Pakko opiskella opettajaksi?

Ei.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat kustannusalalla. Yksi esim. opiskeli englantia pääaineena, toinen kirjallisuutta.

Yksi vaihtoehto on myös kirjastoala, mutta sitten on oltava laajana sivuaineena informaatiotutkimus, jota voi opiskella vain Tampereella, Oulussa ja Åbo Akademissa.

Yksi mahdollisuus voisi olla mainosalalla copywriterina.

Mutta jos ei humanistina hanki jonkinlaista ammattipätevyyttä (siis käytännössä opettaja tai tuo kirjastoalan pätevyys), niin sitten on oltava todella aktiivinen ja hankittava reippaasti työkokemusta opintojen ohessa ja yritettävä saada jalkansa jonkin oven väliin.

Viisasta puhetta edellä. Opettajan pätevyys on kuitenkin aika turvallinen väylä, vaikka hienoista ylitarjontaa taitaa äidinkielenopettajistakin olla.

Kannattaa ehkä muistaa sekin, että sekä kustannus- että kirjastoala ovat muihin korkeakoulutettuihin verrattuna melko syvällä palkkakuopassa. Kustannusalalle on vieläpä hyvin vaikea päästä... mainosalalla taas uran alussa pitänee varautua palkattoman työn tekemiseen, mikä on aika ongelmallista.

En lähtisi suomen kielen opiskelijaksi, olen nähnyt niin monta turhautunutta opiskelijaa siinä aineessa.

Vastaus: ei kannata.

Humanisti

Opiskelin itse suomen kieltä pääaineena. Olen kustannusalalla (en ole ollut kovin kauaa, valmistuin hitaasti ja olin loppu- ja graduvaiheessa osa-aikaisessa lehtityössä), ja minulla ei ole opettajan pätevyyttä lainkaan. Mitä nyt opiskelututtuja muistelen, niin äikänmaikkojen (ja s2-opettajien) lisäksi tulee mieleen muutamakin toimittaja, yks tiedottaja, pari tutkijanuralle päätynyttä, muutama virkamies sellaisessa työssä, jossa kirjoittaminen on suuressa roolissa. En ole ainakaan kuullut ihmisistä, jotka olisivat valmistumisen jälkeen olleet kovin pitkään vailla töitä, mutta aika moni on aloittanut sellaisista hommista, jotka eivät ihan vastaa koulutusta.

Eli pakko ei ole, mutta onhan se aina vähän riski. Itse otin sen riskin, eikä ole ainakaan vielä ruvennut kaduttamaan. Heti valmistumisen jälkeen kyllä vähän ahdisti, kun olin puolipäiväisessä hommassa ja etsin kokoaikaista: selkeästi suomen kielen ammattilaiselle suunnattuja työpaikkailmoituksia on aika vähän. Kielenhuoltohommia kannattaa tehdä ja kysellä aktiivisesti, niitä pystyy tekemään silloin tällöinkin. Suomen kielestä valmistuneelta kuitenkin odotetaan erittäin hyvää kielellistä ilmaisua ja kykyä korjata muidenkin tekstejä. Sen oppii parhaiten harjoituksen kautta.

Jos opettajantutkinto ei kiinnosta, kannattaa harkita jotain muita tehtäviä tukevaa osaamista. Kielitaidosta on aina hyötyä. Jonkin kaupallisen alan perusopintoja kannattaa harkita esim. JOO-opintoina tai avoimien korkeakoulujen kautta. Viestintä voi myös auttaa, ja tietoteknisistä taidoista on hyötyä useimmilla aloilla. Samoin jos on jotain sellaisia kiinnostuksen kohteita, joista julkaistaan vaikka harrastus- tai yhdistyslehteä, kannattaa tarjoutua kirjoittamaan tai oikolukemaan. Mutta omia kiinnostuksenkohteita kannattaa miettiä tarkkaan. Väkisin tulee huonoa jälkeä; jos markkinointi ei aidosti kiinnosta, ei ehkä kannata panostaa siihen, koska tunkua sille alalle on paljon muutenkin.

Sanovat tosiaan, että äikänopettajistakin alkaa olla aika paljon tarjontaa. Suurin hyöty siitäkin pätevyydestä on siis silloin, jos on valmis lähtemään yliopistokaupungistaan maaseudulle päin töihin. Esimerkiksi Helsingissä vakituisia virkoja on varsin niukasti.

Jos haluat olla työssäsi tekemisissä kielen kanssa, hae oikikseen. Lakimiehen työ kun on läpeensä kielellistä. Ja sitä työtä riittää, eikä palkkakaan ihan huono ole... ;)