Minusta on surullista lukea, että monet kärsivät yksinäisyydestä. Itsekin kärsin todella pitkään henkisestä yksinäisyydestä ja olin masentunut. Tuntui, että kukaan ei ymmärtänyt. Ihmettelin miksi ns. ystävyyssuhteeni eivät tuntuneet antavan sitä energiaa, mistä hehkutetaan aina lehdissä.
Sitten tapasin nykyisen poikaystäväni, joka on kiinnostunut samoista asioista. Olemme käyneet yhdessä paljon syvällisia keskusteluja ja luotamme toisiin täysin. Hän on tukenut minua monta kertaa monien vaikeiden asioiden yli. Ajan mittaan olemme myös hyväksyneet toistemme huonot puolet ja uskallamme olla aitoja omia itsejämme toistemme seurassa. Saatamme piikitellä toisiamme ja olemme todella suorapuheisia. Molemmat ovat todella onnellisia.
Mitä tulee minun ystävyyssuhteisiini, kaikki alkoivat katketa pikku hiljaa. Tajusin millaisiin ihmissuhteisiin olin ajautunut. Olen todella antelias ja epäitsekäs, joten heti kun osasin alkaa pitää puoliani eli ilmaista, että minullakin on toisinaan omia tarpeita, ihmissuhteet alkoivat muuttua. Olemme puhuneet useasti poikaystäväni kanssa siitä kuinka hyvin harvaa aidosti kiinnostaa mitä toiselle kuuluu. Puhutaan vaan small talkia ja pahimmassa tapauksessa pahaa toisesta selän takana. Ei voida sanoa asioita suoraan toiselle, jotta toinen voisi mahdollisesti parantaa tapansa ja ihmissuhteen laatu voisi parantua. Eräskin entinen ystäväni sanoi, että kaikki ihmisethän kertovat valheita toisilleen. Ei pidä yleistää, koska minä en ole koskaan kertonut valheita aikuisiällä. Olen jättänyt asioita sanomatta, mutta suoraan kysyessä vastannut aina rehellisesti.
Minulla on tällä hetkellä yksi läheinen naispuolinen ystävä, jonka kanssa voin viettää helposti vaikka koko päivän. Tuntuu, että kun löysi itsensä, tajusin millaisten ihmisten kanssa haluan viettää aikani.
Minulle ihmissuhteissa kaikkein tärkeintä on rehellisyys ja avoimuus. En ole facebookissa, en käy yökerhoissa, vaan säästän rahani ja aikani elämyksiin, jotka aidosti tekevät minut onnelliseksi. Ymmärrän toki, että jotkut ihmiset nauttivat kännäilystä ja facebookissa olemisesta enkä tuomitse heitä. Sanon vain, että heidän kanssaan minulla on niin vähän yhteistä, että koen sellaiset ihmissuhteet vapaa-ajalla turhiksi.
Olen muuttunut vuosien varrella niin paljon, että lapsuudesta minulta ei ole ainuttakaan ystävää jäjellä. Tämä ei haittaa minua, koska en kaipaa ketään ihmistä menneisyydestäni. Ne ihmissuhteet pitikin katketa, koska minä en koskaan kokenut niissä olevani aidosti ymmärretty ja hyväksytty. Uskon, että jokaiselle on olemassa oikeanlaiset ihmiset ympärilleen, mutta niiden löytäminen voi viedä vain aikansa. Ei kuitenkaan pidä katkeroitua tai luovuttaa.
Sitten tapasin nykyisen poikaystäväni, joka on kiinnostunut samoista asioista. Olemme käyneet yhdessä paljon syvällisia keskusteluja ja luotamme toisiin täysin. Hän on tukenut minua monta kertaa monien vaikeiden asioiden yli. Ajan mittaan olemme myös hyväksyneet toistemme huonot puolet ja uskallamme olla aitoja omia itsejämme toistemme seurassa. Saatamme piikitellä toisiamme ja olemme todella suorapuheisia. Molemmat ovat todella onnellisia.
Mitä tulee minun ystävyyssuhteisiini, kaikki alkoivat katketa pikku hiljaa. Tajusin millaisiin ihmissuhteisiin olin ajautunut. Olen todella antelias ja epäitsekäs, joten heti kun osasin alkaa pitää puoliani eli ilmaista, että minullakin on toisinaan omia tarpeita, ihmissuhteet alkoivat muuttua. Olemme puhuneet useasti poikaystäväni kanssa siitä kuinka hyvin harvaa aidosti kiinnostaa mitä toiselle kuuluu. Puhutaan vaan small talkia ja pahimmassa tapauksessa pahaa toisesta selän takana. Ei voida sanoa asioita suoraan toiselle, jotta toinen voisi mahdollisesti parantaa tapansa ja ihmissuhteen laatu voisi parantua. Eräskin entinen ystäväni sanoi, että kaikki ihmisethän kertovat valheita toisilleen. Ei pidä yleistää, koska minä en ole koskaan kertonut valheita aikuisiällä. Olen jättänyt asioita sanomatta, mutta suoraan kysyessä vastannut aina rehellisesti.
Minulla on tällä hetkellä yksi läheinen naispuolinen ystävä, jonka kanssa voin viettää helposti vaikka koko päivän. Tuntuu, että kun löysi itsensä, tajusin millaisten ihmisten kanssa haluan viettää aikani.
Minulle ihmissuhteissa kaikkein tärkeintä on rehellisyys ja avoimuus. En ole facebookissa, en käy yökerhoissa, vaan säästän rahani ja aikani elämyksiin, jotka aidosti tekevät minut onnelliseksi. Ymmärrän toki, että jotkut ihmiset nauttivat kännäilystä ja facebookissa olemisesta enkä tuomitse heitä. Sanon vain, että heidän kanssaan minulla on niin vähän yhteistä, että koen sellaiset ihmissuhteet vapaa-ajalla turhiksi.
Olen muuttunut vuosien varrella niin paljon, että lapsuudesta minulta ei ole ainuttakaan ystävää jäjellä. Tämä ei haittaa minua, koska en kaipaa ketään ihmistä menneisyydestäni. Ne ihmissuhteet pitikin katketa, koska minä en koskaan kokenut niissä olevani aidosti ymmärretty ja hyväksytty. Uskon, että jokaiselle on olemassa oikeanlaiset ihmiset ympärilleen, mutta niiden löytäminen voi viedä vain aikansa. Ei kuitenkaan pidä katkeroitua tai luovuttaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun luonteeni on sellainen, että en halua ketään ihmistä "tosi ystäväksi" vaan minusta on mukava tavata kaikenlaisia ihmisiä, jutella hetken ja taas jatkaa matkaa. En viihdy kenenkään seurassa kovin kauaa aikaa, sillä minusta suurin osa ihmisistä ovat tylsiä omaan napaan tujottajia, jotka eivät aidosti ole kiinnostuneet kuulemaan mitä minulla on sanottavaa tai minun elämästäni. Olen tullut siihen tulokseen, että lopultakaan sellaista ihmistä ei ole, joka jaksaa kovin kauan kuunnella, olla kiinnostunut kenestäkään toisesta, kaikki se lopultakin on vain uteliaisuutta tietää toisen asioita ja verrata niitä omaan elämäänsä ja itseensä. Jossain vaiheessa nuo ihmiset aina väsähtävät kuuntelemaan ja katselemaan samaa naamaa ja samaa levyä. Monet hakevat vain hyötyä toisten seurasta ja se hyöty voi olla sellaistakin, jossa oma ego saa nostetta toisen kurjuuden varjolla...
Sinäkin "nyt onnellinen" saat pian huomata, että ei ihmisiin kannata luottaa, ei haaveilla ymmärretyksi ja hyväksytyksi tulemisesta, se kaikki on vain harhaa. Ihmiset ovat itsekkäitä kuten eläimetkin ja jaksavat vain niin kauan olla tosi ystävää kun sinulla menee hyvin, mutta odottappa vaan, kun elämässäsi on kuiva ja kurja kausi niin kappas, kun niitä hyviä oikeanlaisia ystäviä ja ihmisiä ei näykään enää missään...
minä häpiän sitä että oon aina yksin käyn kyllä töissä.nyt sitte oon alakanu töissä valehtelemaan työkavereille matkoista mitä tekkin muka kesälomalla kun häpiän tilannettani niin paljon. aika säälittävää a minkä sille voi. minussa on varmaan joku vika.
Kirjoituksesi antaa minulle rohkeutta vaikka olenkin mies. Kuitenkin varmaan sekä naiset että miehet kaipaavat samoja asioita eli läheisyyttä ja sitä, että on joku jota rakastaa sekä saada rakkautta. Mitä kavereihin tulee niin miesten käsitys ystävyydestä on erilainen sillä miehet eivät koskaan tilitä toislleen vaikka parisuhde ongelmiaan.
Miesten ystävyys suhteet ovat enemmänkin "instrumentaalisia" elikkä on työkaverit ja sitten ne joiden kanssa harrastetaan jotain sekä käydään baarissa. Tietysti ne voivat mennä päällekkäin. Joskus kyllä kun elämässä menee kaikki pieleen toivoisi ,että voisi puhua jollekin tunnoistaan kun tuntuu pahalta mutta miehelle se ainoa mahdollinen on tyttöystävä tai vaimo. Se että voi puhua jollekin auttaa saamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja helpottaa.
"Sitten tapasin nykyisen poikaystäväni"
Herp derp...
Näkisin näin, että tässä on eräs mies- ja naisnäkökulman suuri ero. Kirjoitat, että "Minulla on tällä hetkellä yksi läheinen naispuolinen ystävä, jonka kanssa voin viettää helposti vaikka koko päivän. Tuntuu, että kun löysi itsensä, tajusin millaisten ihmisten kanssa haluan viettää aikani." Sinulle se on vallan luonteva juttu, mutta kuulostaa useimpien miesten korvissa ns. väsyneeltä. Me miehet sanomme, että naisten ongelma on, että niillä ei ole "omia kavereita".
"En ole facebookissa, en käy yökerhoissa, vaan säästän rahani ja aikani elämyksiin, jotka aidosti tekevät minut onnelliseksi. Ymmärrän toki, että jotkut ihmiset nauttivat kännäilystä ja facebookissa olemisesta enkä tuomitse heitä. Sanon vain, että heidän kanssaan minulla on niin vähän yhteistä, että koen sellaiset ihmissuhteet vapaa-ajalla turhiksi."
Niin niin, koska olet nainen.
Tämä ketään tai mitään tuomitsematta!