Kuinkas päästä eroon korkeanpaikan kammosta, kun se rajottaa aika lailla elämää.
En ole uskaltanut kiivetä tasakattoisen ja yksikerroksisen omakotitalon katolle, koska pitäisi kiivetä pystysuoria tikaita ja se on tässä se kammo.
Jos pääsisin jollakin keinolla katolle, niin katolla oleminen ei pelota, niinkuin pelottaa katolle kiipeäminen pystysuoria tikkaita pitkin.
Jossakin neuvotaan totuttelemaan korkeisiin paikkoihin menemällä pikkuhiljaa aina vain vähän korkeammalle.
Olen yrittänyt voittaa tämän kiipeämiskammon, että olen kiivennyt tikkaita ja yrittänyt kiivetä ensin yhdelle ja sitten toiselle puolalle ja totutella, kunnes voittaa pelko ja yrittää askelta ylemmäs.
Pääsin jo kolmannelle puolalle ja vielä olis 3 puolaa jäljellä ja neljäs, mutta kuudennelta puolalta ehkä pääsee jo astumaan katolle.
Jos joka ilta yrittäs viikon ajan kiivetä sille kolmannelle puolalle ja seuraavalla viikolla sit neljännelle puolalle ja sitä sit viikon ajan ja siirtys ylemmäs, kun kiipeäminen alkaa maistumaan puulle ja eikä pelota.
Jos katolle pääsis tavallisia rappusia pitkin, niin ei olis mikään ongelma katolle meneminen ja lumen luonti katolta, mutta ne pystysuorat tikkaat saa olon tuntumaan epävarmaksi.
En ole uskaltanut kiivetä tasakattoisen ja yksikerroksisen omakotitalon katolle, koska pitäisi kiivetä pystysuoria tikaita ja se on tässä se kammo.
Jos pääsisin jollakin keinolla katolle, niin katolla oleminen ei pelota, niinkuin pelottaa katolle kiipeäminen pystysuoria tikkaita pitkin.
Jossakin neuvotaan totuttelemaan korkeisiin paikkoihin menemällä pikkuhiljaa aina vain vähän korkeammalle.
Olen yrittänyt voittaa tämän kiipeämiskammon, että olen kiivennyt tikkaita ja yrittänyt kiivetä ensin yhdelle ja sitten toiselle puolalle ja totutella, kunnes voittaa pelko ja yrittää askelta ylemmäs.
Pääsin jo kolmannelle puolalle ja vielä olis 3 puolaa jäljellä ja neljäs, mutta kuudennelta puolalta ehkä pääsee jo astumaan katolle.
Jos joka ilta yrittäs viikon ajan kiivetä sille kolmannelle puolalle ja seuraavalla viikolla sit neljännelle puolalle ja sitä sit viikon ajan ja siirtys ylemmäs, kun kiipeäminen alkaa maistumaan puulle ja eikä pelota.
Jos katolle pääsis tavallisia rappusia pitkin, niin ei olis mikään ongelma katolle meneminen ja lumen luonti katolta, mutta ne pystysuorat tikkaat saa olon tuntumaan epävarmaksi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla ei ole ollut ikinä korkeanpaikankammoa, mutten mäkään menis lumenluontiin edes omakotitalon katolle ilman turvaköyttä. Nähnyt mitä voi pahimmillaan käydä kun mätkähtää katolta jäiselle lumivallille...
Pohjimmiltaan se kammo johtuu itsesuojeluvaistosta, kun et enää kykene hallitsemaan välimatkaa, joten on mahdollista, että sattuu ja lujaa, jos putoaa.
Kiipeilyssäkin tärkeintä on keskittyminen otteen saantiin ja sen pitävyyden tuntemiseen, ennen kuin ponnistaa eteenpäin. Ajatusten hallinnalla on siis iso merkitys kaikenlaisessa "riskitoiminnassa".