Elämään mahtuu monenlaista adistusta, joskus hyvinkin voimakasta. Itse olen tästä saanut myös paljon kokea ja todella kohdata oman heikkouteni ja avuttomuuteni kasvoista kasvoihin. Terapiassa kävin pitkän aikaa ja auttoihan se osaltaan, ja varmasti monia ihmisiä auttaa lopullisestikin, mutta sitten on meitä tosiahdistuneita, jotka etsivät ja löytävät aina joitain ongelmia ja epäilyksenaiheita kaikista apumuodoista niin, että ne eivät koskaan pääse kunnolla lohduttamaan ja turvaa tuottamaan. Minua eivät pystyneet auttamaan lopulta mikään vähäisempi taso kuin Kaikkivaltias Jumala. Ihan tämä tuttu kolmiyhteinen siis. Hänessä on apu ja toivo jokaiselle muullekin, joka on valmis hänen suuntaansa avautumaan ja häneltä apua anomaan. Herra tahtoo saada olla meidän ensisijainen avun lähteemme, jonka puoleen vaikeuksinemme käännymme ja jolta apua odotamme.
Toki on usein syytä selvitellä ahdistusta muutenkin, että mistä se johtuu, mutta itse ainakin tarvitsin välttämättä taustalle turvaksi tällaisen "perusturvallisuuden", että on Jumala joka pystyy kyllä minusta huolehtimaan, en ahdistukseltani muuten pystynyt edes ajattelemaan selkeästi mitään välttämättä.
Herra haluaa auttaa alaspainettuja ja osoittaa voimansa, kunniansa ja rakkautensa heidän kohdallaan ja heidän kauttaan muillekin. Vaikka hän ei aina ihan saman tien kaikkia vaikeuksia kerralla poistakaan.
Jumalan etsimiseen parhaita lähteitä ovat Raamattu, rukous, jumalanpalvelukset, etoollinen, sielunhoito eli vaikeuksistansa jutteleminen ja niiden vuoksi rukoileminen yhdessä toisten tai sielunhoitajan kanssa, Jumalan tahdon vastaisista asioista luopuminen.
Toki on usein syytä selvitellä ahdistusta muutenkin, että mistä se johtuu, mutta itse ainakin tarvitsin välttämättä taustalle turvaksi tällaisen "perusturvallisuuden", että on Jumala joka pystyy kyllä minusta huolehtimaan, en ahdistukseltani muuten pystynyt edes ajattelemaan selkeästi mitään välttämättä.
Herra haluaa auttaa alaspainettuja ja osoittaa voimansa, kunniansa ja rakkautensa heidän kohdallaan ja heidän kauttaan muillekin. Vaikka hän ei aina ihan saman tien kaikkia vaikeuksia kerralla poistakaan.
Jumalan etsimiseen parhaita lähteitä ovat Raamattu, rukous, jumalanpalvelukset, etoollinen, sielunhoito eli vaikeuksistansa jutteleminen ja niiden vuoksi rukoileminen yhdessä toisten tai sielunhoitajan kanssa, Jumalan tahdon vastaisista asioista luopuminen.
Vastaukset 86
Vanhimmat
Haista itse.
Ihmisillä voi olla ihan oikeita, elinikäisiä häiriöitä, joiden eteen on tehty paljon työtä. On turha raahata siihen jotain Jesseä ja Joosuaa, ellei ole mitään rakentavaa sanottavaa.
Ei ole siis minullakaan tuommoiseen veistiin.
Ja aloittajalle, Jumala on Ykis, ei kolmiyhteinen, uskontoviestit uskontopuolelle.
Kyllä Jumalalata on moent saaneet ratkaisevan avun elämän ahdinkoon. Sitä vain kysyn, miksi te jotka ette usko halua että täsät avunlähteestä puhutaan. Mmiski tätmä pitäisis poissulkea, jos se rehelliesti tuo joillekin apua. Kaikki ei auta terapia, ei lääkeet, samoin on sukonkin laita. Itse ainakin iloitsen kaikista mahollisista asioista joista joku saa masennukseen tai ahdituskeen apua. Joten ateisit, ei teidän tarvitse loukaantua jos joku saa uskostakin apua. Ei se ole teiltä pois.
Ei tarvitse olla ateisti vastustaakseen uskonnon pakkotyrkytystä mielenterveyspalstalla.
Minä uskon Yhteen Jumalaan, mutta en tyrkytä sitä ainoana totuutena kellekään muulle.
Sitä vastustan , että muutenkin sairaita ihmisiä tullaan kuormittamaan abstrakteilla asioilla.
Potilas keskittyy vain kyseiseen hetkeen, keskittykää te saarnaamaan muualla kuin mt-palstalla, kiitos.
En tyrkytä, vaan pidän esillä tätäkin mahdollisuutta. Kyllä sille tilaustakin on, vaikka Jumalan apua kaipaavat ihmiset eivät sitä ääneen sanoisikaan. En katso, että yksi aloitus kymmenien muiden aloitusten seassa kuormittaa palstaa liikaa. Eikä moni avutta jäänyt ongelmista kärsivä osaa etsiytyä usko-palstalle. Kun täällä oikeasti löytyy itsemurhaa pohtivia puheenvuoroja, niin kyllä on tarpeen mainita vielä tästä mahdollisuudesta.
Hei! Kun burnout -kierteeni alkoi olin peloissani aluksi ja menin seurakuntaa. Osallistuin ainakin kymmenelle kurssille, tyyliin alfa, isämeidän raamatun punainen lanka jne.Rukoilimme kaverin kanssa yhdessä . Muut meni ulos juoruilemaan muista asioista, me rukoilemaan ja yhtenä vuonna päätin, että 52 messua on minimi!Jos ei su niin sitten mihin vaan partiolaisten iltaharauteen. Kuuliko Jumala sitten? Kyllä minusta tuntui sille. Jalovaaran rukouskokouksen jälkeen viisi kaveria meni kihloihin puolessa vuodessa!
Minun oma stressini sen sijaan paheni radikaalisti ja kuorma kasvoi. Mietin, missä onni luuraa ja rukoilin lisää.Lopulta tilanne sai käänteen, jota olin toivonut, mutta heti perään alkoivat ongelmat. Kela ei halunnut minun lähtevän kuluttavasta, matalapalkkaisesta ja vihaamastani työstä.Olin näännyksissä ja pettynyt.Sanouduin omin luvin irti ja tappelin tuista kukausia. Päädyin pätkätyöliseksi mitä erikoisimpiin kokeiluihin, eikä mikään tuottanut tulosta -pikemminkin päin vastoin. Aloin nyt todella väsyä seurakuntaan. Olin myöhästellyt tilasuuksista jo jonkun aikaa. Yritin silti yhä kaikkeni ollakseni seurakunnassa mukana ja lopulta jopa työllistyin ilokseni kristilliseen järjestöön. Ihmettelin kuitenkin yhä enemmän, miksi jumala lyö minua aina, kun huudan häntä avukseni? Burnoutini ei todellakaan kadonnut rukoilemallla.
Kyselin paljon seurakunnassa ja joskus minuun aika maallisesti hikeennyttiin ja tilassani tietenkin otin kaiken itseeni...Toiset vihjailivat ilkeästi ulkomuodostani, että juonko minä, kun en näytä oikein hyvältä jne...Olen vegetaristi, en ole koskaan polttanut, enkä ollut sukupuoliyteydessä, vaikka olen jo lähes 40 v.Käytän hiukan alkoholia joskus, lähinnä saunasiideriä.En siedä humalahakuista juomista, niin yleistä kuin se nykyään onkin.Sukuni ei ole uskonnollinen ja käyttävät suhteellisen vapaasti alkoholia ja esim joulupäivällisellä tarjotaan viiniä ja kahvia ja konjakkia. Arvostelu hermostutti minua.
Sitten meidän herramme taas löi ja lekalla. Ennen tuota kristillistä järjestöä olin kiinostavassa työkokeilussa.Minusta valitettiin, että suoraan sanoen olen huolimaton ja ihan kamalan huono työssä, johon toivoin oppisopimusta! Minut passitettiin tällä kertaa kaiken maailman älykkyystesteihin. Olin syvästi häpeissäni ja peloissani. Uskoin täysin olevani huono ihminen ja rukoilin parnemistani. Sen sijaan sain diagnoosin: yleinen ahdistumishäiriö johtuen stressistä ja pettymyksistä. Mielialalääkitys aloitettiin saman tien ja on nyt jatkunut yli kaksi vuotta. Läheiset sanovat sen auttavan. Pakkoi tuohon kai on uskoa.
Kristillisen järjestön työllistämis sopimus loppui reilut puoli vuotta sitten. Joululahja sekin...Sen jälkeen en oikein saanut mentyä seurakuntaan ja kerroin psykiatrille olettaen asian olevan huono, siitä. Hän KIELSI seurakunnan ahdistumishäiriötä pahentavana ja kehotti harkitsmaan uskonnon uhrit ry: n sivulla vierailemista. Nyt en ole puoleen vuoteen osallistunut mihinkään. Rukoilen yhä, vaikka ei Jumala siitä piittäaa. Tänä saman luuserina, jona menen nukkumaan illalla, myös herään huomen aamulla ja aika varmaan kaikkina muinakin elämäni aamuna palvelin sitten Jumalaa tai ei.Siksi nuo monet negatiiviset reaktiot tällä palstalla -luulisin. Jeesuksen parannusohjelmaan eivät vain sovellu mielialaongelmat ja mielisairaat.
Onpa sinulla ollut ikäviä kokemuksia. Syynä ei ole Jumala vaan me itsekukin tavalla tai toisella olevat raadolliset ihmiset. Psykiatreissakin on monenlaisia, toiset ovat ateisteja toiset jopa tunnustavia kristittyjä. On sitten hyvinkin laikhekisiä sairaita yheisöjä ja siksi monet mielenterveyden ammailaiset voivat jopa kieltää menemästä noihin yhteisöihin.
Minä olen kristitty ja ymmärrän sinua.iJumala ole sinua hylännyt ja jättänyt ja voi uskovainenkin kärsiä mielenterveydellisistä asioista. Ja voi uskoa ja säilyttää turvan Jumalaan vaikka ei ole minkään yheisön jäsen. Ei Taivaallinen Isä loukkaannu jos puramme kiukkumme välistä Hänelle. Hän on armollinen ja välitää vaikka uskomme välistä horjuukin. Ja Isä ymmärtää huumoria. Itse en ole mikään ahdasmielinen nutturapääsukovainen.
Kuule et sinä ole mikään luuseri!
Jumala ei ole isä eikä äiti , hän on sellaisten käsitteiden yläpuolella. Syntejämme ei ole sijaissovitettu, siksi kohtaamme vastoinkäymisiä.
Sen verran lisään tähän edelleen, että uskontopalstalle kuuluvat nämä asiat.
Nosto
Hyvä aloitus!
Ahdistava aloitus.
On ihmisiä, jotka ovat ihan oikeasti olleet ahdistuneita koko elämänsä kaikista hoidoista huolimatta.
On edevastuutonta kirjoittaa vertaistukipalstalle jotai jumalahömppää. Ihan sama kuin jos tulisi tuutin täydeltä jotain perustuslaillisten puoluepropagandaa.
Varmaan niinkin. Voi olla väärä uskonnollinen lapsuu jopa syynä ahdistukseen. Harva pääsee hyvin pitkäaikaikaiseen ja perusteelsieen terapiaan. Kyllä Jumala voi kaikissa tilaneissa auttaa. Ja palstalla on erilaisia henkilöitä. Joillekin juuri kristillisesti suuntautunut terapia voi olla paras apu. Kyllä täällä joku ehdottaa jopa itsetuhoisakin keinoja...
Aloittaja on oikeassa. Masennuksessa, niin kuin muissakin neuroositasoisissa häiriöissä, ongelma on minän ja yliminän välillä. Yliminää edustavat yleensä toiset ihmiset, jotka saatetaan kokea hyvinkin arvosteleviksi ja tuomitseviksi. Kun yliminää edustavat toiset ihmiset vaihtuvat armolliseen ja rakastavaan Jumalaan, ongelma korjaantuu.
Aloittaja lisää ahdistusta ahdistuneille ja hänen komppaajansa aiheuttavat saman tuloksen.
Tämä palsta on tarkoitettu ahdistumisesta keskustelu, luontaistuotemainonta ja uskontohöpönlöpö eivät tänne kuulu.
Pelkäätkö tulevasi uskoon ja menettäväsi ahdistuksesi?
Jumala on muuten **mo, ja tykkää jesuksen pienestä **stä
Jos tunnet noin kovaa ahdistusta kohdatessasi sukonnollisia asioita, ongelmasi voi olla henkisen sijasta hengellinen (= riivaus). Se ei ole ollenkaan niin harvinaista kuin luullaan. Mietipä tykönäsi, kammoatko esim. ristien näkemistä tai papin kohtaamista? Entä kykenetkö lukemaan Raamattua?
Olen samaa mieltä. Kun lukee näitä yltiöpäistä kristillisyyden vastaisuutta , niin luulen että joukossa on todellakin riivattuja ihmisiä.
Se tarkoittaa sitä että esim. syntielämän seurauksena ihminen altistuu pahoille hengille jotka asettuvat asumaan tuon ihmisen sisimpään .
Tällainen ihminen on todella ahdistunut. Meidän Herramme , lihansa päivinä ajoi ulos ihmisistä näitä pahoja henkiä josta seurasi että henkilöstä tuli terve.
Käyppä tuolla uskonnot ja uskomukset ,"mitä kuoleman jälkeen" palstalla. Siellä on aloitus " Jeesus tyhjensi mielisairaalaa ". Se kertomus on tosi.
Päättele senjälkeen itse , mikä on Jumalan suhtautumistapa todella ahdistettua ihmistä kohtaan.
Salla K. Keissa. Minä iloitsen ja arvostan teidän yritystänne auttaa uskon näkökulmaakin halukkaille esiin tuoden!
Itsekin vuoskymmenet sitten sain aivan ratkaisevan avun tosi hankalaan masennus-ahdistusoireistooni. En ole parantunut kokonaan, kun on niin persoonallisuuden rakenteisiin kahlehdittuksi tullut elämäni historia, mutta on todella, todella, aivan eri juttu sairastaa Jumalan kämmenellä kuin turvattomana keskellä päätöntä maailman myrskyä.
Kauhean paljon auttaa tämä 'kolmas ulottuvuus', oltiin sitten miten terveitä tai sairaita tahansa, oireisia tai ei, mukaan lukien fyysiset sairaudet.
- Tietoisuus siitä, mihin olen menossa, estää minulta umpikujafiilikset.
Ihminen on kokonaisuus ja ihan kaikkea apua tarvitaan.
Itsekin tarvitsen edelleen myös ammattiauttajien tapaamisista tukea ja apua ajoittain, mutta levollisuus pelastavan Jumalan käsissä on kaiken pohjana aina se pääasia, joka kannattelee niin kauan kuin eilinaikani onkaan.
Hölpöti pölpöti pölp.
Siis ihmisillä voi olla ihan oikeita ahdistuneisuusongelmia ja sitten sanotaan että pese suu saippualla, avaa Raamattu tai Koraani tai heitä kuperkeikka.
Helppoheikkejä on aina ollut maailmassa. Yleensä he ovat siitä hyötyneet jotenkin. Rahallisesti etupäässä. Jesse- ja jussihömpästä joku kai kuvittelee saavansa muita isomman harpun tai taatun taivaspaikan.
No, onko sinulla varaa heittää joku paranemisen mahdollisuus menemään? Jos on, silloin ongelmasi eivät ole kovin pahoja tai ne ovat suojamekanismi, josta et halua luopua. Jos ihmisellä on tosi hätä ja hän haluaa eroon ongelmistaan, silloin mikä vaan apu kelpaa. Moni on huutanut Jumalaa avuksi - ja Jumala on vastannut.
Ei siellä ylhäällä ketään ole, se on vain ihmisten keino keksiä jokin pakotie, kun eivät halua omassa elämässään tehdä mitä tehtävissä on.
Eivät myönnä, että maailma on epäoikeudenmukainen. So what vaikka on.
Eivät myönnä, että kaikki eivät parane. So what, näillä mennään.
Kannattaa kiinnittää huomio siihen, mitä tehtävissä on, ei niihin rajoitteisiin.
Huudan ylläpitoa avuksi jotta tuo ahdistava pakkotuputus siirtyisi uskontopalstalle.
Menkää käännyttämään toisianne sinne palstalle, jos täällä moneen kertaan on todettu " ei kiitos" niin te vain jatkatte ahdistavaa pakkosyöttöänne. Varmaan soittelette naapurienne ovikellojakin ja ihmettelette miksi he eivät avaa.
Lopettakaa nyt tuo uskontonne pakkotuputus!
Te kärsitte psykoosistanne, miksi ahdistuneiden pitää kärsiä siitä?
Älkää pakkosyöttäkö uskontoanne tällä palstalla!
Ei täällä kukaan ole pakottanut sinua mihinkään. Kyse on siitä, että meissä ihmisissä on sisäänrakennettuna tarve olla yhteydessä Luojaamme. (Siitähän kertoo jo sekin, että luet tätä ketjua.) Jos yrität kääntää selkäsi Jumalalle, luot sisääsi ristiriidan. Asia vaivaa sinua ja koet painostavana jo pelkästään sen, jos joku mainitsee sanan "Jumala".
Ei täällä kukaan tuputa sinulle uskoa - ja miksi tuputtaisi? Uskossahan on kyse ainoastaan ja vain ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Ei mistään muusta. Voit toki toimia omia luontaisia vaistojasi vastaan ja yrittää pitää suhteen Jumalaan katkolla, mutta sille et voi mitään, että Jumala muistuttaa sinua olemassaolostaan kerran toisensa jälkeen. Se tapahtuu milloin milläkin tavalla.
Noin se kyllä on.
Hei!
Näin se on ! Luojamme on turvanamme Iankaikkisesti Aamen! Kiitos Jeesukselle Kristukselle Jumalan Ainoalle Pojalle! Halleluja!!!
Lilleri lalleri laudalla makasi
Lilleri lalleri laudalta putosi
Eikä ole koko Suomen maassa
joka lilleri lallerin parantaa
Jeesus oli profeetta, ei Jumalan ainoa poika. Tässä nyt näemme taas sen harhan joka uskontoaan julistavilla vallitsee.
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
Tämäkin puoli asiasta on hyvä tuoda esille yksipuolisen juslitamisen joukkoon.
Uskonnoilla on tehty myös paljon pahaa, myös täällä Suomessa.
Pitää paikkansa, mutta ei täällä uskonnosta puhuta, vaan uskosta. Usko on pekästään ihmisen ja Jumalan välinen juttu.
Uskoon ei tarvita keskustelupalstaa, koska se usko on siis kahdenvälinen juttu?
Hienoa kuin kerroit tuon. ( sarkasmia)
Minä uskon reinkarnaatioon , karman lain täyttämiseen sekä siihen, ettei ihminen tarvitse kirkkoa tai uskontoa voidakseen pyrkiä kohti omaa vapautumistaan.
Kristityt ovat mielestäni harhaanjohdettuja olettaessaan kaikkien syntien olevan anteeksiannettuja vain uskomalla.
Tämä asia onneksi heillekin kirkastuu, harmi vain että se unohtuu, kun hekin syntyvät uudelleen maanpäälle.
Miksikähän saan sinusta epäuskottavan kuvan? Jotenkin tuo itämainen uskonkäsitys ja toisten ihmisten arvosteleminen eivät istu yhteen ...
Olet itse harhateillä, siinä se.
Muistetaan, että emme elä täällä ensimmäistä kertaa tässä maailmassa.
Sokea usko ei koskaan ole hyväksi.
Karma on peräisin aiemmista virheistämme.
Olen ahdistunut ja vakavasti masentunut.
Kivaa että täällä ovat muutkin kertoneet Jumalalta saamastaan avusta. :)
Miksi Jumalalta saadusta avusta kertominen ja sen suositteleminen on "tuputtamista", mutta minkä tahansa muun parannuskeinon ehdottaminen ei sitä ole? Itse ymmärrän, että jatkuva toisto ja painostus ja uhkailu olisivat tuputtamista, mutta ei se, että kerran tuo asian esille yhtenä mahdollisuutena. Avustusyritys se minusta on siinä missä muutkin, eihän tässä kukaan ole millään uhannut.
salla miten selität tämän: nuorempana käytin valehtelematta 10-15 v. siihen että iltaisin rukoilin Jumalalta, että vapautusin ahdistuksesta, masennuksesta, yksinäisyydestä. Mikään ei muuttunut. Ei mikään. Lopetin turhautuneena koko touhun pikkuhiljaa.
Vika on tietysti minussa, eikö niin? En ole "tarpeeksi uskossani vahva" tms.
"Juodaan kahvia", mahdotonta sanoa kun en tarkemmin tiedä. Uskon heikkoutta en kyllä syyksi sanoisi kenenkään kohdalla. Omallakaan kohdallani ei ole kaikki mennyt putkeen Jumalan kanssa, en esim. saanut apua nopeasti ja minullakin on kokemusta pitkästä odottelusta ja syvästä turhautumisestakin Jumalan kanssa. Jotkut saavat avun helpommin, toiset pidemmän kaavan kautta, minä jälkimmäisellä tavalla. Sanoisin, että jos ei pelkkä rukous auta, kannattaa ottaa muutkin perinteiset tavat etsiä Jumalaa käyttöön eli Raamatun lukeminen, siellä annettujen neuvojen käyttöönotto omassa elämässä, mukaan meneminen seurakunnan toimintaan, keskusteluapu, yhteinen rukous, ehtoollinen. Näin kai se useimmiten meneekin, että avun saaminen Jumalalta edellyttää kokonaisvaltaista kääntymystä hänen puoleensa. Pointsi ei ole vain, että hän parantaa meidät, vaan että antaudumme lapsen asemaan hänen edessään ja pääsemme oikeanlaiseen uskon suhteeseen hänen kanssaan.
Ahdistuksella on aina jokin viesti? Jumala on totuus ja hän toimii myös että totuus tulisi esiin. Jumala toimii kuitenkin vapauden periaatteella. Ei hän runno ketään väkisin. Jospa alat rukoilemaan, että syyt ja asiat jotka ovat huonon itsetunnon, ahdistuksen ja masennuksen taustalla jatulisivat ilmi. Kun syyt selviää ja käsitellään niin vapaus koittaa. Jumala ei anna vain särkypilleriä vaan hän tahtoo että itse sairaus paranee.
Joskus syyt ovat niin syvällä että vain rukous uskovaisen terapeutin avulla paljastaa mistä masennus juontaa. Siis Pyhä Henki voi antaa terapeutin rukouksessa nähdä asioita jotka ovattapahtuneet jopa ennen syntymää. Olen itsekkin saanut apua juuri näin. Uskovainen sielunhoitaja on nähnyt äitini ongelmia ja lapsuuttani ensimmäisen vuoden aikaa, vaikka en ole kertonut mitään tai edes muistanut niiä milloinkaan olleen.
Älä ota Sallaa vakavasti, hänellä on selvästi psykoosi koska tuputtaa omaa näkemystään totuutena.
Näin muuten voin antaa kahvinjuojalle neuvon: kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, on yksi ahdistuksen kohde vähemmän.
Itse kärsin ahdistuksesta ja vakavasta masennuksesta joten tiedän, miltä se tuntuu.
Geenitkin määräävät sairautemme aika pitkälle, kuten myös eletty elämä.
Ne eivät poistu siten, että kuvittelee jonkun rituaalin auttavan ja poistavan kaiken vaivan.
Meillä jokaisella on oma polkumme kuljettavana, mutta vertaistuki on arvokas asia.
Olessani eräällä kuntoutumiskurssilla siellä oli onneksi kielletty uskonnoliiset puheet ja rituaalit, ekana päivänä eräs halusi rukoilla, muuta häntä ohjeistettiinh tekemmän se omalla ajallaan kotonaan.
Tämä ei valitettavasti toimi tällä palstalla tai masennuspalstalla, pakonomainen tarve on joillakin tuoda uskontoaan ja uskoaan jatkuvasti esiin.
Kylllä pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Siinäpä se. Mutta jos itsetunto on niin nollassa, ihminen on lyöty rikki jo lapuudessa, niin vain käskemällä hyväksymään itsensä, se ei onnistu. Paha olo vain jakuu. Onko kuin yrittäisi nostaa itseään tukasta ylös. Jos tunne-elämä on hajalla niin itsensä hyväksymien järjenpäätöksellä ei vain tahdo onnistua: asian kyllä tietää, mutta se ei toteudu käytännössä.
Kun psykoterapia ja Pyhä Henki eheyttää rikkinäisen psyykeen niin ihmien alkaa hyväskyä itsensä.
Teen juoja sinulla on oma näkemyksesi ja sinulla on siihen oikeus, mutta et sinäkään välttämättä ole näistä asioista täysin perillä. Ei sinulla ole pätevyyttä antaa daiagooseja kenellä on psykoosi tai jokin sairaus.
Lisäksi mulla on vielä psykoottinen persoonallisuushäiriö Keissalle tiedoksi.
Koska kyse on uskosta, uskon että Sallalla on psykoosi, uskoon ei tarvita pätevyyttä.
Tietänet ettei kannettu vesi kaivossa pysy, vertaapa sitä minuuden eheytykseen.
Menisit sinne uskontopalstalle räpättämään. Kyllä jokainen Jumalasta apua hakeva löytää sinne ihan itsekin.
Raportoin viestin sopimattomaksi mielenterveyspalstalle.
"Herra tahtoo saada olla meidän ensisijainen avun lähteemme, jonka puoleen vaikeuksinemme käännymme ja jolta apua odotamme."
Herra joutuu pettymään, koska parasta ja ensisijaista apua olen saanut paikallisilta terveydenhuollon ammattilaisilta, ystäviltäni ja läheisiltäni. Myös Diapam on auttanut lievittämään ahdistusta aina tarvittaessa. Berberiini ja E-EPA ovat myös erittäin hyviä luontaistuotteita aivojen ja elimistön hyvinvoinnin kannalta. Liikunta ja terveellinen ruokavalio auttavat myös.
Uskovaiset etsikööt käännytettävät jostain muualta.
Uskovaiset lopettakoon trollaamisensa tällä ja masennuspalstalla. Uskokaa jo: ei kiinnosta! Tämä on ahdistuksen uhreille tarkoitettu palsta.
Tämä palsta on tarkoitettu meille kaikille: ei vain uskomattomille, ahdistuneille ateisteille?
Pitääkö meidän sitten mennä trollaaman ahdistuksesta uskonto-palstalle? Silloin olisivat ainakin puntit tasan.
Pitää kai mennä kohta uskontojen uhrit palstalle avautumaan, kun täälläkään ei saa olla rauhassa ilman, että joku krisseli tulee parta/rinnat väristen hehkuttamaan Jumalan rakkautta.
On sääli, että palsta, joka voisi olla ihan asiallinen vertaistukipalsta ahdistuneille, on mennyt tämmöiseksi.
Jos tekee itsensä eteen mitä kykenee, on tehnyt vuosikymmeniä (terapioista kun ei ollut apua, pitkistäkään), on aika tavalla ihmisen aliarviointia/ loukkaavaakin, että tulee joku joka sanoo suunnilleen niin, että oireesi paranevat, kun juot litran piimää.
Täällä voisi vaihtaa näkemyksiä esimerkiksi siitä, miten selviytyä oireiden kanssa arjessa. Onhan täällä sentyyppistä keskustelua ollutkin. Varmasti uskontohölppä loppuisi parhaiten, kun me, minä itse mukaan lukien, emme mitenkään noteeraisi ja kommentoisi tämmöisiä ketjuja. Mielestäni on kuitenkin nurinkurista olla paheksumatta sitä, että joku seko mellastaa asiattomasti.
Aivan, keskitetään ahdistus sinne palstalle koska täällä vallitsee sananvapaus.
Mihin ihmeen sinne palstalle? Tämän palstan nimenä on tiettävästi "Ahdistus" ja its eolen kokenut tämän ahdistushäiriöisten vertsitukipalstana.
Sananvapauteen kuuluu erottamattomasti myös vastuu siitä, mitä kirjoittaa. Esimerkiksi, että kirjoittaa aiheesta. Ei minulle tulisi mieleen kirjoittaa vaikkapa taiteen rentouttavasta vaikutuksesta palstalla, jossa keskustellaan korkeasta verenpaineesta. Tai mennä ylipainoisten palstalle ilkkumaan, että mitäs syötte sen mitä syötte.
Yhtälailla tämä koskee ahdistusta ja muita mt-asioita. Jos kirjoitetaan puutaheinää, se on ikään kuin väite, etteivät psykiatriset (tai neurologiset, sillä niitäkin voi olla samoilla ihmisillä) diagnoosit ole aitoja diagnooseja, olipa ne antanut miten hyvänsä pätevä lääkäri. Että kyseiset "sairaudet" ovat parannettavissa jotain taikasauvaa heilauttamalla.
Joka haluaa keskustella poliittisista tai uskonnollisista ideologioista, tehköön sen muualla. Varmasti tänä päivänä niille löytyy omat fooruminsa, kuten lähes kaikelle muullekin.
No kyllä verenpainenpainepalstalla voi kirjoittaa taiteen rantouttavasta vaikutuksesta koska juuri taiteen avulla voi verenpaine laskea, kun taide auttaa ja stressi laukeaa. samoin voi joillekin olla usko helpottava keino helpottaa ahditusta ja niin on moni kokenutkin. Olen itse erittäin hyvä esimerkki tästä. Joten älä ajattele asioita liian omasta kokemuksestasi ja omien silmälasiesi läpi. Jos sinä et apua saa niin joku toinen voi saada.
----Kyllä Jumala voi kaikissa tilaneissa auttaa-----
Lainaus on ylempää tästä ketjusta. Jos tämä ei ole tuputusta, niin mikä sitten? On ihan eri juttu kertoa, mitkä asiat ovat itseä auttaneet kuin tyrkyttää sitä yhtä samaa kaikille.
1970-luvulla tuputettiin ihan samalla tavalla stalinismia. Muistan, kun kerroin varovasti omista ongelmistani yhdelle silloiselle tuttavalle opiskeluaikana (silloin ei mt-asioista ollut syytä suureen ääneen huudella), hän totesi, että tule mukaan poliittiseen joukkotoimintaamme, niin pääset kaikista oireistasi.
Miten tulikin tuo vertaus tätä ketjua läpikäydessäni mieleen?
Kroonistunut ahdistus. Olen samaa mieltä kanssasi, minulla vaan on krooninen masennus.
Tuo on juuri sitä oman näkemyksen pakkosyöttöä mitä salla ja keissa harrastavat.
Sama asia masennus-osiossa.
Ylläpito ei halua reagoida ketjun siirtopyyntöihin uskonto-alueelle.
Mutta hyvä kroonikko, kun joskus syy ahditukseen on juuri uskonnolline. Kun ihminen löytää uskon ja Jumalan niin ahdituskin on taaksejäänyttä elämää. MIksi sinä, hyvä kroonikko, et tätä asiaa halua millään myöntää ja suvaita edes näille olotilaan helpotusta. Itse olen kuulut varmaan satoja todistuksia, että uskoontulon myötä monet ahdistuneet ovat saaneet avun, joko elämä on muuttunut täsyin taim sitten ovat saaneet ainakin uskon kautta voimaa kestää masennusta.
Kerro nyt, liittyykö sinun krooninen ahdistus nimenomaan uskontoon: onko sinua lapsena ahdisteltu ankaran uskonnon avulla? Miksi sinulle tämä usko on juuri se kuumma peruna. Ei sinun ole pakko lukea kaikkia viestejä.
Ei ylläpito poista täältä itsemurhaankaan kannustavia viestejä. Onko usonto siten vielä pahempi.
Sekin pitää hyväksyä, että ei näillä palstoilla millan voi miellyttää jokaista. Meitä on niin eri tavoin ajattelevia.
Minua ei ole ahdisteltu uskonnolla missään elämäni vaiheessa. Mutta vierastan kaikkea yksioikoista ideologista ajattelua, sitä että otetaan yksi asia ja väitetään sen ratkaisevan kaikki ongelmat. On se asia sitten kristinusko, islam, stalinismi, feminismi tai mikä tahansa...kyllä maailmassa ismejä löytyy. Kainalokeppejä niille, jotka eivät halua yrittää itse. Minä pidän kunnia-asiana olla sitoutumaton.
Mitä uskontoihin tulee, niin ne ovat arveluttavia myös siksi, että niihin sisältyy ajatus, että jossain on paikka, missä kaikki maalliset vääryydet tasataan. Jos asioille on tehtävä jotain, niin se on mielestäni tehtävä tässä ja nyt, ei uskottava johonkin epämääräiseen tulevaan elämään. Ja on hyväksyttävä, että maailma on epäoikeudenmukainen. On hyväksyttävä ja tehtävä mitä voi menettämättä toivoa tai tulematta katkeraksi.
Sartrea lainatakseni: "Maailma on kaunis eikä sen ulkopuolella ole pelastusta."
Komppaan edellisiä. Ihan sama, mitkä ne ovat ne oireet tai diagnoosit, niin niistä tulee voida keskustella ilman jonkin aatteen pakkosyöttöä.
Aatteelinen pakkosyöttö on diktatuuria, koska se ei lopu enemmistön toiveista huolimatta.
Lähdetään nyt spämmäämään uskontopalstalle ahdistuksesta, sitä saavat, mitä tilaavat.
En lähtisi millekään uskonto- tai muullekaan palstalle kiusaamaan toisia, vaikka täällä häirintää onkin. Liikun vain niillä palstoilla ja niissä blogeissa, jotka minua kiinnostavat, muut jätän väliin. Miksi mennä uskontopalstalle, kun uskonto ei kiinnosta? En käy Kepun tai Perustuslaillistenkaan palstalla. Enkä saa mitään iloa toisten kiusaamisesta. Minulle riittää, että käyttäydyn itse keskusteluissa suht asiallisesti, vaikka jotkut muut eivät sitä tekisikään.
Joku on joskus sanonut: kun väittelet idiootin kanssa, pidä huoli, ettei hän tee samoin. Siksi tämäkin ketju saisi alkaa kuolla itsestään. Jätetään hihhulointi niille, jotka sitä syystä tai toisesta tekevät, kai se antaa heille jonkun kieron tyydytyksen tunteen, vaikka sitä on normaalilla järjellä vaikea ymmärtää. Kun kerran viestejä ei poisteta, ei jatketa juttua.
Kannattaisi aloittaa uusia ketjuja ihan siihen ahdistuneisuuteen liittyen, niin tämä painuisi unholaan.
Jos jotkut saavat uskosta apua niin miksi tästä avausta ei sitten saa tällä palstalla kertoa. Itse olen saanut, olen yski niistä. Ei sinun tarvitse ahdistua jokin fakta on totta toiselle mutta itse et siitä saa apua. Ei se ole sinulta pois. Usko on jollkin lähimäiselle viisasten kivi ongelmaa, sinulle toivottavasti löytyy se omasi.
Oletko todella niin sairas, että et voi hyväksyä mitään muuta kuin tuon oman näkökantasi.
Minä ehdotan: älä edes lue Keissan kommentteja. Vai onko sinulla sitten jokin pakkomielle niitä lukea?
Uskontojen uhrit- palstalla on ketju tästä uskonnolla kiusaamisesta.
Nostetaanpa :)
Luoja on ihmisen sisällä, ei ulkopuolella. Olemme kaikki Luojan aspekteja yksilöllisestä kokemisesta. Olemme aina olleet olemassa. Rakkautta, ei vihaa. Kaikki on täydellistä.
Älä helvetissä sekoitä päätäsi jumal-olennoilla. Lue mieluummin vaikka kaunokirjallisuutta, niin järki pysyy edes jotenkin päässä. raamattu toimii hyvin sätkäpaperina. Buddhalaisuus voisi olla mielenkiintoinen, jos uskontoa halajat.
Minulla on samantyyppistä kerrottavaa, mitään en tyrkytä enkä välitä olla sen oikeammassa kuin kukaan muukaan, haluan vain kertoa mitä koin. Entisenä ateistina ja erittäin skeptisenä ihmisenä hieman arveluttaa kirjoittaa tästä, mutta sama kai tuo.
Olin vankilassa ja aivan poikki, tuntui että minussa ei ollut enää yhtään mitään jäljellä, vain hellittämätön ahdistus, joka oli alkanut joskus teininä. Minun konstini olivat loppu, sen tunsin selkärangassani, olin todella yrittänyt kaikkea mitä vain keksin.
Minä en enää kestänyt, tuumin että otan kengästäni narun ja hirttäydyn sellini vessaan, se oli ainoa ajatus minkä sain aikaiseksi. Siinä hetkessä, täysin lyötynä ja onttona lausuin epätoivoisen rukouksen, sanoin että jos Sinä olet olemassa, niin auta minua nyt, tämä on minun rajani enkä jaksa enää yhtään hetkeä. Ja siinä hetkessä jotakin tipahti harteiltani pois, sitä on vaikea selittää. Siihen hetkeen liittyi hiljainen ja sanaton lupaus, että minusta huolehditaan.
Taivas ei auennut ja sellin ovikin pysyi kiinni, mutta naru pysyi kengässäni ja kun katselin ulos muurien yli, niin huomasin että hymyilin, sitä en ollut tehnyt pitkään aikaan.
Sain kokea ihmeen, mutta se tuntui olevan maailman luonnollisin asia, ei mitään salamoita tai muuta, vain rauha joka ei todistelua tarvinnut, se vain oli. Apua voi joskus löytyä yllättävistä paikoista ja tilanteista. Toivon voimia kaikille ahdistuneille kohtalotovereille.
Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Toivottavasti moni saa rohkaisua.
Olisko lisää sellaisia , jotka saaneet avun ylhäältä. Mielellämme lukisimme sellaisia .
menkää lukemaan Vartiotornia, siellä niitä juttuja piisaa.
Avohoidossa näemmä puoli Suomea. Kaikki sekopäät tällä palstalla taas.
Jeesus paransi masennukseni ja vapautti siinä samalla ymmärtämättömistä psyaktrian erikoislääkäreistä, jotka vain pahensi oloani. Kunnian annan Kaikkivaltiaalle Jumalalle ... Hän auttoi kun avukseni Häntä huusin .... Kiitos Jeesus että elät ja toimit tänäkin päivänä :)
Taas on amiksesta lomaa ja karvanoppakundit vittuilemassa täällä. Jätkät hei, pestää korvantaustat ja kaula ja valmistautukaa aamuherätyksiin: kyllä se koulu taas pian alkaa ja pääsette sinne piereskelemään.
Kyllä ne siitä kohta lähtee. Vain pierun jälki jää ja sekin häipyy aikanaan. Vain tällainen ketju jää tänne haisemaan.
Jessekin haisi muuten pierulta. Ei niillä ollut ilmanraikasteita Kapernaumin kyläkoulussa.
Vissiin sitä ristiäkin oli raskasta raahata. Väkisinkin tuli hiki.
Ei tainnut Kapernaumin kyläkaupassa olla deodorantteja, ei edes Menneniä.
Oli niillä, mutta se oli päässy loppumaan, kun ne opetuslapset ehti ennen Jesseä, kun se Jesse vain käveli vetten päällä.
Homman nimi on ykskantaan se, että tässä maailmassa vaikuttaa kaksi perusvoimaa: hyvä (Jumala, rakkaus) ja paha (s**tana, pelko). Koska ahdistus on pelkoa, on loogista kääntyä hädässä Jumalan puoleen. Aloittaa voi vaikkapa Psalmista 91, jonka sanat ovat erittäin rauhoittavat: http://www.evl.fi/raamattu/1992/Ps.91.html
Kannattaa kokeilla!
Keissan kirjoitukset ovat hyviä ja minä olen samaa mieltä hänen kanssaan. Olen kärsinyt kovasta ahdistuksesta, järkyttävistä tuska- ja paniikkikohtauksista, useista fobioista ja tietysti masennuksesta koska olen ollut ahdistusteni vankina. Tätä on jatkunut, ei vain vuosia, vaan vuosikymmeniä. Koko ajan olen riippunut kiinni Jumalassa ja rukoillut apua häneltä. Ilman Jumalan apua en ehkä olisi jaksanut elää. Nyt, yli viisikymppisenä, Jumala vihdoin paransi minut! Olen tosi kiitollinen Hänelle! Pointti on kuitenkin siinä, että viimeistä sanaa tässä elämä tragediassa ei sanota tässä elämässä vaan tulevassa. Siinä toivossa Jumalaan uskovat elävät ja jaksavat kantaa tämän maanpäällisen ristinsä. Jokaisella on omalla tavallaan raskasta tässä elämässä. Jeesus sanoo: Ottakaa ristinne ja seuratkaa minua!
Ottakaa se ristinne ja menkää uskontopalstalle ja lopettakaa ihmisten kiusaaminen.
nimimerkille nnnnnnn
Näillä palstoilla jo 3 eri tapausta , jotka saaneet pysyvän avun Jumalalta. Tuo isla3 on neljäs.
Siis ainoa mikä näyttää toimivan. Ja huuto avun perään on todella kova.
Miksi siis nalkutat ? Onko sulla panna pöytään jotain toimivaa ?
Me odotamme.
Lääkkeillä ja terapialla paranee.
terapia ja lääkitys todella tehoavat paremmin kuin psykoosi uskonnosta.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10992266
tuossa ketju uskontojen uhrien puolella tästä ylläpidon hyväksymästä uskonnolla kiusaamista.
on se vaikea uskontopsykootikkojen uskoa ettei tällä alueella kaivata saarnaamista tai uskontopropagandaa, olemme muutenkin herkkiä ihmisiä jotka kärsivät mt-ongelmista.
Te julistajat vain pahennatte asiaa lisäämällä ahdistusta- sellainen uskonto ei voi olla hyvä joka keskittyy pahan olon lisäämiseen.
Näyttäis siltä, että yksi ihminen kirjoittaa samaa paatos-paskaa usealla nimimerkillä. Sama tyyppi saarnaa Tukiasemalla...
Sairas taitaa olla, psykoottisen jorinaa riivaajista...
Tämä on tosi hyvä :) Itsekin olen saanut paljon apua Jeesukselta ja kiitän häntä siitä! Paras apu ahdistukseen.
Sama täällä.
Jae
32: 1
Aliif, Laam, Miim. (Minä olen Jumala, parhain tietäjä.)
32: 2
Tämän Kirjan on ylhäältä lähettänyt maailmojen Herra, siitä ei ole epäilystä.
32: 3
Sanovatko he, että olet sen keksinyt? Ei, se on Herraltasi tullut totuus, jotta voisit varoittaa ihmisiä, joiden luokse ennen sinua ei ole saapunut varoittajaa, ja jotta he saisivat johdatuksen.
32: 4
Juuri Jumala on luonut taivaat ja maan ja kaiken niiden välillä olevan kuudessa päivässä ja on yhä säilyttänyt lujan mahtinsa. Teillä ei ole muuta suojelijaa eikä auttajaa kuin Hän. Ettekö tätä ota varteen?
32: 5
Hän lähettää käskynsä ylhäältä avaruudesta maan päälle; sitten se kohoaa Hänen luokseen yhdessä päivässä, joka teidän laskujenne mukaan on tuhannen vuoden pituinen.
32: 6
Sellainen on Hän, joka tuntee sekä salatut että ilmeiset asiat, Hän on kaikkivaltias, kaikkein armollisin.
32: 7
Kaiken Hän on tehnyt parhaimmalla tavalla ja aloittanut luomalla ihmisen kosteasta savesta.
32: 8
Sitten Hän loi hänen siemenensä mitättömän näköisestä nesteestä.
32: 9
Senjälkeen Hän täydensi hänet ja puhalsi häneen henkensä, ja Hän on antanut teille kuulon ja näön sekä sielun. Mutta niukasti te osoitatte kiitollisuutta.
32: 10
He kyselevät: »Kuinka, senkö jälkeen kuin me maadumme tomuksi, meidät herätetään taas uuteen eloon?» Niin, he kieltävät Herransa tulemisen.
32: 11
Sano: »Kuoleman enkeli, joka teitä kaitsee, on maksava teille täyden palkkanne; sitten teidän on palattava Jumalan luokse.»
32: 12
Jospa voisit nähdä, miten syntiset seisovat Herransa edessä päät vaipuneina ja sanovat: »Oi Herra, me olemme nähneet sekä kuulleet, lähetä meidät siis takaisin, jotta voisimme tehdä hyvää, sillä totisesti, olemme päässeet varmuuteen.»
32: 13
Jos Me olisimme tahtonut, olisimme totisesti voinut antaa jokaiselle sielulle johdatuksensa, mutta sanani on käyvä toteen: »Totisesti, olen täyttävä helvetin dzinneillä ja ihmisillä sekaisin.»
32: 14
»Maistakaa siis seurauksia, koska unohdatte tämän päivän saapumisen. Olemme maksanut teille palkan unohduksestanne, ja maistakaa nyt tuomio siitä, mitä olette tehneet.»
32: 15
Vain ne uskovat merkkeihimme, jotka lankeavat maahan kunnioittaen, kun heitä niistä muistutetaan, ja julistavat Herransa kunniaa Häntä ylistäen, sekä ne, jotka eivät paisu ylpeydestä.
32: 16
He nousevat vuoteistaan rukoillen Herraansa peläten ja toivoen, ja he antavat almuja siitä, mitä Me olemme heille suonut.
32: 17
Mutta yksikään sielu ei tiedä, mitä heille on tallessa sellaista, mikä on kirkastava heidän silmänsä, palkkana siitä, mitä ovat tehneet.
32: 18
Onko uskovainen sellaisen kaltainen, joka on tottelematon? He eivät voi olla samanvertaisia.
32: 19
Niitä varten, jotka uskovat ja suorittavat hyviä tekoja, on ikuiset puutarhat palkkana siitä, mitä ovat tehneet.
32: 20
Mutta jotka ovat olleet tottelemattomia, niiden asuinsijana on oleva tuli. Aina kun he haluavat päästä sieltä pois, heidät palautetaan takaisin ja heille sanotaan: »Maistakaa nyt tulen tuskaa, jota väititte valheeksi.»
32: 21
Totisesti, Me annamme heidän ennen tulevaa, ankaraa tuomiota maistaa lievempää rangaistusta, jotta he kääntyisivät hyvään.
32: 22
Kuka onkaan väärämielisempi kuin se, joka saadessaan muistutuksen Herransa merkeistä kääntää niille selkänsä? Totisesti, kirouksemme kohtaa syntisiä.
32: 23
Totisesti, Me annoimme Kirjan Moosekselle - älä epäile sitä! - ja annoimme sen johdatukseksi Israelin lapsille.
32: 24
Me määräsimme heidän joukostaan myös johtajia, jotka johdattivat kansaa Meidän käskymme mukaan niin kauan kuin he siitä kiinni pitivät ja olivat varmoja merkeistämme.
32: 25
Totisesti, Hän, sinun Herrasi, on ylösnousemuksen päivänä tuomiollaan ratkaiseva heidän välillään olleet kiistat.
32: 26
Eivätkö he näe johdatusta siinä, että ennen heitä olemme tuhonnut monia sukupolvia, joiden asuinsijoilla he nyt kuljeskelevat? Totisesti, tässä on merkkejä. Eivätkö he mitään kuule?
32: 27
Eivätkö he havaitse, miten Me langetamme sateen kuivuneeseen maahan ja sen avulla kasvatamme viljaa, jota he itse sekä heidän karjansa syövät? Eivätkö he mitään näe?
32: 28
Ja he sanovat: »Milloin tämä ratkaisu tapahtuu, jos kerran puhutte totta?»
32: 29
Vastaa: »Tuomion päivänä, jolloin usko ei vähääkään hyödytä niitä, jotka nyt ovat uskottomia, eikä heille anneta armon aikaa.»
32: 30
Käänny siis pois heistä ja odota! Totisesti, he saavat odottaa sinun lainasi.
Jumalassa ja uskossa voi toki olla apu, mutta onkohan sittenkään aina uskonto hyvä asia. näen sanoissa usko ja uskonto kaksi täysin eri asiaa, ja viimeistä ei raamattu tunne. siellä ksketään kyllä uskomaan mutta ei perustamaan uskontoja. jos joku näkee tässä ristiriidan niin ymmärrän kyllä, vaikeita asioita. Minua on auttanut paljonkin uskoni siihen, että jos Jumala ei olekaan olemassa, ja uskon siihen "turhaan", en ole ainakaan mitään menettänyt. päinvastoin, olen saanut apua ja toivoa tähän pimeyteen. ikävä vaan että masentuneet ja ahdistuneet ovat helppoja uhreja sellaisille ketkä oikeasti tavoittelevat hyötyä toisista, ei se kuitenkaan Jumalan vika ole, vaikka he saavatkin sen siltä näyttämään.
Niin kuin olette monesti nähneet nin itse en läheskään aina mainitse ukonasioita kommenteissani. Ei kaikkia ihmisen mielen ja psyyken juttuja voi käsitellä latelemalla raamatunlausita. On psyykenongelmia ja mielenvammoja, jotka ovat täysin psyykkisiä eikä mitenkään hengellisiä. On myös uskovaisill aon sielunelämä niinkuin ruumiskin. Ei murtunutta raajaa korjata vain lukemalla raamatunjakeita tai saarnaamalla. Samoin on psyyken laita. Jos on kokenut kovan lapsuuden niin ei pellä hengellisyys auta. Kuitenkin uskovana on paljon helpompi elää sairauksienkin keskellä ja on hengellinen ulottuvuus, kun kaikki muu ympärillä horjuu. On myös ihan hengellistäkin etsintää ja kriisiä ja silloin vain Pyhä Henki ja Jumalan sana ainoa lääke.
En jaksa lukea kaikkia viestejä, mutta uskonnosta puheenollen; olen huomannut, että yllättävän monet naiset jotka ovat mielenterveyskuntoutujia, ovat myös uskossa. Tai toisinpäin: monet uskovat naiset kärsivät mielenterveysongelmista.
Kumpi oli ensin: sairaus ja siitä johtuva avunhakeminen "ylhäältä", vaiko toistepäin eli uskonnollisuus voi sekoittaa pään?
Ei ole tarkoitus loukata tai osoittaa ketään, tuli vaan mieleen.