Miten voin kaivata yhtä naista näin paljon. Kai syypää on oma herkkä ja tunteellinen luonteeni. Ja naisellinen, kaunis, fiksu nainen, joka vei jalat täysin alta. Ja nappasi sydämeni samalla. Mitenköhän sen takaisin saisi ja nämä ajatukset pois pääkopasta. En jaksa enää ajatella tällaisia.
Oma elämäni on täysin loistavaa ja niin hänenkin. Mutta toisiamme meillä ei ole.
Oma elämäni on täysin loistavaa ja niin hänenkin. Mutta toisiamme meillä ei ole.
Vastaukset 87
Vanhimmat
Mikäs susta tyhmän tekee. Tunteitako pelkäät? Kyllä mieskin tuntea saa.
se että ei ymmärrä toimia kun pitäisi
Kaipailusairautta täälläkin. Sellaista se elämä on!
niin. kun ymmärtäisi olla onnellinen kaikesta mitä maailmassa on.
häh....ai ihanko kaikesta ,sodat , murhat ja onnettomuudet mukaan lukien, ja tyhmät ihmiset.
Voisiko se elämäsi olla vielä loistavampaa jos ottaisit yhteyttä
kaipaamaasi naiseen? Ehkä saisit sen oikean vastauksen.
ole toisianne?
omaa saamattomuutta
koska kaikki ei ole enkeleitä toisilleen
Milloinkas tämä tapahtui?
siis mikä?
...
en tiedä! Olemme tavanneet eri yhteyksissä. Mutta en todella tiedä, milloin se alkoi tai että edes mistä se alkoi.
olisiko ihastuminen alkanut viime kesänä ja syksyllä tapahtunut isompi roihahdus ? mä en ainakaan koskaan voi unohtaa sitä lokakuista iltaa jolloin mun sydän alkoi pomppimaan taukoomatta...mun on niin tajuton ikävä sua...tiedän kuitenkin ettet ole kaipaamani henkilö, ei sellaista tuuria kävisi...halusin vain purkaa hieman omaa ikävää..
niin minäkin teen, luvun sinusta mies. Mitään ei tapahdu välillämme... kun sä et uskalla ja rohkene eroon. Eroaisin kyllä, kun et ole valmis, en minäkään... kuolen pystyyn ja nuorena tässä avioliitossa. Se oli tällainen tämä minun "loistava" elämäni.
Jos haluaa jotakin todella paljon pitäisi myös nähdä vaivaa sen eteen. Mä oon nähnyt, mut ei kannattanut.
Että hänen elämänsä on loistavaa? Oletteko perheellisiä - jos olette, niin se on ainoa syy, miksi ymmärrän että ette voi toisianne saada?
elämä ja rakkaus ovat mutkikkaita, todella arvaamattomia, ja kuka tietää kenen sydämen?
Se, että on onnellinen juuri tästä hetkestä juuri nyt ja pyrkii hyvään elämään on merkityksellistä. Luopumista, aivan, sitähän se on ajatuksen tasolla. Ajan myötä nämä teinimäiset ajatukset katoavat. Aika auttaa, sen huomaa jo nyt.
että mutkikkaiden suhdekuvioiden ja pystyynkuolemisen pelkääminen/miettiminen ei tee hyvää päälle eikä sydämelle. Höpöhöpö että teiniajatukset katoaisivat, tai no, ehkä jos on ihastumisesta kyse. Sinähän sen tiedät parhaiten, mitä tunnet tai mitä haluat.
No sitä pelkäänkin. Tämä juttu ei ole mikään yhtäkkinen päähänpistos vaan me ollaan tunnettu jo jonkin aikaa. Kai tämän kanssa vaan elää. Siis ei mitään ihastumista, vaan paljon isompia tunteita. Voi jes tätä elämää.
sanoisin, melkeinpä vaatisin, että go for it. Elämä on tehty elettäväksi! Mieti, miten paljon hyvää jää kokematta, jos et uskalla.
Hän ehkä tarvitsi kipeästi sydäntäsi,johonkin erittäin tärkeään.
Hän ammentaa siitä ehdotonta rakkautta ja uskoa ,koska hän itse on viellä suojaton ja puolustuskyvytön. Kuitenkaan hän ei voi pyytää sua viellä lähelleen.
Hän on valinnut sinun sydämesi,koska moni muu olisi jo antanut periksi.
Syvällä sisimmässään tiedät ,että olet kuitenkin tärkeä hänelle.
tuohon voi sanoa, että tiedän tämän olevan (tai olleen, mistä minä tarkkaan näitä tiedän) molemminpuolista. Täysin.
Se tätä omaa pöhköä ajatteluani kai ylläpitääkin. Ja aina joskus tällä tavalla yhtäkkiä roihahtaa ajatuksena, jota voi funtsia. Mutta parempi olisi kun ei funtsisi, ei tämä nyt kovin aikuista ole.
olla yhtään aikuismaista. Ei pidä olla aikuismaista. Mikset anna roihahtaa, ei tarvitsisi miettiä ilta illan perään?
Vuosi vuodelta tässä taitaa muuttua lapsellisemmaksi tämä mies. Mutta öitä, lähden illan askareita tekemään
Hyvää yötä.
et mieti hetkeäkään selityksiä. Vuosi vuodelta ne selitykset käyvät takuulla yhä lapsellisimmiksi. Silti, kauniita unia. Toivottavasti se järkevä, fiksu, kaunis nainen ilmestyy niihin :)
Jos tunteet ovat molemminpuolisia niin miksi et tee jotain?? Ihan oikeasti!! Mä en käsitä, että miksi kaksi ihmistä, jotka tuntevat toisiaan kohtaan jotain ihastusta tai jopa rakkautta, eivät tee asialle mitään?!? Se, että pelätään tulevaa on toki ihan ymmärrettävää, mutta jos ei yritä, ei voi saada mitään. Jokainen ansaitsee sen, että heille kerrotaan kuinka paljon heistä välitetään! Jokainen ihminen ansaitsee tilaisuuden! Jokainen ansaitsee tilaisuuden rakkauteen!
http://www.youtube.com/watch?v=hLt4Ig4qmkc
:D Hyvää yötä
Kauniita unelmia jotka toivottavasti aloittajan elämässä vielä toteutuvat. :))
Tiedän. Tämän kaiken tiedän ja olen siitä surullinen. Olosuhteille emme voi mitään mutta voimme välillä lähettää lämpöisiä ajatuksia toistemme suuntaan. Elämässä tapahtuu selittämättömiä asioita.
ikävä sun kannalta mut ootko sä valmis elämään sen tiedon kans että kaipaat tota naista ehkä loppuelämän? Ei se edes ole lapsellisuutta, se on aikuisuutta et kykenee rakastuun tosissaan. Lapset voi vaihtaa mielihyvän kohteita päivästä toiseen mutta aikuisella unelmat pysyy koska on harkitsevampi. rakkaus on ja pysyy.
Toivottavasti ap et ole sinä, rakkaimpani! Liian tutulta kuulostaa... Älä luovuta vielä. Minä en ole vielä valmis luopumaan sinusta. Sinut ja vain sinut haluan. Edetään päivä kerrallaan. Joskus saamme vielä toisemme, olen siitä varma!
Moi, olen se alkuperäinen tämän ketjun aloittanut mies. Elämä on kiireistä, kirjoitan tähän pari riviä ja sitten taas menen menojani.
Tämä ei ole aplle enkä minä ole ap kaikki kunnia heille ketä ovatkin.
Tuo "nainen vaan" pari riviä ylempänä osuus oikeaan. Lämpimiä ajatuksia, vaihdetaan niitä. Välitän tästä naisesta paljon - hyvin paljon ja samalla kunnioitan häntä ihmisenä ja pidän hänestä monin tavoin. Ja tosiaan ei tämä ole lapsellisuutta ja lapsenmieltä, vaikka sitä omaankin - tunteet ovat niin paljon syvempiä ja niitä on vaikeaa paeta vaikka yritänkin. Turhaa oikeastaan. Eletään elämää.
tuon saman heittäisin yhdelle miehelle..sama tunne.
Minulla on oma elämäni, sinulla omasi. Olen onnellinen ja tyytyväinen siihen kaikkeen, mitä minulla on, ja toivon myös sinun olevan onnellinen paikallasi. En halua luopua omasta onnestani enkä usko sinunkaan haluavan omastasi. Sen vuoksi olen yrittänyt unohtaa sinut ja tunteeni sinua kohtaan mutta joutunut luovuttamaan. Ei niitä saa kytkettyä noin vain offille. Sinussa on jotain selittämätöntä, tuttua. Ehkä emme enää näekään ja etäisyys haalistaa tunteet. En enää usko, että pelkästään aika auttaisi, sillä vaikka on ollut aikoja, ettemme ole nähneet, sinut nähdessäni olen joutunut välittömästi saman tunteen valtoihin. Mutta jos emme näe, unohdamme toisemme, eikö näin? Ajattelen sinua lämmöllä ja toivon sinulle hyvää.
Kirjoitan, kuin tuntisin sinut, mutta todellisuudessa tuskin olemme tutut toillemme.
No jos oot eka kirjoittaja niin todellakin olet ap.
Ei. En ole onnellinen.
Onko mitään järkeä vain yrittää ja yrittää kääntää tunteita off-asentoon kun on jo huomattu, ettei se onnistu koskaan.
Ei onnistukaan :(. Mutta en näe vaihtoehtoja.
Tervetuloa kerhoon, tutut ovat tunteet. Eräs mies on kummitellut ajatuksissani jo jonkin aikaa. Olen yrittänyt tyrkkiä häntä takavasemmalle, huonolla menestyksellä. Olen yrittänyt analysoida asiaa järkevästi. Olen yrittänyt vaientaa tunteen kuoliaaksi. Miksi riivatussa mikään ei auta! Hänellä on oma elämänsä, minulla omani. Tilanne on absurdi. Ainoa vaihtoehto olisi ystävyys, jos en vain himoitsisi häntä niin paljon. Olisipa aika armollinen.
...jokaikinen yö,sinua ajattelen. Mikä helvetti siinä on kun en saa sua(m) pois mielestäni??Mä en näe miten me voitais edetä,mutta kun on ne halut ja ajatus siitä,että kerran täällä vaan eletään.Tää on NIIN väärin...eikä yhtään mun tapaista retkahtaa näin toiseen...
Lohduttavaa kuulla että moni muu tuntee samoin. Just kun luulin unohtaneeni erään ihanan miehen niin eiköhän jokin asia muistuta ja homma alkaa alusta. Pahimmassa tapauksessa itse miehestä kuuluu jotain ja se sekoittaa pientä päätä vielä enemmän. Helpointa olis katkaista kaikki mahdolliset keinot olla yhteyksissä, mutta sitäkään en halua. Miksi ihmisen täytyy olla näin tyhmä ja kiduttaa itseään? Miksei se unohtaminen, ylipääseminen ja elämän jatkaminen ilman tiettyä ihmistä voi olla helppoa? Mä mietin tätä miestä heti aamulla kun herään ja mies on mielessäni viimeisenä, kun käyn nukkumaan. Tyhmänä luulin, että mies ajattelee musta samalla tavalla. Ehkä ajattelikin, mutta en tainnut olla "Se Oikea" tai sitten joku toinen nainen tuli ja raivasi mut pois miehen näköpiiristä. Oon yrittänyt ajatella elämääni ilman miestä, mutta vaikeeta on. Ei kukaan mies näytä eikä tule pitkään aikaan näyttämään samalta mun silmissä. Ikävä painaa ja haluaisin vain miehen kainaloon hellittäväksi.
etkö enempää meinannut hänestä paljastaa?
Oletko se sinä, T?
J? apua ,luin tällaista ihan "vahingossa".....ihan ku meidän elämää...voisit silti vastata txtiviesteihin jotai...
En usko törmääväni täällä ikäväni kohteeseen, mutta ensimmäisen kirjoittajan sanat kolahtivat. Elämäni on monellakin tavalla loistavaa, kuten varmasti kaipaamani miehenkin. Jokin hänessä onnistui lävistämään sydämeni, jääden hohtamaan helmenä ajatuksiin. Unohtaminen on ollut mahdotonta, vaikka olosuhteiden vuoksi näin tulisi tehdä. Lähtökohdat ovat elokuvaakin erikoisemmat, mutta tunne on tietääkseni yhteinen. Lämpimiä ajatuksia lähetän kiireisen elämän keskelle hänelle jota kaipaan.
Samoin täällä kolahti nuo ensimmäisen kirjoittajan sanat. Elämä vie, mutta muistot pysyy vaikka kuinka yrittäisi täyttää ajan ja olla miettimättä mitä toinen tekee ja miettiin. Miksi ei voi vain unohtaa? Miksi se on niin vaikeaa? En halua loukata ketään ja olla itsekäs, mutta onko tämäkään oikein?
Ihana oli kuulla tänään ääntäsi...
Rakkaus. Rakkautta se on jos toinen ei unohdu pyrkimyksistä huolimatta. Ihmetyttää miksi et tee asian hyväksi mitään. Toinenkin kärsii ikävää ja kumpikin kituu yksinään. Elämä lipuu ohi.
Tässä taas 20 sekuntiani täällä ennen kuin katoan muualle.
Eli, kyllä, pidän siitä naisesta todella hyvin paljon. Välitän hänestä, ja ei taida aikakaan enää auttaa tämän unohtamisessa. Mitkä silmät...
Niinpä juuri, en voi olla oikeasti hänen ystävänsä, koska ystävyys muuttuisi joksikin aivan muuksi kisailuksi ja se olisi menoa. Tuskin pystyisimme pitämään näppejämme toisistamme irti kovin kauaa.
Ei elämä livu ohi eikä elämä ole kurjaa, se on kaikin puolin loistavaa, kuten sanoin. Melkeinpä paremmin ei voisi olla, siis... melkeinpä.
Näettekö säännöllisesti naisen kans? Miksi ette puhuis niinku aikuiset puhuu eli suoraan ja avoimesti?
Nyt mies ole mies. Eiköhän naisesi (jos on perinteinen nainen) odota että sinä selvität mitä välillänne on. Hän kärsii varmasti jos tuollaista epämääräistä on.
Sinulla ei voisi paremmin olla... niin sinulla. Mietitkö koskaan tota naista? Olet luonut tunnetasolla siteen sun ja naisen välille, niin se on, väititpä itsellesi mitä tahansa. Aiemmin kerroit että tunne on molemminpuolinen joten olette puhuneet tai ainakin silmillä viestineet toisille tunteenne. Ei rakkaus synny tyhjiössä vaan jotain suurta teidän välillä on ollut koska tunnet noin voimakkaasti ja koska tunne ei jätä sinuakaan. Miksi se muka jättäisi naisen. Jätät tämän naisen selviämään ikävästä ja rakkaudesta yksin vaikka joka viestistä saa sellaisen kuvan että välität todella hänestä paljon.
Kuulehan aloittajamies aivan niinkuin olisit hän...ihastukseni. Kukapa tietää mutta arvelisin hänen juuri noin ajattelevan kuin sinä. Omalta osaltani voin sanoa että ajatukset vain uudestaan ja uudestaan palaavat häneen vaikka yritän unohtaa. koska "pelkkä ystävyys" tosiaan tuntuu oikeasti mahdottomalta. Haluaisin olla ystävä mutta ei se taitaisi siihen jäädä kokemiemme tunteiden jälkeen?..
kun seuravaan kerran kirjoitat naisellesi ,laita jotain tunnistetta
Olet varmaan kirjoittanut näitä kauniita viestejä muitakin .
Alan väsymään sun kirjoituksiin jo.
Miksi pyysit minut sinne? Tiesit tämän menevän näin.
Tällainen aloitus kolahtaa selkeästi monelle, joten kieltämättä tunniste tai vihjaus yhteisiin keskusteluihin auttaisi. Tai sitten tarkoituksena on vain provosoida kaikkia kaunissilmäisiä ikävöiviä naisia ;) Tai ehkä vain leikitellä ajatuksella.. ehkä näin on tosielämässäkin, kun kerta asiat on kummallakin loistavasti..? Oli miten oli, Häneen on ollut mukava tutustua.
Aloitus kolahtaa myös tänne. Minne päin Suomea "Nainen vaan" sun teksti menee? Osuu tekstin puolesta, unohtamaan en vaan pysty.. Hyvää loppu elämää kuitenkin toivotin sulle, vaikka ajatus siitä että ei enää nähdä tuntuukin todella pahalta..
Sorry. En ole sinun naisesi, sillä et ole koskaan toivottanut minulle hyvää loppuelämää.
Entäs hyvää jatkoa?
Hmm, et sitäkään, en ainakaan muista. Keksitkö jonkin muun tunnisteen, esim. mistä olisimme puhuneet?
Et sä ole sit oikea, mitä epäilinkin. Naiseni ei varmaan täällä pyöri.. Eikä minunkaan pitäisi, pitää vaan unohtaa..
Niin, mutta unohtaminen on helpommin kirjoitettu kuin tehty. En todella muista tarkasti, mitä puhuimme, kun näimme viimeisen kerran. Ehkäpä sinä löydät vielä naisesi.
Kyllä mä naiseni löytäisin, hänellä on vaan elämä nykyään järjestyksessä enkä halua itseäni enää siihen väliin työntää. Hän ei enää tarvitse mua auttamaan, antamalla läheisyyttä eikä muutakaan. Pahinta on että ei saatu asioita lopullisesti juteltua, enkä tiedä että jäikö hän mua kaipaamaan. Haluan kuitenkin uskoa, että vähän jäi..
En ole Nainen vaan ,mut olisin voinut kirjoittaa tuon. Voi olla ettei nähdä...luulen et minun tarvis tulla "katsomaan" sua, jos meinais nähdä joskus. Mut voihan se kohtalo puuttua peliin....
Niinhän sun tarviisikin. Ihmeen pitkään vaan kestää että tulet.
Voisin mä ehkä tulla jos pyytäisit...
Niin ja voisithan säkin tulla...vai onko se älytöntä
ringring, ovikello soi
Sinnepäin mut en uskalla tulla sua katsomaan...
Hyvä huomata että meitä kohtalotovereita on useampia. Itse en myöskään saa miestä mielestäni vaikka yritän keksiä kaikkea tekemistä mikä veisi ajatukset muuaalle. Pahinta on yöt kun hän tulee uniin väkisin ja kaikki tuntuu niin todelliselta.
Mun tapaus löysi toisen naisen vaikka vannoi mulle rakkautta, se sattuu. Kaikenlisäksi hän asuu lähellä joten joudun vielä seuraamaan heidän onneaan.
Jos pääsis ajassa taaksepäin tekisin kaikki toisin, uskaltaisin olisin rohkea anaisin mennä täysillä. Ehkä silloin olisin nyt onnellinen hänen kanssaan.
Muuta kauemmaksi ja elä omaa onneasi.
Niinpä, mutta kun siinäkin on omat vaikeutensa tällä hetkellä. Velat ym.....
Teepä ap. elämäsi ratkaisu ja ole yhteydessä siihen naiseen. Se en ole minä, eikä kukaan muu täällä palstalla. Ole rohkea, oma itsesi ja tee mitä täytyy. Jos ei onnaa, unohda. Se nainen vastaa kyllä, jos tuntee samoin sinua kohtaan. Jos hän on varattu, on hyvä syy, miksi hän ei vastaa. Jos hän suostuu kanssasi johonkin ja on varattu, itse kiertäisin kaukaa. En voisi koskaan luottaa sellaiseen ihmiseen, mutta meitä on moneksi.
mullleppa tulee sellainen kuva ap:n teksteistä että molemmat osapuolet on varattuja ja siksi erillään. se vasta kipeää tekeekin jos on varattu ja rakastuu varattuuun kun tietää ettei voi saada ja lisäksi vielä morkkis ja itsesyytökset.
Mulle kävi ainakin juuri noin, en kuitenkaan rakastunut, vaan ihastuin. Elämät on kuitenkin niin erillään ja erilaiset että järjellä jos asiaa ajattelee, niin siitä ei kai koskaan mitään olisi voinut tulla. Tunteet on vaan jotain sellaista mitä järjellä ei pysty selittämään..
Ei järjellä voikkaan tunteita selittää. Se vaan on että ihastuminen syttyy kun kohtaa sopivan ihmisen eikä se kyse onko elämät tai elämäntilanteet samallaiset vai erillaiset. Lohduttakoon se että yleensä tällainen vahva tunne on molemmin puolinen. Synkkää taas se että tunne ei unohdu jos sitä ei pääse purkamaan.
Niin on. Sun elämä vaikuttaa tosi tylsälle.
Hei, olen se sama mies, joka aloitti tämän kirjoittelun ja tätä on näköjään klikattu 1600 kertaa. Minusta on reilua, että kerron miten tässä kävi. Lopetan nimittäin nyt tämän kirjoittelun. Meillä on nimittäin treffit "sen" naisen kanssa. Ette muuten usko, kuinka paljon hän ilahtui, kun pyysin hänet treffeille. Ei meinannut pysyä housuissaan.
Tässä menee nyt vapauteni ja kaikki, mutta menköön, alkaahan ikäkin jo kolmosella. Tiedän sen jo nyt että meistä tulee pari. Mutta hyvälle menee. Minulla on niin paljon tunteita häntä kohtaan tällainen "tunteilija" kun olen muutenkin.
Miten mahtavaa ,tämä antaa varmaan rohkeutta muillekin palstan miehille toimia
Kun aika on. Aika on nyt.
Loistavaa.
Tohon on aina se yksi lääke: tekee kaikkea mitä tykkää tehdä yksin ja kavereiden kanssa ja tärkeimäpänä: panee muita naisia ja tutustuu. Se selvitää pään kemiallisen epätasapainon.
Ihastuminen ei ole aitoa tykkäämistä toisen luonteesta ja siitä, mitä toinen on. Et edes tiedä, kuka hän on. Kaunis varmasti ja mukava jokapäiväisessä kanssakäymisessänne tähän asti mutta et tiedä vaikka olisi hirviö tai neurootikko tms (useimmat naiset ovat enemmän tai vähemmän).
Olet herkkä. Ymmärrän sen koska itsekin olen herkkyyteen taipuvaista sorttia. Mutta kun asioita alkaa ajatella eri kanteilta ja oppii tuntemaan naisia (eli tutustuu naisiin ilman parisuhteita ja tutustuu myös kavereiden naisiin kavereiden kertomana) niin sitä alkaa hiljakseen kaikenlaiset satukuvitelmat unohtua.
Tunteellisuus on ookoo mutta se käy kalliiksi. Tunteita voi siirtää lemmikkeihin ja kavereihin ja romantiikkaakin voi naisten kanssa olla mutta nauti vapaudesta ja monipuolisuudesta.
Elämäsi on hienoa ja loistavaa sanojesi mukaan joten älä pilaa sitä ottamalla jotakin naista siihen.
omg mitä tekstiä! eikö ihmisissä oo mitään syvyyttä enää...?
No joo. Materiaa vaan siis?
Siis hetkinen. Millä tavalla se vie ihmisestä syvyyden pois, jos katsoo syvemmälle asioihin ? Eikös se juuri ole sitä syvyyttä?
Kyllä sulla aika mustavalkoinen kuva asioista on mun mielestä. Tyrkytät omaa totuuttasi toiselle, lokeroit naiset tietynlaisiksi, et huomaa että ilmaiset asiasi hyvin tylysti... karmeaa oli lukea tuota nais-ihmisenä.
Kukin valitkoon tiensä, nyt ei saa kuvitella että mä olisin sitä mieltä että kaikkien pitäisi elää parisuhteessa (pakko lisätä), mutta kyllä tuosta kuule viisaus oli aikas kaukana...
mutta tämä aloitus on selvästi keksitty. Pintapuolisella sisältöanalyysillä tuo selviää.
Välillä aloittajamies aikoo vakaasti unohtaa ajan kanssa ja nyt muka jo treffit... heko--heko, mua ei huijaa kyllä.
Miten niin? Mistä sinä sen tiedät?