Onnettomuudesta selvinneen käytös

Olen ollut vastaavanlaisessa onnettomuudessa ja täytyy sanoa, että alkuun kaikki tuntui minustakin hyvin sekavalta ja tunteet hyppeli sinne tänne. Nyt (vuosien jälkeen) tajuan sen sekavuudenkin johtuneen vain siitä, että tuli liikaa käsiteltäviä asioita kimppuun yhdellä kertaa, lähtien jo oman kropankin muutoksista (kuntoutusta, näkyviä arpia yms.) ja niiden aiheuttamista peloista ja epävarmuudesta suhteessa läheisiini ja kavereihini, ym. ym. Tuntui, ettei kukaan voi ymmärtää minua ellei ole kokenut samaa, ja kun itsekin olin niin neuvoton, tuntui rasittavalta raportoida koko ajan omaa oloaan muille huolestuneille, jne.

Ehkä se on sitä samaa sinun poikakaverillasikin. Hänen täytyy käydä jollakin tavalla läpi mm. onnettomuuden koko historia, jotta hän voi ylipäätään ymmärtää miksi sellaiseen joutui. Siinä ei auta yhtään, että kumppanikin on vain neuvoton ja huolissaan suhteen jatkumisesta. Se aiheuttaa lisää paineita olla "kuten ennen" ja jos ei tunne kykenevänsä vielä siihen, tulee helposti annettua periksi ja vetäydyttyä kaikista lupauksista.

Eheytyminen vie aikaa ja on hyvä, että poikakaverisi käy ammattilaisella, joka osaa ohjata hänen ajatuksiaan niin etteivät ne jää pyörimään kehää. Onnettomuus aiheuttaa aina paljon tunteita ja tuntemuksia joihin ei ole voinut valmistautua mitenkään. Niiden käsittely on hidasta.
Täytyy koko ajan muistaa, että tällaisissa asioissa ollaan valmistautumattomina ihan uuden asian edessä, niin selviytyjä kuin hänen läheisensäkin. Teistä ei siis ole toistenne tukijoiksi, koska kaikilla on samat kysymykset muttei varmoja vastauksia juuri mihinkään.

Anna poikakaverillesi aikaa päästä takaisin tasapainoon, niin että vaikka hän nyt ilmoittaisikin, ettei kykene jatkamaan suhdettanne niin kuin ennen, pidä yhteyttä häneen, ole läsnä ja tukena hänelle aina kun hän sinua tarvitsee. Sillä tavalla myös viestit hänelle omista tunteistasi häntä kohtaan: onnettomuus ja sen jälkeinen härdelli ei nitistänyt rakkautta, vaikka hän niin pelkäisikin.

hittojako sä siinä roikut? anna pojan mennä. vai oletko niin ruma ja tyhmä läheisriippuvainen, ettei se sais päättää omasta elämästään?

hanki oma elämä.

Jouduin viine vuoden marraskuussa tieliikenne onnettomuuden uhriksi. Sain (pyöräilijänä) siis autosta kylkeeni noin 40 km/h nopeudesta. Lensi parikymmentä metriä eikä minulla ollut tiettävästi tajuttomuutta.

Makasin sairaalassa pari yötä. Kun kotiuduin olin väsynyt, vihainen ja käyttäydyin omituisesti. Nämä kaikki johtuivat kivuista. Soin maksimi annoksia mm. Panacodia 3g/päivä ja buranaa 2.4 g/päivä.

Minua hoidettiin reilu 2 kk. Ainakin minulla onnettomuuden jälkeen yö unet ovat olleet vähän sellaisia että... Käytös voi johtua siitä, että herää yöllä usein...

Terapiaa ja kiropraktikko käyntejä. Auttaa paljon eteenkin kiropraktikko. Vantaalta Fysiofix liikkeestä löytyy hyvä kiropraktikko mikä osaa hommansa, kaksi käyntiä ja olo oli paljon parempi...