Keskustapuolueen oppositiopolitiikka ei ole uskottavaa, syystäkin kansalaiset pitävät toimintaa pelkkänä räksytyksenä. Puolueen olisi hyvä muistaa se, että kansalaisten muisti on aika pitkä. Vaikka puheenjohtajan vaihdoksen myötä, voi toivoa puolueen uudistuvan, kukaan ei kuitenkaan usko sitä, että täyskäännös olisi uskottava tai edes mahdollinen.
Vanhuspalvelupaketin kritiikki on erittäin kummallista, koska varsin hyvin on muistissa se, että jo Vanhasen ensimmäinen hallitus alkoi palvelupakettia Laatimaan. Hyssälän ja Risikon kädenvääntö on aika hyvin muistissa. vanhuspalvelulakin piti tulla voimaan jo edellisellä vaalikaudella, mutta nimenomaan keskustavaikuttajien jarruttelun vuoksi, laki siirtyi vaalikauden yli. Hupaista ovat puheet siirrosta seuraavaan vaalikauteen, kun kyse on ainoastaa hoitajamitoituksen seuranta-ajasta. Koti- ja laitoshoidon vastakkainasettelu ei hyödytä vanhusten hoitotarpeita, tuskin se on hyväksi myöskään puolueen imagolle.
Nykyinen budjetti on laadittu niiden päätöksien pohjalta, joita edellinen hallitus on tehnyt. Velkaelvytyksen maksuja nyt maksellaan. Valito ei voi perua edellisen hallituksen tekemiä menorasituksia, sitä ei kestä mikään valtiontalous, niin pitkäjännitteistä täytyy valtionhallinnon olla. Sipilältä puuttuvat ehdotukset siitä, mitä leikataan, kun samalla menopuolella tarpeita on runsaastikin. Budjetin suuruuden kritiikki on tässä valossa varsin epärehellistä.
Suomalaisilla tulee toki olla oikeus syödä kotimaista ruokaa, mutta tahallinen verorasituksen kasvattaminen, ei ole kenenkään etu. Ruoan tuottamisen siirtäminen sinne, missä on heikoimmat edellytykset sitä tehdä, voi olla MTK edun mukaista, mutta kuluttajan ei. Keskustapuolueen olisi hyvä pohtia, mikä on se todellinen eturyhmä, jota puolue haluaa edustaa. Vanhan sanonnan mukaan: Mikäli teot ja sanat ovat ristiriitaisia, katso tekoja.
Suomi on ollut Unionin ajopuuna koko sen ajan, kun Keskusta on hallitusvastuuta kantanut. Oppositiopolitiikkoja jopa suoraan syytetiin siitä, että europolitiikan kritiikkiä julkisesti esitettiin. Jos Sipilä on yksin, kuten nyt näyttää kannanotoissaan tukipolitiikkaa vastaan, se olisi hyvä julkisesti kertoa. Keskustan vahvat vaikuttajat ovat näkyvästi liputtaneen eurontukemisen puolesta, Kuinka monella kärjellä puolue valtaan pyrkii, niin monta mieltä kuin miestäkin, toimii toriparlamentissa, mutta ei sentään valtionjohdossa.
Vanhuspalvelupaketin kritiikki on erittäin kummallista, koska varsin hyvin on muistissa se, että jo Vanhasen ensimmäinen hallitus alkoi palvelupakettia Laatimaan. Hyssälän ja Risikon kädenvääntö on aika hyvin muistissa. vanhuspalvelulakin piti tulla voimaan jo edellisellä vaalikaudella, mutta nimenomaan keskustavaikuttajien jarruttelun vuoksi, laki siirtyi vaalikauden yli. Hupaista ovat puheet siirrosta seuraavaan vaalikauteen, kun kyse on ainoastaa hoitajamitoituksen seuranta-ajasta. Koti- ja laitoshoidon vastakkainasettelu ei hyödytä vanhusten hoitotarpeita, tuskin se on hyväksi myöskään puolueen imagolle.
Nykyinen budjetti on laadittu niiden päätöksien pohjalta, joita edellinen hallitus on tehnyt. Velkaelvytyksen maksuja nyt maksellaan. Valito ei voi perua edellisen hallituksen tekemiä menorasituksia, sitä ei kestä mikään valtiontalous, niin pitkäjännitteistä täytyy valtionhallinnon olla. Sipilältä puuttuvat ehdotukset siitä, mitä leikataan, kun samalla menopuolella tarpeita on runsaastikin. Budjetin suuruuden kritiikki on tässä valossa varsin epärehellistä.
Suomalaisilla tulee toki olla oikeus syödä kotimaista ruokaa, mutta tahallinen verorasituksen kasvattaminen, ei ole kenenkään etu. Ruoan tuottamisen siirtäminen sinne, missä on heikoimmat edellytykset sitä tehdä, voi olla MTK edun mukaista, mutta kuluttajan ei. Keskustapuolueen olisi hyvä pohtia, mikä on se todellinen eturyhmä, jota puolue haluaa edustaa. Vanhan sanonnan mukaan: Mikäli teot ja sanat ovat ristiriitaisia, katso tekoja.
Suomi on ollut Unionin ajopuuna koko sen ajan, kun Keskusta on hallitusvastuuta kantanut. Oppositiopolitiikkoja jopa suoraan syytetiin siitä, että europolitiikan kritiikkiä julkisesti esitettiin. Jos Sipilä on yksin, kuten nyt näyttää kannanotoissaan tukipolitiikkaa vastaan, se olisi hyvä julkisesti kertoa. Keskustan vahvat vaikuttajat ovat näkyvästi liputtaneen eurontukemisen puolesta, Kuinka monella kärjellä puolue valtaan pyrkii, niin monta mieltä kuin miestäkin, toimii toriparlamentissa, mutta ei sentään valtionjohdossa.
Vastaukset 53
Vanhimmat
SDP 18% ja yhä laskee.
Arvon Niinpä niin.
Jos ei ole mitään asiallista sanottavaa niin ei kannata tulla räksyttämään palstalle.
Ylsit asiasisällöltäsi kapi tasolle, siis täysin nollaan.
Metakeskustelu (vailla asiasisältöä oleva keskustelu keskustelusta) on näköjään tällä palstalla varsin suosittu, ellei jopa suosituin keskustelun muoto.Yleisestä tavasta huolimatta pitäisi viestiin saada aikaiseksi jonkinlaista asiasisältöä. On jotenkin helppo ymmärtää, miksi räksytystyyppinen keskustelu jopa valtionhallinnontasolla uppoaa osaan keskustalaisista, kun yllä olevan tyyppinen viestitys nähdään tarpeellisena.
Jotenkin ymmärrän sen sosiaalisen funktion, jonka perusteella Kapi on noussut palstalla niin suosituksi keskustelunaiheeksi. Laumahysteria ja tarve osallistua, ilman siihen liittyvää osaamista, selittää varmaan osan tämän tyyppisistä kirjoituksista, mutta tuskin kaikkea.
Mikäli tuntee tarvetta osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, olisi hyvä käydä läpi edes alkeellisimmat perusasiat, palstan säännöt ensimmäiseksi, sen jälkeen yksinkertaisimmat argumentaatiovirheet, jotta niitä osaisi välttää. Hyvä olisi myös perehtyä viestiketjun aiheeseen ja yrittää ottaa osaa keskusteluun olemassa olevan teeman mukaisesti. Kirjoitusketjut eivät näin toimien tulisi kovin pitkiksi, mutta kirjoittajat välttyisivät itsensä nolaamisesta ja lukijat vahvoilta myötähäpeämisen tunteilta.
ainoa tunne, jonka tuo vuodatuksesi herättää...
Besservisserointi kuuluu punikin elämään kuin apuraha joutavista projekteista?
Kepulaista oppositiopolitiikkaa on vaivannut hajaannus varsinkin euro-ongelman ratkaisussa. Toisessa päässä ovat puolueen entinen pitkäaikainen puheenjohtaja ja kahden kauden pääministeri Matti Vanhanen sekä talouskomissaari Olli Rehn, jotka syyttävät asiallisesti suoraan oppsotiota ja Kepua sen mukana EU-veneen keikuttamisesta. He pitävät jopa hallituksen harjoittamaan politiikkaa tässä suhteessa virheellisenä. Vanhanen suhtautuu myönteisesti jopa eurobondeihin.
Toisessa päässä ovat sitten Väyrynen ja hänen laillaan ajattelevat. Heidän mielestään letkut olisi pitänyt irroittaa jo ajat sitten ja harkita siirtymistä omaan valuuttaan. Sipilä asettuu näiden ääripäiden väliin, mutta hajaannus on kaiken kaikkiaan laaja ja leveä, kun kolmella puheenjohtajakokemusta omaavalla kepupoliitikolla on toisistaan täysin poikkeavat näkemykset näin tärkeässä ja keskeisessä asiassa. Vanhanen ja Väyrynen eivät tietenkään ole päivänpoliiittisia toimijoita, mutta ei kai heidän vahvoja kannanottoja voi ihan olankohautuksellakaan sivuutta. Oman puolueen komissaarille kepulaiset kannanotot on tottakai suuri mieliharmin aihe. Rehn todennäköisesti kiittelee kuitenkin iltarukoksessaan sitä, että Kepu on nyt oppositiossa eikä pääse sähläämään mitä sattuu.
Kepu on sen sijaan yhtenäinen hajautusasiassa. Puolue haluaa suomalaisten asuvan mahdollisimman kaukana toisistaan, riittävän hajuraon päässä. Kepu haluaa, että tällä tavoin julkisen talouden menot eivät ainakaan vähentyisi. Keskittäminen on Kepulle kirosana, vaikka siitä koituisi miten suuret taloudelliset säästöt hyvänsä. Eli tässä asiassa ei hajaääniä esiinny.
Olen vahvasti sitä mieltä, että Keskustan oppositiopolitiikka on lähinnä vain näytelmää, mikäli europolitiikasta keskustellaan. On varsin vaikea uskoa puolueenjohdon näin täydellisesti kääntäneen kelkkansa. Edellisen hallituksen kannanotot finanssikriisin vaaroista ja sen torjumisen välttämättömyydestä -muistetaan kyllä. On vaikea uskoa, että Sipilä olisi oikeasti sitä mieltä, että suurten euromaiden ajaminen finanssikriisiin olisi euron kannalta järkevää. Saksan ja Ranskan pankit pelastettiin kreikkapaketeilla. Espanjan ja Italian pankkien pelastusoperaatio vaatii vähän enemmän omantunnon ohituksia, mutta on aika luonnollinen jatke jo tehdylle politiikalle. Ero kreikkapaketteihin ja suoraan pankkituentaan on pragmaattisesti katsottuna olematon.
Keskustapuolue haluaa ilmeisesti pitää huolta siitä, että puolue säilyy ainakin vahvana kuntapuolueena. Seuraavat kuntavaalit ovat varsin tärkeä, mikäli Perussuomalaiset saavat merkittävän aseman myös näissä vaaleissa, silloin voi myös keskustalaisten mielipiteet keskittämisen suhteen muuttua. Nykyinen kuntarakenne on keskustalaisille kannattava vain jos puolue pysyy vahvana vaikuttajana, ellei silloin keskittäminen on myös keskustapuolueen etu. Keskusta yhteistyöpuolueena saa paremmin vaikutusvaltaa suurkunnissa, koska yhteistyö ei oikein perussuomalaisten kanssa toimi. Puolueiden kannatuspohja on liian yhtenäinen ja kuitenkin puolueohjelmat eroavat toisistaan aikalailla, tämän vuoksi yhteistyö ei onnistune.
Tähän en nyt kommentoi muuta kuin, että tuo ajatus Kepun politiikan muuttumisesta sen vuoksi, että persut valtaavat sen perinteisiä kannatusalueita, on mielenkiintoinen ja sitä on syytä jatkossa seurata. Kepun politiikassa on tapahtunut 2000-luvun aikana jo selvää muutosta, mutta se on minusta ollut enemmän liberaalin puoluejohdon ansiota kuin ruohonjuuritason muutosta. Oikeastaan siirtymä persuihin kertoo siitä, että ruohonjuuritaso on jäänyt jälkeen johdon ajattelusta. Nyt Sipilä halunnee ottaa paria piirua taaksepäin, mutta taitaa olla jo pahasti myöhässä.
Voi olla hyvinkin, että Kepu joutuu vielä perusteellisemmin tarkistamaan poliittista linjaansa, jos persut jäävät pysyväksi ilmiöksi. Kepu näyttäisi jo hävinneen persuille impivaaralaisimmat äänestäjänsä, minkä vuoksi Kepu joutunee asemoitumaan enemmän tulevaisuuteen päin. Impivaaralaisimmat ovat nimittäin katoavaa sukupolvea eli sietä vanhemmista ikäluokista.
Aivan, samaa mieltä olen siitä, että Keskustapuolueenjohto on ollut varsin kaukana kannattajiensa arvomaailmasta. Nykyisin puolueita ei voida jakaa perinteisesti vasemmisto/oikeistoakselilla, koska tätä jännitettä ei enää faktisesti ole, jako on konservatiivi/liberaalilinjalla. Keskustapuolueen ongelmana on se, että johto on liberaalia ja kannattajat arvokonservatiiveja. Onkin varsin luonnollista, että perälauta vuotaa oikeistokonservatiiveihin, jota Perussuomalaiset varsin puhtaasti edustavat.
Aluepolitiikassa yhteistyö tulee olemaan lähes mahdotonta, jos Perussuomalaisten kuntamenestys on arvioidun suuruinen. Keskustapuolue voi joutua tinkimään osasta liberaalilinjauksistaan, mutta silloin ongelmia syntyy yhteistyössä sekä Kokoomuksen että Sosiaalidemokraattien kanssa. Mutapaini Perussuomalaisten kanssa ei myöskään takaa äänivyöryä, koska, kuten kirjoitit, impivaaralaiset ovat katoavat äänestäjäkunta. Voidaan varsin vahvasti olettaa siis näin, mikäli Perussuomalaiset saavat uuden jutkyn kuntavaaleissa, silloin keskustalaiset muuttavat suhtautumistapaansa keskittämispolitiikkaan.
Mitenkähän ihmeessä keskustapolitiikkaa olisi voinut jonkinlainen hajaannus vaivata? Politiikkahan on ollut johdonmukaista jos mikä. Se, että puolueessa esitetään erilaisia vaihtoehtoja on normaalia poliittista keskustelua, jota päinvastoin pyrkii silmälasipäinen komissaari kaikin tavoin rajoittamaan, mikä taas ei kuulu edes alkeisdemokratiaan.
Jokaisen vähänkin tervettä varovaisuutta tuntevan ihmisen pitäisi kyllä ymmärtää millaisista rahasummista Euroopan maiden tukemisessa on kysymys. Nyt vain näyttää siltä, että tämä on nykyisen hallituksen murheista kaikkein pienin. Suorastaan vaahtopäin on oltu suostumassa tukipakettiin tukipaketin jälkeen. Keskusta on sentään ymmärtänyt laittaa tälle menolle katon rajoittamalla tuen vain Euroopan pienimpien avuntarvitsijoiden tukemiseen. Sitä paitsi valtioiden tukeminen on aivan eri asia kuin pankkien tukeminen. Kyllä näillä on selvä ero niin kuin yöllä ja päivällä.
Pankki on kapitalistinen keksintö, jota hallitaan ja ohjataan kapitalistisen talousteorian mukaan. Valtio on taas yhteiskunnallinen instituutio, jota, ainakin teoriassa ohjataan demokratian mukaisin pelisäännöin eikä kapitalistisen sanelupolitiikan mukaisesti.
Se, että Suomen pitäisi pelastaa suuret euromaat finanssikriisiltä, on kerrassaan koominen ajatus. Kerrassaan suuruudenhullu, vailla täyttä ymmärrystä, sanoisin. Jossakin Suomessa täytyy olla äärettömät rahakasat, joista ei näihin mennessä ole tiedetty mitään, jos Suomi aikoo omilla tukipaketeillaan torjua eurooppalaisen finanssikriisin. Varmaan Suomen Pankin Erkki kertoo tarkemmin, missä tällaiset käsittämättömät rahavuoret ovat piilossa, jos kerran virallinen totuus on tämmöinen päinvastoin kuin mitä Keskusta kertoo, eli etteivät Suomen varat riitä suurten euromaiden tukemiseen.
Se taas, että Keskustan ruohonjuuritaso olisi jäänyt jotenkin jälkeen johdon ajattelusta ansaitsee myös pitkän naurun. Päinvastoin puolueen entisellä johdolla ei ajatteluksi mainittua toimintaa ole juuri ollut. Jos olisi, puolue ei olisi menettänyt kannatustaan siinä määrin kuin on menettänyt. On myös koominen ajatus, että johto määrittelisi puolueen pyrkimykset eikä kuten demokratian ajatus kuuluu, että johdossa kiteytyy kentän pyrkimykset. Vain vanhakantaisessa ryöstökapitalismissa johto määritteli yrityksen tavoitteet. Sen sijaan jo nykykapitalismissakin pyritään siihen, että tavoitteenasetteluun osallistuisi koko henkilöstö eikä yksin firman ryöstöparooni.
Vaikea on nähdä konservatiivi / liberaalijakoakaan. Lähes kaikki puolueet kun ovat konservatiivisia, osittain varmasti Perussuomalaisten peesauksen vuoksi, mutta osin myös omista lähtökohdistaan.
Liberaaleihin voisi katsoa kuuluvan vain Kokoomuksen ja Vihreät. Kokoomuksessa on jossain määrin vanhaa arvokonservatismia, mutta se on aikalailla häipynyt puolueen talous- ja yleisliberalismin varjoon, Kokoomus selkeimmin hakee uusia ratkaisuja kulloisiinkin haasteisiin, olivatpa ne taloudessa tai muussa politiikassa (esim. Nato) Vihreillä liberaalia ajattelua edustaa uudenlaiset suhtautumiset sosiaaliturvaan (kansalaispalkka) ja yhdyskuntasuunniteluun, sen sijaan luonnonsuojelussa he ovat jämähtäneet konservatiiviseen ajatteluun jossa ei tunnusteta faktoja (esim ydinvoiman kasvihuonepäästöttömyyttä). Vasemmistoliitossa elää perinteenä pieni ripaus vasemmistoliberalismia, joten se voitanee nostaa kolmantena liberaaliin joukkoon.
Vanhoillisin puolueistamme on ylivoimaisesti Sosialidemokraatit. Puolue on täysin jämähtänyt mm. eläkeikäkysymyksessä, verolinjauksissaan ja keskusjohtoisissa palvelurakenteissa. Kaavamainen normimitoitus esimerkiksi vanhustenhoitoon osoittaa kuinka kaukana todellisuudesta demarit elävät. Eläkeikäkysymys on toinen surullinen esimerkki siitä kuinka demarit sulkevat silmänsä kehitykseltä ja katsovat vain peruutuspeiliin.
Arvokonservatismia meillä edustavat RKP ja Kristilliset, mutta toisaalta niillä on joitakuita liberaaleja ajatuksia yleispoliliikassa vanhoillisuutensa piristeeksi.
Perussuomalaiset ja Keskusta jäävät tässä tarkastelussa demarien ja RKP/Kristillisten väliin. Heidän vanhoillisuutensa on nostalgiakaipuuta, haikailua johonkin menneeseen jolloin asiat olivat muka paremmin. Toisin kuin demareilla, Kepu/Persut eivät ole jämähtäneet kehittymättömyyteen, mutta kehityksen vaatimukset ovat yksipuolisia ja aluepoliittisesti painottuneita. Kehitystä koetetaan saada sinne missä sille ei ole luontaisia edellytyksiä: Demareiden politiikkahan taas on koettaa estää kehitys kaikialla ja pitäytyä saavutetussa.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa liberaali/konservativismi määritellään yksinkertaisesti (Milnen mukaisesti) näin. Mitä vahvempaa valtion ohjausta ja tukitoimia vaaditaan, mitä vahvempana on toive vanhojen (luokka)rakenteiden säilymiseen, sitä konservatiivisempi on yhteiskunnallinen aatemaailma. Liberalismi pyrkii valtiojohdon ohjailun vähentämiseen, tukitoimien tarpeettomaksi tekemiseen ja yhteiskunnallisten mahdollisuuksien lisäämisen niin yksityisten että yrityksien kohdalla t.s mahdollisuuksien tasa-arvoon.
Mikäli käytämme perinteistä jakoa, emmekä sotke markkinaliberalismia puolueiden arviointeihin, silloin Keskusta on selkeästi myös ohjelmansa mukaisesti konservatiivinen. Liberaalit näkemykset ovat päälleliimattuja ja aika epäuskottavia, varsinkin kannattajakuntaa tarkastellen.
Sosiaalidemokraatit ovat osittain arvokonservatiiveja, mutta puolueen ohjelma on aika liberaali. Sos.dem on ehkäpä puolueistamme vaikeimmin asetettava linjalle liberaali/konservatiivi, koska puolue on valtiohoitajapuolueena leimaantunut erittäin pragmaattiseksi. Käytännössä demareita voidaan pitää utilitarismin kannattajina, vaikka puolueohjelma ei tähän joustaisikaan.
Ehkä muiden puolueiden tarkastelua voisi jatkaa toisessa ketujussa, muuten tämä viestittely menee liiaksi ohi aiheesta?
Liberalismi on aika lailla epämääräinen ja monisisältöinen ideologia. On olemassa monenlaista liberalismi kuten klassista liberalismia, markkinaliberalismia, sosiaaliberalismia (mahdollisuuksien liberalismi), arvoliberalismia jne. Yhteistä liberalismille on vapauden ja erityiseti yksilönvapauden korostaminen ja arvostaminen. Se on eräänlainen "antaa kaikkien kukkien kukkia" ideologia. Tämä johtaa moninaisuuden arvostamiseen.
Kansallisuuden ja eristymisen korostukset sekä erilaiset yhden totuuden liikkeet ovat yleensä rajoittamassa vapausideologiaa. Perussuomalaiset ovat eritoten tällä linjalla. Vapauksien rajoitus näkyy ns. kulttuurisen arvoperinteen asettamisena muun edelle. Suomessa liberaali näkemys löi läpi jo varhain. Perustuslaissa olevat perusoikeudet (mm. uskonnonvapaus)ovat paljossa tällaisen vapaamielisyyden ilmentymiä. Kansainvälisesti katsoen suomalaiset ovat - onneksi - varsin vapaamielisiä eli liberaaleja.
Taloudellisessa suhteessa Kokoomus on epäilemättä liberaalein puolue. Mutta eivät esim. demarit tule kovin kaukana jälkijunassa. Demarien rajaus koskee lähinnä kotimaisen työvoiman etujen ajamista, mutta mitenkään protektionistista demarien talouspolitiikka ei ole. Demarithan ovat Kokoomuksen tavoin hyvin EU-myönteinen puolue. Protektionistisemman politiikan kannalla on perinteisesti ollut Kepu. Senkin protektionismi on liittynyt ennen muuta maataloustuotteisiin, mutta myös alueelliset painotukset ovat vieneet politiikkaa samaan suuntaan. Kepu suhtautui jo alunperin suuresti epäillen EUhun ja sen mukanaan tuomiin protektionismin rajauksiin. Persut ovat sitten pyrkineet siirtämään Suomea takaisin suunnitelmataloudelliseen protektionismiin. Kun tarkastellaan elinkeinojen vapauksia, persut, Kepu ja vasemmistoliitto ovat konservtiivisimpia demarien asettuessa näiden ja Kokoomuksen välimaastoon.
Sosiaaliliberalismin saralla Kokoomus on erityisesti painottanut politiikassaan tätä puolta. Eli kaikille halutaan teoriassa antaa samat mahdollisuudet, jolloin vapauksien ihanne voi toteutua tasapuolisesti. Demareilla on puolestaan runsaasti käytännön näyttöjä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tärkein tässä on tietysti koululaitosta koskevat uudistukset, joilla tähdättiin siihen, että jokaisella on mahdolisuus ylenevään säätykiertoon opiskelun kautta. Tässä kohdin Kokoomus ja SDP ovat nykyisin siis suunnan periaatteen suhteen ihan samoilla linjoilla. Opetuksen painopisteen on myös haluttu olevan markkinaehtoinen eli tukevan maan taloudellisia intressejä. Konservatiiviset piirit taas ovat painottaneet enemmän kansallista identiteettiä tukevaa opetusta (esim. uskonnon opetuksen säilyttäminen). Tähän suuntaan vetävät Kepu, persut ja kristilliset. Liberaali näkemys korostaa tietysti uskonnonopetuksen korvaamista elämänkatsomustiedolla, koska se tukee edellä mainittua vapausaatetta eikä rajaudu yhteen totuuteen.
Tässä päästiinkin jo arvoliberalismin puolelle, missä monikin puolue on ajan myötä vapaamielistynyt. Näin on käynyt varsinkin Kokoomuksessa, mutta Vanhasen kaudella ja ehkä osin hänen ansiostaan myös Kepussa. Persut ovat selkeästi konservativiisin puolue tässä kohdin. Sille moniulotteisuus on monessakin suhteessa kirosana. Puolueen puheenjohtaja on jopa sekoittanut soppaa omaa henkilökohtaista katolista ideologiaansa. Kepussakin vaikuttavat uskonnolliset taustajoukot, ennen muuta patavanhoilliset lestadiolaiset. Demarit ovat jo pitkään olleet näissä suhteissa vapaamielisiä.
Arvioisi demarien konservatismista on vahvasti liioiteltua. Suurissa kysymyksissä he ovat valovuosia persuja ja kepuja edellä. Tämä koskee ennen muuta suhtautumista globaaliin markkinatalouteen. SDP on on jo historialliseti ollut hyvin kansainvälinen puolue, joka on kaihtanut nationalistisia ja protektionistisia painotuksia. Tällaista on historian varrella ollut havaittavissa joissain kohdin kuten telakkateollisuuden tukemisessa, mutta siinä kohdin demerit eivät ole olleet pekkaa pahempia kun kaikki muutkin ovat tätä protektionismia harrastaneet.
Eläkeikäkysymyksessä ei ole mitään jämähtämistä. Tätä asiaa on syytä katsoa pragmaattisesti. Eläkeikää on syytä nostaa siinä vaiheessa, kun nostamisella on todellista tarvetta. Nykyinen työttömyys ei tähän ole antanut pelivaraa ja niinpä työuria on järkevämpää pidentää esim. työkyvyttömyyttä vähentämällä ja työllisyysastetta parantamalla. Kepu pyrkii vastustamaan jälkimmäistä painottamalla kotihoidon tukia eli äitien pysymistä työelämän ulkopuolella.
Verolinjauksissa eri puolueiden välillä ei ole huikeita eroja. Keskusjohtoiset palvelurakenteet ja normimitoitukset ovat kyllä demareille jäänteitä menneestä ja siinä kohdin ajattelua voisi kyllä monipuolistaa.
Pikkusen jatkoa.
Persut ovat ehdottomasti vanhoillisin puolue tai paremminkin anti-liberaalein. Puolue ei vain haikaile nostalgisesti menneen perään vaan aikoo oikeasti pyrkiä siihen protektionsitisella talouspolitiikalla ja kansallisella eristäytymisellä. Monikulttuurisuutta puolue vastustaa vahvasti. Erilaisuuden hyväksyminenhän kuuluu hyvin selvästi liberaaliin ideologiaan. Persujen politiikka on varsin lähellä sitä, mikä on Putinin johtaman Venäjän politiikkaa. Kumma kun he eivät ole ehtineet älytä tyrmätä Pussy Riotin kaltaista ilmiötä, joka on perusluonteeltaan liberaali, vaikka ehkä enemmän anarkistinen.
Eihän se mitenkään ole normaalia demokratiaa, jos puolueen keskeiset johtohenkilöt ovat näin tärkeissä asioissa täysin eri mieltä toistensa kanssa. Kansalaiset eli me äänestäjäthän emme voi saada mitään tolkkua puolueen kannasta, kun se oli eilen sitä, tänään tätä ja huomenna taas jotain muuta. Puoluejohdon nopea kierrätys kertoo osaltaan siitä, että Kepu on kovasti ajopuuna. Samaan viittaa se, että puolue valitsi itselleen presidenttiehdokkaan, jota lähes koko puoluejohto vieroksui ja jota puolueen puheenjohtaja sitten vaalin mentyä kuvasi riidanhaastajaksi.
Hallitusvastuussa ollessaan Kepu ei asettanut tukemiselle mitään rajoituksia. Päinvastoin puolueen puheenjohtaja Mari Kiviniemi haukkui epäisänmaallisiksi niitä, jotka halusivat erilaisia rajoitteita asettaa. Vasta hallitusvastuun loputtua ääni kellossa muuttui.
Valtioiden ja pankkien tukemisella ei tässä keitoksessa ole suurta eroa. Eikä voikaan olla. Pankkien vaikeudet nimittäin tarkoittavat vaikeuksia yrityksille ja kansalaisille, ei vain tallettajille. Meillä Suomessakin pankkikriisi poiki 90-luvulla lukuisan määrän konkursseja, työttömyyttä, kahden asunnon loukkuja, ylivelkaantumista. Valtio katsoi silloin asiakseen puuttua tähän. Ja muistamme varmaan, että päätöksen asiasta teki silloin Kepu-johtoinen hallitus.
Kukaan ei ole markkinoinut sellaista ajatusta, että Suomi pelastaisi euromaat finanssikriisiltä. Suomi on vain rikkana rokassa tässä pelastusoperaatiossa. Suurempia ja vaikuttavampia tekijöitä siinä ovat Saksa ja Ranska sekä EKP, jolla on ainakin teoreettinen mahdollisuus ratkaista koko tämä soppa ns. setelirahoituksen avulla. Se on vaan kovin epädemokraattinen keino, jolla kaiken lisäksi tulee olemaan heijastusveikutuksensa. Tähän saateaan joutua ja kuten eilisessä tv-dokumentissa kerrottiin mahdollisesti ilman suurempia keskusteluja jonain kauniina viikonloppuna. Ratkaisut tehdään nimittäin aina viikonloppuisin, kun markkinat ovat sulkeutuneet.
Kysymys on tässä nyt kaikkiaan siitä, kuinka laajaa on usko yhteisen Euroopan jatkumiseen ja sen tuomiin hyötyihin. Tällä hetkellä kaikkien maiden vastuulliset johtajat ovat jatkamisen kannalla, sillä vaihtoehto on hyppy pimeään. Euron ja EUn hajoaminen johtaisi takuuvarmasti koko Euroopan kilpailukyvyn taantumiseen ja tarkoittaisi globaalin painopisteen siirtymistä USAhan ja Aasiaan.
Lapsen tulevaisuuden kannalta on oleellisen tärkeää, että saa olla äitinsä hoidettavana ensimmäiset kolme vuotta. Se johtaa tasapainoisempaan aikuisuuteen.
Kumpi siis on tärkeämpää, tasapainoinen, perusturvallisuuden tunteen ominut aikuinen vai rahan perässä juokseva saalistaja?
Teitpä omituisen hepsautuksen, kun liitit sosiaaliliberalismiin uskonnonopetuksenkin. Tarkoituksenmukaisuussyistä tietysti, mutta turhaan, koska käsittelit myös arvoliberalismia, jonka puolelle se kuuluu.
Peruskoulu on demareiden ja keskustan yhteishanke. Kokoomuslaiset vastustivat sitä silloin aikoinaan niin jyrkästi, että varmasti olisivat häpeästä punaisina, mikäli lukisivat silloisia lausuntojaan. Silti kokoomuksesta kuuluu yhä lausuntoja, joissa on kaipuuta eliittikouluihin.
Peruskoulun ohella keskusta oli ajamassa tasapuolista jatkokoulutusta koko maahan yliopistotasoa myöten ja puolustaa koulutuksellista tasa-arvoa näinä päivinäkin, kun se on uhattuna. Jos tämä ei ole sosiaaliliberalismia, niin mikä sitten. Nimenomaan sosiaalisesta näkökulmasta keskusta on äärimmäisen liberaali puolue kokoomuksen sitä vastoin edustaessa konservatiivista suuntausta.
Mielipidepankilla on tuo sosialidemokraattinen "hyvinvointivaltio" malli niin voimakkaana vääristämässä ajattelua, että se alistaa kaiken muun alleen.
Sosialidemokraattisessa mallissa kaikki liberalismin perusperiaatteet on hylätty. Liberalismissa korostuu yksilöiden vastuu itsestään, vain pienet tarveharkintaiset sosiaalietuudet köyhimmille, kohtuulliset julkiset hyvinvointipalvelut (paitsi koulutus,josta siitäkin osan hoitavat yksityiset koulut), keski- ja yläluokka hoitaa itse omat tarpeensa yksityisten vakuutusten avulla.
Sosialidemokraattisessa mallissa taas julkinen sektori on vastuussa yksilöistä, yksilöllä ei ole mitää velvotteita, edut ovat siis universaaleja yksilön omasta toimista riippumattomia (näin myös keskiluokka sitoutettu mallin kannalle), kaikki palvelut tuotetaan julkisina(koulut, sairaalat, terveyskeskukset, vanhainkodit, päiväkodit jne).
Sosialidemokraattinen malli koettiin kehitystä tukevaksi ja liberaaliksi 1970-luvun puolivälin saakka, jolloin taloudellinen kasvu hidastui öljykriiseihin, mutta hyvinvointivaltion kasvu ei. 80 luvun lopulla/90 luvun alussa sitten konkretisoitui laajan hyvinvointivaltion vaikutukset, se alkoikin hidastaa taloudellista kasvua ja lisätä työttömyyttä kun kansantalous joutui lamaan. Sosialidemokratia kääntyi konservatiiviseksi savutettujen etujen puolustajaksi sen sijaan, että olisi innovatiivisesti hakenut uusia liberaaleja ratkaisuja. Lipposen uusliberaali valtiontalouspolitiikka ei tuota faktaa muuksi muuta.
Sosialidemokraattisen konservatismin ketju (palvelusektorilla tuottavuus kasvaa hitaammin kuin teollisuudessa → palvelusektorin kasvaessa taloudellinen kasvu hidastuu → verotulot pienenevät → veroja täytyy korottaa tai ottaa velkaa, jotta
hyvinvointimenot voidaan ylläpitää) aikaansaa itse itseään ruokkivan kierteen jonka oikaisu vaatisi uutta ajattelua. Kreikka on esimerkki sosialidemokrattiisesta konservatismista (jota siellä harjoittivat kaikki muutkin) silloin kun valtion kantokyky ei riitä sen haittavaikutusten kantamiseen. Ruotsi taas esimerkki siitä, että sosialidemokraattinen jähmeys toimii kun sen pohjana on vahva ja rikas kansantalous. Suomi on Kreikan ja Ruotsin välissä, meillä sosialidemokraattinen vanhakanstaisuus toimii vain talouden kasvaessa
>>>Taloudellisessa suhteessa Kokoomus on epäilemättä liberaalein puolue. Mutta eivät esim. demarit tule kovin kaukana jälkijunassa. Demarien rajaus koskee lähinnä kotimaisen työvoiman etujen ajamista, mutta mitenkään protektionistista demarien talouspolitiikka ei ole.
Peruskoulu on tuhoisa yksilön luovuuden kehittymisen näkökulmasta, aloitteellisuuden näkökulmasta, fyysisen hyvinvoinnin ja sitä kautta henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta.
Se ei opeta käytännön elämään vaan pahimmillaan tuijottamaan tyhjäkatseisesti näyttöpäätettä.
Olen seurannut muuten peruskoulun aikaansaannoksia ja pystyn vertaamaan niitä kansakoulun vastaaviin. Työssä havaisemani ero oli aika huima.
Asia on tismalleen niin kuin Seppo Ilmarinen aikoinaan sanoi: Pisa-tutkimusta voidaan verrata ämpäriin jota on yritetty täyttää vedellä, ts ulkoappimiseen.
Sosialidemokraattien kielteinen kanta julkisten palvelujen tuottamisesta yksityisin voimin kertoo juuri siitä jämähtyneisyydestä, joka puoluetta vaivaa. Jämähtäneisyyden takana on (väärä) ajatus siitä, että julkinen työnantaja olisi jotenkin vastuullisempi palveluntuottaja. Tai että yksityinen keskittyisi vain rahastamaan ja huonontaisi palveluita maksimoidakseen voittojaan.
Taustalla on myös julkisen sektorin nopea, muuta taloutta huomattavasti kiivaampi, paisuminen. Kun halutaan pitää tiukasti kiinni julkisista työpaikoista ja siellä olevasta äänestäjäpotentiaalista, yksityistäminen leimataan ilman kunnon perusteluja. Kaikille on itsestään selvää kuinka kapitalismi ja yksityinen talous on luonut maailmaan vaurautta viimeisten vuosisatojen aikana. Kaikki tietävät myös kuinka sosialistinen (keskusjohtoinen) talousmalli tuhlasi resursseja kykenemättä samaan hyvinvoinnin kasvuun kuin yksityistalouteen perustunut malli. Silti suomalainen demari kuvittelee julkisen sektorin kykenevän tuottamaan parempaa hyvinvointipalvelua. Vasuri Esko Seppänen myönsikin eräässä haastattelussa, että markkinataloudessa on ollut enemmän iloa kuin sosialismissa, mutta ”nämä ilot on nyt sosialisoitava myös vasemmiston käyttöön”. Tätähän se on demariuskin. Muitten olisi tienattava jotta demari voisi jakaa (tuhlata).
Mielenkiintoista on myös vihreiden "suvaitsevaisuus" (joka siis koetaan liberalismiksi). Vihreäthän ratsasti Haaviston vaalikampanjassa mm suvaitsevaisuudella. Vihreille suvaitsevaisuus on sitä, että suvaitaan vain tiukasti omaan pirtaan sopivaa, mutta ei suvaita sellaisia enemmistön edustamia asioita kuin autoilu, omakotitalot, lihansyönti, ydinvoima, maaseudulla asuminen ja niin edespäin. Siis kaikki muu on väärin paitsi se mitä he itse tekevät. Onko se vapaamielisyyttä?
Kummallista, etten ole havainnut Keskustan politiikassa mitään epäjohdonmukaisuutta. Tottakai Kiviniemi oli tuen kannalla, koska kysymys oli juuri lähinnä Kreikasta, Irlannista ja Portugalista, muistaakseni. Eli juuri pienistä eurooppalaisista valtioista. Ei tuolloin ollut vielä tietoa Espanjasta, suureta eurooppalaisesta valtiosta. Lähes kaikki niin sanotut asiantuntijatkin olivat sitä mieltä, että Espanja tuskin apua tarvitsee. Nyt sitten jotkut, lähinnä luulosairaat, ovat sitä mieltä, että Keskusta olisi kääntänyt takkinsa.
Keskustan sisällä saattaa olla erilaisia näkemyksiä, mutta eivät nämä Keskustan linjaa ole miksikään muuttaneet. Keskustassa vain on tapana keskustella asioista, muissa puolueissa ilmeisesti on joko sokea auktoriteettiusko, totaali mielikuvituksen puute, laiskuus tai joku muu suoranainen vika, koska mitään vaihtoehtoja ei osata esittää. Siksipä suomalainen hallituspolitiikka ilman Keskustaa on näköalatonta, yhden totuuden ja sokean uskon politiikkaa, josta on jopa järki kaukana.
Kyllä, hyvänen aika, pankkien ja valtioiden tukemisella on ero kuin yöllä ja päivällä. Valtiohan päättää siitä, mitä se pankeillaan tekee. Ei suinkaan niin, että pankki määrää sen, mitä valtio tekee. Kaikki tuki, jos ylipäätään, pitäisi mennä valtion kautta ja valtio sitten päättää demokraattisesti, miten tuki käytetään. Keskuspankin setelirahoitushuuhaa on tässä mielessä kyllä varsinainen kauhistuksen, etten sanoisi kanahäkki. Jo nyt näyttää siltä, ettei Suomen vastuut rajoitu pelkkiin tukipaketteihin, vaan pankkijärjestelmän kautta piikki kasvaa ja komistuu, mitä ei tietysti Erkin hymyilevästä naamasta osaa äkkiseltään edes arvata.
Libertalismi ja liberaalimaailmankatsomus sotketaan usein toisiinsa, näin tässäkin kommentissa on käynyt. Libertalismi on ns. yövartiomalli, jossa valtion toimintaan ei juuri muuta kuuluisi kuin sisäistä ja ulkoista turvallisuudesta huolehtiminen, muun yhteiskunnallisen toiminnan tulisi järjestyä yksityisen toiminnan kautta. Libertalismin edellytyksenä on erittäin toimiva kansantalous ja vahva väestöpohja.
Liberaalipolitiikka on "mahdollisuuksien antamista" ja tähän tarvitaan valtion tukitoimia. Käsitys oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta vaatii sitä, että yksilöiden tietä tasataan yhteiskunnallisin toimin. Liberaalit eivät kannata pääomistuksen tukemista, vaan mahdollisimman vapaata yritystoimintaa.
Liberalismi ei aatesuuntana mahdollista myöskään sosialisointia, jota eläkeiän nosto olisi ollut. Työväestön eläkesäästöt kuuluvat työeläkejärjestöille ja vain niiden kanssa sopimalla, voidaan järjestelmää ryhtyä muuttamaan. Rahat ovat siis yksityisiä säästöjä. Eläkeiän nostaminen valtion toimesta olisi ollut erikoinen toimenpide, jos ajatellaan liberaaleja ideaaleja.
Nykymallinen liberalismi on muotoutunut suurelta osin John Rawlsin Oikeudenmukaisuusteoria (A Theory of Justice) pohjalta.. Rawls julkaisi kirjansa vuonna 1971. Kirjaa yleisesti pidetään käytännöllisen filosofian henkiinherättäjänä ja eräänä nykyaikaisen liberalismin perusteoksena. Rawlsin teoria on luonnollisesti herättänyt kritiikkiä, mutta ei niinkään liberaalisten ajatustensa vuoksi. Jos ajatellaan oikeudenmukaisuusteorian pohjalta, silloin hyvinvointivaltio on liberaali-ajattelua puhtaimmillaan.
Missään vaiheessa ei ole ollut kysymys pienistä eurooppalaisista valtioista, kyse on ollut finanssikriisin uhasta. Vanhanen oli varsin vahvasti sitä mieltä, että rahoituskriisi on torjuttava, Kiviniemi toisteli samaa mantraa. Koska rahoituskriisi nähtiin uhkaavana, siksi sijoittajan vastuita ei otettu lainkaan keskusteluun. Eurooppalaiset finanssitavaratalot piti pelastaa ja näin tehtiin. Rahat vain kierrätettiin valtioiden kautta.
Espanjan tilanne on hieman samanlainen, mikäli maan pankkisektori sakkaa, silloin uhka kohdistuu koko valtioon, tilanne on samantapainen kuin Suomessa pankkikriisin aikoihin. Espanja ei kuitenkaan voi laittaa valuuttaa kellumaan ja antaa inflaation hoitaa osa veloista. Jos siis riittävästi odotellaan tukitoimissa, silloin espanjalaiset tarvitsevat tukea ja maan pankkijärjestelmä ei toimi. Kreikan tie on Espanjan tie.
Keskustapuolueenjohto nähtävästi luottaa kannattajiensa sinisilmäisyyteen ja lähimuistin pätkintään.
Koskahan Vahvanen on ollut pääministeri? Kyllä Vahvasen aikaan nimenomaan pienet eurooppalaiset valtiot olivat tuen tarpeessa. Tosin tuen tarkoitukseksi taidettiin mainita palomuurin rakentaminen, jotta Suomeen ei syntyisi taloudellista laskusuhdannetta. Ei perheyrittäjäliiton nokkamies ole enää sittemmin ollut pääministeri. Mutta ilmeisesti suomalaisessa politiikassa uskotaan yhä, että pääministeri on Vahvanen eikä Jyrki Katainen.
Juuri pienistä eurooppalaisista valtioista tämä tukipakettien lähettely alkoi. Kreikka taisi olla ensimmäinen, sitten seurasi Irlanti ja Portugali. Ja alun alkaen tukea maksettiin Kreikalle, jotta valtio selviäisi juoksevista menoistaan. Vasta Espanjan kohdalla on alettu puhua pankkien tukemisesta suoraan.
Syyt kriiseihin eri maissa ovat erilaiset, mistään yhdentyyppisestä kriisistä ei voida puhua. Kreikan kriisi laukesi, kun maailman taloudellinen kasvu hidastui, mistä syystä Kreikan julkinen talous joutui rahoituskriisiin. Samantapainen kehitys on havaittavissa myös Portugalissa. Irlannin ja Espanjan tapaukset ovat jossain määrin samankaltaiset, koska näissä maissa yksityisen sektorin velkaantuminen on saanut käsittämättömät mittasuhteet maailman rahoitusmarkkinoiden liberalisoitumisen ja pankkien suitsimattoman luotonannon vuoksi.
Kirjoituksesi on hyvä ja mielenkiintoinen, mutta kärjistävä. Ei ole olemassa sellaista mallia, missä yhteiskunta olisi totaalisesti vastuussa yksilöstä. Tähän eivät sosiaalidemokraatit ole pyrkineet. Yksilön vastuu tunnustetaan monissa asioissa ja se on ensisijainen. Hyvinvointoivaltion ideana on paljossa sosiaaliliberalismi eli mahdollisuuksien tasaaminen. Toinen peruste on yleisinhimillinen, jota kutsutaan sosiaalisuudeksi, yhteisvastuuksi.
Myönnän toki, että mallissa voi olla vaarana se, että edistetään palvelutaloutta ja unohdetaan se talous, mistä saadaan rahat kaiken pyörittämiseen. Näin ei ole kuitenkaan Suomessa käynyt demarien pitkästä valtakaudesta huolimatta - tai ehkä jopa sen ansiosta. Vientiteollisuutemme on kasvanut niin merkittäväksi nykypäiviin asti, että Suomea pidetään Saksan kaltaisena viennistä elävänä valtiona Euroopassa. Se on meriitti, jota on vaikea kiistää lukujen valossa. Mahdollisuuksien tasaaminen on ollut tämän kehityksen pontimena. Kun väestön koulutustaso on korkea ja koko ajan nousussa, se tarkoittaa innovatiivisuutta ja itsellisyyden kasvua, mikä juuri poikii uutta yritystoimintaa. Meille on tämän kautta tullut yhä enemmän ihmisiä, joilla on potentiaalia perustaa yrityksiä, jotka tähtäävät myös vientiin.
Muilta osin "Niinpä niin" kirjoittikin jo sellaista, johon minun on vaikea väittää vastaan tai mitään poisottaa.
Opetuksen laajan levittämisen ohella huomiota pitää tietenkin kiinnittää myös opetuksen sisältöön. Perusopetuksen tarkoitus on yleissivistää kansaa ja antaa valmiudet jatko-opiskelulle. Entisen kulttuuriperinteen vaaliminen istuu jo paljon heikommin moderniin opetukseen ja mainittuihin tavoitteisiin.
Kepu ei vastustanut ainakaan niin jyrkästi peruskoulu-uudistusta kuin Kokoomus, mutta kyllä uudistus kokonaisuudessaan oli hyvin vasemmistovetoinen. Jatkokoulutuksen suhteen opetuksen laadun merkitys nousee yhä tärkeämmäksi, kun sitä verrataan perusopetukseen. Opetuksen laadulla tähdätään jo hyvin suoraan ammatillisiin valmiuksiin. Yliopistotasoisessa opetuksessa ja siihen liittyvässä tutkimuksessa on kyse resursseista, yliopiston maineesta kansallisestt ja kansainvälisesti tunnustettuna opinahjona ja myös tulevien työnantajien intresseillä on merkityksensä. Aluepolitiittiset tavoitteet sopivat siten varsin huonosti korkeampaan opetukseen. Laatutekijät ovat painokkaampia. Aikuisiskään ehtineillä opiskelijoilla ei ole ollut suuria hankaluuksia muutta kotiseuduiltaan yliopistokaupunkeihin. Päinvastoin se on auttanut heitä aikuistumaan ja irrottautumaan kasvatuskodistaan.
Julkinen sektori on valtionhallinnossa työpaikkojen määrällä mitattuna kaventunut huomattavan paljon viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Puheet paisumisesta ovat täysin totuudenvastaisia. Sen sijaan kuntasektorilla julkisen sektorin koko on pysynyt työpaikkamittarillakin mitattuna suurena, vaikka ulkoistamista on tapahtunutkin. Tämä on yksi siihen, miksi hallitus on ryhtynyt kuntarakenteen uudistamiseen. Kuten hyvin tiedetään suurin osa kunnista on Kepu-johtoisia, joten kuntasektorin kaikesta byrokratiasta voi olla vähän heikko syyttää pelkästään demareita. Myös sana byrokratia on virheellinen, koska valtaosa julkisen sekrotin työpaikoista on kaikkea muuta kuin byrokratiaa. Opettajat, lääkärit, sairaanhoitajat, poliisit, oikeuslaitos, sosiaalitoimi, kirjastolaitos, tekninen toiminta (tiet, kaavoitus, kunnallisteniikka) ovat toiminnallisia ammatteja ja aloja, ei byrokratiaa.
Yksityistäminen voi onnistua joissain julkisissa toiminnoissa, muttei läheskään kaikissa. Suuri osa tehtävistä, joita edellä luettelin, on sellaista, joissa tarvitaan kokemuksen ja siinä kerääntyvän asiantuntemuksen mukanaan tuovaa jatkuvuutta. Tuskin voi ajatella, että esim. opetustoimi kilpailutettaisiin joka vuosi ja oppilaat saisivat aina uudet opettajat. Ulkoistaminen voi sopia siivoamisen ja ruokapalvelujen tuottamiseen, mutta ei läheskään kaikkiin toimintoihin.
Suvaitsemisen suhteen pitää aina ottaa huomioon se, että se ei koske asioita, jotka aiheuttavat vahinkoa muille ihmisille tai yhteisille eduille. Autoilua ei vastusteta autoilun vuoksi, vaan autojen aikaansaamien ilmastopäästöjen ja autojen valmistuksesta johtuvien luonnonvarojen liikakäytön vuoksi. Jos autoilu ei aiheuttaisi tällaisia vahinkoja, sitä ei olisi syytä olla suvaitsematta. Vihreät suosivat esim. toisen teknisen laitteen eli polkupyörän käyttöä, koska sen aiheuttamat vahingot ovat huomattavan vähäisiä. Muillekin mainitsemillesi asioille löytyy ko. vahinkoperuste. Kukaanhan tuskin suosii sinällään esim. toisen omaisuuden vahingoittamistakaan, vaikka joku voi pitää sellaistakin kivana harrasteena. Esimerkeilläsi ei siten voi tuomita vihreiden vapaamielisyyttä. He rajaavat vapaamielisyyttä vahinkojen mukaan. Aina voimme olla tietysti eri mieltä siitä, onko jokin yksittäinen rajaus oikea ja järkevä. Mutta se on eri asia.
Tukien tarpeessa oli ensimmäisenä Kreikka, sitten Irlanti ja Portugal. Mutta koko ajan perusteena on ollut finanssikriisin torjunta. Tähän sisältyi hyvin selvänä ajatus siitä, että tukemisen kohteiksi voivat joutua myös suuremmat maat, jos palomuuri ei pidättele leviämistä. Kepu ei silloin millään lailla rajannut tukea ja hymähteli demarien vaatimukselle sijoittajavastuun lisäämisestä. Kiviniemi haukkui epäisänmaallisiksi populisteiksi ne, jotka yrittivät vähäisessäkään määrin arvostella hallituksen europolitiikkaa. Vasta oppositiossa Kepu käänsi takkinsa, mikä on sivumennen sanoen niin kovin kepulaista.
Kriisin syistä en ole paljonkaan eri mieltä kanssasi. Olivatpa syyt mitkä tahansa, tärkeintä olisi päästä takaisin vakauden tielle. Sillä tulee olemaan hintansa ja siitä pitää tietysti ottaa opiksi ja ojennukseksi. Meillä suomalaisilla on toki varaa arvostella tapahtunutta, koska osallisuutemme siinä on hyvin minimaalinen tai olematon. Sen sijaan Saksa ja Ranska ovat olleet vahvasti osallisia kriisin synnyttämisessä, koska avokätinen luotonanto tarkoitti silloin tilauksia näiden maiden vientiyrityksille. Saksan ja Ranskan pankit rahoittivat eteläisen Euroopan maita, jotta niillä olisi varaa ostaa saksalaisia ja ranskalaisia tuotteita. Kun velanottajilla realismi hämärtyi ja ahneus kasvoi (mikä ahneus koski tietysti myös rahaa lainanneita pankkeja), olemme nyt tässä tukalassa tilanteessa. Osansa eikä ihan vähäinen osa on myös 2008 - 2009 finanssikriisillä, joka rapautti monen maan taloutta.
Itse en usko, että Soinin keinoin eristäytymällä ja antamalla finanssikriisin tulla (Soini: "lamat tulevat ja lamat menevät"), saadaan asioita kuntoon. Tuloksena voi olla täystuho ja pitkäainen taantuma, joka ei sivuuta yhtään eruooppalaista maata, oli EUssa tai ei. Sen vuoksi on parempi yrittää päästä vakaan kehityksen uralle, vaikka sekin on kivulias tie. Se on kuitenkin ehkä se pienemmän pahan tie, sillä hyviä teitä ei nyt ole.
>>>Myös sana byrokratia on virheellinen, koska valtaosa julkisen sekrotin työpaikoista on kaikkea muuta kuin byrokratiaa. Opettajat, lääkärit, sairaanhoitajat, poliisit, oikeuslaitos, sosiaalitoimi, kirjastolaitos, tekninen toiminta (tiet, kaavoitus, kunnallisteniikka) ovat toiminnallisia ammatteja ja aloja, ei byrokratiaa.
Kulttuuriperinteen - mukaan lukien uskonnollisten näkemysten - hallinta kuuluu yleissivistykseen. Ilman sitä on työelämässäkin vaikea ymmärtää palveltavaa henkilöä oikein ja pystyä auttamaan tätä.
Kaikilla Suomen yliopistoilla on vahvuutensa. Asian huomaa kuka tahansa helposti, kun tiedealan uutisia seuratessa panee merkille, mitä yliopistoa tutkija edustaa. Hyvin tasapuolisesti yliopistomme näyttävät olevan mediassa edustettuina kokoonsa suhteutettuna, vaikka median pääpaino onkin Helsingissä.
Eihän ongelmaa voi oman onnensa nojaan jättää, mutta näyttää siltä, ratkaisuja haettaessa kaikki vaihtoehdot eivät ole esillä. Se vaihtoehto, että eurosta luovutaan, ei näy kelpaavan juuri kenellekään. Luultavasti tämä kumminkin olisi yksinkertaisin vaihtoehto, vaikka toteutustavasta ei tietoa olekaan. Tuntuisi ainakin järkevältä olettaa, että valtioiden toimintavapauden lisääntyessä myös vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi olisi enemmän.
Eurossa jatkaminen ja Euroopan kuriin paneminen on nähdäkseni kaikkein kivisin tie. Ainakin jatkoa ajatellen. Miten valtiot, jotka eivät tähänkään mennessä ole pysyneet vauhdissa mukana, pysyvät sitten jatkossa?
Jotenkin koko EU alkaa muistuttaa entistä enemmän Neuvostoliittoa. Järjestelmä ei näytä pysyvän koossa muutoin kuin pakolla ja kuriin panemisella. Kaiken kukkuraksi päätöksenteko on hidasta ja tehtyjen päätösten mielekkyys peräti kyseenalainen.
räksytys tarttuu kulovalkean tavoin punikista toiseen?
Kuseksina keuhkosi ministeritasolta viime viikolla miten hänen nerouttaan ei ymmärretä, vain räksytetään.
Ja nyt pikkupunikit täällä perässä?
Opposition on oltava ääneti, kun punikit kusettaa kansaa? Hei haloo!!
Siis Vanhan ja Olli Rehnkin? Eipä olisi heistä uskonut, mutta kai sitten niin on. Varmaan kepulainen tietää asian parhaiten.
Kapin pölhö on aina asialla kun täällä lapsellisella tavalla Keskustaa riepotellaan.
>>>Keskustapuolueen oppositiopolitiikka ei ole uskottavaa, syystäkin kansalaiset pitävät toimintaa pelkkänä räksytyksenä. Puolueen olisi hyvä muistaa se, että kansalaisten muisti on aika pitkä.
En oikein usko siihen, että kansalaisten muisti on aivan noin lyhyt, vaikka olisikin, niin silloinkin puolueiden kannattaa hieman varoa ainakin sitä, ettei omia päätöksiä/tekemättä jättämisiä pääosin kritisoitaisi oppositiossa ollessa.
Räksytys ilman järkeviä vaihtoehtoja ei ole politiikantekoa, se on populismia. Populismi ei sinänsä ole pahasta, mikäli kansanomaisuudella on perusta tekojen tasolla, näyttö teoista nyt Keskustalta puuttuu. Keskustapuolueen kannattaa esittää oma varjobudjetti ja lähteä sen pohjalta kovin paisunutta tulo- ja menoarviota arvostelemaan.
Nykyisin kansalaiset eivät ole vain sen tiedon varassa, jota valtamedia antaa, tietoa löytyy ja on aika helppoa tutkia edellisen hallituksen tekemisiä, näin jälkikäteenkin. Hallitusohjelmat löytyvät helposti ja myös hallituksen hehkutukset .- sosiaalibudjetin suuruus eräänä ja menothan ne velkaantumista lisäävät.
Kuntapuolueen on pakko viimeinkin laittaa asiat tärkeysjärjestykseen, onko hallinto ihmisten palveluja tärkeämpää? Voimavarojen yhdistäminen on välttämätöntä, kun taloudet sakkaavat. Ehkäpä järjenkäyttö on jatkossa mahdollista myös keskustalaisissa kunnissa.
Tietenkin tuo maininta puolivuotisesta muistista on enemmän fraasi kuin tutkittu juttu, mutta silti täysin uskottava, kun muiden gallupien pohjalta tiedetään, ettei suomalaisten enemmistö osaa luetella edes kaikkia hallituspuolueita, eivätkä kaikki edes niitä kahta suurinta ja vastaavasti oppositiopuolueita.
Meitä tällä palstalla vierailevien kaltaisia poliitiikan aktiivisia seuraajia on kansasta erittäin pieni vähemmistö. Äänestysoikeus on kuitenkin kaikilla. Siksi populismilla on helppo saada äänestäjiä. Virkamiesten laatimista budjettiraameista ja niiden perusteluista kansan enemmistö ei ymmärrä mitään. Siinä ei ole kansalla mitään hävettävää, sillä edes kansanedustajat eivät osaa kertoa budjetin lukuja kohtalaisellakaan tarkkuudella,
Siksi luottamuksesi siihen, että kansa ryhtyisi tutkimaan edellisen hallituksen tekemisiä tai viitsisi nähdä vaivaa edes vallassa olevan hallituksen ohjelmaan ja tekemiseen on ylioptimistinen.
Kyllä tämän on ymmärtänyt kulloinenkin oppositiopuolue vuorollaan.
Oppositiolle riittää se, että se on olemassa. Sen sijaan hallituksen tulee perustella olemassaolonsa. Olet valitettavasti kuutamolla vaatiessasi oppositiolta varjobudjettia.
Perustele, miksi hallitus toitottaa ulkomailla, miten hyvin talous on Suomessa hoidettu, ja miksi sama hallitus toitottaa kotimaassa, miten huono taloudellinen tilanne onkaan. Totuushan on se, että olemme Kekkosen hautajaisten jälkeen hoitaneet asiamme ruokottoman huonosti, mutta tätä ei ole Kataisenkaan vara kertoa.
Kerro myös, miten paljon säästämme yhdistelemällä kuntia. Luvusta tulee olematon, ja se saattaa kääntyä jopa negatiiviseksi. Pakkoliitokset eivät siis pelasta. Ratkaisumallit on mietittävä uudelleen.
Olet käsittänyt parlamentarismin hieman väärin, eivät äänestäjät valitse edustajiaan Arkadianmäelle vain olemassa olon vuoksi. Opposition tulisi tehdä vaihtoehtoista politiikkaa, siis pyrkiä haastamaan hallitus asialinjalla, muuten sorrutaan pelkään räksytykseen.
Suomentalous ei ole hyvässä kunnossa. Tietenkin jos vertailukohdaksi ottaa todella rapakunnossa olevat maat, silloin pärjäämme kohtalaisen hyvin. Ongelmana suomalaisessa taloustilanteessa on se, että meidän valtiontalouteen on laskettu myös eläkesäästöt, nämä siis näkyvät taseessa valtion omaisuutena, näinhän asia ei luonnollisesti ole. Taseiden ollessa kunnossa, myös korot valtionlainoissa pysyvät matalina. Eläkevakuushuijaus on mennyt kansainvälisesti varsin hyvin läpi, onnetonta on kuitenkin se, että jopa entinen pääministeri kuvitteli rahojen olevan käytettävissä ja hallituksen päätöksien varassa. Rukalla hiihdellessä tulee kaikkea mukavaa mieleen.
Kuntien yhdistäminen ei ole välttämätöntä, ei, mikäli kunnat tulisivat toimeen ilman velkaantumista ja mittavia tulonsiirtoja valtiolta. Kuntien tilanne on ollut huono jo pitkään, siksi rakenteellisia uudistuksia on tehtävä. Yhteistyömalli ei ole toiminut, koska velkaantuneet kunnat eivät ole houkuttelevia kumppaneita. Pakkoliitokset ovat eräs vaihtoehto juuri siksi, koska kuralla olevat kunnat tarvitsevat vetoapua. Valtio ei voi kohtuuttomasti tukea niitä kuntia, joiden kohtalona on väistämätön taantuminen.
Hallitukselta edellytetään tietysti perusteluja, mutta toimivassa parlementarismissa myös opposition piää esittää perusteltu vaihtoehtonsa, jotta sen harjoittama hallituksen arvostelu olisi uskottavaa. On helppo sanoa, että budejtti on epätasapainossa, mutta jo paljon vaikeampi kertoa yksityiskohtaisesti se, miten se saadaan tasapainoon oppostion konstein.
Suomen taloutta on hoidettu 1990-luvun lamavuosia lukuunottamatta kansainvälisesti vertaillen varsin hyvin. Julkinen talous kestää hyvin kansainvälisen vertailun, pankkimme ovat paljon paremmassa tilassa kuin monissa muissa Euroopan maissa ja vientiteollisuutemme on ollut hyvässä iskussa. Kekkosen aikana Suomi nojasti taloudessaan idänkauppaan. Jokainen käsittää, että sen paremmin punaiset kuin sinisetkään verkkarit ja sukkahousut eivät käy itään päin samalla tapaa kaupaksi kuin Kekkosen aikoina.
Kuntien yhdistämisen mahdollisia säästövaikutuksia on vaikea laskea pitkällä aikavälillä. Tavoitteenahan on synnyttää elinkelpoisia kuntia. Elinkelpoisuus tarkoittaa sitä, että jokainen kunta tulee toimeen omien veronmaksajiensa varoilla. Nyt tilanne ei ole tällainen. Vain pääkaupunkiseudun kunnat tulevat jotenkuten omillaan toimeen ja niistäkin Vantaa on erittäin velkaantunut.
Ratkaisumalleja voidaan aina etsiä uudestaan. Ainakaan oppostio ei ole sellaisia esittänyt. Kepulla oli 8 vuotta aikaa tehdän asian hyväksi jotain, mutta tulokset jäivät erittäin laihoiksi. Yhteiskunnan talous ei vaan kestä kuntia, missä ihmisten elämän pääsisältö on oleilu. Joudumme edelleen tekemään otsa hiessä töitä, jotta saavuttaisimme tavoittelemamme elintason. Sen vuoksi alueellisetkin rakenteet pitää suunnitella siten, että ne tukevat tätä tavoitetta. Se tarkoittaa yleensä sitä, että edellytykset markkinaehtoisesti toimivien yritysten lisääntymiselle ja kasvulle pitää olla kunnossa.
Kyllä yhteistyömalli on toiminut. Lähes kaikki Suomen kunnat ovat korvanneet entiset elinkeinoasiamiehet yhteisillä kehitysyhtiöillä, samoin maataloustointa on yhdistelty ja lisäksi kunnilla on muitakin yhteisiä virkamiehiä. Mielestäni valtion pitäisi antaa kehitykselle vauhtia.
Terveystoimi perustui jo terveyskeskusten perustamisen yhteydessä kuntainliittoihin, joista tosin osa hajautui myöhemmin, mutta uskon ajan olevan kypsän yhteistyön palauttamiseen ja mielellään entistä laajemmassakin mitassa.
Naapurikuntien velkaantuminen ei ole yhteistyön este. Sen sijaan se on esteenä kuntaliitoksiin, sillä liitoksista seuraa, että taloutensa hyvin hoitaneiden kuntien asukkaat saavat maksettavakseen taloutensa huonosti hoitaneiden kuntien velat.
Samassa taloudellisessa tilanteessa olevien kuntien yhdistäminen ei puolestaan ratkaise mitään. On päivänselvää, että valtio joutuu jatkamaan kuntien tukemista entiseen malliin. Vain tilinumeroita on kuntauudistuksen jälkeen vähemmän kuin ennen.
Olet harvinaisen oikeassa siinä, että Keskustalla oli 8 vuotta aikaa tehdä jotakin, mutta tulokset olivat laihoja. On kuitenkin muistettava, että silloinen oppositiokaan ei esittänyt asiallista vaihtoehtoa, mikä on luonnollista siksi, että sellaista ei voi oppositiolta edellyttääkään. Sille siis riittää, että se on olemassa.
Olen edelleen jyrkästi eri mieltä siitä, että Suomen taloutta olisi hoidettu kahdenkymmenen vuoden takaisen laman jälkeen hyvin. Muistettakoon, että laman jälkeen tuli kaikkien aikojen nousukausi, mutta silti julkista velkaa pystyttiin lyhentämään olemattoman vähän. Tästä syystä uuden, edellistä merkittävästi pienemmänkin, laman sietokyky on ollut koko ajan olematon. Holkerin holtittoman hallituksen aikaan verotusta ryhdyttiin keventämään nousukaudella ja kiristämään laskukaudella. Tällainen talouspolitiikka on niin nerokasta, että sitä ei osattu keksiä aiemmin.
Näköpiirissä ei ole sellaista tulevaisuutta, jossa jokainen kunta tulisi toimeen omien veronmaksajiensa varoilla. Eihän tämä valtiokaan tule toimeen. Miten sitten jokainen kunta voisi tulla toimeen? Kahden tai useamman velkaisen kunnan yhteenliittäminen vapaaehtoisesti tai pakottamalla ei tuota elinkelpoista kuntaa. Tätä tosiasiaa ei pystytä syrjäyttämään.
Sairaiden ihmisten hoitaminen on kallista, ja se tulee edelleen kallistumaan selvästi. Terveydenhoitaminen olisi paljon halvempaa ja helpompaa, mutta siihen emme pääse tässä ihmisten maailmassa. Käytännössä joudumme kieltämään riittävän kalliit hoidot yhteiskunnan varoilla. Tuevaisuudessa niihin pääsevätkin vain nallewahlroosit ja muut kartanonherrat ja vastaavat.
Kuka ottaa vastuun siitä, ketä hoidetaan ja ketä ei? Muodostavatko Jyrki Katainen, Jutta Urpilainen ja Ville Niinistö triumviraatin, jolle päättäminen annetaan, vai annetaanko maakuntasatraappien päättää. Vai pakotetaanko lääkärit ratkaisemaan, jotta poliitikot välttävät vastuun.
Henna Virkkusen kuntakampanja on tarpeen myös siksi, että Euroopan ongelmat jäisivät taustalle. Olemme uppoamassa loputtomaan suohon tukiessamme euroa. Näyttää siltä, että Mauri Pekkarinen oli oikeassa keväällä 2011. Hänen mukaansa Kreikan ensimmäisen tukipaketin tehtävänä oli antaa Kreikalle tilaisuus ryhtyä riittäviin toimiin säilyttääkseen eurokelpoisuuden. Koska Kreikka ei osoittanut eurokelpoisuutta, seuraaviin tukipakettehin ei olisi tullut ryhtyä. Valitettavasti kuitenkin vanhat puolueet (sallittakoon Timo Soinin lainaaminen) kannattivat lisäpakettia. Nämä puolueet eivät kuitenkaan olleet yksin syyllisiä. Näitähän löytyy kosolti ympäri euroaluetta.
Punikki koettaa käyttää samoja sanoja, mitä sossu-punikeista käytettiin, heidän räkyttäessään pää punaisena (Gustafson, Urpilainen, Korhonen esim.) oppositiossa ollessaan.,
On olemassa monta vaihtoehtoa strtegiloille miten valtion talous saadaan kuntoon.
Keskustalla se stategia oli jo ennen eduskuntavaaleja kaikista muista poiketen kasvuunb ja hyvinvointiin, ei laikkauksiin perustuiva. Kaikki muuta esittiv'ät milöjardien laikkauksia mutta Keksusta esitti leikkausten sijasta panostamista asioihin jotka edistavät kansantalouden vahvistamista.
Suomessa ei todellisudessa tarvitsisi leikata mistään. Sijoittaminen mm. uusiutuvan energiateknologiaan, koulutukseen, ja pienituloisten toimeentulon vahvistamiseen riittäisi tarvittavan rahan santiin, ilman leikkausia.
2008 laman yli päästiin juuri sillä että pidettiin huoli pienitulooiusten ostovoimasta verohuojennuksilla ja täydentävillä toimeentulon turvilla.
Nyt kun pienituloiset jätetään heitteille, perutaan "vihreän" teknologian kehittämistuet ja vähennetään koulutusta joudutaan leikkauslistojen laatimiseen. Monia muitakin kansanteloutta heikentäviä toimia tämä nykyinen sinipuna hallitus toteuttaa, Mm. siirtää valtion ongelmat kuntien maksettavaksi.
Kasvun ja hyvinvoitiin panostamisen idea on ihan hyvä. Tähän panostivat kaikki muutkin puolueet toisin kuin väität. Ne poikkesivat Kepusta siinä, etteivät ne pitäneet realistisena sitä, että talouskasvuun noin vain päästäisiin. Kaikki talouden asiantuntijat nimittäin ovat ennustelleet ainakin vähäistä taantumaa ja sen jälkeenkin hitaan talouskasvun aikaa. Meidän suomalaisten toimilla ei nimittäin pelkästään saada kansainvälistä kysyntää nousuun. Muilla puolueilla oli siis realismin tajua, mutta Kepulla ei. Muut ovat siis enemmän Raimo Sailaksen linjoilla, mutta Kepu siis mieluummin jatkaa velan kasvattamista.
Vuoden 2008 laman yli ei ihan kunnialla päästy. Se teki suuren loven julkiseen talouteen eikä ihme, kun BKT laski useita prosentteja. Tästä aiheutui velkaantumiskehitys, joka edelleen rassaa julkista taloutta. Sen päälle koko ajan pahenevaksi ongelmaksi on tullut huoltosuhteen heikkeneminen.
Pienituloisten ostovoiman säilyttäminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on saada aikaan uusia työpaikkoja, edes niitä matalapalkkaisia. Ilman työtä olevan pienituloisen tukemisesta ei nimittäin juurikaan koidu taloudellista hyötyä, vaikka sekin on inhimillisesti perusteltua.
Kuntien valtionosuuksien leikkaukset tietävät lisää Helsingin lapsisurman tapaisia asioita. Lapset kiittävät hallitusta.
Tarkoitatko tällä kertoa, että valtion pitäisi ottaa lisää velkaa ja nostaa esimerkiksi palkansaajien verotusta, jotta valtionapuja voitaisiin lisätä tai säilyttää ne ennallaan?
Helsingissä on akrmaisevat sosiaaliset ongelmat, jotka johtuvat kaupungin ylibyrokratisoitumisesta ja hallinnon siiloutumisesta, viranomaisten keskinäisestä yhteistyökyvyttömyydestä. Helsingissä hallintoon törsätään suunnattomia summia, kun taas kenttätasolta leikataan leikaamasta päästyä. Helsingin Sosiaalitoimi on poliisitutkinnassa laiminlyöntiepäilyjen vuoksi, byrokratia johtaa välinpitämättömyyteen asiakkaita kohtaan, ja lopputulemana on lapsisurman kaltaisia tapauksia. Eilen saimme uuden todisteen Helsingin katastrofaalisesta pahoinvoinnista, kun nuori poika ampui isänsä keskellä kaupunkia.
Helsingin ongelmat eivät rajoitu Sosiaalitoimeen. Myös Rakennusvirasto on poliisitutkinnaassa lahjusten otosta ja kuittikaupasta. Onhan se toisaalta hyvä että edes poliisilla riittää töitä Helsingin sotkuisen ja korruptoituneen hallinnon setvimisessä, mutta rahaa voitaisiin käyttää muuhunkin.
Säästöt tulee aloittaa Helsingin megalomaanisen byrokratian purkamisesta ja rahojen suuntamisesta käytännön kenttätyöhön, niin lastensuojelussa kuin ylipäätään terveys- ja sosiaalitoimessa. Itsekin olet esimerkki eläkeläisestä jolla on ilmiselviä ongelmia jotka ilmenee mm jatkuvana vihakirjoitteluna ja muuna epäasiallisena käytöksenä. Varhainen puuttuminen kaltasitesi toimintaan säästäisi yhteiskunnan varoja, terve ihminen kun on myös hyvinvoiva ihminen paljon vanhemmaksi kuin kaltaisesi vihaa ja katkeruutta kantava sairas ihminen.
Kyllä Helsinki on tunkkainen paikka asua. Pojat ampuvat isiään ja vanhemmat tappavat lapsiaan. Noiden perheiden täytyy olla punikkiperheitä.
Hyvä esimerkkinä myös "ystävyysottelu" jääkiekossa jossa päätarkoitukena näyttää olevan toisten telominen....
kepulit 15% ja yhä laskee
Mikä tutkimus ? Kuka rahoitti ? Mitä kysyttiin ?
Juha Sipilä on samanlainen tyhjänpuhuja kuin Mari Kiviniemi ja Matti Vanhanenkin. Paljon puhetta ja vähän villoja. Tuollaisen pelin läpi äänestäjät näkevät ja kääntävät Keskustalle lopullisesti selkänsä.
hih hih Sipilä ei liho 20 kiloa vuodessa kuten minä hih hih