Kuuntelee klassista musiikkia?
Vai eikös sitä kuulu riittävästi konehuoneesta?
Itse hieman harrastelen Straussia, yms, kevyttä.
Enkä voi olla laittamatta merkille erään viiksiniekan, varsin ilmeistä plagiointia hänen musiikkiinsa.
Esim. Voces de privavera, käy varsin hyvin hänen moneenkin elokuvamusiikkiinsa.
Tällä en luonnollisestikaan Stalinia tarkoita.
Vai eikös sitä kuulu riittävästi konehuoneesta?
Itse hieman harrastelen Straussia, yms, kevyttä.
Enkä voi olla laittamatta merkille erään viiksiniekan, varsin ilmeistä plagiointia hänen musiikkiinsa.
Esim. Voces de privavera, käy varsin hyvin hänen moneenkin elokuvamusiikkiinsa.
Tällä en luonnollisestikaan Stalinia tarkoita.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Keskinkertainen viulisti. Mutta ilmeisen musikaalinen, muun taiteellisuutensa ohella.
Hänhän syyllistyi useasti, pienikokoisten naisten ohella Machoautoiluun.
Tiettävästi hän omisti amerikkalaisten loistovaunujen ohella myös Alfa- Romeon ja Isotta-Franchinin.
Itse kuulemma huono kuljettaja...
On yrittänyt, Sveitsissä asuessaan, päästä tähän naurettavaan noitaympyrään kiinni.
Millainen autoilija Maestro itse oli?
Aina hänelle on annettu vastaukseksi: Tutustukaa Chaplin - museoon.
Ranskankielisellä alueella.
Olen käynyt Lausannessa, Brigissä, Genevessä ja Bernissä. Myös Chapen pojan kartanossa.
Kovin on museo vain päivittynyt siihen, miten koomikko oli läsnä kera Maailman Ruhtinaiden.
Chape tapasi kovin paljon heitä.
Lieneekö hyvä vai paha...
... kuuntele klassista musiikkia Alfassa. Mun Alfassa kuuluu jatsin jolkutus.
On tehnyt valintansa. Minusta hieno.
Itsekin olen varsin nuori tällä sektorilla.
Vajaa kymmenen vuotta...
Jönsson,166, Scuderia, Alfisti, Scuore, Pohjoisen mies, ja kaikki nämä lukenmattomat Urhot kuuntelevat.
Itsekin hieman liioittelen tätä musiikkimakuani.
Parhaillaam Mirelle Mathehieu kuuluu eetteristä...
Pääsääntöisesti kuuntelen pakoputkiston resonanssia, karmittomien sivuikkunoiden suhinaa, 45-profiilin gummien krohinaa ja kakkosen synkan rusahtelua.
Jenkkavehkeissä majailee tällä hetkellä mm. Jonna Tervomaan Halo. Kultivoituneempi musiikki säästetään laadukkaammille laitteille, mitenkään Jonskua dissaamatta.
Kaunis tarina!
...kyseessä oli arkiharmaa tosiasia, sen synkron kohdalta sentään vähän väritettynä. Mitäs tällainen numeronnyrjäyttäjä insinöörinplanttu muusta ymmärtäisikään, parempi jättää kaunoisempi kirjallisuus sinun tuotettavaksesi.
... niin vastataan - tosin myöhään, näin kesällä aika näyttää kuluvan muuallakin kuin verkon pauloissa. Musiikki on kyllä minulle tärkeä asia vaikka se saakin aivan liian vähän aikaani ja huomiotani tätä nykyä. Lapsuuden ja nuoruuden soittoharrastukset ovat kuta kuinkin jääneet, tuolta ajalta tuli paljon kosketusta klassiseenkin musiikkiin. Toki rytmimusiikki, olkoon jazz, rock tai hiphop useimmiten tärykalvojani kutkuttaa sen kerran kun tilaisuus musiikin aktiiviseen kuunteluun on olemassa. Alfassani en muista klassista juuri kokeilleeni, soveltuu minulle paremmin kotikäyttöön.
Tähän vielä seuraan sopiva levytipsi joka yhdistää Italian ja hauskat hetket, hieman niin sanottua cocktailmusiikkia. "Bändi" (kaks veljestä oikeestaan) on Montefiori cocktail ja albumi Raccolta N.3. Musiikki on hilvattoman hauskaa taustamusiikkia jokaiseen partyyn (soveltuu myös muutenkin kuunneltavaksi) ja tyyliltään 60-luvun italialaisranskalaista iskelmämusiikkia persoonallisesti, modernisti sekä taidokkaasti sovitettuna ja esitettynä. Vaikea sitä tässä kuvata mutta suosittelen. CDON.comilta löytyy.
Niin ja Handelle vielä että nuo sinun lopetusuhkaukset (-lupaukset)(?) näyttää kuuluvan sarjaan "Vargen kommer!" Hyvä niin.
Oikeassa olet, valitettavasti, näiden lopettamisieni suhteen.
Välillä teen pyhän lupauksen, krusifiksiliikkeet, jne. Ei koskaan enää.
Sitten, viimeistään kun Hennesy narahtaa, lupaukset on syöty.
Paremminkin juotu.
Kai tämä jotain sairautta on? Kertokoot viisaammat. Insinöörin äly ei tähän riitä.
Sitä lapiolla päähän, että järki palautuisi.
Olin aikanaan riittävän korkealla hierarkiassa, että voin näin sanoa. Kuunneltu on riittävästi.
Tai sitten olen tarpeeksi tyhmä.
.....
Tällä perinteisellä rokkilinjalla.
Eipä soi klassinen autossa. Harva auto on niin hiljainen, että klassisen kuuntelusta tulisi mitään, äänenvoimakkuuksien vaihtelu on liian suurta. Monotoninen iskelmäpophumppa on siihen tarkoitukseen parempi.
Kuluneena kesänä olen kuunnellut läpi neljä Junnu Vainion albumia, Kaksi topi Corsa-koskea (toinen tuplalevy, kooste), parin vuoden takaisen Anna Eriksonin, hieman vanhemman Laura Voutilaisen, Jouni Kerosen (tangokuninagas -98) Mikko Alatalon Kantrin sekä Tapani Kansan tangolevyn, jota voi suositella muillekin kuin suomalaisen tangon ystäville, sillä siinä on tunnetta, poltetta ja elämän makua. Tyyli onkin enemmän argentiinalainen.
Enimmäkseen tulee kuitenkin kuunneltua radiota. Nykyisin Ylen ykkönen on ainoa normaaleille suunnattu radio-ohjelma, jota kuunnellessa oppiikin jotain. Ainoa vika on se, että puolet ohjelma-ajasta oboe soi niin hiljaa, ettei kuuntelusta tule mitään.
Radio Suomi alueradioineen tulee kakkosena, mutta se on käynyt aika mitättömäksi. Musiikkipuoli on paremmin autossa kuunneltavaa sorttia, joskin levyvalikoima saisi olla laajempi. Päivän aikana soitetaan noin 50 eri kappaletta. Kun tunnin aikana soi 5-10 kipaletta, voi siitä laskea, montako kertaa sama raita toistuu. Nyt siellä laulaa joku italialainen tyttöihminen, jonka kappale ja ääni tuovat mieleen Anna Eriksonin. Mikäs siinä, italia on kaunis kieli ja Anna on kiva tyttö.
Radio Novaa kuuntelen traktorissa, se kuuluu siellä parhaiten. Nova kuuluu jo ryhmään ihmistä tyhmentävät radiokanavat. Jutuissa ei ole päätä eikä häntää, mutta ne ovat onneksi lyhyitä. Soittolistalla on kymmenen kappaletta, jotka vaihtuvat kerran kuukaudessa. Muut kaupallisradiot ovat samaa tasoa tai huonompia.
Kotirammarissa soi viimeksi Leningrad Cowboys ja Puna-armeijan kuoro, livetallenne kymmenen vuoden takaa.
Olen lähdössä Mikkeliin. Mukana ei ole yhtään levyä, aika kuluu jutellessa. Katsotaan, osaavatko Etelä-Savon alfistit morjenstaa.
...että jatkan vielä.
Ensinnäkin Topi Corsa-Koskesta... tulette kuulemaan hänestä vielä.
Ja toiseksi...Eilen ohitin Lahden väylällä kauniin, hopeanharmaan Alfa GTV:n, jota ohjasti yhtä kaunis tyttö, joka ei ollut lainkaan harmaa. Minä morjenstin vähän vaisusti, koska nainen, joka asuu meillä, tarkkaili minua kartturin paikalta. Tyttö ja auto kääntyivät Mäntsälään. Jos ei entinen tyttöystäväni olisi ollut kyydissä, olisin tehnyt uukkarin moottoritiellä.
Mutta huomio, neito: Jos olet kuulolla, ota yhteyttä täm.palst.kautt.yst.vast.nimim.lapa pystyyn.
Ong se poigga olegga gunnos, gu moissi gyseles?
Noo, määä digga ainsk... J.S. Bach:sta ja monien muide, gylläki sit ygsittäsist biiseist.
Raskaan klassisen kuuntelijaa. Itseasiassa inhoan niitä loputtomia konsertteja.
Mutta paljon hyvää sieltä on myös löydettävissä.
Kevyitä kappaleita rakastan, koska olen itsekin näitä kevyen sarjan miehiä...