Kuitenkin silleen niinku hellästi, ohjaten, kannustaen.
Tää juttu on nimittäin niin, että prosessi, joka alkoi siitä, kun sinuun tutustuin, on täysin mun oma sotani. En tosiaankaan halua, että joutuisit taistelun yhdeksi osapuoleksi, sijaiskärsijäksi.
"Putsaan pöytäni, katson, ettei taakseni jää paljon savuavia raunioita", ja vasta sitten alan elää uudelleen...
Kun sitten, joskus, saan tämän päätökseen, voin tulla uudelleen eteesi, ja sanoa:"Moi, mitä kuuluu?"
Tää juttu on nimittäin niin, että prosessi, joka alkoi siitä, kun sinuun tutustuin, on täysin mun oma sotani. En tosiaankaan halua, että joutuisit taistelun yhdeksi osapuoleksi, sijaiskärsijäksi.
"Putsaan pöytäni, katson, ettei taakseni jää paljon savuavia raunioita", ja vasta sitten alan elää uudelleen...
Kun sitten, joskus, saan tämän päätökseen, voin tulla uudelleen eteesi, ja sanoa:"Moi, mitä kuuluu?"
Vastaukset 29
Vanhimmat
ÄLä koskaan pyydän toista odottamaan.
Miten sä sen teet, tuon potkimisen? Hellän ohjaamisen?
Potki rauhassa. Joiltain osin ei toimi. Haluaisitko kenties keskustella siitä mistä ei toimi ? "sinä vaan jaksat olla iloinen... miten jaksat olla iloinen ... ? "
Entä jos en haluakkaan mennä eteenpäin, entä jos olin onnellinen siinä missä olin?
Entä jos en haluakkaan antaa sun sotia yksin, entä jos haluan olla siinä lähelläsi, tukenasi?
Entä jos en olekkaan niinkuin sinä?
Suhdeasioissa kukaan rupee sotaa käymään ,omat arvot ja tavoitteet kannattaa säilyttää ,siinä yksi neuvo
Ja muut painaa alas, pääasia että saa itse jyrätä. Niinkö se menee? Sun tavoitteet on tuhota muiden työ.
Ristiriita ed.viestissä. (?)
Näissä viesteissä vaan heitetään ajatuksia ,joskus ne menee ristiin eihän tämä mikään suhdeterapiapalsta sentään ole
Ehkä hän voi silti olla rinnallasi ystävänä. Olen samaa mieltä kuin yksi tässä ketjussa ettei kannata ihan täysin pimentoon jättää toista odottamaan.
Kaksoiselämä ei ole mun juttu, siihen ei voimat riitä. Radikaalit ratkaisut taas aiheuttaisivat liian paljon shokkeja...liian monelle.
Suhun tutustuminen kuitenkin opetti mulle sen, että tiedän ainakin, mitä en enää halua...Olla vankina omassa elämässäni, tahdon rakastaa aidosti.
Pyörä on jo pyörähtänyt, prosessi on alkanut, ensimmäiset taistelut on käyty...:)
Vast. ed. Ei ole pimennossa, jatkuvasti lähellä, ei kuitenkaan liian...
kuulostaa niin tutulle...potkit minua elämään omassa erossani... ja kuitenkin lähetät signaaleja minulle. Kerroit että aloitat uuden elämän, ja kjuitenkin perhe on se tärkeä... toivon ja odotan että tulet luokseni joku päivä, ilta...
Tiedät sisimmässäsi että odotan sinua vaikka en sitä aina suoraan viestitä..toivon että ymmärrät minua vaikka en sitä heti sanoisi. Lähtösi jälkeen sen vasta viimeksi huomasin...
Olen lähellä viesteissäsi, en paikkakunnallasi. Mutta tähän hetkeen se vain sopii. Vaikka sanoitkin ettet vielä voi lupailla mitään suuria.
Still waiting for you
potkiminen tapahtuu käytännössä?
Kiitti. Tää kopukka ei inahda enää mihinkään vaan on jo valmis teuraaksi =(
Ainakaan minä en tahdo lähteä mihinkään. Lupaan irl olla ihan normaali, et arjessa huomaa että palavasti olen sinuun ihastunut etkä minusta ahdistu.
Älä lähetä minua pois, halua vierestä seurata elämääsi, jos joskus tarttet juttuseuraa tai jakaa ajatuksia kanssani, olen lähellä ja läsnä.
En koskaan käännä sinulle selkää.
Jos olisit "hän", vastaisin: "Niinkuin tähänkin asti, sujuvasti jutellen, vähän tunteistakin, mutta suurimmat niistä piilossa pitäen..."
Molemmat kuitenkin tietää...
kuulostaa niin tutulle...potkit minua elämään omassa erossani... ja kuitenkin lähetät signaaleja minulle. Kerroit että aloitat uuden elämän, ja kjuitenkin perhe on se tärkeä... toivon ja odotan että tulet luokseni joku päivä, ilta...
Tiedät sisimmässäsi että odotan sinua vaikka en sitä aina suoraan viestitä..toivon että ymmärrät minua vaikka en sitä heti sanoisi. Lähtösi jälkeen sen vasta viimeksi huomasin...
Olen lähellä viesteissäsi, en paikkakunnallasi. Mutta tähän hetkeen se vain sopii. Vaikka sanoitkin ettet vielä voi lupailla mitään suuria.
Still waiting for you
Hänet tuntien savuavia raunioita jää jälkeen aina, minä mukaan lukien. Kaikkea ei vain kerrota. Minä alistun kohtalooni, menen eteenpäin sinun hellästi potkiessasi. Jatkan matkaa joka vie tuntemattomaan, toisinaan se pelottaa, vaikka tiedän sinun olevan siellä jossain lähelläni, tukenani.
Tiedän, tulet sitten kun olet siihen valmis. Nähtäväksi jää, olenko minä silloin siellä, odottamassa sinua. Valmiina laittamaan sieluni, mieleni, ruumiini, sydämeni uudelleen peliin.
Rikoit kerran. Minä keräsin palaset, liimasin ne kassan ja toivon että saumat kestävät. Ei se ollut sinun syysi, enkä ole sinulle vihainen. Sillä minä tiedän senkin, että teit sen
eli menikö oikeaan? Tuntui niin tutulle...
Jos tiedät mitä teet. Mutta liikaa ei tosiaan kannata odotella - voi olla että käy hullusti.
Jotta voi hengittää, joko yksin tai kaksin..pääasia, että voi hengittää.
Sinä siis et uskalla olla edes ystävä? Liikaa tunteita? Onhan siinä suuri todennäköisyys suistua sivuraiteillekin... Joten pää pensaaseen sitten.
Minusta kannattaisi nyt toimia mahdollisimman avoimin kortein mut tää on vaan ehdotus, en ota kantaa sun toimiisi sen enempää. Ja sille takapirulle tiedoksi että et ole täydellinen sinäkään! Halveksittavaa piileksiä toisen selän takana ja pitää maalitauluna!!!!!!
Kyllä te ootte ala-arvoista sakkia. Tukekaa mieluummin. Ei oo liikaa ystäviä tässä maailmasssa.
Kirjoitit ihan täysin minun elämästäni. Mitähän tässä pitäisi oikein tehdä? Kaksoiselämä ei ole minun juttuni, mutta kun vanha liittokaan ei toimi. Käytännön asiat pitävät enää yhdessä. Jos niitä ei olisi, olisin lähtenyt jo kauan aikaa sitten kävelemään.
Mä päätin tänään. Lopetan tän "kaksoiselämän". En jaksa enää. Ei tässä ympäristössä kukaan kehity, kasva enää. Kuolee pystyyn minä ja kääpiöt saa henkisiä, psyykkisiäkin kolhuja.
yleensä sanonta, hiljaisuus on myöntymisen merkki.
Miksi sanon vielä miksi? Voisit laittaa mulle spostia ja tiedät että tiedän ja odotan sinua...
Monta vuotta tässä tarinassa on mennyt ja monta vielä edessä. Toivottavasti ei ole samasta tarinasta kyse. Järki sumenee ja kaikkoaa kohta lopullisesti.
Halia kaipaan kyllä...mutta saanko "työrauhan"? Aikanaan hyvä sato korjataan. Nyt mä en tyri, en lyö yli nyt, jaksan ja pää pysyy selvänä.
Kyllä ne linnut laulaa, viestin sulle tuo.