Hieman myöhäistä nyt tämmöinen aloittaa, mutta kun päivittäin näitä sivuja selaan niin ajattelin kokeilla, saataisko kiva porukka kasaan viimeiselle 2kk :)
Itsellä LA 27.10, toinen lapsi tulossa. :) Pistetään jutustelut käyntiin! :)
Itsellä LA 27.10, toinen lapsi tulossa. :) Pistetään jutustelut käyntiin! :)
Vastaukset 81
Vanhimmat
Hyvä kun aloitit. Ihmettelinkin missä kaikki lokakuun synnyttäjät ovat. Kaikki muut kuukaudet kun tuntuvat palstalta jo löytyvän =)
Mukavamminhan loppuajan saa kulumaan, kun voi lueskella toisten kuulumisia.
Itsellä LA 10.10 ja toinen on itsellekin tulossa. Kummasti jännittää tuo synnytys, vaikka tuttua touhua se jo onkin :)
Mukavasti ja suht ongelmitta on mennyt muuten tähän asti. Olotilaakaan ei vielä voi luonnehtia sietämättömän tukalaksi ;) Mitenkäs teillä muilla?
täällä kanssa yksi kenellä la 10.10 :D, ensimmäinen tulossa. TYKSISSÄ myös synnytän.. taidetaanpa ehkäpä törmätä :)
No niin! :) Mua helpottaa tieto että synnytyksessä saan spinaalin sekä epiduraalin, joten kipua ei tarvii pelätä :)
Mä voin kyllä sanoa että kaikki mahdolliset vaivat löytyy joten odotellaan nyt se kahdeksan viikkoa vielä.. Toivon mukaan vähemmän ;) Ensimmäinen syntyi 39 3, meni vedet..
Joko on vaatetta laitettu, pinnasänkyä kasailtu?
Minkä ikäinen vanhempi lapsi..? :)
Meillä poika täyttää 3v lokakuun lopussa :)
Itsellä kaikki jo valmiina vauvaa varten. Jotenkin otin varaslähtöä tähän, kun ensimmäisessä raskaudessa olin lähes liikuntakyvytön viimeisen kuukauden.
Nyt ei tarvitse kuin odotella ja kuluttaa aikaa =)
Esikoinen tietysti pitää aika hyvin huolta siitä, ettei tylsyys pääse iskemään =)
Meillä ennestään tyttö (5). Ja jos mahdollista, odottaa sisarusta vielä enemmän kuin minä itse ;)
Ehkä tuo ikäero juuri aiheuttaa synnytyspanikointia... jotenkin on päässyt unohtumaan jo millaista se oli.. Ja "aika kultaa muistot"-efekti on ehkä myös iskenyt.
Tarkoitus on kyllä myös ottaa kaikki mahdolliset kivunlievityskeinot käyttöön, saa nähdä miten käy.
Jännittää myös mahtaako tuo toinen tulla yhtään vauhdikkaammin. Ensimmäinen synnytys oli pitkä kuin nälkävuosi =)
Meillä on oikeastaan pinnasängyn kasausta vaille valmista :) Ensimäistä odotellessa jouduin kuukaudeksi vuodelepoon rv28, ja kun pääsin sairaalasta kotiin niin jouduin vaan lepäilee.. Joten myös me ollaan aikasessa vaiheessa valmiita, koska viimeksi meni kaikki niin viime tinkaan.
Synnytys oli viimeks aika karmaiseva, kun ponnistusvaihe kesti puoltoista tuntia ja loppujen lopuks päädyttiin imukuppiin että saatiin kaveri ulos.. Joten se nyt ehkä jännittää tässä kanssa, mutta sen näkee sitten :)
Onko hemppa ja verenpaina pysyny hyvänä? Tullu kiloja kuinka kamalasti? Olis kiva verrata noita juttuja! :D
Itellä on paineet ja hemoglobiinit alakantissa. 106/70 ja 96 viimeks. Normaalisti liikutaan aikast eri numeroissa.
Kilojakin on kertynyt vasta 8. Alun pahoinvointi kyllä edesauttoi tätä niin, että lähtöpaino tais tippua reilusti, joten selittyy sillä.
Mites siellä?
Miten teillä on isoveli suhtautunut ajatukseen pikkusisaruksesta? Onko innoissaan?
Oletteko muuten sukupuolen jo tiedustelleet etukäteen?
Entä onko tietoa minkäkokoinen masuasukki on tällähetkellä? Itse oltiin tuossa painoarviossa rv 32 ja 1900g oli tuloksena. Yhtään en tiedä minkäkokoinen ensimmäinen oli näillä paikkeilla, joten en osaa verrata onko mahdollisesti isompi kaveri kyseessä =)
Me taidetaan muuten olla ainoat lokakuun synnyttäjät =D
Ei tule ruuhkaa sit synnärillä :)
No toivotaan ettei ruuhkaa ole! Missä päin synnytät? Ei tietenkään tarvitse kertoa, näin netissä, jos tuntuu siltä.
Verenpaineet mulla alkaa olemaan normaalit, tähän asti ollu melko alhaiset. Hemppa oli alimmillaan 106, mutta jostais syystä se sitten ponnahtikin 116 :)
Poika on ihan innoissaan, kun ollaan alusta asti otettu neuvolaan mukaan ja puhuttu niin, että tuntee itsensä tärkeäks ja on mukana koko asiassa. :) Isoveli on siis kova sana.
Rv 29 oli arvio 1500g, eli normaali mitoissa mennään :) En vaan millään jaksais odottaa enää, alkaa selkä vetelemään viimeisiään..
Sama vika, ei jaksais odotella enää. Varsinkin kun tietää, että olotila ei tästä loppua kohden ainakaan helpota.
No, onneks ollaan voiton puolella jo reilusti ;)
Joko teillä ollaan "oikein päin?" :) Meillä mahassa oltiin pää alaspäin jo viikolla 27, mut nyt hän on päättänyt kääntyä takaisin?! Vähän tässä jännittää, että täytyykö yrittää kääntää. Selviää ens viikolla. Olen vaan ymmärtänyt, et se ei ole mitään kovin mukavaa puuhaa. Kokemusta ei itseltä löydy..
Niin ja TYKS:issä pitäis koittaa punnertaa =) Siellä on vaan ilmeisesti jonkinlainen remontintynkä meneillään... Jotain ketjuakin luin aiheesta. Yhtään en tiedä mikä tilanne siellä tällähetkellä on, että pitääkö käytävillä makoilla, mut mitäpä sekään sit haittaa jos kaikki menee muuten kunnialla ;)
Missäs päin itse?
Mun mielestä kun viimeks käytiin lääkärissä (rv 28) niin pää olisi jo jotenkin kiinnittynyt? En tiiä mitä se sitten sillä tarkoitti :D Mutta pää alaspäin pitäis olla.
Mä oon kuullu puolin ja toisin, että on ollu ihan kauheeta ja toisilla taas ei -siis tuo kännös homma.
Siinä annetaan joillekkin ainakin supistuksia ehkäisevää lääkettä, kun on kuitenkin niin "kovaa hommaa" että voi jopa lähteä syntymään? Nooh, sen näkee sitten, ilmoittele ;)
JKL keskussairaalassa pitäisi taas vierailla itse, siellä on synnäri remontissa ja siihen on rakennettu parakit joissa synnytetään. Mutta siis ei todellakaan ole semmonen koululuokka parakki. :D
Eikö meitä nyt tosissaan löytyis muita lokakuun odottelijoita! :o
Kieltämättä tässä alkaa tuntua, et viime tammi-helmikuu on ollut jonkinlainen kansallinen selibaattikausi, joka ainoastaan meiltä kahdelta on mennyt ohi =D
Olis kyllä mukava saada joku muukin lokakuun odottelija mukaan... :) Tässä tulee kuitenkin notkuttua (valitettavasti ehkä liikaakin) näin loppumetreillä, kun ei oikein enää jaksa touhuta samaan malliin.
Mulle on ainakin tämä "pesänrakennusvietti" täysin tuntematon käsite =) Varmasti löytyis siivottavaa ja kaikenlaista valmisteltavaa, mut jotenkin annan itseni löysäillä jo tässä vaiheessa.
Toisaalta liika tekeminen ja varsinkin väärät asennot aiheuttaa sen verran kipeitä suppareita, et ehkä on oikeutettua etten ruoski itseäni liikaa. Nyt voi nautiskella siitä, että kerrankin hyvällä omalla tunnolla voi antaa kaiken olla =D
Synnytyksen jälkeen (ainakin näin mulla oli viimeks) sitä tekee sitten kaikkea mielellään ihan siitä ilosta, että taas pystyy :) Jopa aina niin tuskainen imurointikin oli miellyttävää, kun pitkästä aikaa taas sai selänkin kumaraan =)
Pirullinen ystävämme aamupahoinvointi näyttää palanneen... Toivottavasti se on vaan joku väliaikaishäiriö. Yhtään ei huvittais kärsiä siitä enää tässä vaiheessa. Ensimmäistä odottaessa se ei missään vaiheessa tosin tauonnutkaan, joten siihen verrattuna tämä tilanne on yhtä juhlaa =D
Noi parakit kuulosti pelottavilta =DD Ensimmäinen mielikuva oli juuri nimenomaan se koululuokka parakki =D Onneks ei sentään ;)
Toi on just kun mun suusta, kipeitä supistuksia tulee herkästi, joten yritän ottaa rauhallisesti, kuitenkaan lösähtämättä täysin sohvalle. Imurointi olisi kyllä ihanaa, ilman tätä jomottavaa alaselkä kipua. Jos on vähänki enemmän päivällä jalkojen päällä niin tietää kyllä!
Mäki käyn täällä vähän väliä täällä kattomassa onko tullu uusia keskusteluja tai peräti lokakuun odottajia!
Mullakin on välillä semmonen etova olo, mutta ei kuitenkaan mitenkään merkittävä..
Voiiii kun menisi 8 viikkoa äkkiä!
Eikä vieläkään lokakuun odottelijoita ole putkahdellut esiin.. No eipä se mitään =)
Mun erikoinen kirjoitteluaikani (04:44) paljastaa, et olen päässyt tähän ihanaan vaiheeseen, jossa nukkuminen alkaa olla täydellinen mahdottomuus. Päivisin väsyttäis kyllä... Mut öisin ei tule mistään mitään.
Viime yökin meni suurinpiirtein tähän tapaan:
21.00 -Väsyttää tuhottomasti, ei jaksais pysyä hereillä. Kauaa en pysykään, nukun.
01.30 - Pissahätä. Ja kas kummaa, eipä väsytä enää.
- Tuijottelen seinää, kattoa, kelloa... ei auta.
- Väsyttää hieman. Nukun hetken. Painajainen. Herään, katson kelloa... jes, meni vartti =)
-Vauva aloittaa rumban mahassa. Ei mitään toivoa edes yrityksestä nukahtaa sen aikana.(hyvä tietty, et kaikki toisella hyvin siellä)
- Pissahätä
-Selkää ja lonkkia särkee, ei saa mitään asentoa. Tuijotan kelloa ja mietin mihin aikaan voisi nousta jo ylös. Liian aikaista vielä.
02.30 -Lapsen paha uni. Peittelyt takaisin sänkyyn... Jes, se nukahti... pissahätä.
03.00 Katson tulisiko televisiosta mitään. (kello 03.00.. no ei TAATUSTI tule..)
-Pohdin katsoisko jotain leffaa.. en löydä sellaista jota jaksaisin seurata, tai joka olis edes niin tylsä et nukahtais väkisin.
-jalkakramppi
-pissahätä
04.00 -Päätän, et nyt voi jo nousta. Onhan tää jo aamu! =)
-Kahvia, ja lukemaan uutisia :)
Ja siinä vaiheessa kun muu perhe herää, voi olla varma, et itseä väsyttää ja haluais vaan NUKKUA!!! =D
Päivä meneekin sit puolittaisessa koomatilassa, tiedostaen et tän saman listan voi ensi yönä aloittaa alusta uudelleen ;) Ihanaa!
Heiii uhytr5d!! Onpas kiva että saatiin kolmaskin mukaan :) (näkyy tuolla ylempänä Helba :) )
Hih, mä voisin nukkua yötä päivää, yöllä nousen siinä puol viiden aikaan käymään vessassa, mut jatkan sit unia. Kyllä sitä herää monta kertaa, mutta saa melkein samantien unen päästä kiinni. :)
Hirveen kipeitä supistuksia alkanu tulemaan, mutta ei mitenkään säännöllisiä, onneks. On se vielä kovin pieni kuitenkin vielä syntyäkseen, vaikka hyvät mahdollisuudet toki selvitä :)
Hirveä flunssa päällä meillä koko porukalla, tekee olosta vielä mukavemman!
Lämpimästi tervetuloa uhytr5d! =)
Sama päivä ja sama paikka meillä vielä kohteena ;) Mahdollisesti siis TYKS:issä törmätään ;) Itse en kyllä yhtään pistäis vastaan, jos muutamaa päivää (viikko sopis mainiosti) ennen päättäis kaveri syntyä.
Ensimmäinen tuli 39 1, ja oli ihan just passeli aika ;)
Itselläkin noi supparit on päivä päivältä kipeämpiä ja ilmaantuu ihan levossa ollessa. Kaipa se sit ihan normaalia on.
Myöskin noi hermot tuntuu kiristyvän aiempaa helpommin. Olemattomatkin asiat ottaa älyttömästi päähän.. Laitetaan väsymyksen ja puolittaisen koomatilan piikkiin =)
Jep, sama homma :D hermot on välillä tosi kireellä, ei auta ku laskea kymmeneen ja se siitä sitten.
Supistukset tuntuu välillä pelottavan kipeiltä, kun ne tuntuu ihan alavatsassa tosi kipeinä, mutta synnytyssupparit- niihin ei oo vielä vertaamista :D
Ootteko muuten minkä ikäisiä..? :)
Poika synty meille 39 3, mutta tämä todennäköisesti käynnistetään rv 38 tienoilla. Joten periaatteessa 6vk enää aikaa 8 sijaan! ;)
Saako udella zonzaza miksi käynnistetään? Ei ole tietenkään pakko kertoa, ellet halua. Milläs mielin olet käynnistysajatuksesta muuten?
Huomenna päästään muuten sanomaan, että h-hetki on ensi kuussa =) Tuntuu jo lähenevän huomattavasti!
Ja täällä ollaan näillä näppäimillä 30. Entäpäs itse? ;)
Täällä kanssa lokakuun odottaja! :) LA on 11.10 eli aika samoissa päivissä mennään.
Tämä on meidän perheen ensimmäinen ja pakko myöntää että synnytys on alkanut jännittää aika lailla kun ei oikein mitään mistään tiedä.
Supparit ja asennot täälläkin joskus jo aika kivuliaita, tosin mulla on aika hyvä kivunsieto ja niinkuin sanoin niin ensimmäinen vasta tulossa niin ei ole oikein vertailupohjaa :)
Helsingissä olemme me ja ikää minulla 21 ja miehellä 30. :)
Hei janieloe! =) Mukava kun löysit seuraan =)
Miten odotusaika on tähän asti sujunut? Entä tiedättekö kumpi sieltä on tulossa, vai halusitteko pitää jännityksen loppuun asti? ;)
Itsellä myös tuo synnytyksen jännittäminen on alkanut ihan toden teolla. Vaikkakin (anteeksi, nyt vähän toistan itseäni) ensimmäinen meni tosiaan ihan hyvin ja kipu ei ollut lainkaan niin paha kuin olin ehkä ennakkoon odottanut. (Hyvät kivunlievitykset edesauttoi tietysti. ) Mitään repeämiä ei tullut, eikä muutenkaan ollut ongelmia... ja silti olen lievästi hysteerinen tällä hetkellä =)
Todennäköisesti synnytyksen alkaessa se kuitenkin unohtuu. (toivon näin) :)
Joko teillä on vauvaa varten kaikki hankittuna? Itse tein tässä juuri havainnon, että meillä ei noi vaunut mahdu autoon. (edellisen lapsen vaunut siis tarkoitus ottaa käyttöön) Totesin miehelleni, että jompaankumpaan on nyt lähdettävä, joko auto-tai lastenvaunukauppaan =) Vaikea arvata kummalle kannalle ukkoseni kallistuu.. :D
LA 7.10
Poitsu meinas syntyä liian aikasin joten keskeytettiin. Rv 34 2 painoarvio oli 2600 g. isoko? Kerkeääkö kasvaa yli nelikiloiseksi jos syntyy ajallaan?
Täällä on yksi jolla on laskettu aika 19.10. Olen itse ollut jo kolmatta viikkoa sairaslomalla. Teen työkseni fyysistä työtä, joten ei minusta siihen enää ollut. Lonkat ovat todella kipeät ja supisteli aika paljon. Muuten on raskaus mennyt hyvin. Painoa ei ole tullut hirveästi 7kg, mutta maha on todella iso. Melkein kaikki on valmista, pieniä tavaroita puuttuu. Poitsulle oikeen remontoitiin huone. Onneks aloitin sen ajoissa, nyt en enää siihen pystyis.
Hei Poju! (Ja muut ;D)
Kovin ahkeria keskustelijoita emme selvästikään ole ;) mutta ei se mitään. Tässä vaiheessa ei voi ehkä sitä odottaakaan.
Itsellä alkaa ainakin toi pää olla niin jäässä, et järkevien lauseiden muodostaminen on hankalaa ;)
Olotila on jo hyvinkin tukala.. Mites muilla?
Itsellä on tunne, että toi maha on joka aamu herätessä suurempi, kuin illalla nukkumaan mentäessä =)
Kolhin sitä ahkerasti huonekaluihin, kun en osaa ottaa kokoani huomioon, sekä koitan änkeä itseäni väleihin, joihin en todellakaan mahdu ;)
Mutta sitä tämä.. -vähän aikaa vielä! =)
Moikka moi!
On joo jääny kirjoittelut vähän vähemmälle nyt, oon käyny puhelimella välillä kattelee onko täällä mitään elämää, mut en oo sitten alkanu kirjoittelee kun se on niin vaikeeta.. Siis puhelimella!
Maanantaina oli lääkärillä käyntiä, kanavaa vajaa 4cm jäljellä (siis normaali määrä) ja paino arvio oli 1943g. Oikein siis kasvaa :) Puntarilla en uskalla käydä, nyt jo tullu 15kg lisää. Puolet siitä on varmaan ihan omia syömisiäni, koko ajan nälkä ja jano, tekee mieli sitä tätä ja tuota.. huoh.
Väsyttää, sattuu selkään, mikkään ei oo hyvin.. valivalivali...
Onneks zonzaza tämä on juurikin se paikka, missä valittaminen on sallittua ;) Ja "kohtalotovereita" löytyy. Meille on helppo purkaa, kun tiedetään mistä puhut.
Riipaiseva totuus on kuitenkin se, että ihana olotila tämä ei ole (joka muuta väittää, valehtelee... olen varma)
Eikä tästä todellakaan yksikään naisihminen "nauti". Ei voi.
Meillä oli muuten mahatyyppi älynnyt kääntyä oikein päin ;) Jes. Ei tarvitse kokea edelleenkään niitä kääntämisyrityksiä.
Olen alkanut tässä jo mietiskellä mitä sitä pitäisi sairaalakassiin pakata. Hyviä ehdotuksia?!
Hei,
liitynpä minäkin ketjuun :) Itsekin joskus ihmettelin, kun kaikille muille kuukausille paitsi lokakuulle näytti olevan jo ketjunsa. Täällä laskettu aika 14.10.
Onkohan itselläni ollut jotenkin erityisen helppoa, kun yöllä ei ole tarvinnut heräillä vessaan tai mitään varmaan kertaakaan? Nukun edelleen hyvin, vaikka vauveli välillä yrittääkin öisin elämöidä. Kävelyenkillä ja kevyesti kuntosalilla olen käynyt yhä muutamia kertoja viikossa, kun kerran ihan hyvin jaksaa. Valesupistuksia, jos ne niitä ovat olleet, on ollut vain ihan muutaman kerran. Mietin että pitäisiköhän tässä ensiviikolla äitiysloman alkaessa alkaa jo hieman rauhoittumaan.
Asiaa varmaan auttaa, että painoa on tähän mennessä tullut noin 7 kg ja vauva on pienikokoinen (itsekin olen 154 cm pitkä ja sekä omani että mieheni suku ollaan kaikki pienikokoisia). Jouduttiin käymään kasvukontrollissa neuvolan epämääräisten sf- mittauksien vuoksi, mutta onneksi kaikki on ollut ok ja pieni on kasvanut juuri alakäyrän yläpuolella. Ainakin pitäisi olla helpompi synnyttää...Ensimmäinen lapsi siis ja itselläni ikää 29.
Tervehdys myös nera :)
En tiedä onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että meitä on tässä ketjussa niin kovin vähän, mutta ihan mielenkiinnosta viimeksi utelin neuvolassa lokakuussa lasketun ajan omaavien määrää verrattuna muihin kuukausiin. Totuus oli, että ainakin tällä suunnalla meitä oli oikeasti todella vähän. Tarkkoja lukuja ei tietty kerrottu, mutta esim syyskuun synnyttäjiä oli kuulemma noin nelinkertaisesti.
Itselleni tämä tiettyy sopii ihan hyvin, eipähän sitten tosiaan ole niin ruuhkaista siellä sairaalan puolella. Tietysti tässä itsekin saattaa jo tässä kuussa olla se tilanne, että synnytysosasto kutsuu, eihän sitä koskaan tiedä..
Voisin veikata, että itse olen tuossa 38 viikon huitteilla jo sillä mielentilalla, etten yhtään pistäisi vastaan, vaikka tyyppi päättäisi haluta ulkomaailmaan ;)
Kunhan täysiaikaisuus saavutetaan, niin mun puolesta saa tulla =D
neralle on vielä sanottava, että olen hieman kateellinen kun jaksat vielä lenkkeillä ja käydä salillakin ;) Hieno juttu! Itselle lähes sydänkohtaukselta näyttävän hengästystilan aiheuttaa jo noi oman kodin rappuset... =) Ehkä mun lähtökuntokaan ei ollut se kaikkein paras.... myönnän =)
Heips,
olen koko ajan haaveillut perhehuoneesta, joten toivottavasti lokakuussa ei tosiaan ole ruuhkaa. Asun pk-seudulla, joten täällä muuten synnyttäjiä varmasti riittää.
Vaikka itselläni onkin mennyt ongelmitta ihan alkupahoinvointia, muutamia kramppeja ja närästyskohtauksia lukuunottamatta, niin en myöskään usko että kukaan tästä oikeasti nauttii. Tietty on ollut ihaniakin asioita, kuten lapsen liikkeiden tunteminen ja sydänäänet nähdä pieni ultrassa. Minusta on ollut mahtavaa kokea nuo, kuten puolisostakin. Mutta joo, kyllä sitä omaa kroppaa jo kaipaa takaisin. Himoitsen mozzarellaa ja punaviiniä.
Vauvaa varten alkaa olemaan jo kaikki valmiina. Itsekin olisin kiinnostunut kuulemaan, mitä kaikkea olette kokeneet sairaalassa tarpeelliseksi eli mitä kaikkea olette pakanneet mukaan?
Toivottavasti perhehuoneen saatte! Isäkin pääsee ihan eri tavalla mukaan hommaan, kun saa olla vierellä koko ajan.
Olisin itsekin ensimmäisellä kerralla perhehuoneen halunnut, mutta emme saaneet. Nyt toisella kerralla se ei enää ole edes vaihtoehto, kun tuo esikoinen ei saa mukana olla. Ymmärrettävästi =)
Nyt toivon lähinnä, että siunaantuisi mukavat huonetoverit, ja että se käytäväpaikka ei osuisi omalle kohdalle =D Muutenkin olen niin huono nukkuja, saati sitten kun joku ravaa vieressä 24/7.
Ensimmäisestä kerrasta mieleen jäi lähinnä se, että palelin ihan älyttömästi osastolla. Joko siellä oli viileää, tai sitten omalle kohdalle osui joku hormoonihäiriö =) Nyt siis mukaan lähtee ehdottomasti oma villatakki ja leggingsit, tai muut mukavat housut sairaalakaavun alle.
Pikkutyypin vireystilasta riippuen (itsellä esikoinen nukkui n.20h vuorokaudessa ensin alkuun) lukemista tai muuta ajanvietettä. Varmuuden vuoksi. Totuus on se, että jos omalle kohdalle osuu helppo ja uninen vauva, niin sairaalassa on hyvinkin tylsää. Tietty perhehuoneessa siinä on oma miehenpuoli viihdyttämässä ja juttuseurana, joten siellä ei samalla tavalla pääse tylsistymään. (oletan).
Aika kyllä kuluu vauvaa katsellessa ja ihmetellessäkin. On se niin erityinen tilanne =)
Itselle ehkä pakko ottaa palkinnoksi rääkistä jotain hyvää (suklaata tms.) Toisaalta niitä kyllä usein joku tuokin vauvaa katsomaan tullessa.
Siihen mun muistikuvat tärkeistä asioista sitten loppuivatkin ;)
Joten kertokaa ihmeessä lisää!
Heipsan!
Täällä ollaan väsyneitä, äkäsiä, nälkäsiä, en tajua, tuntuu että olisin ihan eri ihminen! Ei näin esikoista ollessa ollut.
Mutta toki kun on lapsi hoidettavana niin väsyy.. mut..
Neralle pointsit että on jaksanut liikkua, vaikuttaa huomattavasti jaksamiseen ja vähentää kipuja ja synnytyskin voi olla helpompi. Siis jaksaa fyysisesti paremmin kun on "kuntoa".
Voi kun voisi itsekkin.. Rupee supistelemaan tosi herkästi ja lääkäri käskenyt ottaa rauhallisesti, niin otetaanhan nyt sitten.
En jaksa odottaa että pääsen tekemään normaaleja asioita ilman, että tarvii pyytää apua että pääsee ylös tai että joka paikkaan sattuu. BLAAAH!
Toisaalta tää valittaminen kuullostaa itsekkäältä, mutta osa tietää kuitenkin mistä puhun :)
Sairaalaan otan kyllä kaikkea mahdollista mukaan, mikä saa ajan kulumaan. Läppäri saa jäädä kuitenkin kotiin :D
Lukemista ainakin.. Muistakaahan ottaa puhelimen laturi mukaan ;)
Muistan miten yöt meni valvoessa, ihan vaan vauvaa katsellessa ja ihmetellessä-monta tuntia. Sitä vaan katsoi ja katsoi, lopulta hoitajat otti vauvan pariksi tunniksi ja käskivät nukkua.
Muutama viikko vielä, jaksaa jaksaa..
Täytyy myöntää, et itse jopa harkitsin tota läppärin raahaamista mukaan sairaalaan. Sitten aloin miettiä, et mahdetaankohan mua katsoa kovastikin kieroon, jos sen teen =) Ja yhtään en ole addiktoitunut netin käyttäjä.... en.. =)
Jospa sit vaan kuitenkin jätän sen suosiolla kotiin, ja koitan ottaa muutaman päivän ihan oikeasti rennosti. Vähän kuin lepoloman kannalta ;)
Kotiin kun pääsee, niin tietää taas mikä odottaa... pyykkäys ja siivous ja kaikki muut mukavat =)
Meillä muuten toi esikoinen kellastui..(siis vauvana, ei tässä ja nyt =D) Tiedättekö onko se jollain tavalla todennäköistä nyt myös toisen kanssa?! Mielestäni joskus jostain luin, että helposti seuraavallekin sitten käy näin, jos ensimmäinenkin on kellertävää tyyppiä...?!
Tänään ensimmäinen virallinen äitiyslomapäivä ja yritän nyt orientoitua tulevaan pyykkäämällä vauvanvaatteita. Jotenkin hassu ajatus, että töitä ei ole nyt pitkään aikaan. Tosin olen päättänyt ainakin yrittää hieman opiskella tässä samalla, kun pääsin yliopistolla yhteen kiinnostavaan sivuainekokonaisuuteen mukaan ja siellä suhtauduttiin nihkeästi äitiyslomaan.
Minkälaisia kokemuksia teillä on neuvolasta? Mulla on sinänsä ollut ihan mukavia terveydenhoitajia, mutta eri hoitaja lähes joka kerralla. Ensimmäinen vakituinen jäi parin kerran jälkeen eläkkeelle, sitten oli kesäsijainen, sitten sain uuden vakituisen, sitten sekin oli lomalla ja uusi sijainen jne. Ja välissä oli vielä joku neuvolalääkärikin. Ne meidän oudot sf- mitatkin johtui todennäköisesti tästä. Terveydenhoitajan tavoittaminen soittoaikana (1 tunti/pvä) on lähes mahdotonta, kun ikinä ei pääse läpi ja töissä ei pysty viettämään ihan tuntikausia puhelimessa. Ymmärrän toki että asiakkaiden aikana ei voi vastata puheluihin ja tunnin aikana ei varmaan ehdi hoitaa montaakaan puhelua jos asiat on yhtään monimutkaisia, ja varmaan kymmenet yrittää tavoittaa, mutta silti...Viimeksi neuvolassa sain ohjeet sijaistavalta kysyä Naistenklinikalta tarvitsenko loppuraskauden lääkäriaikaa, kun olen kuitenkin käynyt siellä seurannassa, ja ilmoittaa sitten omalle hoitajalleni varaako hän sitä vai ei. Tämä toinen terkkari varasi kuitenkin samalla seuraavan neuvola-ajan omalle hoitajalleni ja sen piti olla tänään. Tänään oma terkkarini kuitenkin soitti, että oliko se nyt niin että tämän päivän lääkäriaikasi on tarpeeton. Vaikka mulla ei pitänyt mitään lääkäriaikaa olla varattunakaan täksi päiväksi vaan aika neuvolaan... Ja olin jo kaksi viikkoa sitten ilmoittanut, että Klinikalla oltiin sitä mieltä että heidän seuranta riittää. Kommunikointikatkos ilmeisesti.
Kaikenlaista on muutenkin sattunut. Mulle ei soitettu puhelinlääkäriaikana, ja kun itse selvitin asiaa niin syy oli se että en ollut käynyt uusissa kilpirauhaskokeissa, mitä mulle oli kyllä määrätty, mutta joista oli unohdettu soittaa / lähettää kirje, joten en tiennyt sellaisia testejä olevankaan. En osannut tätä odottaa, kun aikaisemmista tuloksistaan ei vielä ollut kuulunut mitään, mutta ne olikin sitten olleet tosi rajalla ja siksi halusivat uudet. Ja viimeksi sisätautilääkäri selitti, että mulla on ollut anemia, mutta onneksi rautalisä on auttanut hyvin. Tähän totesin että ei mulla kyllä neuvolan mukaan ole ikinä ollut hemoglobiini alle 135...Lääkäri vaan jatkaa selittämistä, että syö rautaa näin ja näin, johon mä totean että mulla ei ole missään vaiheessa ollut edes heikko olo tai mitään. Lopulta lääkäri huomaa katsovansa jonkun toisen potilaan papereita, mutta ei vaan tuntunut yhtään kuuntelevan mitä sanon...
Että sellaista...Kunhan vaan ei koskaan oikeasti tapahtuisi mitään pahaa jonkun sekaannuksen ja kommunikaatiokatkoksen vuoksi.
Voikaa hyvin!
Täällä LA 23.10 ja synnytän Taysissa, kuudes tulossa!
Ja oisin niin valmis synnärille vaikka rv 34 vasta :O Ollutkin tässä limatulpan irtoamista ja vaikka mitä, pelätty että tulee liian aikaisin jne mut enää eivät sitä esteliskään. Hyvät on viikot, jaksamisia ja voimia jokaiselle odottajalle ja ihanaa loppuodotusta!
Pakko kommentoida tätä neuvola-asiaa. Itsekin olen sitä mieltä, että tällä hetkellä neuvolatoiminta tökkii ja pahasti.
Ainakin edelliseen raskauteeni verrattuna toiminta on mennyt alaspäin. (aikaa tästä siis 5 vuotta)
Meillä on yhdistetty äitiys-sekä lastenneuvola, eli yhdellä terveydenhoitajalla asioi koko repertuaari. Vielä viisi vuotta sitten äitiysneuvola oli erikseen ja lastenneuvolan puolellakin hoitajia oli 2. En usko asiakasmäärien merkittävästi vähentyneen kuitenkaan, joten minkäänlainen "ei ole tarvetta näin monelle terveydenhoitajalle"-selitys ei mene itselleni läpi.
Tämä näkyy ainakin puhelinajassa. Tunnin aikana on mahdoton saada luurin päähän ketään. Minään muuna aikana soittaminen on mahdotonta, koska puheluun "vastaa" nauhoite, joka kertoo soitto-sekä aukioloajat.
Itsellä onneksi raskaus on sujunut niin mutkattomasti, etten ole kokenut tarvetta soittaa.(ajanvarausta lukuunottamatta) Uskon kyllä, että löytyy monia, joille tämä on aiheuttanut päänvaivaa.
Terveydenhoitajamme kesälomaa ei sijaistettu. Puhelut ohjattiin toisen kaupunginosan neuvolaan. Hyvin huono tapa toimia tämäkin. En tiedä miten viimeisillään olevien käynnit oli järjestetty, mutta toivottavasti heidän ei tarvinnut neljää viikkoa olla ilman neuvola-aikaa...
Taas ollaan säästetty väärästä paikasta, sillä sitähän tämä on. En edes lähde kommentoimaan julkista terveydenhuoltoa muuten, sillä se on loppumaton suo. Toivottavasti teilläkin kaikilla on tulokkaillenne vakuutukset, jotta vauvan voi tarpeen vaatiessa surutta kiikuttaa hoidettavaksi yksityiselle.
Pitää toki antaa muutama ruusukin. Neuvola"tätimme" on todella mukava ja käynnit miellyttäviä. Työnsarkaa hänellä on varmasti reilusti enemmän kuin yhdeltä ihmiseltä voisi vaatia, ja silti asenne on aina positiivinen ja iloinen.
Ja minälleX6 hatunnosto =) Aivan mieletön suoritus lähteä tähän jo kuudetta kertaa. Itsestäni ei olisi tuohon millään! ;)
Minulla oli neuvola aika tänään ja siellä sanottiin, että pää oli jo kiinnittynyt. Eli vauva voi tulla aikasemmin kun laskettuaika on. Yöt on ollu aika tuskasia, kun lonkat on niin kipeät. Osittain saan syyttää siitä itteäni, kun tulee lähettyä lenkeille. Mutta tuntuu, että pää hajoo, jos on vaan paikoillaan. Onneksi meillä on kissa, joka pitää seuraa, lähtee esim. kävelylle mukaan ja sitten käyn lenkittämässä vanhempien koiraa.
Tänään sitten tuli ajateltua, et nyt täytyy hommata ne kaikki pikkutavarat vielä valmiiksi ja pestä vauvan vaatteet. Kaikki onki muuten valmista vauvan tuloon.
Hei,
itse sain tänään kuulla vahvistuksen omalle oletukselleni, että meidän vauveli on päättänyt asettua poikittain oltuaan ensin perätilassa ja sen jälkeen oikeassa asennossa. En ymmärrä miten tyypillä voi olla enää noin paljon tilaa liikkua...Ensiviikolla kääntöyritys ja jos ei onnistu niin sitten edessä on leikkaus :/ Itse en haluaisi leikkausta sitten millään, mutta minkäs teet jos toinen on tulossa kylki edellä. Henkihän siinä menisi molemmilla, ellei oltaisi hyvien terveyspalvelujen ääressä, joten kiitollinen voi siitä olla.
Yrittäkää kestää h-hetkeen asti, ja minäx6 aika hieno suoritus kyllä olla noin monen lapsen äiti :)
Täällä rv 36 3 meneillään :) Laskettuaika on 9.10.
Kamalaa vihlontaa on joka pv kohdunsuullaa/alavatsalla, en tiedä sitten ovatko sitä että vauvan pää painaa tuolla alhaalla kun on ollut raivotarjonnassa jo rv 27 asti ainakin :) supistuksia ei ole vielä ollut koskaan, en tiedä edes miltä ne tuntuvat kun ensi synnyttäjä olen.
Sf mitta on jo pysähtynyt ja vatsa on alhaalla, ei ole koskaan kamalan ylös kyllä noussutkaan. saas nähdä koska tämä pikkuinen sitten päättää tulla maailmaan.
Hikkaa on kamalan usein ollut. Ihmettelin jo joskus varmaankin about rv 25 paikkeilla sitä tikitystä tuolla alhaalla, mutta en voinut/osannut kuvitella sen olevan hikkaa.. Nyt vasta sen ymmärtänyt viime viikkojen aikana :) sitä on monesti päivässä ja saattaa kestää vaikka 10min kerrallaan :) kamalan vilkas on meidän pieni ollut aina liikkumaan, ettei ole tarvinnut liikelaskentoja tehdä, ja toivottavasti ei tarvitsekkaan!
Runsasliikkuvaisuus on vain hyvä asia, sillä tietää kaiken olevan meidän pienokaisella hyvin
Mulla kans pikkusella ollut hikkaa havaittavissa kauan aikaa. Kysyin kerran neuvolassa, et mitä semmonen tasaisessa rytmissä oleva tykitys on, mut ei osannut vastata. Ku sen tiesin et ei voinut kummankaan sydämentykytys olla, kun ei vastannut rytmiltään niitä. Sitten luin näistä neuvolasta saaduista oppaista, että näillä viikoilla voit tuntea vauvan hikottelevan. Minä olin vaan tuntenut sen paljon ennen. Ja nyt eilen neuvolassa, kun kuunneltiin sydänäänet, niin vauva rupesi samalla hikottelemaan, niin neuvolatäti sano, et vauva hikottelee. Ja meille ei myöskään tarvitse liikelaskentoja tehdä, sen verran liikkuvainen on :)
Mukava kuulla teistä taas ;) Vaikkakin neran kuulumiset ei ollutkaan niitä parhaimpia... Toivottavasti kaikki menee hyvin, etkä leikkauspöydälle joudu.
Kerrothan sitten miten kääntäminen sujui!? Jospa vauvanne vielä vaikka ihan itsellään onnistuisi menemään oikeinpäin, niinkuin meillä kävi. Toivomme näin!
Tänne kuuluu tukaluutta ja menetettyjä hermoja. Supparit alkaa olla todella kivuliaita ja se näkyy omassa mielentilassa kyllä.
Täältä löytyy myös hyvin liikkuvainen kaveri, vaikka luulis että alkaa olla mahassa niin ahdasta, ettei paljon tee mieli raajoja ojennella. Omat kylkiluut on aika hellinä monta kertaa päivässä =)
Tänään kävimme vähän pidemmän reissun päässä sukuloimassa, ja totesin että taitaa noi pidemmät automatkat tältä raskaudelta olla tässä. Sen verran oli tuskaista tuo autossa istuminen.
Yhtenä kappaleena selvittiin onneksi =)
Nyt alkaa olla jo viimeisetkin hankinnat tehtyinä, joten hyvillä mielin loppuodotukseen! Samaa toivon teille kaikille muille! Ei enää kauan... ;)
Täällä yksi! Laskettu eräpäivä 28.10, saas nähdä miten menee. Hemmetti kirjoitan tätä tekstiä 5:ttä kertaa, heitän kohta koneen nurkkaan... aina tää johonkin häviää kun painan väärää nappulaa. Mut joku ilta kirjoitan vähän paremmin. Olen 32v, ensimmäistä tässä odotellaan. Vauveli painoarvioissa "liian pieni", minkä syy on meillä kyllä tiedossa. Eli puuttuva valtimo napanuorassa. Vuodatinkin tätä jo johonkin tekstiin tuossa muutama päivä sitten. Rv 33 2, 1600g. Seuraava ultra ensi viikolla, katsotaan sitten missä mennään, mutta musta tuntuu että tämä mukula on vähän isompi ja mikä tällä hetkellä tärkeintä, liikkuu paljon. Sf-mitta oli edellisellä neuvolakäynnillä nimittäin ihan normaali, joten mitä tässä nyt uskominen, aika näyttää.
Hyvin olen jaksanut ja ajattelin että tämä voisi olla paljon vaikeampaa. Mitä nyt klo 02 ja uni ei tule. Lonkkasärkyä aamuyöllä miltei joka yö, närästystä, kramppeja on ollut jaloissa. Veden juomattomuus kostautuu...
Hei mutta palataan... menen nyt yrittämään nukkumista...
Tervetuloa vaan mukaan höpöäiti,
meidänkin vauveli oli 32 5 raskausviikolla painoarvion mukaan noin 1600 g. Ollaan käyty muutaman kerran kasvukontrolleissa ja viikottain on painoa tullut 150 - 200 g kumminkin. Painoarvio 35 5 viikolla noin 2100 g ja huomenna uusi ja ehkä viimeinen kontrolli. Melko tasaisesti alakäyrää mennään, mutta se ei kuulemma haittaa kunhan kasvua tulee. Istukan toiminta on ollut normaali, uskomme pienikokoisuuden johtuvan ihan geneettisyydestä (molempien suku on aika hippiäisiä) sekä muutamasta muusta syystä.
Aluksi toki huolestuttiin, mutta kunhan vauva voi hyvin, liikkuu ja kasvaa, niin ei pitäisi olla hätää. Luotan siihen, että kun seurannassa ollaan niin sitten kyllä kerrottaisiin jos oikeasti olisi isompaa hätää. Pienemmän mahan kanssa on helpompi olla ja kivempihän se on synnyttää sellainen alle 3 kg kuin joku viisikiloinen :) Meille syntymäpainoarvio siis 2500 - 3000 g, riippuen viimeisten viikkojen kasvusta ja siitä millä viikolla päättää tulla ulos.
Mukavaa loppuodotusta kaikille! Huomenna meillä selviää vauvan asento ja joudutaanko leikkaukseen, mutta edelleen uskon että pieni on asettunut poikittain :/ Kova patti (pää) kun tuntuu ihan kiinni kyljessä.
Heissan ;)
Mitäs näin syyskuun loppupuolelle kuuluu? ;) Kovasti jännitän nera teidän puolesta!
Kerrothan sitten miten tilanne etenee!?
Täällä itse olin tarkastelemassa tilannetta tänään. (Lääkäri siis, en itse tarkastanut mitään ;D)
Tilanne oli se, että minä hetkenä tahansa voi synnytys käynnistyä, tai sitten ei ;) Ota siitä sit selvä.
Kohdunsuu oli auki ja kanavaa vielä vähän jäljellä?! Kehoitettiin pysymään lähialueilla, josko lähtö tulee äkisti.
Mä olen päättänyt ymmärtää tän neuvon niin, että hyvällä omallatunnolla linnoittaudun kotiin kera leffojen ja herkkujen ja otan yltiörennosti ;)
Helba, ilman muuta tuo pitää ottaa niin, että nyt saa levätä ja herkutella ihan luvalla :)
Meillä kävi niin iloisesti, että vauva olikin kääntynyt itse oikeaan asentoon. Se olikin peppu se kova patti, mitä luulin pääksi :) Tosin pää oli viime viikolla ihan ultrankin mukaan juuri siinä samassa kohtaa. Näillä viikoilla vauvat ei enää onneksi kovin todennäköisesti vaihda tarjontaa, joten ehkäpä hän on nyt päättänyt asettautua lopulliseen asentoonsa ulkomaailmaan tulemista odottamaan.
Menin kyselemään ystävältäni, joka toimii neuvolan terveydenhoitajana keisarinleikkauksesta ja tieto taisi vaan lisätä tuskaa :) En ollut ajatellutkaan, miten kohtu ihan otetaan kokonaan ulos ja tyhjennetään ja putsataan ja sitten kiinnitetään takaisin paikoilleen...Jotenkin alakautta synnyttäminen tuntuu musta mukavammalta ajatukselta. Mieskin alkoi pikkuhiljaa ymmärtämään, että kyse ei ole ihan pikkujutusta. Ilman muuta leikkaus on parempi vaihtoehto, jos terveydellinen tilanne sen vaatii tai jos alakautta synnyttäminen pelottaa ihan kamalasti. Kummassakin on puolensa. Mutta itse olen tyytyväinen näin.
Viimeisiä viikkoja viedään, ja kohta päästään jo tapaamaan maha-asukkaat! :)
Hienot uutiset nera! Hyvä, että meni näin!
Maha-asukkaiden tapaaminen tosiaan lähestyy kovaa vauhtia.. ;)
Vielä kun joku voisi hoitaa mun puolesta sen synnytyksen, niin olisin enemmän kuin iloinen.. Taas erehdyin katselemaan noita kaiken maailman synnytysohjelmia telkkarista.
Yhtään ei herättänyt sellaista "jes, minäkin haluan"-fiilistä... päinvastoin ;)
Nyt sain sen sairaalakassinkin pakattua. Kun onnistuneesti olin ajoissa ja jopa oikein uhrasin asialle ajatuksia, todennäköisesti käy niin että unohdan koko kassin kotiin siinä vaiheessa kun lähtö tulee ;)
Ukkoseni tossa totesi mun olevan jo niin äitiysdementikko, että ei usko mun muistavan ottaa koko vauvaa mukaan sairaalasta sit kotiin lähtiessä ;)
Täytyy vissiin laittaa itselle joku muistilappu siitäkin asiasta ;D
Heissan!!
Täällä on vielä kassi pakkaamatta, vauvalle tosin jo vaatteet laitettu.
Minkäslainen fiilis teillä on noin niinku henkisesti?
Mua ei oo koskaan syksy masentanu, vaikka tulee pimeää ja kylmää.
Odotan lapsen syntymää enemmän kun mitään!
Jotenkin vaan mieli on maassa...
Johtuu varmaan siitäkin kun on fyysisesti niin huonossa kunnossa, kumarra kerran
lattialle niin itketään loppu ilta selkä kipua! Jospa tää tästä..
Viikko sitten oli kontrollikäynti lääkärissä, rv 34 3 ja paino arvio oli 2.3kg, keskikäyrällä siis mennään.
Kaveri myllertää ihan älyttömästi, välillä tuntuu että tulee mahasta läpi! :D Olishan tässä vielä reilu 4viikkoa, toivottavasti pikkasen vähemmän ;)
Jaksamisia teille kaikille :)
Moikka,
Eilen kasvukontrollissa käyty ja painoarvio oli nyt 2000g kun viikkoja 35 2, joten aika lailla mennään samaa tahtia kuin nera sinullakin, siellä alakäyrällä tasaisesti. Luulen että meilläkin geneettisyydestä johtuvaa ja ehkä myös tuosta puuttuvasta valtimojutusta, en tiedä. No, huomattiin kyllä että kyllä siinä on ultraajan käsialallakin merkitystä, koska niin helposti tuli painoa lisää riippuen siitä mihin kohtaan mittaa jätettiin ruudulla. Mutta kyllä täälläkin myllerrys käy ja pikkujalka potkaisee aina samaan tiettyyn kohtaan mahassa, meinaa tehdä ihan kipeää!
Mammaloma on alkanut ja kaappien siivousta... tekee mieli mennä vähän kiertelemään kirppareita, ehkä vois lukea ja jotain käsityöhommaa viritellä.Toivottavasti pikkuinen haluaa olla mahassa vielä 4-5 viikkoa niin keräisi painoa lähemmäs tuota kolmea kiloa :) ei kyllä pikkuisen tapaamista malttaisi millään odottaa!
Tämä teksti taitaa mennä nyt aivan väärään osoitteeseen, mutta kokeilempa kuitenkin ensikertalaisena.
Jos tämä tulee vain sinulle höpöäiti niin voisitko ystävällisesti koittaa neuvoa, miten pääsen kirjoittelemaan tänne lokakuisiin, kiitos!
Jes, menikin ihan oikein! (:
Täällä kakkosen laskettuaika viikon päästä, 4.10. Esikoinen tulee huomenna 2v. Minä ja miehemme olemme 24v.
Mielestäni olen saanut kokea jo toistamiseen helpon raskauden, mutta alkaa kyllä silti jo puuduttaa tämä odotus. Esikoinen tuli päivää ennen laskettua ja tämän perusteella lupailivat, ettei tämä kakkonenkaan menisi yli. Toivonkin sitä suuresti sillä meillä taas mennään enemmänkin yläkäyrillä koon suhteen, mutta kuitenkin alatiesynnytyksen sallimissa rajoissa.
Täällä yli-innokas odottaja laittoi kaiken ison (huonekalut, vaunujen vaihto tupliin yms) jo kesälomalla valmiiksi. Pienempiä tarvittavia on sitten hankittu pikkuhiljaa tähän päivään asti, nyt pitäisi löytyä kaikki tarpeellinen.
Sairaalalaukun pakkasin viikko sitten. Sisältöön kuuluu kotiutumisvaatteiden lisäksi hieman tekemistä, omia sukkia, hygieniatuotteita sekä imetyksen/pumppauksen apuvälineitä.
Synnyttämään aion mennä Jorviin kuten esikoisenkin kanssa. Eka synnytys meni melko nopeasti ja ongelmitta, silti tuleva jännittää. Mietityttää, jos tämä alkaakin supistuksilla (ekassa meni vedet varottamatta) niin osaanko seurata niitä ja lähteä "oikeaan" aikaan sairaalaan jne. Myös vauvan koko hieman pelottaa, kestääkö paikat ollenkaan, jos tulee reilusti yli nelikilonen :S
Viikko tosiaan enää laskettuun, mutta mitään merkkejä ei ole vielä synnytyksestä: vatsa ei ole kunnolla laskeutunut kun vauva ei ole kiinnittynyt, myöskään limatulppa ei ole vielä irronnut.
Onko teillä oireet (varsinkin loppuraskaudessa) eronneet toisista odotuksista? Minulla ekassa oli vain selkäkipuja, joista tosin kärsin muutenkin. Nyt kakkosen loppuvaiheessa on alkanut lonkat rutisemaan ja ilmeisesti liitoskivut hieman vaivaamaan öisin..
Heissan ;)
Tervetuoloa loppumetreillä mukaan jeaiaa! ;) Pitää heti kommentoida tuota sun kysymystä, sillä itse olen tässä havainnut että loppuraskaus näin toisella kerralla on aivan erilaista kuin ensimmäisessä.
Ensimmäinen "lähtö" tuli supistuksilla. Sitä ennen ei ollut mitään merkkiä mistään. Mistään limatulpista en ollut kuullutkaan, enkä muista koko raskaudesta yhtäkään harjoitussupistusta. Synnytyssupparit alkoi salamana keskellä yötä. Siinä vaiheessa kun luulin että kuolen kipuun, lähdettiin sairaalaan. ( Et voi siis lähteä liian myöhään jeaiaa =D)
Vielä edellisenä päivänä oli neuvola, jossa todettiin että yhtään ei ole edistynyt ja tulee vielä menemään kauan.,varmasti yliajalle, joten en siis ollut oikein varautunut edes vielä lähtöön.
Tällä kerralla kuten tuolla ylempänä jo totesin, on ollut jo viikon kohdunsuu auki ja tämä "voi tulla milloin vaan"-tilanne. Supistukset on kaameita ja jokapäiväisiä (varsinkin öisiä) ja havaitsin tuossa edellisenä päivänä verenvuotoa, joka toivottavasti on kai normaalia(?!) Loppui lyhyeen, eikä siinä sen kummempia, mutta ei tosiaan ennen ole tullut vastaan. Täysin on siis erilaista kuin ensimmäistä odottaessa.
Itse olisin jo aivan valmis lähtöön kyllä. Onhan tässä jo täysiaikainen vauva tulossa. Jos vielä 2 viikkoa pitää kärvistellä tässä "joko syntyy vaiko ei"-arpapelissä, niin hermo kiristyy kyllä. ;D
Noniin! :) Nyt lähti "meidän" kuukausi käyntiin, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän :)
Itsellä siis LA 27.10, mutta kontrolli aika ens tiistaina ja en tiedä josko sillon käynnistetään. Toivotaan, alkaa olemaan jo aika rankkaa!
Käytiin jo viime viikolla "pyörähtää" yö synnärillä, synnytys lähti illalla supistuksilla käyntiin, kohdun suu oli reilusti sormelle auki ja kanavaa vähän vaan jäljellä. Yön kärvistelin salissa ja pumpattiin täyteen kipulääkkeitä mutta aamuun mennessä ei sitten ollut tapahtunut mitään edistystä, vaikka supistuksia edelleen tuli.
Ja viikkoja oli silloin 35 5, että juuri siinä vaiheessa että synnytystä ei estellä, muttei lähetä sitten avittamaankaan kun ei niitä viikkoja "tarpeeksi" ole. Nyt siis toivotaan ensiviikolla että voisi kalvot puhkaista, sen näkee sitten :)
Mites teillä muilla? :) Ja ilmoitelkaa jos olette jo pienokaisen saaneet syliin :)
Täälläkin tuntu muutama päivä sitten, et nytkö se on kohta lähtö lähellä. Koko ajan illalla supisteli, mut ei ollut mitään kipeitä. Tuli kauhea kiire siivota pojan huone kuntoon :) Nyt onkin sitten kaikki muut tavarat hommattu paitsi vaipat puuttuu. Olen kyllä niin kiitollinen, että tuli pojan huone rempattua ajoissa, kun nyt ei olisi pitkään aikaan pystynyt juuri mitään raskasta tekemään. Vielä kun saisi maton huoneeseen, olen sitä jo 2 kuukautta odotellut. Mahtaa olla melkonen matto, ku niin kauan kestää. Alkaa pikkuhiljaa hermot mennä kyseiseen puulaakiin.
Pinnasänkyyn pitäisi kissaa varten ostaa joku suojus. Heti jos huoneen ovi on auki, se suunnistaa sinne todella hiljaa ja hyppää suoraan sinne. Meillä on pinnasänky pojan huoneessa ja pyörillä oleva kehto tulee sitten meiän makuuhuoneeseen.
Eilen aamulla oli todella huono olo. Yritin käydä oksentamassa, mutta mitään ei tullut. Puol päivää olin ihan koomassa, mutta sitten ei mitään. En ole joutunut pahasta olosta kärsimään missään vaiheessa. Et kai se h-hetki on lähellä. Kyl silloin taas pelästy, et mikä nyt on, mut kyl vauva siel mahas liikku, ni ajattelin et tää ei kai sit mitään oo.
Aivan. :) Mulla on supistellu pitkin raskautta, mutta sinä iltana supisteli ihan älyttömän kipeesti kolme tuntia alle 10min välein, ja jatku sairaalassa läpi yön aamupäivään asti, mutta ei ne tehnyt sitten kohdunsuulle sen enempää. meillä on kuitenkin reilu tunnin matka synnärille, että parempi lähteä kun jäädä miettimään ja synnyttämään sitten matkalla tai kotiin! :D
painoarvio oli muuten tuolloin 35 5 2.7kg, että ihan hyvän kokoinen kaveri tulossa vissiinkin :)
Aikasempi synnytys tosiaan lähti käyntiin vesien menolla, joten en yhtään sillain nyt sitten tiedä että mistä supisteluista lähden sitten suunnistamaan synnärille.
Varsinkin kun haluan että mies lähtee mukaan ja pojalle pitää sitten saada hoitaja jne jne..
Mä sain ostettua vähän aikaa sitten kaikki talkista vaippoihin, en ottanut tosin kun yhden paketin 1vaippoja (liberon), ja ostan sitten lisää kun vauva on syntynyt.. :)
Tsemppiä kaikille! :)
Jännittää jo omasta ja teidän muidenkin puolesta! Ehdottomasti pitää sitten tulla kertomaan kuka on se ensimmäinen onnellinen, joka saa nyytin syliin ;)
Mulle on itselle tullut jotenkin jo sellainen olo, et lasketun ajan yli menee heittämällä. Vaikka supisteeleekin kovasti päivittäin ja on kaikenlaista merkkiä lähdön suuntaan, niin jotenkin mun pää on sitä mieltä, ettei tästä mitään tule pitkään aikaan... Katotaan miten käy.
Tsemppiä kaikille! ;)
Täälä myös yksi mamma rv. 36. Laskettu aika on tämän kuun viimeinen.
Olen 23v ja mies 24. Tämä on meidän kolmas lapsi. Vanhin on poika (joulukuussa 4) ja tyttö 2v. Raskaus on sujunut hienosti ilman mitään ongelmia. En nyt kehtaa tuosta närästyksestä alkaa valittamaan :P kun ilman pahoinvointia olen päässyt jokaisessa raskaudessa. Asutaan pohjoisruotsissa ja silloin tietty synnytän täälä ruotsissa, mikä vähän jännittää. Molemmat edelliset ovat syntyneet suomessa. Ja kuulemma jokin verran eroaa nuo sairaalassa olo ajat toisistaa.
Mutta kovasti jo odottelen ja mietin synnytystä, mitä tässä arjen pyörityksessä ehtii. Tänään mies tulee työreissulta kotiin ja jää kotiin meidän kanssa ainakin joulun yli. Mies on yrittäjä, mikä on onni tässätapauksessa kun voi itse päättää työaikansa.
Mutta oma jaksaminen on kyllä ollut ihan lopussa nyt viimeviikon. Molemmat lapset ovat todella ehtiväisiä ja vie paljon voimia. Mutta eiköhän se tästä kun mies tulee kotiin, ja saa itse alkaa keskittymään raskauteen. Makuuhuoneessa odottaa vasta hankitut vauvan vaatteet pesua ja järjestelemistä. Voi ku odotan sitä että saan rauhassa sitä tehdä. Vaikka onkin aika vähäpätöinen asia, mutta siihen ei toisiaan ole tilaisuutta eikä energiaa, kun yksin näitten kanssa on pari viikkoa putkeen.
Mutta voimia kaikille kanssa odottajille nyt loppumetreille! :)
Tervehdys,
meidän vauva taisi nyt sitten olla se ensimmäinen :) Eilen kotiuduttiin sairaalasta, joten eipä ole netissä paljoa ehtinyt roikkumaan :) Laskettu aika oli vasta 14.10., ja hän syntyikin nyt sitten viikoilla 37 4.
Mulla todettiin raskausmyrkytys, joka etenikin sitten aika nopeasti. Oireita seurattiin muutamia päiviä ja synnytys päätettiin käynnistää. Pieni tyttö syntyi viime perjantaina 28.9. Painoa hänellä oli vain 2070 g ja pituutta 45 cm eli pienempi oli vieläkin siitä mitä ultran arvio antoi. Todennäköisesti raskausmyrkytyksen takia ei ollut sitten saanut lopussa enää oikein tarpeeksi ravintoa kun istukka ei ole toiminut kunnolla. Pari päivää vauva oli valvontaosastolla saamassa lisäravintoa kun verensokerit laskivat ja paino uhkasi laskea liikaa, kun ei oikein jaksanut itse syödä tarpeeksi. Mutta muuten on voinut hyvin ja on ihan pirteä koostaan huolimatta. Synnytys sujui hyvin (no vauva oli pikkuinen), taisin saada vain yhden tikin ja samana iltana ei sattunut enää mihinkään ja pystyi olemaan oikeastaan ihan normaalisti. Epiduraali on kyllä mahtava.
Tuolla hän tuhisee ja kohta on taas ruoka-aika
Onnea nera perheineen!!!!
Oi miten hienoa, että kaikki meni hyvin ja synnytyksestäkin kokemuksesi oli positiivinen! ;)
Kaikkea hyvää teille vauva-arkeen ja elämään uuden perheenjäsenen kanssa!
Perästä tullaan kohta ;) Toivottavasti. Itse olin ajatellut viettää aikaa synnärillä jo tänä viikonloppuna, mutta en tiedä ollaanko tuolla mahassa samaa mieltä ;) Aika tukala olotila alkaa olla.
Paljon onnea täältäkin neralle ja perheelle!! Hengessä mukana :) Minulla nyt viikkoja 36 5 ja olo on sellainen että ei mitään hätiä mitiä. Mutta koskapa tuota tietää milloin on lähdettävä... eilen uskalsin vielä ajaa autollakin 200km ja rapiat ihan yksin, kun olo oli niin normaali. Mies tiesi kyllä missä menen ja lupasi tulla hätiin jos jotain tulee... olinko ihan hullu kun lähdin? Ja ootteko muut olleet yhtä uhkarohkeita? No, kaikki meni kuitenkin hyvin, näin ensisynnyttäjänä kun ei oikein tiedä mistään mitään, ajattelin vain että jos jotain tuntemuksia tulee niitä ei tule niin pian ettenkö selviäisi auton ratissa turvalliseen paikkaan.
Asia josta olen vähän "huolissani", on hillitön makeanhimo. Ja ruoka tuntuu maistuvan muutenkin toooosi hyvin. Suklaata on saatava ainaki pikkulevy tai patukka per päivä :) Neuvolassa pohdittiin asiaa, että ehkä elimistö vaatii makeaa, kun nukkuu huonosti. Mutta tottakai terveellisesti yritän muuten syödä edelleen. Ja ilmeisesti myös sekin, että imetys vaatii energiaa niin lienee ihan luonnollistakin ruokahalun kasvu tässä loppumetreillä? Mutta jonkinlainen tasapaino itsellä tässä pysynee, kun kuitenkin liikkua yrittää joka päivä sen mitä jaksaa ja pystyy.
Mutta tänään ohjelmassa korvapuustien leipomista, olihan se joku puustipäivä tai viikko nyt menossa :)
Höpöäiti: Minä tein suunnilleen 35 viikoilla 1500km:n matkan autolla kolmessa päivässä. Joista 1000km ajoin yksin. Matka meni todella hyvin. Vaikka mulle yritettiin sanoa, et mene junalla tai lentokoneella. Päätin kumminki lähteä autolla, kun oon tottunut ajamaan autolla pitkiä matkoja. Ja mulla oli vielä samana päivänä lääkäriaika, kun pari päivää aikasemmin neuvolassa sanottiin, et onpa vauva jo alhaalla. Mut lääkäri totes, et mikään muu ei viittaa et poitsu ois tuloillaan.
Mulla on kans makeanhimoa. Normaalisti en ole makean perään ollut. Nyt tekis mieli tehä kaikkia leivonnaisia. Mut ehkä se on vielä hallinnassa, kun paino ei oo hirveästi noussut ja hemoglobiini oli 141 ja en syö lisärautaa. Neuvolassakin sanoi et sulla taitaa ruokavalio olla kunnossa. Sanoin et siitä en nyt tiedä :)
Kiitokset onnitteluista!
Jatkan jännittämistä teidän muiden puolesta, että menee kaikki hyvin.
Mun nyt aina tekee mieli makeaa, joten en oikein osaa sanoa lisäsikö raskaus mitenkään himoa. Synnytyslaitokselle oli kuitenkin pakko saada mies hakemaan mulle suklaata :)
Heissan Lokakuiset =)
Niinpä niin... täällä LA ylihuomenna ja edelleen ollaan yhtenä kappaleena. Oikeastaan kaikki ennakoivat merkitkin ovat kadonneet. Supistelu on vähentynyt ja muutenkin olotila on huomattavasti parempi?!
Ei ole juurikaan liitos-tai selkäkipuja... Nukun paremmin kuin edeltävät viikot?!
En ymmärrä tätä lainkaan, mutta ei saa kai valittaakaan =) Mietityttää vaan, että mahtaako tää raskaus loppua koskaan? ;)
Terve,
Meille syntyi poika 10.10. 9 päivää etuajassa. Mulle kävi niin et olin yksin liikenteessä sukulaisilla käymässä ja päätin viel kaupassa poiketa. Kaupas alko olla jo vaikea tunne ja kun pääsin kotiin rupesin kellottaa 5min välein supisteli vähän kipeemmin. Soitin hyvinkäälle ja sanoivat et tuu varmuudeks käymään. No niin mentiin ja sinne jäätiin :) Alku meni hyvin mutta hitaasti, köllöttelin altaassa. Altaasta pois tulon jälkeen supistukset tuntu ja sanoin et nyt tarvii jotain. Todettiin et epiduraali nyt. No siin välis kokeiltiin ilokaasua, ei kiitos laatta lens melkein samantien. En usko et kaasu pyydetään sitä teki vaan kun hengitys tahti muuttu, niin se teki sen.
No sain sen piikin, mut tunsin supistukset ja varmaan noin tunnin kuluttua, piti pyytää lisää. Toisen jälkeen oli noin puol tuntia et en tuntenu mitään. No sitten tulivat sanomaan et ottavat kokeita vauvasta ja kansien kokeitten jälkeen lähettiinki leikkaussaliin. Vauva ei saanu tarpeeks happea. Leikkaus meni hyvin ja vauva terve. Nyt joutu tosin eilen päivällä sokeri tiputukseen kun arvot oli alhaiset.
Muutama virhe oli, kun puhelimella näppäilen, ni tää veivaa itte uudet sanat. Eli se ilokaasu luultavasti ei itsessään tehny sitä pahaa oloa vaan ennemminkin et piti siihen hengittää eri lailla. Oli meinaan muutenki ollu huono olo, ku tuli supistuksia.
Ja toinen ei kansien kokeitten vaan kaksien kokeitten jälkeen.
Onnittelut Pojulle, vauvalle ja muulle perheelle! Hienoa että kaikki meni kuitenkin hyvin ilman vakavia ongelmia.
Ei muakaan kyllä ilokaasu auttanut oikeastaan yhtään, enkä oo oikeestaan kuullut koskaan et kukaan olisi sitä kauheasti kehunut...Mullakin vaan alkoi laatta lentämään...
Paljon onnea Pojulle ja perheelle!!
Hyvä, että kaikki meni loppujen lopuksi hyvin! Toivottavasti itsekin olet leikkauksen jäljiltä hyvinvoiva! Kovasti tsemppiä paranemiseen ja uuteen arkeen totutteluun!
Ja kiitos molemmat ilokaasukokemuksista.
Ensimmäisellä kerralla en sitä kokeillut, enkä taida tälläkään kertaa. Ei kuulostanut kovin tehokkaalta kivunlievittäjältä.
Katsotaan josko ensi yönä jo pääsis lähtemään. Sen verran kipeästi on supistellut pitkin päivää. Saattaa olla toiveajattelua kyllä...
Onnea neralle ja Pojulle pienoisista!
Edelleen täällä ;)
Menin nukkumaan ja kaikki supistukset (taas vaihteeksi) loppui siihen paikkaan.
Jotenkin aivan epätodellinen olo, sillä missään vaiheessa en ollut osannut kuvitella että tässä mennään lasketun ajan yli..
Ja ilman muuta on intoa jatkaa keskustelua vauvat puolella. (Jos täältä joskus tulee joku vauva =D)
Ja zonzaza: Tuuthan sit kertomaan miten on käynyt. Joko ensi viikolla käynnistellään vaiko ei. Kovasti onnea koitokseen kuitenkin!!
Jos on tilaa osastolla niin ottavat mut sitten käynnistykseen. Ja jos siellä ei ole 3 enempää käynnistyksessä, eivät kuulemma ota kun 4 kerrallaan päivän aikana käynnistykseen.
Mutta kyllä uskon että ens viikolla se sit tapahtuu :)
Ei vaan oo sillain mitä odottaa käynnistykseltä, kun edellinen lähtö tuli vesien menolla.
Todennäköisesti oksitosiini tipalla ja kätilö oli sitä mieltä että se sitten riittäisi koska olen uudelleen synnyttäjä, ja paikat on pehmennyt ja kohdunsuu sormelle auki.
Oon lukenu eri palstoilta erilaisia kokemuksia, mut mut.. Turha sitä on varmaan sit enempää miettiä.
Siitä oon kyllä tietoinen että käynnistyksessä supistukset ovat "omia" kovempia, mutta se kipu ei sinäänsä jännitä tai pelota, mietityttää ennemmin että onko se tosiaan siinä 3h kaikki ohi, niinku monilla on ollut vai kestääkö useampi päivä.. hmm..
Mulla käynnistettiin synnytys balonkilla (sellainen kohdunsuuta levittävä juttu) ja oksitosiinilla. Meillä ainakin kesti tosi kauan, oksitosiini aloitettiin illalla lapsivesien tultua ja balonkin irrottua noin klo 22 ja vauva syntyi vasta seuraavana päivänä klo 14.21. 6 h meni tippa, sitten sain vähän nukkua ja parin tunnin päästä aloitettiin uusi tippa. Ekasta tipasta alkoi vähän supistella, mutta kun tippa loppui niin supistuksetkin loppui. Mulle väitettiin Naistenklinikalla että supistukset ei olisi sen kivuliaampia, mutta itsekin olen jostain kuullut moisen väitteen joten mene ja tiedä. Luulisi zonzaza että sulla alkaa tapahtua nopeammin, kun et ole ensikertalainen ja raskautesi on mennyt jo omaani pidemmälle ennen kuin vauva syntyi jne. Ainakin toivon :)
Mä pelkäsin et epiduraalia ei saa, kun sehän voi lopettaa supistukset ja ne taas pitäisi käynnistää oksitosiinilla, mitä muhun oli jo pumpattu ihan riittävästi. Mut onneksi epiduraalin voi silti saada ja mulla ainakin pysyi ihan hyvin supistukset.
Toivottavasti Helba se vauva sieltä pian ymmärtäisi jo tulla :)
Miten teidän muuten Nera kävi sen perhehuoneen kanssa? Saitteko sen?
Entä miten teillä muuten on lähtenyt arki kotona käyntiin?
Mä olen myös saanut kuvan, että käynnistys saattaa olla hyvinkin aikaa vievä tapahtuma.. mut toisaalta kaikki mun tuttuni, jotka käynnistyksen on kokeneet on nimenomaan olleet ensisynnyttäjiä, joten en tiedä onko mahdollisesti sit nopeampaa kun on kyseessä jo toinen kierros. Toivotaan näin. Ja myöskin toivotaan sitä, että tämä ajatus kivuliaammista supistuksista olis pelkkä myytti.
Tämä balonkikäsite oli muuten jotain aivan uutta.. En ole ikinä tällaisesta kuullutkaan. Jotenkin kuulostaa todella kivuliaalta... Oliko se sitä? Mun mielikuvissa se näyttää nyt jotenkin tällaiselta keskiaikaiselta kidutusvälineeltä... Toivottavasti se ei ollut lähelläkään sitä =)
Mä olen täällä nyt siivonnut ja saunonut. Lenkkeillyt, syönyt tulista ruokaa (mihinköhän senkin toimivuuden pitäis perustua..?) koittanut sitä kolmattakin ässää ja äheltänyt leikkipuistossa. Jokohan sit jo.... =)
JOko helba on päässyt hommiin? :)
Mua alkaa jännittää ja stressaa se käynnistys,
vaikka itse sitä halusin.. hmm..
Mitäs muille kuuluu?
Nej =) Ei mitään hommia tällä suunnalla =D Ei auta kuin odotella, vaikka hieman alkaa toi kärsimättömyys vaivata.
Tsemppiä kovasti zonzaza...
Me jännitetään täällä sun tukena myös =)
Hei!
Saatiin perhehuone, mutta sitä jouduttiin jännittämään siihen asti, kun synnytyssalista mentiin osastolle. Perhehuone oli kyllä kiva.
Balonki ei sattunut, mutta ei kyllä tuntunut mukavallekaan. Vettä sinne laitettiin, ja siitä se hiljalleen laajeni. Ei ihan kuitenkaan keskiaikaista kidutusta :)
Hyvin on arki lähtenyt sujumaan ja vauva on onneksi saanut hyvin painoa, kun oli niin pieni. Syöttöajat kolmen tunnin välein on vähän rankkoja, kun välissä ehtii nukkua sen tunnin tai parhaimmillaan kaksi.
Yrittäkää jaksella ja kerro Helba heti jos jotain tapahtuu
Heissan =)
Täällä ei ole mitään tapahtunut edelleenkään.. Neuvolassa kävin ja sen verran selvittelin, että 10 päivää yli LA:n saa ensimmäisen yliaikakontrollin.
Nyt täällä jännittelen, että joudutaanko tosiaan sinne..
Tosi mukava kuulla, että teillä on Nera lähtenyt kaikki sujumaan mukavasti. Saako udella minkä verran tyttö on painoa tässä keräillyt kotona ollessa? Entä miten pitkään teidän täytyy jatkaa tuota säännöllistä syöttörytmiä?
Onko hän muuten rauhallinen tapaus ja nukkuuko hyvin?
Mä jatkan täällä odottelua kärsimättömänä. Ja tulen sit kertomaan, kuIn tää kaveri joskus päättää tulla ulos ;) Ehkä hän on vaan äitiinsä tullut ja on vähän laiskemman puoleinen =D
Mikäköhän zonzazan tilanne on... jokohan sielläkin on kohta pieni nyytti =)
TÄällä tilanne se että sairaalassa maataan, eilen alettiin
käynnistämään, tänään toivon mukaan saatais puhkaistua kalvot.
Tosi nihkeetä kirjoittaa puhelimella mutta tässä vähän tilanne
tietoa. :)
Ihanko totta!!? =D
Hirveästi onnea ja tsemppiä ja voimia ja kaikkea!! =) Ollaan hengessä mukana täällä!
Toivottavasti kaikki menee hyvin ja suunnitellusti ja saatte uuden perheenjäsenen jo tänään! ;)
Moikka kaikille!:)
Piti tulla kirjoittelemaan omia kuulumisia tänne näin, elikkäs täällä ollaan jo tasan viikko yli lasketun ajan eikä pikkuinen anna merkkejäkään tulosta! :(( saas nähdä koska pikkuinen meinaa tulla? Ei hirveästi nappaisi tuo käynnistäminen, kun siinä kuulemma on kovemmat tuskat :(( no mutta parasta tässä on se että tietää että ihan 100% varmasti pikkuinen on parin viikon sisällä sylkyssä!:)
Joka päivä muuten huomaan vatsan päältä ja tunnen kädellä kun pikkuinen tekee hengitysharjoituksia, vatsan pinta nousee ja laskee tavallaan 'huohottamalla' kysyni siitä myös neuvolassa voiko se olla mahdollista ja hän sanoi että kyllä se voi koska olen ennen raskauttani ollut hoikka ihminen. :)
Lisäksi olen huomannut, että pikkuinen on ruvennut tekemään sellaista pientä värinää/tärinää päivittäin tulee sellaisia 'kohtauksia' vasemmalle puolelle ala vatsaa missä sijaitsee luultavasti sikiön kädet, en tiedä kutkutteleeko hän niillä siellä ? vai venytteleekö? Äippä polilla tätä veikkailivat kun kysyin siitä, mutta olen kyllä lukenut netistä että monella muullakin on sitä vauva tehnyt mahassa.
Jotkut kyllä sanovat että se voi olla kun poika vauva pissaa, mutta kun se tunne on tuola vauvan käsien kohdalla niin en tiedä sitten? Onko muilla ollut tällästä tuntemusta ;D?
Noh tässäpä minun kuulumisiani tältä osalta, toivotaan että pieni päättäisi jo kohta tulla!:) ei ole näkynyt limatulppaa tms :( mutta kaikillahan sitä ei edes tule, tai ei huomaa tulevan. :) Joten toivoa on vielä jäljellä jos tää tästä itte lähtis käyntiin??:))
Moikka!
Ihan kivasti on pienelle tullut painoa, eilen neuvolassa painoi 2 480 g ja paino tosiaan noussut syntymäpainosta nyt 410 g. Ikää tytöllä on nyt 2 viikkoa ja 5 päivää. Pian saadaan mennä jo vaunuissa uloskin, 2 500 g on pidetty jonkinlaisena rajana sen kanssa.
Vaikka ei muista vauvoista kokemusta olekaan, niin tuntuu että tämä on varmaan ihan suht rauhallinen tapaus. Ei kauheasti itkeskele, oikeastaan vain nälkäisenä tai jos on selvästi vatsanväänteitä tms. Mutta sekin ehtii muuttua..Syöttämistä 3 h välein jatketaan lähelle 3 kg painoa, jonka jälkeen yksi ruokailu jää pois ja hiljalleen voidaan sitten alkaa antaa ruokaa sen mukaan mitään vauva itse pyytää. Tällä hetkellähän joudumme yleensä vielä herättämään kesken unien syömään. Imettäminen on ollut melko hankalaa, kun tytöllä ei ollut aluksi oikein voimia imeä ja oli todella unelias. Lisäksi olemme joutuneet seuraamaan määriä, mitä tyttö syö, joten tuttipullosta on mennyt ruoka. Vauvahan oli aluksi siellä valvontaosastolla, niin luulen että sekin vaikutti mulla maidon tuloon, että sitäkään ei tullut ihan heti kun ei ollut vauvaa siinä vieressä imemässä. Mutta nyt ollaan alettu tätäkin harjoittelemaan, ja vielä olen ainakin ihan positiivinen että sekin tulee sujumaan.
No zonzaza, jokos teidän pieni on jo täällä?? :)
Ihanaa Jessica, kohtalotoveri! =) (No ok, tiedän että tästä tilanteesta on kyllä ihanuus kaukana.)
Mutta hieman jo epäilin, että mä olen täällä kohta ainut joka ei ole vielä synnyttänyt. ;)
Pitäis vaan jaksaa kärsivällisesti odotella, mut se alkaa olla todella hermoja repivää hommaa. Huomaan itsestäni ainakin, et pinna on tosi kireä koko ajan.
Välillä iskee epätoivo, ettei se synny ikinä.. Mut sitä nyt ei onneksi ehkä kuitenkaan tapahdu ;)
Toivottavasti zonzazalla on mennyt kaikki hyvin!
Perästä tullaan... hyvin hyvin hitaasti kylläkin.
Ja hienosti on tota painoa tullut teidän tytölle Nera! =) Toivottavasti se imetyskin siitä lähtee sujumaan =)
Moi! Tyttö syntyi toissa yönä, kaikki ok, toivottavasti huomenna päästäisiin kotiin:)
Onnea zonzazale ja perheelle!
VIHDOIN!!!! Pikkumies päätti tulla ulos 21.10.
Päästiin jo kotiin ja voidaan loistavasti molemmat =)
Kerron myöhemmin lisää vaikka tuolla vauvapuolella. Vielä olen sen verran sekaisin, etten älyä mistään mitään =D
Onnea mielettömästi zonzaza tältäkin suunnalta!! =)
Onnittelut tasapuolisesti kaikille lokakuussa vauvelin saaneille! :) Itsellä vielä odottelua, laskettu aika oli ja meni 28.10, joten marraskuulle taidetaan mennä.
Täällä laskettu aika meni silloin 9.10. mutta yli mentiin! menin yliaikaiskontrolliin sitten rv 41 5 ja sielä sitten todettiin, että lapsivesi alkaa olla aika vähissä, joten päätettiin että jäädäänkin sitten sairaalaan suoraan.. iik siinä iski paniikki =D nyt sen tajusi että kohta se oikeesti on täällä! mutta se pelotti jotekin, kun tiesi että kohta ne tuskat sitten alkavat! :D
sunnuntaina koko pv käynnisteltiin tableteilla kohdunsuulle, mutta mitään ei tapahtunut. Seuraava päivä maanantaikin laitettiin 3 tablettia, ja 5 aikaan sitten puhkaistiin kalvot kun olin tarpeeksi auki :)
Siitä sitten heti alkoivat säännölliset supistukset, ja siitä 6h päästä poika oli maailmassa !:) Eikä ollut mikään pikku poika.. 4470g ja 54 cm! siinä sitä oli punkemista :D No mutta nyt on ihanaa kun 'pikku' poikamme on täällä luonamme!:) Onnea paljon kaikille jotka ovat saaneet myös jo pikkuisensa rinnalleen, ja onnea muille tulevaan koitokseen ja siihen hetkeen kun saavat pienet aarteet syleihinsä!