"...Pelkkä uskominen näyttää riittävän, joka ei kuitenkaan mihinkään johda, eikä vie eteenpäin sinne täydellisyyden suuntaan, johon kaikki olemme kutsutut pyrkimään.".....
-leike eräästä kirjoituksesta tältä sivulta-
Ristin pahennuksen tuntee mielestäni parhaiten juuri uskon halveksimisesta ja suorastaan sen mitätöimisestä. Raamattu ja Luther kulminoivat koko pelastushistorian komeen asiakokonaisuuteen.
Yksin uskosta yksin armosta yksin Kristuksen tähden. Saatana vihaa tällaista oikeata ja elävää uskoa, koska se ei pääse tähän millään kiinni. Siksi saatana on kehittänyt kiihkohenkise ja lihallisen töiden opin,
-USKON RINNALLE ja/tai SEN LISÄKSI-.
SILLOINhan VIHOLLISELLA ON JO KAIKKI ASEET, JA syntinen IHMINEN ON köyhä ontuva ja ALASTON (teoillaan leyhkiva ja ylpeileva), mutta ILMAN LAHAKSI JA ANSIOTTAA SAATUA ARMOA, JOKA YKSIN USKOLLA VOIDAAN OMISTAA.
Muistakaa hamaaseen kuolemaanne asti se jokainen, että Jumala hyvin karanttu omasta kunniastaan, eikä anna kunniaa hänen teoistaan koskaan ihmiselle, sillä ihminen itsekin, kaikkine avuineen, on Jumalan teko hänkin.
Jumala pelasti ihmisen rakkautensa tähden tuomitsemalla synnin ja kärsimällä sen rangaistuksen omassa ruumiissaan, siis Poikansa Jeesuksen Kristuksen lihan ruumiissa. Jumala sovitti ihmisen mittaamattoman suuret synnit, joita hän ei koskaan pysty itse maksamaan, ei pientäkään osaa niistä.
Mikä siis jää ihmiselle. Kiitoksen kunnian ja ylistyksen antaminen Jumalalle hänen rakkaudestaan. Ja takastaa Häntä yli kaiken ja lähimmäistään samoin, kun itseäänkin rakastaa.
Hän rakasti meitä, jotka emme itsessämme mitään ole, ja asetti meidät ennalleen, eli vanhurskaiksi pyhiksi ja puhtaiksi Jumalalle kelpaaviksi Poikansa Kristuksen kautta.
Joh. 15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
Joh. 15:7 Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
Joh. 15:8 Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.
Joh. 15:9 Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.
Joh. 15:10 Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Joh. 15:11 Tämän minä olen teille puhunut, että...
***********************************************************
...minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.
***********************************************************
Joh. 15:12 Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.
Joh. 15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
Joh. 15:14 Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.
-leike eräästä kirjoituksesta tältä sivulta-
Ristin pahennuksen tuntee mielestäni parhaiten juuri uskon halveksimisesta ja suorastaan sen mitätöimisestä. Raamattu ja Luther kulminoivat koko pelastushistorian komeen asiakokonaisuuteen.
Yksin uskosta yksin armosta yksin Kristuksen tähden. Saatana vihaa tällaista oikeata ja elävää uskoa, koska se ei pääse tähän millään kiinni. Siksi saatana on kehittänyt kiihkohenkise ja lihallisen töiden opin,
-USKON RINNALLE ja/tai SEN LISÄKSI-.
SILLOINhan VIHOLLISELLA ON JO KAIKKI ASEET, JA syntinen IHMINEN ON köyhä ontuva ja ALASTON (teoillaan leyhkiva ja ylpeileva), mutta ILMAN LAHAKSI JA ANSIOTTAA SAATUA ARMOA, JOKA YKSIN USKOLLA VOIDAAN OMISTAA.
Muistakaa hamaaseen kuolemaanne asti se jokainen, että Jumala hyvin karanttu omasta kunniastaan, eikä anna kunniaa hänen teoistaan koskaan ihmiselle, sillä ihminen itsekin, kaikkine avuineen, on Jumalan teko hänkin.
Jumala pelasti ihmisen rakkautensa tähden tuomitsemalla synnin ja kärsimällä sen rangaistuksen omassa ruumiissaan, siis Poikansa Jeesuksen Kristuksen lihan ruumiissa. Jumala sovitti ihmisen mittaamattoman suuret synnit, joita hän ei koskaan pysty itse maksamaan, ei pientäkään osaa niistä.
Mikä siis jää ihmiselle. Kiitoksen kunnian ja ylistyksen antaminen Jumalalle hänen rakkaudestaan. Ja takastaa Häntä yli kaiken ja lähimmäistään samoin, kun itseäänkin rakastaa.
Hän rakasti meitä, jotka emme itsessämme mitään ole, ja asetti meidät ennalleen, eli vanhurskaiksi pyhiksi ja puhtaiksi Jumalalle kelpaaviksi Poikansa Kristuksen kautta.
Joh. 15:6 Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat.
Joh. 15:7 Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen.
Joh. 15:8 Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni.
Joh. 15:9 Niinkuin Isä on minua rakastanut, niin minäkin olen rakastanut teitä; pysykää minun rakkaudessani.
Joh. 15:10 Jos te pidätte minun käskyni, niin te pysytte minun rakkaudessani, niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Joh. 15:11 Tämän minä olen teille puhunut, että...
***********************************************************
...minun iloni olisi teissä ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi.
***********************************************************
Joh. 15:12 Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut.
Joh. 15:13 Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.
Joh. 15:14 Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ainoastaan hengellisesti sokeat ja epäuskoiset enää paukuttelevat henskeleitään, ja paatuneet omavanhurskaat. Eivät Kristukseen uskovat.
Kuuluu sen sijaan jokisen suusta huokauksia: Jeesus Daavidin Poika armahda minua sinun suuren laupeutesi tähden. Pyyhi pois minun syntini sinun kalliin veresi tähden Herra Jeesus Kristus.
Ps. 103:8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ps. 103:9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ps. 103:10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Ps. 103:11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Ps. 103:12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Ps. 103:13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Ps. 103:14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Tällä kohtaa syntinen pakahtuu kiitokseen ja ylistykseen: Herrani Jeesus ole kiitetty ja ylistetty. Nän se on ihanasti kun Herra aemahtaa. On ilon ja kiitoksen aika. On aika viedä ilosanomaa toisillekin, aina kaikkeen maailmaan. Ilosanomaa armosta ja syntien anteeksiannosta Jeesuksessa Kristuksessa. Sen jälkeen jokainen ihminen on tärkeä, eikä ole aitoja ympärillä. Niitä tekojen ihmioppeja ja ihmisoppisten "bodarien" ylpeä henskelien pauke on tauonnut ja muuttunut häpeäksi neille itselleen. Sillin armo ja usko eivät enää jouda ja joudu pilkattaviksi. Silloin ylistetään Herraa USKON lahjasta ja ARMOSTA.
Gal. 5:4 Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.
Gal. 5:5 Sillä me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta.
Gal. 5:6 Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei auta ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus, vaan rakkauden kautta vaikuttava usko.
Gal. 5:7 Te juoksitte hyvin; kuka esti teitä olemasta totuudelle kuuliaisia?
Ef. 2:4 mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
Ef. 2:5 on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
Ef. 2:6 ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
Ef. 2:7 osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
Ef. 2:8 Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
Ef. 2:9 ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
ollut Jumala, niin kuin et sinäkään ole, eikä sinulla ole oikeutta arvostella muita ihmisiä oman uskonsa syvyydestä, sillä Jumalan silmien alla on jokainen ihminen samanarvoinen, niin sinä, kuin minäkin, mutta sinä olet ottanut oikeuden ylentää itsesi arvostelemaan muita tekemisistään, mutta en ole nähnyt kertaakaan, että olisit kirjoituksissasi katunut tekojasi, tai olisit luovuttanut edes hitusen empatiaa sitä vajaavalle lähimmäisellesi, siksi minusta tuntuu, että sydämmesi on kiveä ja lähimmäisenrakkautesi koskettaa vain sinua itseäsi.
...yksin "tuntumasi" kanssa.