Siellä missä rakkaus ei toimi, siellä ei ole oikeata Kristuksen oppia.
Siellämissä laumaa ei koota Jeesukselle Kristukselle, (vaan esimerkiksi seurakunnalle), siellä ei ole oikeata oppia.
Oikeassa olemisen tarve joka purkautuu hajottamisena pois Jeesuksesta Kristuksesta, kertoo karua kieltää siitä että ollaan
väärällä tiellä.
Ihmiset eivät tahdo millään tajuta sitä, että vihollinen ei ole tyhmä eikä yksinkertainen. Vihollinen on nimittäin se ketku joka on omasta mielestään aina oikeassa ja oikealla asialla. Rakkauden ja yhteen kokoamisen puuttuminen paljastaa, kuka on asialla.
Jeesus kokoaa, vihollinen hajoittaa. Jeesus pelastaa, vihollinen kadottaa. Älkää ystävät antako pettää itseänne kauniilla puheilla,
te tunnette kyllä sisimmässänne jos teitä aidosti ja sydämellisesti rakastetaan, - sellaisina kun olette. Jos rakkaudelle aletaan asettamaan ehtoja, niin se ei ole rakkautta.
Rakkaus lähimmäistä kohtaan ei ole helppo asia, koska meissä on syntiinlankeemuksen perintönä geneettinen perimä, joka vastustaa rakkautta (= pyyteettömiä tekoja toisen hyväksi) henkeen ja vereen asti.
Ihminen on etevä keksimään syitä miksi tuota ja tuota lähimmäistä ei tarvitse rakastaa. Vanhoillislestadiolaisilla on jopa järjestelmä seurakunnassaan, joka kieltää rakastamasta tiettyjä lähimmäisiä.
Tästä huolimatta, vaikka toimitaan Jeesuksen käskyä vastaan räikeästi, puhutaan harhaanjohtavasti Jumalan valtakunnasta, ja itsekin uskotaan sellaiseen. Ulkopuolelta liikkeen nähdää heti, mistä on kysymys, ryhmäitsekkyydestä rakkaudettomuudesta ja muista ihmisistä eristäytymisestä.
Siellämissä laumaa ei koota Jeesukselle Kristukselle, (vaan esimerkiksi seurakunnalle), siellä ei ole oikeata oppia.
Oikeassa olemisen tarve joka purkautuu hajottamisena pois Jeesuksesta Kristuksesta, kertoo karua kieltää siitä että ollaan
väärällä tiellä.
Ihmiset eivät tahdo millään tajuta sitä, että vihollinen ei ole tyhmä eikä yksinkertainen. Vihollinen on nimittäin se ketku joka on omasta mielestään aina oikeassa ja oikealla asialla. Rakkauden ja yhteen kokoamisen puuttuminen paljastaa, kuka on asialla.
Jeesus kokoaa, vihollinen hajoittaa. Jeesus pelastaa, vihollinen kadottaa. Älkää ystävät antako pettää itseänne kauniilla puheilla,
te tunnette kyllä sisimmässänne jos teitä aidosti ja sydämellisesti rakastetaan, - sellaisina kun olette. Jos rakkaudelle aletaan asettamaan ehtoja, niin se ei ole rakkautta.
Rakkaus lähimmäistä kohtaan ei ole helppo asia, koska meissä on syntiinlankeemuksen perintönä geneettinen perimä, joka vastustaa rakkautta (= pyyteettömiä tekoja toisen hyväksi) henkeen ja vereen asti.
Ihminen on etevä keksimään syitä miksi tuota ja tuota lähimmäistä ei tarvitse rakastaa. Vanhoillislestadiolaisilla on jopa järjestelmä seurakunnassaan, joka kieltää rakastamasta tiettyjä lähimmäisiä.
Tästä huolimatta, vaikka toimitaan Jeesuksen käskyä vastaan räikeästi, puhutaan harhaanjohtavasti Jumalan valtakunnasta, ja itsekin uskotaan sellaiseen. Ulkopuolelta liikkeen nähdää heti, mistä on kysymys, ryhmäitsekkyydestä rakkaudettomuudesta ja muista ihmisistä eristäytymisestä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
"On vaikeata rakastaa, vaan oppivani soisin ..."
On eri asia tunnistaa ja tunnustaa synti synniksi, tehdä parannusta rakkaudettomuudesta. Toinen vaihtoehto on hyväksyä rakkaudettomuus, tehdä siitä erilaisilla vippaskonsteilla jopa hyve ja elämänasenne. - Tuo on suruton, tuo on epäuskoinen, tuo ei ole meitä.
Kun suoraan sanon, niin meillä kristityillä peiliin katsomisen paikka tässä asiassa. Uskosta osattomat ovat yhtä tarkkoja kuin mekin tunnistamaan sen, rakastaako tuo uskova aidosti minua vai ei.
Mikään ei ole sen kammottavampaa kuin kaksoisviesti, eli kehon kieli on ristiriidassa sanojen kanssa.
Saatamme nauraa miehelle joka kysyi Jeesukselta, kuka on hänen lähimmäisensä. Tämä asenne osoittaa sen, että omatunto nukkuu, ongelma on nimittäin meitä jokaista tänäänkin koskettava. Joudumme publikaanin lailla lyömään rintaamme, Jumala armahda minua syntistä.
Rintaan lyöminen ilmensi tuskaa, tuon ajan juutalaisessa kulttuurissa.
JOs oikein tajuamme mitä rakkaudettomuutemme on, se ei totisesti naurata vaan synnyttää tuskaa.
Pelko ja häpeä panee meidät eristäytymään muista ihmisistä. Eristäytyminen estää liikenteen myös meihin itseemme päin, emme pysty iloitsemaan toisten ihmisten seurassa, emme pysty aidosti iloitsemaan toisten erilaisuudesta ja erilaisista lahjoista.
Omasta puolestani voin sanoa sen, että tätä ei tajua ennen kun Jeesus päästää näistä, pelon, syyllisyyden ja häpeän siteistä. Ihminen ei pääse vapauteen, jos hän syystä taikka toisesta alistuu ihmisten ristiriitaisten mielipiteiden orjaksi. Siksi on niin tärkeätä uskoa KRISTUKSEEN, eikä toisiin heikkoihin ihmisiin.
Vl-herätysliike on saatanasta.
En minä niin sanonut! Nämä samat vakavat haasteet on kaikilla ihmisillä.
"Saatanoiden" kanssa pitäisi olla mielestäni vastuullisempi.
""Siellämissä laumaa ei koota Jeesukselle Kristukselle, (vaan esimerkiksi seurakunnalle), siellä ei ole oikeata oppia.""
Nim. "Usko tai älä" puhuu asiaa! Aina on herätysaarnojen aihe ja kohde ollut apostoleista nykysaarnaajiin Jeesus Kristus ja tämän Hyvän Paimenen luokse ohjaaminen. Näin lyhyesti sanoen, Jeesus Kristus on se Jumalan valtakunta, seurakunta, jossa itse Jumala haluaa meidän elävän, Hänen yhteydessään. On ihmeellistä, että joissakin saarnoissa ei edes mainita Jeesusta Kristusta, vaan esiin tulee tuon tuostakin vain Jumalan valtakunta ja mikä vielä ihmetyttää, että se on ottanut vieläpä suuremman roolin esim. syntien anteeksiantamisen ja ihmisen pelastumisen suhteen kuin itse Raamatussa ainoana Lunastajana ja syntien Anteeksiantajana todistettu Jeesus Kristus.
Aamen sini. :-)
1. Joh. 1:9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
1. Joh. 1:10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.
1. Joh. 2:1 Lapsukaiseni, tämän minä kirjoitan teille, ettette syntiä tekisi; mutta jos joku syntiä tekeekin, niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas.
___
***) 1. Joh. 2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.
___
1. Joh. 2:3 Ja siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.
1. Joh. 2:4 Joka sanoo: "Minä tunnen hänet", eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä.
1. Joh. 2:5 Mutta joka ...
... *** pitää hänen sanansa, *** ...
... hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme.
1. Joh. 2:6 Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi.
Kuka meistä sanoo käsi sydämellään vaeltavansa samalla tavalla kuin Jeesus? - Jos sanoisikin niin valehtelisi.
Vastaus onkin tuossa, "joka pitää hänen sanansa"!
Mitä hän sitten sanoo?
Joh. 14:6 Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
______
Uskosta, - ilman omia tekoja. Elikkä me saamme Jumalalta LAHJAKSI lapsioikeuden ja sitä kautta perintöosan, yhdessä Kristuksen kanssa. - On erittäin tärkeätä ymmärtää: Tämä tapahtuu USKOSTA, ei teoista.
Kilvoittelijoilta tahtoo väärin ymmärretyn pyhitysopin kautta väkisinkin mennä usko ja teot sekaisin. Me kristityt kilvoittelemme USKON kilvoitusta.
Kilvoittelusta voi helposti tulla PARANNUKSEN teoissa kilvoittelua, Kristus- USKOSSA kilvoittelun sijasta.
Parannus käsitetään jatkuvaksi anteeksianomisten sarjaksi, vaikka parannus on jo tehty. Parannus tarkoittaa Kristuksen vanhurskaudessa elämistä, - uskon kautta.
Minkä uskon kautta?
Sen uskon kautta, että Herrani Jeesus Krustus on minut Jumalan kanssa sovittanut, ja myöskin pyhittänyt,
-yhdellä ainoalla uhrilla, iankaikkisesti.
On tärkeätä että tunnustamme tehneemme syntiä ja pyydämme anteeksi, silloin kun olemme tehneet jollekin lähimmäisellemme väärin, silloinkin vaikka itse emme kokisi tehneemme väärin, mutta toinen kokee tulleensa kohdelluksi väärin ja kertoo siitä meille.
Tässä mielessä kilvoitus parannuksessa onkin aivan välttämätöntä, jotta sydämellinen rakkaus sälyy ja toimii kristittyjen välillä ja aviosuhteissa, sekä lasten ja vanhempien välillä.