Kuinka kauan olet ollut kiinnostunut...

No tällä hetkellä vasta reilu kaks kuukautta, mut tiiän, et en tuu pääsee täst eroon, ku todennäkösesti tullaan törmäämään viel jatkossaki.

Mä jo aikoinaan yläasteen vikal ihastuin yhteen meidän luokkalaiseen tyttöön, ja se jatku sit lukios. Vaikka vastakaikua ei tullu. Vasta lukion kolmannel, mä pääsin tunteistani tätä typyä kohtaan eroon, koska tillalle tuli jo viimein uusi ihastus... Ja seki meni sit överiks, mut muutin paikkakuntaa, joten se ei sinällään enää häirinny. No olin kuitenki sit pitkiä aikoja vaan himassa ja himassa ja himassa ja ryyppäsin ja olin himassa ja ryyppäsin ja ryyppäsin ja olin himassa. Mitää ei tapahtunu moneen vuotee. En oo masentunu koskaa ollu, mut mul o sairaan heikko itsetunto ja sit oon sairaalloisen mustasukkanen...

Ja vaikka tietäsin et joku on varattu, ni tottakai mun pitää sit mennä siihen aina ihastumaan ja sit se on tätä. En enää juo, mut muuten tää näyttäs menevän samalla radalla, ku ennenki. Kaikki muu on kyl onneks hyvin nyt viimeinkin. :) Meni monet vuodet neljän seinän sisällä hukkaan ja ei ees muista niist mitään.

Mul jopa sillon, ku olin tost yhestä kiinnostunu yläaste/lukioaikoina ja se oli sata kertaa sanonu, ku kännis soitin, et EI KIINNOSTA, ETI JOKU MUU. Muhun oli samaan aikaan ihastunu yks iha jees mimmi ja se sen osoittiki pari kertaa, mut mä en sitä sillon tajunnu, ku mun aivois oli vaan se oma ihastus, mulle ei vaa ois kelvannu kukaa muu. Ja nyt harmittaa sit seki, et ei aikonaan tajunnu, et se toinen ois ollu must kiinnostunu. Huoh. Näin kait tää menee hautaan saakka, mut toisaalta hyvä. Sairaalloinen mustasukkasuus o aika vakava juttu, eikä naisetkaa siit diggaa, et niit kytätätään ja kytätään. Pitäs vaa joku samanlainen sekopää jostai löytää, tai sit saisivat hoitaa mut kuntoon. Mul on tosiaan epävakaa persoonallisuus. Siis iha diagnosoitu. Seki osittain selittää ton voimakkaan kiintymyksen halun. Mut, ku siit ei oikeestaan pysty ees paranee. Vittu mitä paskaa. Pitäs omia asenteitaan muuttaa, mut mun asenteet tätä yhteiskuntaa kasvaan kasvaa vaan kokoajan enemmän vinksalleen. Mä oon hullu ja mut pitäs heittää joko lukkojen taa, tai sitten ite päättää tää maallinen taivallus. Tosin se rakkaus ois kiva kokee siin jossai välis.

Vastaus sun kysymykseen, ni se on joillekki normaalia, mut suurin osa pääsee yli hetkessä. Ja se voi olla paha juttu, jos ei pääse yli. Onneksi Strepsils tepsii.

Vuosi meni ennen kuin tajusin että mun tunteilla on vaan leikitty.

Mua ei kans kiinnostais kukaan muu,kuin tämä yks henkilö,mutta en tietty sano sitä kellekään.
Omasta mielestäni,jos ihastuksesta pääsee hetkessä yli,ei asia ole kovin vakava ollutkaan...Mutta todella rasittavaa,kun juttu mielessä päivittäin,eikä loppua näy vieläkään...Miten voisin päästä vihdoin eteenpäin ja unohtamaan?

itse olen ihastunut yhteen poikaan, mutta ei ole mahdollisuuksia siihen.. Mutta en oikein edes pysty katsomaan tätä henkilöä, koska jotenkin se vain tekee kipeää. Ja sitten kun hänellä on toinen, niin olen mustasukkainen tietenkin.. Tätä on jatkunut jo vuosia. Olen yrittänyt unohtaa sen sillä, että on ollut toinen poika, mutta ei se ole auttanut. On käynyt mielessä, että tekisin pojan jotenkin mustasukkaiseksi, mutta se ei onnistu mitenkään.. Poika on sellainen, että kyllä se kännissä haluaisi kaikkea pientä säätöä ihan kenen kanssa vaan.. Mietin tuossa jokinen aika sitten, että joskus teen sen mustasukkaiseksi silloin, kun ei ole muita tyttöjä paikalla kuin minä. (minä siis juon yleensä vain poikien kanssa, vaikka olenkin tyttö)

itse asiassa, en jaa :) Eikö sitä muuten voi tehdä miestä mustasukkaiseksi ?