miten voin auttaa mun vakavasti masentunutta äitiä? Tuntuu et se vaan masentuu entistä enemmän eikä mee yhtään parempaan suuntaan. Mua pelottaa et se riistää henkensä vielä kohta. 3krt se on jo yrittäny ja tässä iha 3kuukautta sitten viimeksi. En tiiä mitä voisin tehdä helpotakseen sen oloa. Oon ehdottanu et mentäis yhessä kahville tai aloitettaisiin lenkkeily tai mentäis vaa jonneki nii et se pääsis irti ajatuksista mut se ei ikinä halua minnekää:( joka päivä vaan riitaa kaikki vaa huutaa mun isä ja äiti vaa riitelee mäki mun äidin kaa. Ei oo päivääkään rauhassa jossa voidaan keskustella normaalisti vaan aina riitaa ja riitaa. Mun äidin fyysinen kunto on aika huono kun ei liikuntaa harrasta niin ajattelin et se ehkä voisi paremmin jos ois parempi kunto ja näin mut ku en saa alkua. Ja sit mua pelottaa mun isänki puolesta ku se on palanu varmaa aika loppuun ku aina riitaa ja äiti vaa valittaa ja vaatii koko ajan lisää isältä eikä se ikinä tyydy mihinkää aina joku on pielessä nii en usko et mun isä kauan enään kestä. Mitä jos seki masentuu kohta ? Mun äiti kerto mulle yks päivä et se on ollu jo 14 vuotta masentunu mun pikkusiskon takia ku se on vakavasti kehitysvammainen nii en tiiä parantuuko mun äiti koskaan:/ kohta ois mun 17v synttärit ja ainoo toive ois et mun äiti parantuis tai jotain mikä parantais sen oloa ku en kestä mite se kärsii joka pv. Se ottaa lääkkeitä ja käy terapiassa mut mikään ei auta. Sanokaa pliis et mitä voin tehä vai onko mun äiti toivoton tapaus? Mun äidin arkeen voin sanoa et se nukkuu paljon ja yks juttu mitä se tekee eniten on siivoaminen se siivoo joka päivä koko päivän ja kattoo tvtä ei muuta.
huolestunut minä
huolestunulapsi
8110
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet aarre nuoreksi ja rakastat vanhempiasi suuresti. Mitä tahansa tapahtuukin sinua rakastetaan.
Ensinnäkin älä ota itsellesi vastuuta liikaa.
Joskus pienikin sana voi riittää, oikea sana oikeaan aikaan. Olet varmasti puhunut äidillesi monta kertaa, mutta kerro hänelle mitä tunnet ja kuinka hänestä välität niin että hän todella kuulee. Rakastavasti, lempeästi ja rauhallisesti, katso häntä silmiin ja puhu hänelle.
Ajattelen ennen kaikkea sinun omaa jaksamistasi. Olet tehnyt varmaan kaiken mitä ikäisesi nuori voi vanhemmalleen tehdä. Kunpa äitisi löytäisi jonkun ystävättären jonka kanssa jakaa asioitaan. Sinun itsesi olisi hyvä vapautua murehtimasta liikaa vanhempiesi asioita ja jaksamista. Ei ikinä voi sanoa missään tilanteessa, että tilanne on toivoton. Joskus vain tapahtuu, että maasennus alkaa helpottaa:ihminen itse työstää asioita psyykeessään, terpia alkaa vaikuttaa- Kun voisit itse olla huolestumatta ja ahdistumatta tilnteesta niin niin sekin voisi olla äidille. Häntä ahdistaa että ei jaksa huoltaa pehettä, kokee syyllisyyttä sinun vuoksesi. Kokee alamittaisuutta ja alemmuttaan. Ei ole teidän syy jos jotain tapahtuu, ei ketään voi pitää väkisin hengissä. Ei nyt ajatella että äitisi päätyisi kuolemaan.
Pidä huolta itsestäsi, harrasta asioita joita ikäisesi nuoret tekevät. Satsaa omaan elämääsi ja nuoruuteen.
On hyvä että voit vaikka näin kirjoittamalla purkaa ajatuksiasi. Muistan teitä iltarukouksessa. Uskon että asioitamme kannetaan sittenkin viisaimissa käsissä! Ei ole helppo aina niin uskoa, mutta niin se vain on!
Ensinnäkin vau kiitos nuin ihanista viesteistä, pelkäsin et tulee töykeitä viestejä. Ja joo on vaikeaa jaksaa kun lukio painaa samalla päälle ja sitten kun tulee kotiin nii kauhee stressi. Tuntuu ettei saa rauhaa, oon alkanu käymään kirjastossa tekeen läksyjä ku ei kotona oikein pysty keskittyä. Ja niin kyllä tuo äidin masennus jättää muhun jäljet oon henkisesti uupunut. Minulla on itseni kanssa myös ongelmia , oon sairastanut (en vieläkään kokonaan toipunut) syömishäiriötä ja musta tuntuu et oon vähän masentunut aiemmin kuviossa on ollut ranteiden viiltely ..ja jotenkin tuntuu et elämisen ilo on kateissa ei oikeen innosta enään mikään ei edes synttärit mistä ennen olin ihan kikseissä ..ja itsetunto on todella huono. Ruma olo, läski olo ..(vaikka olen normaalipainoinen) ja jotenki "ei haluttu" olo ennen olin aika suosittu ja oli paljon kavereita nyt on todella yksinäinen olo ja tuntuu ettei kukaan halua mua . En usko pystyväni mihinkään tuntuu et oon kauheen epäonnistunut. Joskus on todella pelottavaa kun toivon jonkun tappavan minut mun puolesta..oon monesti joku vuosi sitten ajatellut itsemurhaa mut tuntuu et ainut mikä estää on mun isä , en halua jättää sitä ja tehä sille vielä tätä ku se kamppailee muutenkin äidin kanssa pikkusiskon kanssa nii jos oma tyttönsä tekis vielä itsemurhan se olisi kauheinta mitä voisin tehdä..enkä pystyisikään en kehtais. Mut sen sijaan toivon et joku tekisi sen mun puolesta ku sittenhän se ei olis mun vika. Jotenkin kaipaan rakkautta mitä en kovin paljon oo saanu ..kaipaan sitä lämpöä ja haluun tuntea itseni rakastetuksi . Äiti on monesti todella kylmä mulle työntää pois jos yritän halata ei puhu normaaliin sävyyn vaan käskee koko ajan enemmän ja huutaa huomauttelee kritisoi jne. En muista milloin se olisi viimeks sanonut rakastavansa minua. Tuntuu etten kelpaa hänelle en siivoa auta sitä tarpeeksi kotitöissä ja oon liian lihava mun pitäis laihduttaa ja oon liian huono koulussa. Se huomauttelee joka pv mun ulkonäköön liittyvää , ei se vissiin tajua et mulla on itsetunto muutenkin tosi huono nii se vaan pahentaa sanomalla mua lihavaksi ja et pitää laihuttaa jne. Se sanoo paljon ilkeetä muttei mahtuis varmaan kaikki tänne. Mut ette kertonut miten voisin auttaa äitiä? Haluan autta häntä. Joka yö meen epävarmalla fiiliksellä nukkumaan ku en tiiä löydänko äitiä elävänä koskaan enään..varsinki ku meen koululle. Sanoin sille et tietenki ollaan huolissaan susta et teet itsemurhan sit se vastas " luuletteko et mä teen teidän nähden itsemurhan?" ei kyllä ollut sitä mitä halusin kuulla. Äiti voi tällä hetkellä tosi huonosti mua pelottaa et huomenna kun ei olla kotona niin se tekee sen kun kerran ei meiä nähden. Se viimeksikkin yritti sillon ku kukaa ei ollu kotona. Se on muutaman kerran sanonut et se katuu mikses se tapannu ittensä edellisellä kerralla (se suunnitteli 2kuukautta tätä itsaria) lopullisesti ku se viime hetkellä muutti mielensä eikä ottanukaa yliannostusta lääkkeitä ja löysin koulun jälkeen itkemässä kotona. Se monesti sanoo myös et jos me välitettäis eikä haluttais et se tappaa ittensä nii ei stressattais nii paljon mutta ku äiti on yliherkkä kaikelle.
vielä tuli mieleen sanoa , et eilen sanoin hänelle et mä rakastan sua äiti nii arvaatkaa mitä hän vastas? "kiitos" eikö tähän kuuluis sanoa et minä myös. Nii ei ihme et tuntuu ettei oma äiti rakasta:/
En halua diagnisoida äitisi tilaa koska en ole ammattilainen mutta olen varma että hän rakastaa sinua vaikkei sitä ilmaisekaan siinä tilassa missä hän on. Äitisi tarvitsee selvästikin ammattilaisapua ja sitä ei keskustelupalstalta löydy.
Ainoa mitä sinä voit tehdä äitisi hyväksi on antaa hänelle huomiota ja rakkautta. Muistaen ettet rasita itseäsi liikaa ja että itse jaksat eteenpäin. Vastuu äidistäsi ei ole sinun eikä kenenkään muun kuin äitisi itsensä. Kuulostaa raalta mutta se on totuus, mikä ei tarkoita ettei voi yrittää auttaa.
Vaikka en ole uskovainen mutta uskon silti korkeimpiin voimiin, koska et voi tehdä näkyvästi äitisi hyväksi kuin sen minkä läsnäolollasi annat niin rukoile apua. Joskus ja melkein aina apu tulee jossain muodossa ja se tulee ehti tai myöhemmin, rukoile joka ilta ja silloin kun siltä tuntuu.
Voimia sinulle jaksamiseen. Olemme täällä jos haluat vielä kirjoittaa.
Kiitos
Hei !
Sairaala on varmasti hyvä paikka hänelle.
Äitisi on ihan uuvuksissa,sairas, ja tarvitsee hoitoa.
Terveyskeskuksesta voit kysyä neuvoa, tai vaikka 112 numerosta.
Lapsen kehitysvamma on suuri suru äidille, mutta tosiasiaa ei voi muuttaa.
Kehitysvammainen lapsi voi kuitenkin olla onnellinen, kun hoito on kohdallaan.
Sinä olet selviytynyt uskomattoman hyvin, käyt lukiota, huolehdit omasta terveydestä.
Paljon Onnea syntymäpäiväsi johdosta !
Äitisi rakastaa sinua, ja ilahtui sanoistasi !
Olen samaa mieltä että äitisi tarvitsee ainakin väliaikaista hoitoa. Keskustele isäsi kanssa siitä mahdollisuudesta. Toivon että perheesi toipuu tästä ja sinäkin voit paremmin.
Äitisi on sairas, henkisesti väsynyt ja myös fyysisesti väsynyt.