vaikka en halua tuntea vihaa häntä kohtaan. Mitä sitten? Sääliä? Ei, koska sanotaan säälin olevan sairautta.
Ehkä suunnaton kiukku ja pettymys ovat oikeat sanat. Surullinenkin olen. Minusta on alkanut tuntua, että hän ei ole mieleltään terve ja se surettaa. Siksi hän toimii tietyllä tavalla.
Minä en voi häntä auttaa, koska hän ei varmasti koe olevansa avun tarpeessa. Mitä minä voin tehdä? Voin vain purkaa omia tuntojani ja se on tärkeää, jotta en itse romahda.
Ehkä suunnaton kiukku ja pettymys ovat oikeat sanat. Surullinenkin olen. Minusta on alkanut tuntua, että hän ei ole mieleltään terve ja se surettaa. Siksi hän toimii tietyllä tavalla.
Minä en voi häntä auttaa, koska hän ei varmasti koe olevansa avun tarpeessa. Mitä minä voin tehdä? Voin vain purkaa omia tuntojani ja se on tärkeää, jotta en itse romahda.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Oletko täysin varma että et ole hämähäkki etkä karhu?
Oletko ihminen?
Ajattelin tulla purkamaan lisää, mutta vastaaminen tähän käy siitä yhtä hyvin.
Minulla ei ole kahdeksaa jalkaa, en siis ole hämähäkki. En nuku talviunta, joten en ole karhukaan. Kyllä minä olen ihminen.
Ihminen, joka on ollut sinisilmäinen, koska haluaa uskoa ihmisten hyvyyteen. Se usko on nyt horjunut. Sitä on horjutettu kovalla kädellä. Mutta minä selviän, koska olen päättänyt selvitä. En jää tuleen makaamaan, vaan menen rytinällä eteenpäin. Kestää kauan ennen kuin uskallan taas luottaa ihmisiin, mutta ehkä joku päivä sekin tapahtuu.
Minä olen tunteva ihminen. Niin kauan kuin tunnen, elän.
Itku pyrkii minusta ulos, mutta pakko pitää vielä hetki se sisällä. En voi ihan vielä.
Siksi oli pakko tulla purkamaan muutama sana.
Nyt tuntuu siltä, että vielä jossain vaiheessa jysähtää oikein kunnolla. Vielä olen ikään kuin "hyvä että selvisi" -linjalla. Se tuskan möykky on kuitenkin siellä, jossain syvällä minussa ja odottaa hidasta vyörymistä ulos. En tiedä, tapahtuuko se tänään, huomenna vai milloin, mutta siellä se on. Kyyneleet purkautuvat väkisin ulos, vaikka nyt ei ole hyvä hetki. Aina pitäisi olla hyvä hetki, mutta nyt ei vaan ole.
Menen tuonne ja olen minä. Se mihin on totuttu. Kukaan ei tiedä, eikä tule koskaan tietämään. Toipuuko tästä koskaan, kysyn itseltäni. "Kulta pieni, sinä selviät."
Miksi kyseiseen ihmiseen sitten täytyy olla edelleen yhteydessä? Yhteydenpidon lopettaminen ja kaikenlainen "auttaminen" on se ensimmäinen etappi.
En ole häneen yhteydessä.
Taistelen nyt vain itseni ja tämän sisälläni vellovan tuskan kanssa. Kivut ovat henkisiä, eivät fyysisiä.
Ja sun piti tulla tänne mustamaalaamaan "omaa huonoa oloa". Eikö yhtään hävetä lyödä lyötyä.
Joskus pahoitin mieleni vastauksen kaltaisista viesteistä, mutta en enää. Se kertoo vahvuudestani. Tiedän, etten ole tehnyt mitään väärää.
Ja sinä tiedät miksi kaikki käyttäytyy niin kuin käyttäytyy? Ehkä on pettynyt juuri sinuun. Kun talloo muita saa edes hetken kokea olevansa parempi.
Mies olet mennyt liian pitkälle.
Tässä tapauksessa on vain hän ja minä ja käsittelen tätä asiaa tässä. Siihen ei liity kaikki. En minä koe olevani muita parempi, mutta tiedän arvoni. Olen hyvä ihminen itselleni sekä muille.
Jos kiukku, pettymys ja sääli ovat ne päällimmäiset tunteet, niin luulisi että kyseisestä ihmisestä ylipääseminen on siinä tapauksessa paljon helpompaa.
Minä rakastuin ihan päättömästi, ei mitään järkeä ja tunteita vielä on jäljellä, joten ylipääseminen kestää.
En sääli häntä ja kiukkukin on jo laantumaan päin. Pettymyskin laimenee ajan kanssa, joten kaiken kaikkiaan uskon, että olen matkalla kohti valoisampaa huomista.