adhd

Kertokaa käytännön konsteja, miten arki (ja juhla) sujuu adhd-lapsen kanssa sujuvammin.
Terapiaa vai ei?
Lääkehoitoa vai ei?
Mitä maksaa? Mistä voi hakea apua?
Saako jostain rahallista tukea?

Paikallinen psykologi tai neuvola olisi ensimmäinen paikka...ja se ei maksa mitään. Antavat lähtetteen lastenpsykiatriseen. Kokemuksesta voin sanoa että kannattaa.

Lastenpsykiatriselta saa tietoa, vinkkejä ja hyvällä tuurilla diagnoosin. Diagnoosin saatua voi hakea hoitorahaa (olisko 70 €/KK sitä saa yleensä vuoden kerraalaan, sitten uusi hakurumba).

Koulunkäynti yms. menevät paljon helpommin lapsella jolla on diagnoosi. Muutenhan lapsi on ilkeä häirikkö :(

Lääkehoitoa..annetaan tarpeen vaatiessa. On kuulemaa toimiva. Siitäkin kuulette enemmän kun laitatte homman alulle.

Tsemppiä...enpä usko että olet ilkeä äitipuoli, kun näin viitsit asioista huolehtia ;)

...5-vuotisneuvolassa lääkäri pisti pojan paikallisen sairaalan lastenlääkärin juttusille. Sieltä saatiin lähete Helsinkiin silloiseen Lastenlinnaan (nykyisin Lasten ja nuorten sairaala), jossa erinäisten tutkimusten jälkeen (puhe- ja toimintaterapeutit, neuropsykologi, lääkäri ym) tehtiin tarkkaavaisuushäiriödiagnoosi. Pojalle tehtiin koulukypsyystesti, jonka perusteella hän pääsi pienluokkaan, joka osoittautui täysin oikeaksi ratkaisuksi. Älyssähän pojalla ei ole ollut koskaan vikaa, joten luokkamuoto oli kuitenkin ns. "täysiälyisten" luokka. Vain pienempi ryhmä. Lisäksi hän sai kömpelyytensä takia toimintaterapiaa, jota voidaan antaa moneennäköiseen muuhunkin juttuun. Neuropsykologi sanoi, että tämä poika tarvitsee tavallista kovemman kurin, ja olin itse samaa mieltä. Ei se tarkoita piiskaamista, hakkaamista tms vaan sitä, että tietyistä asioista on pidettävä tiukemmin kiinni kuin monen muun lapsen kanssa.

Tänä syksynä sama poika aloitti 8. luokan ja sai siirron normaaliluokkaan. Jo kuudennelta päästessään hän sai stipendin luokkansa priimuksena, ja muutenkin poika on rauhoittunut kovasti.

Siis menkää mitä pikimmin koulu- tai suoraan lastenlääkäriin. Sitä kautta voi saada lähetteen lähimmälle lastenneurologian tai -psykiatrian poliklinikalle, riippuu siitä, kummassako näitä teidän alueellanne tutkitaan. Siellä tehdään tarvittavat kartoitukset. Saatte samalla suositukset, mitä esim. terapioita kannattaisi kokeilla.

Heissan!

Itselläni on se vaihe menossa rakkaan duracel-lapsemme kanssa, että olemme vihdoin, kauhean kädenväännön jälkeen Lastenlinnan tutkimuksissa adhd:n vuoksi.
Tapella olen lapseni puolesta saanut, jotta hään on päässyt tutkimuksiin.
Aloittakaa paikkakuntanne psykologilta.
Kerrotte hänelle epäilyksistänne ja vaaditte häntä tekemään testit lapselle.
meillä muksu kävi n. 6 kertaa psykologin luona n. tunnin kerrallaan ja sitten oli yhteenvedot jne. ja sitä myöten olemme näin pitkällä.

Se kaikki vaatii pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, mutta kannattaa.
Itse olen onnellinen kun olen jaksanut tapella.
Kyllä meilläkin on ollut hetkiä jolloin en tiennyt että mitä lapsen kanssa teen ja sanoin jo laittavani lastenkotiin kun tuntui että tekee mitä vain niin kaikki menee väärin.
Mutta nyt on kiva, kun olemme saaneet hyviä neuvoja Lastenlinnasta ja itse olen tilannut aiheesta kertovia kirjoja, sekä lainannut kirjastosta.
Taistelun myötä olmme juuri saaneet myös henk.koht. avustajankin lapselle.
Jaksamista ja tsemppiä!!!

arjen puörittäminen adhd lapsien kaa tarvii vahvaa ihmistä, jokainen joskus ns.väsyy mutta ensimmäinen neuvoni on jos lapsilla ei vielä ole diaknoosia, HANKKIKAA se. sen jälkeen isällä on mahis päästä erinlaisiin sopeutumis leireille jossa saa tukea ja tietoa, sen jälkeen hän saa myös hoitotukea, terapioita lapsille, kuntoutusta ja muutenkin elämä helpottuu erityislapsen kanssa mutta ilman diaknoosia mitää tukia ja ns.auttavia asioita ei tule.

korkeintaa joku sivullinen saattaa tehdä isästä ilmoituksen sossuun jollon alkaa taistelu huostaan ottoa vastaan. sinuna minä miettisin jaksatko sinä arkea heidän kanssaan, jos et nin miksi olet sen miehen kanssa? hän varmaankin kuitenkin olettaa että teistä saattaisi tulla vielä perhe. joten elä leiki toisten tunteilla, kirjoituksestasi huomasi ettet ole varma jaksatko isän kanssa jatkuvaa arki elämää.

sori suora sanaisuuteni mutta totesin vain mitä ajattelin, en halua loukata sinua. voimia teille.

Meillä on 12v. adhd -lapsi. Tutkimukset aloitettiin kun hän aloitti koulun, useat hoitojaksit ovat takana lastenpsyk. sairaalassa, useat lääkekokeilut, psykoterapiat jne..kaikki käytiin läpi, muttei mikään auttanut. Koulunkäynti oli yhtä taistelua, lapsi käskettiin laittaa laitokseen, kun sanottiin että on niin vaikea tapaus. En luovuttanut vaan taistelin lapseni oikeuksien puolesta. Nyt aloitettiin Ritalin lääkitys, jota suorastaan rukoilin lapselleni. Ja ihme tapahtui. Lapseni voi hyvin, pystyy keskittymään sekä toimimaan ikätasoisesti jälleen, ts. ongelmat katosivat kuin tuhka tuuleen.Kuusi kokonaista vuotta elämä oli yhtä taistelua ja nyt aurinko taas paistaa. Älkää luopuko toivosta! Voimia, jaksamista ja haleja teille!