, jota en todellisuudessa koskaan ole tarvinnut puhumattakaan peleistä, joita en koskaan pelaa ja moneen muuhunkin turhaan tulee tuhlattua, esim. kalliisiin studiolaitteisiin. Olen viimeaikoina esim. harkinnut Venäjällä automatkan tekoa, vaikkei minulla ole edes ajokorttia saatikka ajokokemusta. Depression tultua ymmärsin kuitenkin idean hölmöyden, samoin ostamisen hölmöyden.
Viimeksi olen tavallaan "varastanut" tavaraa eräältä henkilöltä ja ottanut sen omaksi, vaikka hän ei ole edes varma, että myykö hän sitä minulle! Olen vain antanut sen eteenpäin tuntematta seurauksia. Valheiden verkko kasvaa liian helposti peruuttamattoman isoksi ja varastaminen tuntuu olevan ainoa ulospääsy tilanteesta välittämättä siitä meneekö välit jonkun kanssa poikki. Koko homman jälkeen tuli niin raju depressio ja itsesyytös ja jopa itsemurha-ajatukset hyppivät pintaan, joita minulla ei ole vuosiin tätä ennen ollut. Omatuntoni ei vaan kestänyt sitä valehtelua ja varastamista, joita ilmeisesti maanisena tein. Myös maanisena vanhempien kanssa riitely ja turha haukkuminen toi depression pintaan ja ajatukset, mitä tuli tehtyä. Yksi päivä teki mieli itkeä, jota en ole tehnyt sitten teinivuosien.
Depressiot on minulla usein rajuja, jolloin ei jaksa mitään tehdä, esim. hampaidenpesu ja suihkussakäynti on ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Myös itseinho on todella kova, tosin itsemurha-ajatuksia minulla on harvemimin, eikä uloskaan oikein jaksa lähteä. Vanhat maaniset hölmöilyt, joista aiemmin mainitsin tulevat joskus mieleen, jolloin on pakko vaihtaa ajatusta, koska ne niin kovasti ahdistavat. Varsinkin ennen oli usein noin.
Depressiot ovat minulla vähentyneet, kun paroksetiiniia nostettiin 20mg 40mg. Nyt se on nostettu jopa 60mg. Mutta 40mg paroksetiini ei tuntunut hillitsevän maanisia- tai hypomaanisia tuntemuksia ollenkaan, ainoastaan depressiota. 60mg on tehnyt sen vaikutuksen, että kaduttaa hölmöilyt ja haluaa kovasti korjata ja hyvittää ne. Illalla otan 2.5mg olantsapiinia.
Mielialan vaihtelut ovat minulla myös yleisiä, eli saatan olla esim. kolme päivää aivan epänormaalin yli-iloinen, ja ylivilkas, epäilyttävästi myös maaninen tai hypomaaninen, kun taas saatan olla lopun viikosta syvälllä depressiossa ilman mitään syytä. Joskus mieliala saattaa vaihtua jopa keskellä päivää. Muistan yläasteelta talviset rajut depressiokaudet ja keväiset maaniset sekoilut taas ala-asteelta.
Eli olenko mielestänne ihan oikeilla jäljillä, eli onko syytä sanoa suoraan omalle lääkärilleni, että minä epäilen, että minulla on pakko-oireisen lisäksi myös kaksisuuntainen? Onko sellainen kuvio mahdollinen, ainakin niin olen lukenut? Epäilen sitä bipoa vahvasti juuri noiden aiemmin mainittujen hölmöilyjen vuoksi, sillä eivät oikein sovi pakko-oireiseen häiriöön.
Olen noin 23-vuotias nuorimies ja minulla diagnosoitiin 18-vuotiaaana OCD eli pakko-oireinen häiriö. Pakko-oireeni ja masennukseni oli tuolloin vuosina 2008-2009 todella rajuja ja jouduin niiden vuoksi sairaalaan kuukaudeksi.
Minulla on kuitenkin ollut pakko-oireita ihan ala-asteikäisestä asti, mutta vielä rajumpia kaksisuuntaisi oireita. Esim. saatoin pistää parhaan ystäväni kanssa välit poikki viisi kertaa viikossa tehden välilä sovinnon. Pistin välit poikki usein ilman mitään syytä. Heitin myös raivopäissäni samaista kaveriani saksilla suuttuessani ilman mitään syytä, vaikken ole usein väkivaltainen. Myös pistin välit poikki parin tytön kanssa ilman mitään syytä useaan otteeseen ja olin myös väkivaltainen ja lähentelevä heitä kohtaan, vaikken ole normaalisti kummankaanlainen ihminen. Sitten 5- ja 6-luokallani esitin homoa kaverini kanssa, ja myös muille ihmisille, joista tuli myöhemmin yläasteella kiusaajiani. Toistan, että minulla ei KOSKAAN ole ollut homotaipumuksia, enkä ole koskaan kiihottunut miehistä. Olin vaan niin maaninen, etten tajunnut seurauksia, että minua todellakkin luultiin homoksi, vaikken ole. Oli hauska esittää tavallaan roolileikkiä ajattelematta seurauksia. Ja enkä välittänyt, vaikka välit meni ikuisesti poikki niiden tulevien kiusaajien kanssa. Ja edelleen minusta levitetään sellaista juorua, mikä lisää masennusta ja olen jopa käräjille haastamista miettinyt noista puheista jos nettiin jotain perätöntä minusta kirjoittavat.
Maaniset tai hypomaaniset jaksot ovat minulla sellaisia, että olen todella iloinen, elämäniloinen, puhelias, sekä tunnen pystyväni mihin, vaikka vuoren siirtämiseen. Ei tarvitse nukkua paljon ja rahaa tulee tuhlattua, esim. ihan paskan läppärin ostamiseen kaverilta, jota en todellisuudessa koskaan ole tarvinnut puhumattakaan peleistä, joita en koskaan pelaa ja moneen muuhunkin turhaan tulee tuhlattua, esim. kalliisiin studiolaitteisiin. Olen viimeaikoina esim. harkinnut Venäjällä automatkan tekoa, vaikkei minulla ole edes ajokorttia saatikka ajokokemusta. Depression tultua ymmärsin kuitenkin idean hölmöyden, samoin ostamisen hölmöyden.
Viimeksi olen tavallaan "varastanut" tavaraa eräältä henkilöltä ja ottanut sen omaksi, vaikka hän ei ole edes varma, että myykö hän sitä minulle! Olen vain antanut sen eteenpäin tuntematta seurauksia. Valheiden verkko kasvaa liian helposti peruuttamattoman isoksi ja varastaminen tuntuu olevan ainoa ulospääsy tilanteesta välittämättä siitä meneekö välit jonkun kanssa poikki. Koko homman jälkeen tuli niin raju depressio ja itsesyytös ja jopa itsemurha-ajatukset hyppivät pintaan, joita minulla ei ole vuosiin tätä ennen ollut. Omatuntoni ei vaan kestänyt sitä valehtelua ja varastamista, joita ilmeisesti maanisena tein. Myös maanisena vanhempien kanssa riitely ja turha haukkuminen toi depression pintaan ja ajatukset, mitä tuli tehtyä. Yksi päivä teki mieli itkeä, jota en ole tehnyt sitten teinivuosien.
Depressiot on minulla usein rajuja, jolloin ei jaksa mitään tehdä, esim. hampaidenpesu ja suihkussakäynti on ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Myös itseinho on todella kova, tosin itsemurha-ajatuksia minulla on harvemimin, eikä uloskaan oikein jaksa lähteä. Vanhat maaniset hölmöilyt, joista aiemmin mainitsin tulevat joskus mieleen, jolloin on pakko vaihtaa ajatusta, koska ne niin kovasti ahdistavat. Varsinkin ennen oli usein noin.
Depressiot ovat minulla vähentyneet, kun paroksetiiniia nostettiin 20mg 40mg. Nyt se on nostettu jopa 60mg. Mutta 40mg paroksetiini ei tuntunut hillitsevän maanisia- tai hypomaanisia tuntemuksia ollenkaan, ainoastaan depressiota. 60mg on tehnyt sen vaikutuksen, että kaduttaa hölmöilyt ja haluaa kovasti korjata ja hyvittää ne. Illalla otan 2.5mg olantsapiinia.
Mielialan vaihtelut ovat minulla myös yleisiä, eli saatan olla esim. kolme päivää aivan epänormaalin yli-iloinen, ja ylivilkas, epäilyttävästi myös maaninen tai hypomaaninen, kun taas saatan olla lopun viikosta syvälllä depressiossa ilman mitään syytä. Joskus mieliala saattaa vaihtua jopa keskellä päivää. Muistan yläasteelta talviset rajut depressiokaudet ja keväiset maaniset sekoilut taas ala-asteelta.
Eli olenko mielestänne ihan oikeilla jäljillä, eli onko syytä sanoa suoraan omalle lääkärilleni, että minä epäilen, että minulla on pakko-oireisen lisäksi myös kaksisuuntainen? Onko sellainen kuvio mahdollinen, ainakin niin olen lukenut? Epäilen sitä bipoa vahvasti juuri noiden aiemmin mainittujen hölmöilyjen vuoksi, sillä eivät oikein sovi pakko-oireiseen häiriöön.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minulla on molemmat eli on mahdollinen. Ihan diagnoosit löytyy asiasta. Sehän siinä juuri on 'huvittavaa'. että maanisena on aivan toisenlainen ihminen. Minulla on moraali hyvin korkealla, mutta maanisena se lähtee käsistä. Tunnen muutaman meidänlaisen ihmisen, joilla on myöskin bipo ja OCD. Tai vähän lievempi muoto eli vaativa persoonallisuus. Ja tekstisi kuulostaa hyvin tutulta, joten en ihmettelisi, jos sinullakin olisi kaksisuuntainen. Sano lääkärille ihan suoraan asiasta ja kerro elämästäsi ja oireistasi.