Aikanaan olin helpottunut, kun ei työn puolesta enää tarvinnut päivystää öisin.
Nyt mietin pitempiä purjehdusmatkoja ja niihin liittyviä vahtivuoroja.
Ihminenhän tekee mitä vain, jos se on hauskaa.
Kuinka vanhemmiten noista vaan palautuu ja yleensä jaksaa valvoa?
Nyt mietin pitempiä purjehdusmatkoja ja niihin liittyviä vahtivuoroja.
Ihminenhän tekee mitä vain, jos se on hauskaa.
Kuinka vanhemmiten noista vaan palautuu ja yleensä jaksaa valvoa?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kokeile? Voi olla aika yksilöllistä?
Vanhetessa on omassa sängyssä uni käynyt varsinkin aamuyöstä rikkonaiseksi. Veneessä nukkuu paljon paremmin. Reissussa 1-2 vrk:n jälkeen uni yleensä kelpaa vapaavahdille vuorokauden ajasta riippumatta. Heräämisnopeus / nukahtamisnopeus ei ole juurikaan hidastunut 50 vuoden takaiseen verrattuna. Jotkut heräävät hitaasti jo nuorena. Olen tavannut sellaisia gasteja, jotkä äkkiherätyksen jälkeen ovat ihan sekaisin ja toimintakyvyrtömiä- iästä riippumatta. Kaksistaankin purjehtiessa unta saa riittävästi eli univelkaa ei synny normaalikelissä. Yksin tilanne on kinkkisempi. 15 min unta ja 5 valveilla teoriassa on riittävästi unta per vrk mutta ei sovellu kaikille vaan väsyy muutamassa vrk: ssa ja lopulta nukkuu pommiin. Tuntuu, että tämä pätkäunien kestäminen oli nuorena helpompaa.
Oma kokemukseni on, että vahtivuorot helpottuvat matkan edistyessä. Alussa voit pahoin noin klolme vuorokautta ja sen jälkeen helpottuu merkittävästi. Kymmenen vuorokauden jälkeen huomaat, että kaikki toimii rutiinilla ja lakkaat laskemasta matkapäiviä. Kun vain muutama matkavuorokausi on jäljellä, alat odottaa perille pääsyä. Näin homma on toiminut minulla. Niin ja tuo valvominen paranee myös matkan edetessä.
Unohtui tuo ikä mainita, se on 65.
Toivottavasti on noin, tulevaisuutta ja suunniteltuja pidempiä reissuja ajatellen. Tähän asti on kokemusta vain yhden yön ylittävistä legeistä ja olen huomannut vaikeaksi nukahtaa omalla taukovuorolla. Syy voi olla yksinkertaisesti siinä, etten ole tottunut olemaan "kyytiläisenä" eli alitajunta ei anna lupaa rentoutua, jos joku muu ajaa venettä enkä ole kannella itse.
Unen saaminen vapaavuorolla on tosiaankin vaikeampi ongelma kuin valveilla olo vahtivuorolla. Minua vaivasi usein nukahtamisvaiheessa mielikuva, että vene puikkelehti kapeita saaristoväyliä vaikka itse asiassa matka lähimpään rantaan saattoi olla 1000 nm. Tosi outo tunne!
Tuttu tunne. Pari viikkoa sitten heräsin Biskajalla monta kertaa fiilikseen, että rantakivikkoja on lähellä ja pirää ryhtyä väistelemään.
Heh, en muista, että olisi tuollaista ajatusta tai tunnetta ollut, mutta se kyllä, että joka kerta huomaa ja rekisteröi sen, että vene osuu johonkin aaltoon hiukan eri tavalla. Itämerellä kun jotenkin on aina vähän ristiaallokko eikä tasaisia maininkeja, niin niitä epäsäännöllisiä töyssyjä tulee väistämättä.
Nyt on ikää 60 v. Ei ole vahtien pitäminen vaikeutunut (vielä) vuosien saatossa. Yhden tai kahden yön purjehdukset ovat ne vaikeimmat, kolmantena vuorokautena pystyy vapaavahdit nukkumaan kunnolla. Gotland runt on jo riittävä rytmiin pääsyyn. Aamuyön pari tuntia koiravahdin aikaan ovat ne, jolloin sisäinen kello vaatii pahimmin nukkumaan.
Nuorilla se valvominen vaikeaa on. Alle kaksvitoset tuppaavat torkahtamaan vielä pahasti. Jos sellaisia on miehistössä, kannattaa välttää heidän laittamista koiravahteihin.
Jos miehistöllä on vaikeuksia koiravahtien kanssa niin kannattaa lyhentää yövahdit kolmeen tai jopa kahteen tuntiin edellyttäen, että on enemmän kuin kaksi veneessä. Usein olemme kaksinpurjehduksessa myös tehneet aamuyön joustavasti. Jos purjehduksen tai kalastuksen kanssa puuheillessa vahti pysyy pirteänä niin jatkaa vuoroaan ja antaa vapaavahdille makoisat aamu- unet aamiaiseen asti.
Unen tarve ja on yksilöllistä, niin kuin merisairausherkkyyskin on. Vanhatkin jaksaa valvoa tai sitten ei. Olen 72 v yksinpurjehtija. Viimeisten 20 vuoden aikana tilanne ei ole muuttunut. Nuorempana en purjehtinut. Hankalinta on jos reviirillä on jatkuvasti muita aluksia ja vielä sadekuuroja, jotka peittää tutkaa. Joskus voi mennä monta tuntia, että voi vain torkahtaa 5-15 min kerrallaan, mutta yleensä saa vuorokaudessa sen 6-7 h unta ja sitten kun tulee rauhallista voi nukkua pois univelan. www.snoopy.fi
Ei valvominen varmasti monellekkaan ole ongelma vaikka olis jo yli 60 kuten itse olen. Mutta kun merellä ei aina ole mukava myötäinen, joskus voi olla myrskyäkin.
Silloin kyllä alkaa ikä tulemaan vastaan, kun ei tuo selkä ja niskanseutkaan ole ihan samassa trimmissä kuin esim, vielä 10 vuotta sitten. Kun notkeus alkaa olla luokkaa rautakanki, eikä kuntokaan enää sama kuin intissä. Kaikesta tästä johtuen olen tehnyt oman ratkaisuni, joka on se että purjehdin kyllä paljonkin, mutta yhtä yötä pitemmille reissulle en enää halua lähteä.
Olen talven jälkeen myös melko kankea "vanhus". Kummasti tuo purjehdus kuitenkin norjistaa paikkoja kauden edetessä. Myös paino tuppaa putoamaan, parhaimmillaan jopa kymmenellä kilolla. Silloin on tosin takana yksi tai useampia pitkiä legejä, jolloin mennään 24/7 pienellä miehistöllä.
En ole huomannut, että ikä olisi vaikeuttanut epäsäännöllisen unirytmin omaksumista, päinvastoin.
Ekat yövahdit 70 luvulla oli hankalampia, ei osannut "nukkua varastoon" ja tekniikkaa oli vähemmän auttamassa, ei oikein uskaltanut nukkua niin helposti. Nykyään on helpompaa kaikin puolin.
Yksi juttu mulla on nykyään helpottamassa venerytmin omaksumista: Lähden pitemmälle legille aina illalla. Kaikki veneessäolijat sopeutuu venerytmiin (ja vahtijärjestelyyn) yleensä heti. Kun lisäksi otan aina sen 00-04 vuoron itse ekana yönä, on muiden (usein ensikertalaisten) helppo mennä nukkumaan vaikkapa kymmeneltä illalla, kun tietävät olevansa vuorossa 04-08 jne.
Jos lähtee matkaan aamulla, on kaikki pirteitä ja haluavat olla ulkona ja nähdä matkan alun je veneen purjehdusrutiinit ja niin edelleen. Ja jäävät usein sitten vapaallakin siihen sitlootaan. Harva vapaavuorolainenkaan menee levolle ollakseen pirteenä oman vahtinsa aikana. Eka yö on vaikea ja menee helposti pari päivää, ennen kun kaikki tottuu venerytmiin ja vahtijärjestelyihin. Iltalähdöllä venerytmiin peesee yleensä jos ei heti, niin ekan yön jälkeen viimeistään.
Jopa ihan parin, kolmen päivän legillä tuo on mun kokemuksen mukaan toimiva tapa.
Ja sitten siihen itse asiaan: Oon vasta viiskymppinen "nuorukainen", ja mun on ainakin aina vaan helpompaa sopeutua epäsäännölliseen unirytmiin ja yövahteihin jne. Palautuminen ei ole ongelma, valvominen on helppoa ja yöpurjehdukset upeita!