Sairaita vanhempia! Teidät pitäs kaikki lääkitä...

Hoitosi lienee vielä aika pahasti kesken? Sinulle ei ole sitten juolahtanut mieleen, että mainitsemasi amfetamiinijohdannaiset vaikuttavat eri tavalla niihin ihmisiin, joilla on aivokemiasta johtuva keskittymishäiriö, ja jotka ottavat näitä aineita lääkärin määrääminä annoksina lääkärin valvonnassa kuin kaltaisiisi päänsä pehmittäneisiin huumesekoihin?

Ei se mitään, ymmärrän, että olet aivosi tuhonnut pireilläsi ja speedyilläsi. Et varmaan voi ymmärtääkään edes näin yksinkertaista asiaa. Siksi sinulle on aivan turha selittää tätä sen enempää. Moni muukin lääke on myynnissä katukaupassa. Se ei muuta niiden terapeuttista vaikutusta mitenkään.

Kyllä tuolla narkilla kuitenkin on totuuden siemen jutuissaan, koska nykypäivänä lapsia lääkitään kovin herkästi.
Se alkaa jo vauvana, kun äidit syöttävät pilteilleen särkylääkettä hampaiden puhkeamiseen "varmuuden vuoksi", että ne nukkuisivat paremmin.

Mikä ihmeen vimma joillain on hokea mantraa: Concerta on amfetamiinijohdannainen? Mitä sitten? Jos aine helpottaa pienen ihmisen oloa ja auttaa häntä keskittymään? Koulu rupeaa sujumaan paremmin, kavereiden kanssa ei tule kahnauksia kuten aikaisemmin ja mieli on rauhallisempi. Raivokohtaukset loppuvat lähes kokonaan, lapsi syö ja nukkuu kuten kuka tahansa muukin.
Lääkäri sanoi, että jos tämä lääke ei saa lasta hyppimään seinille vaan rauhoittumaan, keskittymishäiriödiagnoosi saa lisätukea.
Keskittymishäiriölääke aiheuttaa ihan erilaisia vaikutuksia sellaisilla, joille sitä ei ole tarkoitettu. Tämä on lääkkeen väärinkäyttöä, jonka perusteella ei voi tuomita niitä, jotka käyttävät lääkettä sen varsinaiseen käyttötarkoitukseensa.
Huoli lasten huumaamisesta syntyy siitä, että väärinkäyttäjä olettaa lääkkeen vaikuttavan keskittymishäiriöisiin lapsiin samalla tavalla kuin itseensä. Tämä ei ole faktaa vaan fiktiota.
Lapsensa parasta ajattelevat vanhemmat eivät luota kuulopuheisiin vaan hankkivat tutkittua tietoa ja tekevät parhaansa lastaan auttaakseen yhdessä pätevien ammattilaisten kanssa.
Oikeanlaisista lääkkeistä kieltäytyminen on karhunpalvelus, jolla voi olla kauaskantoiset seuraukset lapselle.

Just tämän takia mä yritän hakea lapselleni apua NYT. Että se ei oo täällä selittämässä 10 vuoden päästä, että kuinka se käyttää amfetamiinia tai subutexia ihan "omalla määräyksellä". Sullekaan ei olis välttämättä ollut pahitteeksi saada lapsena jotain lääkinnällistä apua?

Suurempi syrjäytymisvaara on niillä lapsilla, joita ei lääkitä (jos siihen olisi tarve), kuin niillä joiden vanhemmat viimeiseen asti kieltäytyvät lääkityksestä (vaikka siihen olisi tarvetta) ja esimerkiksi terapiamuotona huutavat "pahankurisilta kersoiltaan" tärykalvot puhki.

Ja totta on myös se, että varmaan jonkun kohdalla lääkitys on aloitettu turhan helposti. Mutta miks pitää tulla ns. sairaalaan huutamaan, että ette te vi**u 100% prosentin varmuudella oo kaikki oikeasti sairaita. Voi vaikka sanoa, että miettikää nyt ihan oikeasti, tarviiko teidän tulla tänne osastopaikkoja kuluttamaan, olisko tää hoidettavissa jollain muulla tapaa ym... Näin niinku vertauskuvainnollisesti, jos ymmärrät?