Tein viikonloppuna sen. Ja heti kaikille teille "abortti on murha"-ihmisille tiedoksi, keskeytyksen syy oli lapsen vakava kehityshäiriö, pieni poikamme ei olisi nähnyt päivänvaloa vaikka raskaus olisikin jatkunut.
Tämä kirjoitus on lähinnä teille, jotka kaipaatte kokemusta lääkkeellisestä keskeytyksestä ja myös oman pahan oloni purkamista.
Sain torstaina Valviralta kirjeen, jossa annettin lupa raskauden keskeytykseen. Soitin saman tien sairaalaan, ja sieltä sanotiin, että tule seuraavana aamuna gynen polille.
Perjantai aamuna menin siis sairaalaan, siellä juttelin ensin hoitajan kanssa ja sitten oli lääkärin vuoro. Lääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa; joko otan heti yhden lääkkeen (nimeä en muista), joka pehmittää kohdunsuuta ja tulen parn päivän päästä takaisin tai jään saman tien osastolle jolloin keskeytys aloitetaan cytotec-lääkkeillä. Katsoin paremmaksi jäädä heti osastolle lähinnä sen vuoksi, että kotona on lapset, joiden en halunnut nähdä tätä tilannetta.
Minulle annettiin emättimen kautta heti aamupäivästä 4 cytotec-tablettia, jonka jälkeen aina 4 tunnin välein 2. Sanottiin, että jos vuoto alkaa, siirrytään suun kautta lääkitsemiseen. Jossain vaiheessa illasta supistukset alkoivat olla hieman kivuliaita, lähinnä kiristäviä mutta siedettäviä. Pe-la välisenä yönä sitten heräsin yhden aikaan aivan käsittämättömään kipuun. Puolitajuissani katsoin kelloa, että hoitaja tulee noin tunnin kuluttua antamaan lisää lääkkeitä, joten en soittanut kelloa, otin panadolin, joka minulle annettiin jo valmiiksi odottamaan kipuja.
Kahden jälkeen hoitaja sitten tuli ja kivut olivat jo sen verran kovat, etten voinut tehdä muuta kuin itkeä. Puoli kolmen aikaan tuli ensimmäisen kerran lapsivettä. Tuosta noin tunti eteenpäin jouduin ponnistamaan pienen poikamme ulos. Kesti noin puoli tuntia ennen kun istukka tuli ulos. Kivut loppuivat tuohon paikkaan. Siis fyysiset kivut. Henkisesti olen ihan rikki, lapsi oli todella toivottu, kahden vuoden yrittämisen jälkeen. Lauantaina lääkäri ultrasi kohdun, ja siellä oli vielä noin 4cm limakalvoa reunoilla. Sain lisää cytotecia ja pääsin kotiin.
Tänään aamulla oli taas lääkärin tarkastus, vuoto on ollut tosi niukkaa, niukempaa kuin kuukautisissa, limakalvoa oli vielä noin 2,5cm. Lisää cytotecia ja kotiin, ensi viikolla uusi kontrollikäynti. Kuulema kaksi viikkoa odotetaan, jos ei kohtu tyhjene kokonaan, silloin kaavitaan.
Eli fyysisesti tästä on selvitty, henkinen parantuminen on vasta alussa.
Kaikille teille, joilla tämä koettelemus on vasta edessäpäin, varautukaa lähinnä henkisen puolen kipuun, fyysisiin saa aina lääkettä auttamaan.
Tämä kirjoitus on lähinnä teille, jotka kaipaatte kokemusta lääkkeellisestä keskeytyksestä ja myös oman pahan oloni purkamista.
Sain torstaina Valviralta kirjeen, jossa annettin lupa raskauden keskeytykseen. Soitin saman tien sairaalaan, ja sieltä sanotiin, että tule seuraavana aamuna gynen polille.
Perjantai aamuna menin siis sairaalaan, siellä juttelin ensin hoitajan kanssa ja sitten oli lääkärin vuoro. Lääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa; joko otan heti yhden lääkkeen (nimeä en muista), joka pehmittää kohdunsuuta ja tulen parn päivän päästä takaisin tai jään saman tien osastolle jolloin keskeytys aloitetaan cytotec-lääkkeillä. Katsoin paremmaksi jäädä heti osastolle lähinnä sen vuoksi, että kotona on lapset, joiden en halunnut nähdä tätä tilannetta.
Minulle annettiin emättimen kautta heti aamupäivästä 4 cytotec-tablettia, jonka jälkeen aina 4 tunnin välein 2. Sanottiin, että jos vuoto alkaa, siirrytään suun kautta lääkitsemiseen. Jossain vaiheessa illasta supistukset alkoivat olla hieman kivuliaita, lähinnä kiristäviä mutta siedettäviä. Pe-la välisenä yönä sitten heräsin yhden aikaan aivan käsittämättömään kipuun. Puolitajuissani katsoin kelloa, että hoitaja tulee noin tunnin kuluttua antamaan lisää lääkkeitä, joten en soittanut kelloa, otin panadolin, joka minulle annettiin jo valmiiksi odottamaan kipuja.
Kahden jälkeen hoitaja sitten tuli ja kivut olivat jo sen verran kovat, etten voinut tehdä muuta kuin itkeä. Puoli kolmen aikaan tuli ensimmäisen kerran lapsivettä. Tuosta noin tunti eteenpäin jouduin ponnistamaan pienen poikamme ulos. Kesti noin puoli tuntia ennen kun istukka tuli ulos. Kivut loppuivat tuohon paikkaan. Siis fyysiset kivut. Henkisesti olen ihan rikki, lapsi oli todella toivottu, kahden vuoden yrittämisen jälkeen. Lauantaina lääkäri ultrasi kohdun, ja siellä oli vielä noin 4cm limakalvoa reunoilla. Sain lisää cytotecia ja pääsin kotiin.
Tänään aamulla oli taas lääkärin tarkastus, vuoto on ollut tosi niukkaa, niukempaa kuin kuukautisissa, limakalvoa oli vielä noin 2,5cm. Lisää cytotecia ja kotiin, ensi viikolla uusi kontrollikäynti. Kuulema kaksi viikkoa odotetaan, jos ei kohtu tyhjene kokonaan, silloin kaavitaan.
Eli fyysisesti tästä on selvitty, henkinen parantuminen on vasta alussa.
Kaikille teille, joilla tämä koettelemus on vasta edessäpäin, varautukaa lähinnä henkisen puolen kipuun, fyysisiin saa aina lääkettä auttamaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tapaat lapsesi kun oma aikasi maassa päättyy. Surullasi ja kaipauksellasi on siten loppunsa.
Ehkäpä poikasi on jo nyt koko ajan luonasi, vaikka et häntä näe.
Vastustan ja pidän aborttia murhana jos kysymyksessä on terve ja normaali raskaus.
Poika on nyt siellä pieneä enkelipoikana. Jos ennuste on tuollainen niin että lapsi menehtyy jo ennen syntymää eikä ole odotettavissa mitään muuta keskeytys on luonnollinen asia.Voimia vain sinulle ja perheellesi. On varmasti suru kun vauvan mentysken johdosta.
Aborttiväelle lapsensa menettäneen äidin kertomus on pilkan ja irvailun aihe.... no niin, kun tarkemmin ajattelee, mitä muuta voisikaan odottaa niiltä, jolle elämä ja lapsi ovat mielipiteitä merkityksettömämpiä....
No, sinä otit hänen elämäsä langan käsiisi, et siis sallinut Jumalan tai Luonnon itse päättää. Vakava kehityshäiriö? siis sokea? Vai tarkoitatko jotain downin syndroomaa? Jos tämä juttusi edes olis totta, olisit kertonut enemmän lapsesi hautaamisesta, yms. onko hän nyt muka jätelavalla makaamassa alastomana? Joo, kulostaa todella "toivotulta" lapselta. No, Jumala tiesi sinut, eikä 2 vuoteen antanut sinun tulla raskaaksi. Sanot että sinulla on paha olo. Miksi? jos sydämessäsi koet ettet ole tehnyt mitään väärää, niin mistä se paha olo tulee? paha olo yleensä tarkoittaa syyllisyyttä omasta värästä valinnasta.Hyvä olo tulee oikein eletystä elämästä.
Sokeat ja Down-oireyhtymän lapset jäävät henkiin joten tuskin sellaisesta kehityshäiriöstä oli kyse.
Tuo on kyllä käsittämätöntä! Miten te ihmiset kehtaatte vähätellä toisen ihmisen noinkin raskasta päätöstä?!
Lapsella olisi ollut Down, josta kuultuamme olimme hieman helpottuneita, että ei mitään vakavaa. Sydän näytti aluksi ehjältä, mutta Down- löydöksen jälkeen kävimme useaan otteeseen ultrassa juurikin mahdollisten sydänvikojen vuoksi. Alkuun kaikki näyttikin menevän hyvin, lapsi kasvoi ja sydän toimi. Kunnes yhdessä ultrassa näkyi, että lapsen sydän alkoi keräämään nestettä. Nestettä alkoi kertymään yllättävän nopeasti jolloin sydämen kammioiden seinämät alkoivat pettämään. (Tälle oli kyllä jokin hienompikin nimitys) Eli oli vain viikkojen kysymys, koska sydän pettäisi.
Jos nesteen kertyminen olisi ollut vähäisempää, olisi ollut jotain tehtävissä (aikainen käynnistys josta suoraan sydänleikkaukseen)
Ja keskeytyksestä on aikaa vasta muutama päivä, eli poika on sairaalassa patologian osastolla tutkimuksissa, jonka jälkeen hänet tuhkataan. Eli hän ei makaa alastomana jätelavalla!!
Eikö teillä ihmiset ole minkäänlaista moraalia?! Kehtaatte alkaa mälläämään täällä toisen ihmisen niinkin vaikealla asialla, kuin lapsen menetys! Täytyy kyllä olla omassa elämässä jokin todella pahasti vialla kun saa tyydytystä tällaisen palstan pilaamisella.
Ja vaikka abortti olisikin tehty pelkästään taloudellisista tai sosiaalisista syistä, mikä ihme antaa teille oikeuden alkaa suoltamaan tuollaista paskaa?! Abortti on aina vaikea päätös, oli tilanne mikä tahansa. Mutta joskus se vaan on ainoa oikea vaihtoehto. Ei siis teidän abortin vastustajien päätettävissä oleva asia!
Jotkut trollailevat täällä ilkeyksiään "vastustajina" :(
Vaikka vastustan aborttia muilla kuin vakavilla terveyssyillä, oli sinulla täysin ymmärrettävät ja hyväksyttävät syyt aborttiin.
Osanottoni ja jaksamisia näinä aikoina!
Olet joutunut tekemään elää vaikeamman päätöksen. Sitä ei voi käsittää ihminen joka ei ole joutunut tekemään vastaavaa päätöstä. Voimme vain kuvitella. Toivottavasti jaksat eteenpäin ja toivut menetyksestäsi.
sanoinkaan ettei muunlaisia vastustajia voi olla??
Sinun tapauksessa tuo oli ainut paras ratkaisu, mutta ei terveen lapsen kohdalla. Ei taloudellinen syy ym. peruste laspen murhaan, oli lapsi sitten muutaman viikon ikäinen kohdussa tai sitten jo syntynyt kasvamaan kehon ulkopuolelle.
Äitini olis varmaan surmannut minut 50-luvulla, jos abortti olisi ollut laillinen.
Ei minun moraalini kyllä muutu. Murha on kauheaa.
kyse on mILLAISEN kuoleman viaton pieni ihminen joutuu kokemaan? A: nukkuu rauhallisesti esim. kun sydän pettää, hän kuolee luonnollisesti tavalla jonka Hyvä JUmala on sallinut. VAI B: SIRKKELILLÄ SILPOMINEN ELÄVÄLTÄ? Tämä on se miten abortteja tehdään. Sirkkeli viedään kohtuun, sillä sirkkelöidään jalat irti, sitten kädet, lapsi huutaa ja itkee, sydänkäyrät näyttää tuhatta ja sataa, ja on merkki äärettömästä kivusta ja stressitilasta, jonka ääretöntä kipua ja kauhua kokeva ihminen käy läpi. MIKSI aiheuttaa TARPEETTMASTI tUONKALTAINEN kidutuskuolema? MIKSI ei vaan voi jättä sitä kuoleman uneen lipumista JUmalan käsiin, se on armollista. Toinen tapa: on polttavan suolaliuoksen ruiskuttaminen kohtuun. Tämä polttaa elävältä lapsen ihon, ja hän kuolee silmittömiin kipuihin. Täysin TURHA kidutuskokemus elävälle, kuulevalle , tuntevalle ihmiselle.
Sitten. myöhäinen abortti: elävä lapsi tulee keskeytetystä raskaudesta ulos kohdusta, ja hän siis elää. Mitä tekee hoitohenkilökunta? Ne jättää lapsen elävänä ikkunaluukulle, jotta se kuolisi kylmään nopeammin, samaan aikaan toisen sen ikäiset keskoset viedään keskoskaappiin saamaan hoitoa.
Ap: miten lapsesi kuoli tarkalleen? Siis kohtuun jo, vai tuliko elävänä ulos, ja siten tukehdutettiinn, ettei varmasti eläisi? Olisi mielenkiintoista tietää. Kuka tappamisen suoritti?
vielä lisäys...mistä tiedän että lapsi huutaa kohdussa apua kun sitä sirkkelöidään? Tätä ovat lääkärit tutkineet viemällä kameran kohtuun ja kuvanneet tapahtuman, ja samoin mitanneet tuom murhan aikana lapsen sydänkäyrät. Kun sydän lyö tuhatta ja sataa, se on merkki vakavasta stressitilasta. Kun yhdelle aborttilääkärille, joka ei ensin uskonut että se lapsi kokisi mitään, hänelle näytettiin nämä kuvamateriaali ja sydänkäyrät, hän valahti valkeaksi, ja meni shokkiin, koska lääkärinä hän tiesi täsmälleen, mitä se tarkoittaa, :että kyse ei ole vain lihamöykystä, joka ei tuntisi mitään. Videoissa näkyy miten lapsi huutaa apua ja itkee , kauhuissaan yrittää väistellä sitä sirkkelin terää kohdussa, joka on jo sirkkelöinyt siltä jalan pois.
Men youtubeen ja etsi nämä videot sieltä, siellä ne on kun vaan hakee niitä. Tuon jälkeen se aborttilääkäri ei tehnyt enää yhtä ainuttakaan aborttia vaan vaihtoi työnkuvaansa.
Mutta ei vastasytynytkään elä kauaa ilman äitä tai huoltjaa: Hän on sokea ja melko avuoton vaikka on äidin kehon ulkopuolella. Siis melko kepposia perusteita murhan oikeutukselle.
no, onhan paljon sydänvikaisia lapsia ja aikuisiakn, joiden sydän alkaa pettää, ja kuolema on vain ajan kysymys. Miksi me emme surmaa heitä ennen kuin se tapahtuu luonnollisesti? Kerropa. Me annamme heidän elää, ja he varmasti haluavat silti elää niin kauan kuin mahdollista. Myös tiede kehittyy jonkun verran että heitä voidaan auttaa, esim. sydämensiirroilla. Emme me heitä silti ala murhaamaan, koska "ei se oisi kauaa elänyt enää kuitenkaan". Annamme luonnon hoitaa asian.
jos pidät "lakia " elämäsi ylimpänä ohjenuorana, ja sellaisena jota aina tottelet ja kysyt saatko lain puitteessa toimia niin tai noin, miten sekaisien menetkään sitten kun laki muuttuu, tai menet toiseen maahan, jossa esim. abortti on kielletty (näitä maita on).Päähän siinä sekoaa, kun moraalisi ohjenuorana on joku joka vaihtuu koko ajan ajasta tai paikasta riippuen, ja eri ihmisten tahdosta. Myös laki voi sallia eläinten hirveän kiduttamisen. Sellainen ihminen on omaa moraalia vailla, eikä koskaan kykene tekemään omia moraalisia valintoja, vaan on kuin sätkynukke, toisten holhouksen alaisena.
Muutoinki, määritele "syntymän hetki"? Onko se lapsi syntynyt joka on täysin muodostunut kohdussa, mutta on yliaikainen. Senkö siis mielestäsi saa surmata, koska ei ole vielä tullut kohdusta ulos? Muta esim 5 kk ikäinen keskonen joka OTETTIIN enen aikaisesti pois äidin kohdusta keinotekoisa supistuksia lääkkeellä antaen äidille, nyt onkin jo "syntynyt" ja ellää keskoskaapin varassa. Lapsellista.
Kyllä sisiö tuntee kipua, suojautuu, nielee lapsivettä ym.
ap:lta loppui vastaukset lyhyeen.
ap varmasti kuitenkin sai kipulääkettä, pieni vauvansa ei. Hän kävi läpi kidutuskuoleman, ja ap on niin ylpeä siitä että tuli suomi 24:seen kertomaan miten upeasti teki.
Ei oo enää todellista millasta jengiä täällä toisia mollaa!!! Ap älä lue näitä turhuuksia jotka pitävät sinua huonona ihmisenä päätösesi takia!! Uskon että valinta ei ollut helppo, ja totta puhut, ne henkiset kivut ovat kamalemmat kun fyysiset.. Toivon kovasti että löydät vielä joskus sen päivän jolloin voit paremmin ja muistat että näin on parempi.. Raskauden pidentäminen olisi ollut turhaa.. Voimia
Oikeesti ovat kaikkee muuta kun täydellisiä. Noista kommenteista näkee että siellä on oma elämä pahasti sekaisin ja paha olla.. tavallaan hyvä että osaavat purkaa tuntojaan edes netissä, mutta sinällään ikävä että koittavat pilata kerrankin asiallisen aloituksen.
jaksamista ap:lle, teit oikean ratkaisun!
Toivon sinulle ja perheellesi jaksamisia ja paljon voimia. Minulla on takana yksi abortti. Se oli minulle elämäni raskain päätön tein sen vuonna 2011, en ikinä unohda sitä ja kuinka monta kyyneltä olen vuodattanut sen asian vuoksi. Tässä pikkuhiljaa alkaa kuitenkin elämä voittamaan. Toivon, että Jumala sua minulle vielä hyvän elämän ja antaa minulle terveen lapsen..mitään ei toivo niin paljon kuin että voisin olla joskus äitii.
Voimia sinulla AP. Kamalaa tekstiä täällä.
Mietin, että voisinko täällä jakaa ajatuksiani uudesta raskaudesta, ensimmäisen lapseni menetettyä. Eipä taida olla oikea paikka, täällä kukaan (paitsi ehkä ap) ei voi ymmärtää miten vaikeista asioista on kyse.
Jos toisella lapsellani todetaan kohdussa sama sairaus, kuin se johon esikoinen vauvana kuoli joitakin vuosia sitten, niin aion varmasti keskeyttää raskauden. En halua hänen kärsivän yhtään päivää enempää! Ei ole hauskaa nähdä lastaan kärsivän kivuista, tai toisaalta muuttuvan reagoimattomaksi morfiinista. Uskon, että hän kärsi jo kohdussa, vaikka emme sitä tienneet. Surullista.