Tänä aikana tuntuu kristillisyytemmekin keskuudessa olevan monenlaista käsitystä toisen ihmisen auttamisesta. Viime aikoina on noussut esiin myös ns. hengellinen ja henkinen väkivalta. Myös näistä asioista ihmisillä tuntuu olevan monenlaisia käsityksiä ja vääränlaiset käsitykset on valitettavasti jossain määrin myös rantautuneet uskovaisten keskuuteen.
Olen ollut erittäin huolissani siitä, että tänä aikana on joiltain osin lepsuttu hoitamisessa, eikä olla uskallettu rohkeasti elää uskoa todeksi.
Kun näkee, että läheinen riutuu uskonsa kanssa, on joutunut vaikeuksiin. Hänelle on tarttunut syntiä. Ehkä vääränlaisia käsityksiäkin. Haluan rakkaat sisaret ja veljet kysyä teiltä, onko se lähimmäisen auttamista, että tuetaan vikoihin joutunutta rakasta matkaystävää väärissä uskonkäsityksissä?
Ei! Kuulkaat, se on suurinta rakkautta, mitä voimme tällaista uskovaista kohtaan osoittaa, kun kerromme rehellisesti, mitä Jumalan Sana tästä asiasta sanoo. Pelkäämme turhaan, että tämä ihminen, jonka uskonkäsitykset ovat vääriä, loukkaantuu ja menetämme välit. Jos näin kuitenkin käy, silloin sielunvihollinen on saanut jo otteen tällaisesta henkilöstä.
Emmekö me tänäkin aikana haluta rohkeasti julistaa muuttumatonta Jumalan Sanaa sellaisenaan, mitä se on meille annettu?
Matteuksen evankeliumin 18. luvussa kerrotaan näin:
15. II. Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele* häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut .
16. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.
19. Taas sanon minä teille: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä; jota he rukoilevat, sen heidän pitää saaman* minun Isältäni, joka on taivaissa.
Emmekö halua elää edelleen tätä opetusta todeksi? Jos pyyhimme villaisella joidenkin väärät uskonkäsitykset, tai tuemme niitä, emme toimi Jumalan Sanan mukaisesti. Meillä on oltava rohkeutta toimia. Jos veli tai sisar ei nöyrry parannukseen, meillä täytyy olla myös rohkeus sitoa hänet ja vapauttaa mahdollisista tehtävistä siionissa.
On suurinta rakkautta se, että toimimme niin, kuin Jumalan sana meitä kehoittaa.
Olen ollut huolissani siitä, että kristillisyydessämme on viime aikoina arkailtu ottaa esille vaikeita asioita. On ikään kuin haluttu sulkea silmät todellisuudelta. Ollaan annettu väärien henkien toimia keskuudessamme. Jo silloin, kun näkee, että joku on lipsumassa ulos elävästä uskosta, pitäisi toimia. Nyt ollaan liian kauan annettu liberaalien yms. remonttiryhmäläisten vaikuttaa keskuudessamme. He ovat saaneet jo paljon tuhoa aikaan. Ihmettelen, miksi esimerkiksi sellaiset henkilöt, kuten vaikkapa Johannes Alaranta, jonka uskonkäsitykset ovat jo hyvin kaukana perinteisestä opetuksesta, saa yhä vaikuttaa keskellämme. Häneltä tosin vapautettiin sananpalvelijan tehtävistä, mutta hän saa edelleen kuulua meihin vanhoillislestadiolaisiin.
Meillä on myös naispappi. Vaikka Mari Leppänen ei saakkaan saarnata rauhanyhdistyksemme seuroissa, häntä pidetään silti yhä Jumalan lapsena, eli vanhoillislestadiolaisena. Tämä on omiaan aiheuttaa hämmennystä uskovaisten keskuudessa, kun kuitenkin virallinen oppi on yhä sitä mieltä, että naispappeus ei ole raamatun mukaista.
Tässä tilanteessa tekisimme koko Jumalan valtakunnalle suuren palveluksen, jos ihan rehellisesti toteaisimme julkisesti, että kaikki, jotka ovat erkaantuneet raittiista Jumalan sanasta, ovat auttamatta Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Tällä hetkellä monet uudismieliset keräävät jatkuvasti ympärilleen uusia kannattajia elävän uskon piiristä. Jos annamme heidän vaikuttaa keskellämme, voi pian tämä rakas yhteisömme hukkua kokonaan syntiin. Eniten olen silloin huolissani omasta tilasta, saanko minä pysyä uskovaisena. Jaksanko kilvoitella jne. Rukous nousee Taivaalliselle Isälle, että pidä meidän joukostamme huolta. Anna meille rohkeutta toimia niin, kuin Sinä sanassasi meitä neuvot. Meillä on täysi oikeus pitää Sanastasi kiinni. Haluammehan kerran päästä perille taivaan kunniaan!
Olen ollut erittäin huolissani siitä, että tänä aikana on joiltain osin lepsuttu hoitamisessa, eikä olla uskallettu rohkeasti elää uskoa todeksi.
Kun näkee, että läheinen riutuu uskonsa kanssa, on joutunut vaikeuksiin. Hänelle on tarttunut syntiä. Ehkä vääränlaisia käsityksiäkin. Haluan rakkaat sisaret ja veljet kysyä teiltä, onko se lähimmäisen auttamista, että tuetaan vikoihin joutunutta rakasta matkaystävää väärissä uskonkäsityksissä?
Ei! Kuulkaat, se on suurinta rakkautta, mitä voimme tällaista uskovaista kohtaan osoittaa, kun kerromme rehellisesti, mitä Jumalan Sana tästä asiasta sanoo. Pelkäämme turhaan, että tämä ihminen, jonka uskonkäsitykset ovat vääriä, loukkaantuu ja menetämme välit. Jos näin kuitenkin käy, silloin sielunvihollinen on saanut jo otteen tällaisesta henkilöstä.
Emmekö me tänäkin aikana haluta rohkeasti julistaa muuttumatonta Jumalan Sanaa sellaisenaan, mitä se on meille annettu?
Matteuksen evankeliumin 18. luvussa kerrotaan näin:
15. II. Mutta jos sinun veljes rikkoo sinua vastaan, niin mene ja nuhtele* häntä kahden kesken yksinänsä. Jos hän sinua kuulee, niin sinä olet veljes voittanut .
16. Mutta jos ei hän sinua kuule, niin ota vielä yksi eli kaksi kanssas, että kaikki asia kahden eli kolmen todistajan suussa olis.
17. Mutta ellei hän niitä tahdo kuulla, niin sano seurakunnalle; ellei hän seurakuntaa tottele, niin pidä häntä pakanana ja Publikanina.
18. Totisesti sanon minä teille: kaikki, mitä te maan päällä sidotte, pitää myös oleman sidotut taivaassa: ja kaikki, mitä te päästätte maan päällä, pitää myös oleman päästetyt taivaassa.
19. Taas sanon minä teille: missä ikänä asiassa kaksi teistä sopivat maan päällä; jota he rukoilevat, sen heidän pitää saaman* minun Isältäni, joka on taivaissa.
Emmekö halua elää edelleen tätä opetusta todeksi? Jos pyyhimme villaisella joidenkin väärät uskonkäsitykset, tai tuemme niitä, emme toimi Jumalan Sanan mukaisesti. Meillä on oltava rohkeutta toimia. Jos veli tai sisar ei nöyrry parannukseen, meillä täytyy olla myös rohkeus sitoa hänet ja vapauttaa mahdollisista tehtävistä siionissa.
On suurinta rakkautta se, että toimimme niin, kuin Jumalan sana meitä kehoittaa.
Olen ollut huolissani siitä, että kristillisyydessämme on viime aikoina arkailtu ottaa esille vaikeita asioita. On ikään kuin haluttu sulkea silmät todellisuudelta. Ollaan annettu väärien henkien toimia keskuudessamme. Jo silloin, kun näkee, että joku on lipsumassa ulos elävästä uskosta, pitäisi toimia. Nyt ollaan liian kauan annettu liberaalien yms. remonttiryhmäläisten vaikuttaa keskuudessamme. He ovat saaneet jo paljon tuhoa aikaan. Ihmettelen, miksi esimerkiksi sellaiset henkilöt, kuten vaikkapa Johannes Alaranta, jonka uskonkäsitykset ovat jo hyvin kaukana perinteisestä opetuksesta, saa yhä vaikuttaa keskellämme. Häneltä tosin vapautettiin sananpalvelijan tehtävistä, mutta hän saa edelleen kuulua meihin vanhoillislestadiolaisiin.
Meillä on myös naispappi. Vaikka Mari Leppänen ei saakkaan saarnata rauhanyhdistyksemme seuroissa, häntä pidetään silti yhä Jumalan lapsena, eli vanhoillislestadiolaisena. Tämä on omiaan aiheuttaa hämmennystä uskovaisten keskuudessa, kun kuitenkin virallinen oppi on yhä sitä mieltä, että naispappeus ei ole raamatun mukaista.
Tässä tilanteessa tekisimme koko Jumalan valtakunnalle suuren palveluksen, jos ihan rehellisesti toteaisimme julkisesti, että kaikki, jotka ovat erkaantuneet raittiista Jumalan sanasta, ovat auttamatta Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Tällä hetkellä monet uudismieliset keräävät jatkuvasti ympärilleen uusia kannattajia elävän uskon piiristä. Jos annamme heidän vaikuttaa keskellämme, voi pian tämä rakas yhteisömme hukkua kokonaan syntiin. Eniten olen silloin huolissani omasta tilasta, saanko minä pysyä uskovaisena. Jaksanko kilvoitella jne. Rukous nousee Taivaalliselle Isälle, että pidä meidän joukostamme huolta. Anna meille rohkeutta toimia niin, kuin Sinä sanassasi meitä neuvot. Meillä on täysi oikeus pitää Sanastasi kiinni. Haluammehan kerran päästä perille taivaan kunniaan!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Täyttä ROSKAA!
Noomi on saanut vaikutteita eilisestä päivämiehestä. :/
Uskoisin, että Päivämiehen pääkirjoituksessa on päätetty kirjoittaa tuosta aiheesta, kun minä yhdessä muiden huolestuneiden kanssa olemme lähestyneet SRK:ta, että ottaisi esille tämän näkökulman. Tiesimme, että valtakunnassamme ajatellaan näin asioista, mutta että miten tästä on viestitetty meille uskovaisille.
SRK haluaa kehittää sekä sisäistä, että ulkoista viestintää ja tätä varten on perustettu viestintäorganisaatio, joka suunnittelee viestintästrategian.
Tämän ajatuksena on se, että poistaisimme esteitä Jumalan valtakunnan työltä. On hyvä, että asioista viestitetään meille uskovaisille, mutta myös ulkopuolisille.
Siitä olen ollut kiitollinen, että SRK on nyt paremmin viestittänyt ulkopuolelle uskomme perusteita. Tästä yhtenä esimerkkinä mainittakoon SRK:n sivuille ilmestynyt Juhani Uljaan kirjoittama Peltoon kätketty aarre, joka helppotajuisesti kertoo uskostamme. Tämä kirja on siis nykyään luettavissa SRK:n sivuilta suomen, ruotsin, englannin, ranskan ja venäjän kielellä!
Tuolta on siis luettavissa, miten me uskomme. Ja alla listattuna tuo Juhani Uljaan kirja.
Ai pelkoon kätketty aarre?