Mul on nii ikävä et sattuu iha fyysisestiki. Luulin et unohin jo, mut en näköjää. Tuntuu niinku sydän tulis rinnast ulos tai jotai. Kylmät väreet täyttää mut, ja itku tulee vaa väkisin. Haluun vaa puhuu sen kaa. Mut en saa tehä sitä enää koskaa. Menetin oman tyhmyyteni takii sen taas.
Tuijotan vaa kelloo ja katon ku sekunnit menee eteenpäi. Tosin tuntuu et toi kello menee välil taaksepäi ku aika kuluu nii hitaasti.
Haluun unohtaa, mut en haluu elää ilman sitä ihmistä. En kestä. Mitä teen ? Oon iha täynnä tätä asdfghhgfytdetrfyguhijokpijohh
Tuijotan vaa kelloo ja katon ku sekunnit menee eteenpäi. Tosin tuntuu et toi kello menee välil taaksepäi ku aika kuluu nii hitaasti.
Haluun unohtaa, mut en haluu elää ilman sitä ihmistä. En kestä. Mitä teen ? Oon iha täynnä tätä asdfghhgfytdetrfyguhijokpijohh
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ymmärrän sua kuule ihan täysin, itse tulin jätetyksi ja kyllä sattuu. Rakastan häntä vaikka en todellakaan haluais. Haluaisin puhua hänen kanssa, mutta en voi. Itkisin jos en olis näin rikkinäinen.
Tuntuu pahalta, aika menee eteenpäin, mutta kipu pysyy paikallaan. Ahdistaa kun en voi unohtaa, ahdistaa jokapäivä ajatella häntä, vaikka yritän keskittyä kaikkeen muuhun. Ystävieni keskellä ja perheeni ympäröivänä tunnen silti olevani yksin ilman häntä.
Jos keksit mitä tehdä niin kerro mullekkin. Monta kuukautta on jo mennyt ja silti tunteet on pysyneet ihan samana. "aika parantaa haavat" höpönlöpö