Minun persoonani, elämäni tärkeimmät asiat, tavoitteet, kaikki mitä minä elämässäni pitäisin hyvänä, on valtakunnallisen vastustuksen alla.
Miksi vitussa minä tahtoisin pyrkiä unelmiini, kun tiedän, että ne verotuksella tai muulla pakolla voidaan viedä alta samantien. Ja kyvyt tai kova ahkerointi eivät auta, kun ei ole oikeanlainen.
Jos ei olisi miestä niin tappaisin itseni. Kun se on ja tunnen sitä kohtaan suurta velvoitetta olla olemassa (ja oikeasti haluaisinkin elää sen kanssa), niin en tee sitä kuitenkaan. Ja minulla, kaikesta huolimatta, on vielä unelmia!!! Se, uskallanko niitä edes yrittää toteuttaa, on eri asia.
Miksi vitussa minä haluaisin olla osa yhteiskuntaa, joka käyttää minun panostani niin kokonaisvaltaisesti minulle tärkeiden asioiden vastustamiseen.
Olen niin monesti kironnut sitä, kun piti mennä saamaan tuo ihminen elämääni! Muuten olisi niin helppo päätös. Nyt täytyy vain yrittää elää ja odottaa kolmatta maailmansotaa tai sydänkohtausta, mikä ei sinäänsä varmaan ole tällä menolla kaukana.
Ja psykiatrinen sairaanhoito voi haistaa vitun. Tiedän, että on jo melkoinen saavutus globaalilla tasolla, että saan sitä ylipäänsä ja samoin ylläpitoni maksetaan, mutta silti, kyllä nyt jumalauta 5 vuoden vatvomisen jälkeen alkaa vituttamaan. Saisi edes sähköhoitoa, en ole kyllä kysynyt, mutta haluaisin kokeilla. Mutta eihän se varmaan käy, siitähän saattaa saada muistihäiriön. Ai niin, sinullahan on jo rytmihäiriöitä, jatkuva paha olo ja sosiaalinen eristyminen, Kamalaahan se olisi, jos et muistaisi sitä. Parempi kun syöt niitä lääkkeitäs vain. Mieluummin maksa paskaksi ja aivovaurioita (ketipinor), kuin joku promillen mahdollisuus väliaikaiseen muistinmenetykseen. Kun onhan se kato paljon halvempaa ja nätimän näköistä kun otat vaan ne tabletit, etkä tule sairaalan pöydälle sätkimään elektrodien kanssa niinkuin jossain ö-luokan leffassa. :(
Miksi vitussa minä tahtoisin pyrkiä unelmiini, kun tiedän, että ne verotuksella tai muulla pakolla voidaan viedä alta samantien. Ja kyvyt tai kova ahkerointi eivät auta, kun ei ole oikeanlainen.
Jos ei olisi miestä niin tappaisin itseni. Kun se on ja tunnen sitä kohtaan suurta velvoitetta olla olemassa (ja oikeasti haluaisinkin elää sen kanssa), niin en tee sitä kuitenkaan. Ja minulla, kaikesta huolimatta, on vielä unelmia!!! Se, uskallanko niitä edes yrittää toteuttaa, on eri asia.
Miksi vitussa minä haluaisin olla osa yhteiskuntaa, joka käyttää minun panostani niin kokonaisvaltaisesti minulle tärkeiden asioiden vastustamiseen.
Olen niin monesti kironnut sitä, kun piti mennä saamaan tuo ihminen elämääni! Muuten olisi niin helppo päätös. Nyt täytyy vain yrittää elää ja odottaa kolmatta maailmansotaa tai sydänkohtausta, mikä ei sinäänsä varmaan ole tällä menolla kaukana.
Ja psykiatrinen sairaanhoito voi haistaa vitun. Tiedän, että on jo melkoinen saavutus globaalilla tasolla, että saan sitä ylipäänsä ja samoin ylläpitoni maksetaan, mutta silti, kyllä nyt jumalauta 5 vuoden vatvomisen jälkeen alkaa vituttamaan. Saisi edes sähköhoitoa, en ole kyllä kysynyt, mutta haluaisin kokeilla. Mutta eihän se varmaan käy, siitähän saattaa saada muistihäiriön. Ai niin, sinullahan on jo rytmihäiriöitä, jatkuva paha olo ja sosiaalinen eristyminen, Kamalaahan se olisi, jos et muistaisi sitä. Parempi kun syöt niitä lääkkeitäs vain. Mieluummin maksa paskaksi ja aivovaurioita (ketipinor), kuin joku promillen mahdollisuus väliaikaiseen muistinmenetykseen. Kun onhan se kato paljon halvempaa ja nätimän näköistä kun otat vaan ne tabletit, etkä tule sairaalan pöydälle sätkimään elektrodien kanssa niinkuin jossain ö-luokan leffassa. :(
Vastaukset 6
Vanhimmat
mäkin haluisin pyrkii unelmiin, mutta ei onnaa, oon ajatellu tehä jotain näin 5 vuoden odottelun jälkeen ja mennä vihdoin sinne koulun terkkarille, mutta mä en halu lääkkeitä ja oon ujo puhuu jollekki psykolokille! ...... Miksi elämä on tälläitä? Haluaisin jo joskus taivaaseen♥........
Hyvä että teillä on noita unelmia. Ja hyvä on välistä tuulettaa kun matka uelmiin takkuaa. Masemmus voi kyllä ajallaan helpottaa jopa loppua!
Oon kelannut tota samaa.
Jos menee töihin saa saman käteen,kuin puuvillapellolla.
Jos koitat yrittää, verottaja hoonaa sun persees ja jos ei niin
löytyy kyllä joku pykälä
mitä vastaan oot rikkonut.
Liian sairas töihin, liian terve kuntoutukseen,liian huono kouluun tai kursseille.
tai muuhun terveydenhuollon piiriin, unelmoi koko elämäsi tässä maassa
sillä mitään muuta ei ole luvassa.
Ainut tässä maassa hyväksytty tapa elää, on unohtaa moraali
ja inhimillisyys ja kasvattaa elintasoa muiden kustannuksella.
Jos tässä on vaihtoehdot, niin toinen maa tai tässä maassa ei kiitos.
kilpailu ja raha-ahneus on mennyt ihan syvälle perseeseen .käyttäkää ihmiset pirattiohjelmia ja sovelluksia oikeesti niinpaljon kun mahdollista se on tätänykyää todella tärkeää. TAPETAAN RAHA-AHNEUS MAAILMASTA JA TAISTELLAAN SITÄ VASTAAAN
Jep, maailma voi minunkin puolestani haistaa ison vitun. Onneksi kohta pääsee pois.
Se maailmanloppu olis kyllä ollut enemmän kuin tervetullut. Jäi sekin sitten vaan tulematta. Tulis nyt pian kolmas maailmansota tai joku muu katastrofi.