Hmm..en nyt tiedä mihin osioon tämän olisi pitänyt pistää mutta olkoon.
Tosiaan mä oon melko epävarma itsestäni JA ennen kaikkea ulkonäöstäni! Lähinnä naamastani. Peilin edessä viihdyn päivän aikana paljon ja yritän löytää itsestäni hyviä puolia mutta se tuntuu olevan niin vaikeaa. Koen naamani olevan aika etova! Peilin edessä yritän hymyillä ja näyttää itselleni kauniilta mutta aina löydän jotain rumaa itsestäni. Tiedän että se tosiasiahan on että kaikista löytyy aina jotain epäkohtia ja kukaan ei ole täydellinen mutta mä vaan tunnen itteni aina niin rumaksi. Vihaan kasvojeni ihon kuntoa. Aamuisin tummat silmänaluset ja lievät silmäpussit..ja olen vasta 18v. Mulla ei finnejä ole ollut nyt vähään aikaan josta oon syvästi helpottunut, mutta arpia taas on ja ne saavat mun naaman näyttämäänkin niin rumalta.
Voisin myös kertoa että jos olen kauniiden naisten joukossa niin tunnen myös itseni oikeaksi kammotukseksi. Ja jo lehdessä näkemäni kaunis nainen saa minut ajattelemaan että olen kyllä ruma. Mutta sitten taas kun olen vähän "ei niin täydellisten" naisten joukossa niin tunnen itseni samanarvoiseksi.
En tiedä mutta mun kauneusihanteet on varmaan vähän liian korkealla. Yritän luultavasti tavoitella jotakin täydellisyyden multihuipentumaa kun en yksinkertaisesti osaa hyväksyä itseäni tällaisena kuin olen??
Oon yrittäny sanoa itselleni että pitää rakastaa itseään sellaisena kuin on!
Kaiken tämän takia mun on myöskään hankala saada minkäänlaista parisuhdettakaan aikaiseksi kun se loppuu heti ennenkuin on edes ehtinyt alkaakaan. Ja mulla on sellainen olo et ois mukava saada joku vierelle ja tuntea että kelpaan sellaisena kuin olen jne. Tunnen itteni niin avuttomaksi -_-
Olis kiva kuulla jotain sellaista mikä sais mut näkemään itseni toisin ja takois mulle järkeä tähän pääkoppaan! (-:
Tosiaan mä oon melko epävarma itsestäni JA ennen kaikkea ulkonäöstäni! Lähinnä naamastani. Peilin edessä viihdyn päivän aikana paljon ja yritän löytää itsestäni hyviä puolia mutta se tuntuu olevan niin vaikeaa. Koen naamani olevan aika etova! Peilin edessä yritän hymyillä ja näyttää itselleni kauniilta mutta aina löydän jotain rumaa itsestäni. Tiedän että se tosiasiahan on että kaikista löytyy aina jotain epäkohtia ja kukaan ei ole täydellinen mutta mä vaan tunnen itteni aina niin rumaksi. Vihaan kasvojeni ihon kuntoa. Aamuisin tummat silmänaluset ja lievät silmäpussit..ja olen vasta 18v. Mulla ei finnejä ole ollut nyt vähään aikaan josta oon syvästi helpottunut, mutta arpia taas on ja ne saavat mun naaman näyttämäänkin niin rumalta.
Voisin myös kertoa että jos olen kauniiden naisten joukossa niin tunnen myös itseni oikeaksi kammotukseksi. Ja jo lehdessä näkemäni kaunis nainen saa minut ajattelemaan että olen kyllä ruma. Mutta sitten taas kun olen vähän "ei niin täydellisten" naisten joukossa niin tunnen itseni samanarvoiseksi.
En tiedä mutta mun kauneusihanteet on varmaan vähän liian korkealla. Yritän luultavasti tavoitella jotakin täydellisyyden multihuipentumaa kun en yksinkertaisesti osaa hyväksyä itseäni tällaisena kuin olen??
Oon yrittäny sanoa itselleni että pitää rakastaa itseään sellaisena kuin on!
Kaiken tämän takia mun on myöskään hankala saada minkäänlaista parisuhdettakaan aikaiseksi kun se loppuu heti ennenkuin on edes ehtinyt alkaakaan. Ja mulla on sellainen olo et ois mukava saada joku vierelle ja tuntea että kelpaan sellaisena kuin olen jne. Tunnen itteni niin avuttomaksi -_-
Olis kiva kuulla jotain sellaista mikä sais mut näkemään itseni toisin ja takois mulle järkeä tähän pääkoppaan! (-:
Vastaukset 4
Vanhimmat
No en varmastikaan pysty sua kauheesti auttamaan, asenteesi muutos lähtee susta itestäs.!!!Sä taidat todellakin ottaa liikoja paineita ulkonäkösi suhteen etkä oo tainnu joutua kokemaan hirveitä menetyksiä elämässä. Sen jälkeen kun silitin kuolleen ystäväni hiuksia, ei mitkään pinnalliset asiat oo ollu niitä tärkeimpiä asioita elämässä!!! Hei, elämä on nii paljon muutakin kuin jotain täydellisyyden tavoittelua. Parisuhteissa myös toisen asenne ratkaisee paljon, itse en edes kiinnostu mallipojuista, kyllä se persoonallisuus, elämänasenne ja luonne ratkaisee.... Myös pojista löytyy niitä jotka eivät tavoittele mitään missiä vierelleen. Ulkonäköä miehet toki kattoo, mut kyl niitä normaaleista näteistä tytöistä tykkääviä löytyy, ei kaikki miehet ees pidä hirveän meikatuista naisista, makuja on monia aivan kuten naisillakin miesten suhteen....
Älä vertaile itteäs lehtien kansiikuvatyttöihin, monet niistäkin näyttää ilman meikkiä ym. länttäytymistä ihan normaaleilta!!!!!!!
No ei kaikki voi olla kauniita, pitäähän niitä linnunpelättimiäkin olla että kauniit näyttää hyvältä :D
Jos toi oli läppä nii huono.
Pitäis myös ajatella nii, et se kauneuski voi olla katoavaista. Itsevarma, hyvännäköinen nainen jolle se oma ulkonäkö on kaikki kaikessa, voikin jonakin päivänä joutua onnettomuuteen tai voi sairastua vaikkapa enterorokkoon joka voi aikuiselle jättää pahat arvet. Eli se ulkonäkö ei ole elämässä tärkeintä!!!
Niin ja se kauneus on yleensä katsojan silmissä, ihmisillä kun on niin eri käsitykset siitä mikä on kaunista ja rumaa, nimimerkki hienoo:lle vaan semmosta.
Ne jotka ovat mielestäsi linnunpelättimitä ovat taas jonkun toisen mielestä kauniita. Todella rumia ja superkauniita ihmisiä ei ole kuin n.5% väestöstä, suurin osa ihmisistä on aika tavallisen näköisiä.