Niin mustis, että tahdon kuolla sen takia.
Jotta puoliskoni voisi saada onnellisen ja tasapainoisen elämän jonkun muun kanssa.
Pelkään niin kauheasti että hän pettää!
Se tuntuu pahemmalta vaihtoehdolta kuin kuolema.
Tiedän, ettei minussa ole muita huonoja puolia kuin mustasukkaisuus...mien pääsen siitä täysin eroon?
Olen käynyt terapiassa ja se on auttanut jonkin verran, mutta en kestä että hän hymyilee vieraille naisille, varsinkin minulta salaa...siis se että tekee sen salaa loukkaa eniten, ei se että hymyilee.
Itse kerron aina jos joku hymyilee minulle, siis on mies tai nainen.
En itse flirttaile ollenkaan, mielestäni se ei kuulu parisuhteeseen.
Hän tekee sitä ja arvaa onko sellainen olo että itse on ilmaa ja tuo toinen on se oikea.
Voi kun kuolisi pois ja heti.
Ei onnistu ajatuksen voimalla, yritetty on.
Mitä minä teen???
Jotta puoliskoni voisi saada onnellisen ja tasapainoisen elämän jonkun muun kanssa.
Pelkään niin kauheasti että hän pettää!
Se tuntuu pahemmalta vaihtoehdolta kuin kuolema.
Tiedän, ettei minussa ole muita huonoja puolia kuin mustasukkaisuus...mien pääsen siitä täysin eroon?
Olen käynyt terapiassa ja se on auttanut jonkin verran, mutta en kestä että hän hymyilee vieraille naisille, varsinkin minulta salaa...siis se että tekee sen salaa loukkaa eniten, ei se että hymyilee.
Itse kerron aina jos joku hymyilee minulle, siis on mies tai nainen.
En itse flirttaile ollenkaan, mielestäni se ei kuulu parisuhteeseen.
Hän tekee sitä ja arvaa onko sellainen olo että itse on ilmaa ja tuo toinen on se oikea.
Voi kun kuolisi pois ja heti.
Ei onnistu ajatuksen voimalla, yritetty on.
Mitä minä teen???
Vastaukset 13
Vanhimmat
JA HETI
Kuolen ennemin kuin näen hänet toisen kanssa!
Pää tässä hajoaa!
Voi sua. Ainakin myönnät sairautesi ja se on alku paranemiseen.
Juttele miehesi kanssa tunteistasi oikein ajan kanssa rauhassa. Ei syyttelyä yms.
Hänen on opittava olemaan loukkaamatta sinua. Kysy, ettö tekeekö tahallaan tollasta hommaa, että flirttailee ja tahtoo kiusata, vai tahattomasti, koska on ystävällinen muille ihmisille.
Mulla on justiin sama juttu..Mä oon aivan sairas.
Mä oon hermostunu niin paljon että olin valmis jopa tappamaan jätkän..Vaikka mulla oli syy kylläkin.On tämä rasittavaa.
Oon taistellut mustasukkasuuttani vastaan vuosia, emäntä pyysi tilaa ja luottamusta, tein parhaani. Sitten selvisi että hänellä oli tunteita parhaaseen ystävääni! Luottamus romahti. Taas alusta. En tiedä jatkammeko "toivon niin" mutta miten parantaa tämä sairaus? Oppia elämään itsensä kanssa? Tsemppiä sinulle!
minä oon ihan samanlainen..Kaikki oli hyvin suhteen alussa, mutta sitten hän petti minua ex-tyttöystävänsä kanssa..Otin hänet takaisin koska rakastan häntä niin paljon ja luulin pääseväni ylitse tapahtuneesta, mutta nykyäänaattelen vaan et kaikki muijat on hänelle vaan potentiaalisia pettämiskumppaneita..Ja se todella meinaa hajottaa mun pään..Hullu mikä hullu:-(
Niin, on se niin hemmetin väärin kun ihmiset hmyilee toisilleen. Kyllä munkin mielestä kaikkien pitäis olla sellaisia kuivia hapannaamoja, olisi tässäkin maailmassa paljon helpompi elää. Ei tarttis aina olla jakamassa ilojaan ja surujaan muiden kanssa. Sais vaan rauhassa mököttää.
Mitä sitten jos itsellä on hyvä mieli, ei kai sitä nyt toisille tartte näyttää. Vaikka sananlasku sanookin, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo...
Miten voi hymyillä salaa? Eikös se näy naamasta? Vai olenko ymmärränyt hymyn väärin, tarkoittaako hymyileminen jotain muuta kuin sitä, että suu pielet nousevat ylöspäin?
Toi on oikeesti sairasta vahtia toisen jokaista liikettä, et taida nauttia elämisestäsi ollenkaan... Mä säälin sua, oikeesti. Mun mielestä luottamus on parisuhteen perusta ja se antaa paljon tilaa rakkaudelle, kyllähän sinä sen tiedät, että pelko ja mustasukkaisuus tukahduttavat pikkuhiljaa suhteessa palavan roihun ja jäljelle jää vain katkeruus...
Onneksi olet jo mennyt hoitoon, toivotan hyvää paranemista!
Mustasukkaisuus on yhtä kuin menettämisen pelko. Ihminen pelkää menettävänsä itselle rakkaan henkilön ja kokee monenlaiset asiat uhkana itselleen ja parisuhteelleen. Tämä tunne saa toimimaan järjettömästi ja kantajalleen tuottaa suurta ahdistusta.
Olin ennen mustasukkainen, halusin tietää tarkkaan kenen kanssa ja mitä puolisoni oli tehnyt tai puhunut, tai jos hän tuli myöhemmin kotiin kuin olin ajatellut, loukkaannuin. Aina minulla oli päällimmäisenä luottamus häneen, mutta pinnan alla kyti ja se roihahti aina pintaan epäilys toisesta.
Minun ongelmani oli se, että olin liikaa riippuvainen puolisostani ja minulla oli yhtä läheisiä ihmisiä elämässä aivan liian vähän. Kun uskouduin todella muillekin ihmisille ja kerroin elämäni syvimpiä salaisuuksia mustasukkaisuus mukaan lukien muille ihmisille, sain tasapainoa tilanteeseeni: puolisoni ei enää ollut ainoa tosi läheinen ja tärkeä ihminen elämässäni, joten pahin mustasukkaisuus hellitti, sillä tuli tunne, että mitä hän ikinä elämässään tekeekin, enää se ei mullista tai kaada minun maailmaani.
jotenkin noin se meni. Mustasukkaisuuden tunne on kamala ja häpesin itseäni sen vuoksi, ja tunsin olevani maailman inhottavin ihminen. Kuitenkin halusin omistaa toisen.
Minulla kaikki juontaa lapsuudesta, luottamukseni omiin vanhempiin on jo varhain saanut kolahduksen, olen siis tottunut siihen, että ihmiset jättävät tai puukottavat selkään ennemmin tai myöhemmin.
Kuitenkin olen oppinut luottamaan ja tänä päivänä osaan vain rakastaa puolisoani ilman mustasukkaisuuden tunnetta, se tuntuu hyvältä, olo on kuin olisin vapaa kuin lintu, mutta rakastettu.
Lukiessani tuota tekstiä huomasin juurikin samat piirteet itsessäni. Olen liiankin mustasukkainen tytöstäni... ehkä tosiaan pelkään menettäväni hänet ja kun melkein kaikki kaverit on muuttaneet kaupungista ei ole oikein ketään kenelle jutella. Pitää yrittää vaan jaksaa ja uskoutua jollekkin jospa se siitä...
Kiitos viestistäsi ja ohjeestasi lintu. Tunnistin myös itseni sieltä.
Kuitenkin haluaisin vielä kuulla muidenkin "parantuneiden" konsteja, jotta saisimme kerättyä tänne palstalle listan helpottavista toimista. Kiitokset etukäteen lähettäneille!
mikä olisi viisasten kivi tähän mustasukkaisuus asiaan. tiedostaminen varmaan ja mielestäni se että pitäisi pystyä analysoimaan juuri niinkuin tällä palstalla on kirjoitettu suhteen taso.
mä olin sairaan mustasukkainen. en pystynyt enää asian kanssa elämään. ennen en ollut mutta uusi suhde toi sen tullessaan.
sitten päätin lähteä. muutin pois. ja siitä alkoi uusi elämä. tajusin että olin varmaan jotekin läheisriippuvainen ja vaikka mitä. oli kyllä puolisossakin vikaa ja hänen expuoliso aiheutti jonkin sortin helvetin vielä lisäksi. nyt hengitän.
huom. olen siis naimisissa saman miehen kanssa. muutimme kaikkien hämmästykseksi erilleen, ensin myimme vasta ostetun asunnon. ei ollut enää vaihtoehtoa. suhde ei aina parane sillä että ollaan saman katon alla vaan meille on tehnyt todella hyvää elää erillään.
mieheni tsykologi sanoi että tällaiset erilleen muutot eivät auta, minä olen eri mieltä. mikä helevetti siinä on että puolisoiden pitää asua samassa huushollissa kun tilanne menee liian vaikeeks.
suosittelen. päätimme asian yhdessä. teimme selvät pelisäännöt. ja kaikki on hyvin. ja päätimme myös että tulevaisuus on auki. molemmat voi hengittää ja aikaa on itselle ja omalle rauhalle.
tämä kaikki maksaa jos rahasta on kiinni. olin sen valmis tekemään. ole paras kaveri itsellesi.
mut kaikesta huolimatta mun mies on kyllä miesten mies. kestää tilanteen tosi hyvin ja tykkää puhua.
en tiedä oliko tässä tolkkua, mut tulipa kerrottua.
Mä on kans aivan sairaan mustasukkanen, ollut aina. En kuitenkaan oo mikään riippuvainen tyyppi, vaan itsenäinen. Lähinnä sitä pelkää että kumppani pettää/ajattelee/kattelee salaa minulta toisia, eikä se menettämisen pelko. Tää on aivan hirveetä!!!
Juuh.. Sama täällä. olen ihmetellyt, että miten kaikki selittää, että on mustasukkainen puolisostaan, ku pelkää menettävänsä sen. Ei se minulla ainakaan niin mene. Vaan minä ajattelen, että mieheni kattelee/ajattelee jonkun toisen naisen ehkä olevan kauniimpi/parempi kuin minä,hänen vaimonsa. En pelkää ollenkaan, että menettäisin hänet, vaan ennemmin ajattelen, että oisi helpompaa, jos ottaisin itse eron miehestäni, "ennenkuin mitään tapahtuu". Olen tullut siihen tulokseen, että koen itseni kaikinpuolin niin fiksuksi ja nätiksikkin ihmiseksi, että en voi sietää sitä, että toinen nainen olisi mieheni mielestä jotenkin parempi kuin minä. En tiedä..Ehkä minun mustasukkaisuuteni on jotenkin erilaista kuin muiden?? Mutta mitään menettämisen pelkoa minulla ei todellakaan ole.
Ymmärsiköhän kukaan mitään, aika sekava teksti tuli =)
Ottakaa please kantaa ;)