Pahimmat manga pettymykset?

No on. Namussa ei ollut (vielä) karvoja.

Rinne on sellanen tyhmä sarja josta ostin vaan ekan osan enkä jaksanu lukee loppuun.

Kaverini kehuivat Soul Eateria ja Fullmetal alchemistia, mutta itselleni ne tuottivat aikamoisen pettymyksen. Jotenki ei vaan sopinnu mun makuun.

Itselleni tulee mieleen just Soul Eater ja Kuroshitsuji, vaikkakin kukaan mun tutuista ei niitä suositelleetkaan. XD Ostin ekat osat pelkästään mainosten perusteella, joita näin tilaamani JapanPop-lehden sivuilla.

Soul Eater: Piirosjäljessä ei valittamista, mutta ei vaan natsannut. Varsinkin ekassa osassa tuntui olevan liikaa ns. pervoilua erilaisissa kohtauksissa, jotka mukamas yrittävät (?) olla hauskoja. Jopa isorintainen noita alkoi olla jo liikaa mun makuun, varsinkin kun kyseinen noita yritti iskeä Soulia tunkemalla Soulin naamaa noidan rintojen väliin. Ja idea "napataan 99 sielua ja yhden noidan sielu, niin muutun mahtavaksi Kuoleman aseeksi" ei oikein natsannut. Sopii ehkä paremmin pojille, kuten oli alun perin tarkoituskin.

Kuroshitsuji: 12-vuotias kaunis poju omistaa ison kartanon ja perintönä saaneen tehtaan ja varallisuuden, talossa on vaan hovimestari (, joka on itse piru), kokki, palvelija ja puutarhuri. Piirrosjäljestä ja juonesta en pitänyt, kun ei oikein ollut miun mieleeni. Ja luulisi nyt tuollaisessa kartanossa olevan enemmän palvelusväkeä kuin ne edellämainitut 4 siitäkin huolimatta, että muuta palvelusväkeä ei näkyisikään kovin usein varsinaisten hahmojen lisäksi.

Kyseessä on siis minun mielipiteeni noista sarjoista, joten toivoisin etteivät kyseisistä sarjoista pitävät vetäisi hernettä tai miksei saman tien koko palkoa nenäänsä luettuaan kommenttini kyseisistä sarjoista. Vaikka joku yrittäisikin haastaa riitaa, niin hän voi olla varma, etten kiinnitä moiseen öykkäröintiin minkäänlaista huomiota, koska ei ole innostusta alentua moiseen lapsellisuuteen vain siksi, että toinen osapuoli käyttäytyy kuin pahainen kakara. :)

Monster. Sinänsä kiinnostavalla idealla alkava sarja muuttuu volume volumelta yhä enemmän epäkoherentiksi sekoiluksi, jossa kenenkään motiiveista ei enää ota mitään selvää ja täysin absurdeja tapahtumia kuitataan tekosyvällisillä jaarituksilla. Jos fiktiota vertaisi argumentointiin, niin kyseinen sarja olisi kaikkien mahdollisten argumentaatiovirheiden konglomeraatio.

Yokohama Kaidashi Kikou on toinen. Vihasin sitä, kuinka se jatkuvasti vihjailee aikovansa vielä paljastaa jotain syvällistä (tyypit kokevat mystisiä ruumiistairtautumiskokemuksia ja pohtivat niitä jne.) mutta ei sitä kuitenkaan koskaan tee. Jostain maailmanlopusta puhutaan mutta koskaan ei selviä mitä oikein on tapahtunut. Koskaan ei selviä mitään päähenkilön alkuperästä. Koskaan ei selviä mitä joidenkin katuvaloja imitoivien puiden ja kerrostaloja imitoivien sienten on tarkoitus viestittää, jos mitään. Sarja loppuu ja käteen ei jää yhtään mitään; koko sarja ei ollut lopultakaan mitään muuta kuin helvetin pitkä versio Lucky Starista luontoaiheisilla taustoilla. Mutta sen tajuaa vasta viimeisellä sivulla. Aivan raivostuttavaa. 140 chapteria täysin hukkaan heitettyä aikaa.

Gon on kaikkien aikojen surkein sarja ja silti se sai jossain tosi hyvät arvostelut. luin arvostelun ja aattelin "hei tää saattas olla hyvä" menin ja ostin mut mä petyin pahasti. Ei siinä vielä mitään että koko sarjassa ei puhuta mitään mutta eläinten raa'asti loukkaantuminen kun pieni ruma dinosaurus puree niiltä melkein hengen sitä mä en niele.

Shaman King oli itselle, odotin oppivani siitä paljon eri maailmankolkkien shamanistisista perinteistä, mutta en oppinut yhtään mitään, ei sillä edes ole mitään tekemistä shamanismin kanssa, geneerinen monster summon battle sarja...

LEGEND OF THE GALACTIC HEROES. Tosin se on anime, mutta ei liene väliä. Monet jotka mainostavat omaavansa "kehittyneen maun" hehkuttavat sitä kympillä, joten päätinpä tsekata. Katsomisessa meni yli puoli vuotta, koska se vaan oli helvetin tylsä. Puolet jaksoista menee siihen että tyypit istuvat kaljalla jauhamassa juoneen liittymätöntä paskaa. Sarja ilmeisesti yrittää olla jokin yhteiskuntafilosofinen eepos, mutta missään tämä ei näy. Machiavelli mainitaan 2-3 kertaa ja olisikojan joku Locke tai Rousseau mainittu kerran. Poliittisia järjestelmiä sarjassa on tasan 3. Ja tekopyhyys loistaa, "demokratian" kannattajat huutavat kuolemaa (oikeudenmukaiselle) keisarille kuin vanhan testamentin aikoina pelkästään siksi että "yksinvaltius on moraalitonta", siis mitäköhän helvettiä. Suhtautui ihmiskuntaan muuten kuinka pessimistisesti hyvänsä, niin minusta on kyllä käsittämätön ajatus että vuonna 4000 tms. avaruuden syövereissä ihmiskunta sotii siitä, kenellä on oikeaoppisin poliittinen järjestelmä!! (Ne sodat käydään avaruusalusten sisällä kirveillä huitoen, sädepyssy on kyllä jokaisen taskussa mutta niitä ei käytetä kuin poikkeustilanteissa, tiedä sitten miksi!) Ja missä on kaikki futuristinen teknologia? Rakennukset ovat 1900-luvulta, jotkut raatavat peltotöissä, ja yksi päähenkilöistä kuolee siihen, että ohut teräspalkki lävistää tämän (kuolee vasta useiden tuntien tai päivien jälkeen). Aivanko tosiaan pitäisi uskoa että valoa nopeampi matkailu kehitetään ennen kuin arkkitehtuuri, robotiikka taikka lääketiede on kehittynyt MINNEKÄÄN nykypäivästä? Jos Gintama tai Cowboy Bebop tuntui liian anakronistiselta, niin katsopa tämä...

Sarjan voi näyttää Star Warsista innostuneelle lapselle jolle haluat opettaa yhteiskuntafilosofian alkeet tai poliittisen elämän raadollisuudesta. Muille en suosittele. En ymmärrä miksi tätä hehkutetaan.

-Hotel: itse olen täysin kypsynyt ihmisen aiheuttamalla ilmastokatastrofilla pelotteluun, ja tämä manga vie sen äärimmilleen. Silti se oli jossain vaiheessa rankattu Myanimelistissä tyyliin kaikkien aikojen 40 parhaan mangan joukkoon... Sisältää myös ihan perinteistä rasismia, jos ei koko ihmiskunnan leimaaminen luontoäitiä kalvaviksi syöpäläisiksi ollut riittävän turnoff.

-Akumetsu: psykopaattinen päähenkilö tappaa ahneita poliitikkoja hi-techin avustamana, usein tavoilla jotka voidaan lukea kidutukseksi. En ole koskaan kyennyt sulattamaan psykopaattien ihannointia fiktiossa.

-Jojos Bizarre Adventure: tämäkin on todella suosittu, jossain nimetty parhaimmaksi shouneniksi, mutta muistuttaa todellisuudessa enemmän DBZ:aa kuin moderneja laadukkaita shouneneja. Hahmot ovat täysin yksiulotteisia, supervoimat ovat lameja, ja tarina lineaarinen... Ainoa plussa on strategiset taistelut, tosin nekään eivät yllä Hunter x Hunter -tasolle.

-Hokuto no Ken: tämä on samaa sarjaa DBZ:n ja Jojon kanssa, paitsi vieläkin tylsempi. TÄSMÄLLEEN samaa kaavaa toistetaan kymmeniä kertoja. Tästä puuttuu sekä Jojon strategisuus että DBZ:n eeppisyys. Ei kerrassaan mitään kiinnostavaa.

-Soul Eater: en jaksanut ensimmäistä volumeakaan loppuun, täysin mielenkiintoa herättämätön "gotta catch 'em all!" tyylin sarja, ja todella ruma piirrostyyli.

-One Piece: tämä oli hyvä alussa, mutta on sittemmin valinnut geneeristen shounenien tien enkä sitä enää jaksa seurata.

Näin runsaasti shouneneita lukeneena ja katsoneena suosittelen Hunter x Hunteria ja Narutoa lämpimästi kaikille, ja jossain määrin FMA:ta. Kaikkiin muihin on turha koskea.

En voinut sietää Tokyo Mew Mewtä, Mermaid Melodyä, Sailor Moonia enkä erityisemmin pitänyt Kare Kanostakaan... kaiketi voidaan turvallisin mielin tässä vaiheessa sanoa että 77,5 % shoujosta on aivan uskomatonta paskaa, 15 % siedettävää ja vain 7,5 % rehellisesti hyvää. Ainoa shoujo josta olen pitänyt kunnolla on Kaleido Star.

Nijigahara Holograph on surkein manga ikinä, siinä ei ole yhtään mitään järkeä.

No minä ainakin pidin siitä, hyvin piirretty, kiva tarina... Ja eikös se oo niin et melki aina jos on päähenkilötyttö se on vähän mary-sue? D: Eli luin, ja pidin. Minun mielipide! :)

Kitchen princes!!!
kerran oli hyvät sarjat loppu joten otin kirjastost sen. En lukenu ykköstä vaan jonku kutosen. Surkeeta ruikutusta, säälittävä päähahmo, muutto jonnekkii sensuroidulle ullakolle ja ne puolikkaan pään kokoset silmät jossa miljoona kimallusta, HYI XP

Kuroshitsuji. Mainonta tehosi, kun ostin vaikka epäilinkin, etten pitäisi. Onneksi pääsin nopeasti eroon, kun ei viidennenkään pokkarin jälkeen sytyttänyt. Piirustusjälki ei ollut niin taiturimaista kuin luvattiin, pohjimmiltaan mielenkiintoisesta asetelmasta (itse piru, julma, sieluton metsästäjä vs. "älykäs mutta silti vielä lapsi" poika), ei saatu oikein mitään irti. Sivuhahmot olivat omalla tavallaan hauskoja/mielenkiintoisia, mutta heihinkään ei sen syvempää kontaktia saanut. Kaikki jäivät kylmäksi, vaikka vain Sebun olisi kuulunut vaikuttaa kylmäkiskoiselta... :>

Muutenkin nämä kaikki yhden tai kahden pokkarin sarjat, jotka nyt ryminällä puskevat markkinoille, ovat 97,5% varmuudella ajan-, paperin- ja rahanhukkaa. Esim. SS-astro, Wolf's Rain, Suzunari(!!!!!) ym. Suzunari siksi erityisesti, että se ei ollut vain surkea, vaan myös ällöttävä, ja päällepäin perheen nuorempia kiinnostava... Azumanga Daiohin ja Planetesin kaltaisia mestariteoksia harvoin osuu näihin pikkupätkiin. Toisaalta myös lastenmangan julkaisutahti näyttää kiihtyvän, mikä vaikuttaa siltä, että ikäisilleni nuorille aikuisille ei enää olla aikeissa julkaista järkevää matskua (se netin skannattu manga, piru vie!).

Vaikka joku tuossa moitti Kitchen Princes sarjaa, niin itse siitä pidin kovasti, ja koko sarjan luin. Piirtojälki kaunista ja selkeää ja juoni mielenkiintoinen ja ainakin itselleni ennalta-arvaamaton.

Itselleni taas Tokyo mew mew oli totaalinen pettymys. Paljon olen sitä kuullut hehkutettavan, joten ensimmäisen osan luin, ja siihen se sitten tyssäsikin.
Juoni oli jokseenkin outo. Eikä muutenkaan kolahtanut minulle, mutta ehkä sitten jollekulle toiselle.

Hourou Musuko. Sitä mainostettiin jossain "sukupuolistereotypiat murskaavaksi sarjaksi", mutta eipä se sitä tehnyt. Sen sijaan se nimenomaan pyörii TÄYSIN stereotypioiden ympäri: poika tykkää leipomisesta ja mekkoihin pukeutumisesta, siispä hän onkin oikeasti tyttö! Tyttö tykkää urheilusta, siispä hän onkin oikeasti poika! Siispä molempien on syytä alkaa inhota kaikkea toiseen sukupuoleen liitettyä ja suunnitella radikaaleja kehonmuokkausprojekteja! Tämä on täysin rationaalista ja lisäksi ainoa vaihtoehto! Voiko asiaa enää yksinkertaistetummin käsitellä. Tässä sarjassa ei ole kerrassaan mitään syvällistä, vaikka moni niin jostain syystä kuvittelee, ja realismikin on aika hukassa.

Steins Gate. Väitti olevansa fiksua scifiä, oli pelkkää pelleilyä helvetin ärsyttävillä ja yksiulotteisilla hahmoilla.

Katsoin 10 jaksoa. Ja loistavaa sarjaa et saa tekemälläkään sellaisesta, jossa kimeä-ääniset kissatytöt suoraan halvoista moe-eroge-peleistä hyppivät hokemassa kissaääniä, joten on sinänsä aivan sama mitä loppujaksoissa on.

Katsokaa Primer-elokuva mieluummin jos aikamatkailujuttuja kaipaatte.

Steins Gatesta pitävät lähinnä teinit. Kyllä itsekin joskus nuorena olin sitä mieltä että jos sarja sisältää paljon viittauksia urbaanilegendoihin ja oikeaan fysiikkaan se ei voi olla huono, mutta vanhemmiten on maailma avartunut.

Mä tiiän ton tunteen mut mä oikeest suosittelen niille jojo's bizarre adventure a jotka tykkää sellasest taistelust soit on 1-4 kaudet animena ja sitte 1-8 mangana jota voi sitte lukea netistä esim. Bato.to sta.