Jotenkin kauhistutti katsellessani lasten kanssa Marikin uudet seikkailut-DVD:tä, kuinka siinä väkivaltainen rehtori antaa piiskaa varastamisesta. Tietysti käsitys 40-luvulla lastenkasvatuksesta on ollut toinen, mutta näin nykypäivän näkökulmasta se on kauhistuttavaa. Lapset katsoivat huuli pyöreää, että mitä tuossa nyt tapahtuu. En ole mikään kukkahattutäti, vaan olen itsekin syyllistynyt tukistamiseen, mutta useimmiten meillä on jäähypenkki käytössä, jonka jälkeen keskustellaan rumasti käytöksestä.
Toinen asia, mikä pisti silmään, on juoppo naapurin setä, joka "filosofoi" päivät pitkät puutarhatuolissa. Näin aikuisena senkin asian näkee jotenkin erilaisesta näkökulmasta. En muista lapsena muuta kuin, että samainen setä oli jotenkin outo ja pelottava. Kaipa se alkoholi on ollut ennenkin ihan yhtä lailla kuvioissa, koska asia esitetään niin realistisesti.
Itse muistan Lindgrenin kirjat ja leffat tosi kivoina, mutta jotenkin ne tuntuu näin aikuisena sittenkin arveluttavilta... Mitä mieltä muut ovat?
Toinen asia, mikä pisti silmään, on juoppo naapurin setä, joka "filosofoi" päivät pitkät puutarhatuolissa. Näin aikuisena senkin asian näkee jotenkin erilaisesta näkökulmasta. En muista lapsena muuta kuin, että samainen setä oli jotenkin outo ja pelottava. Kaipa se alkoholi on ollut ennenkin ihan yhtä lailla kuvioissa, koska asia esitetään niin realistisesti.
Itse muistan Lindgrenin kirjat ja leffat tosi kivoina, mutta jotenkin ne tuntuu näin aikuisena sittenkin arveluttavilta... Mitä mieltä muut ovat?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Siis rumasta käytöksestä ;-)
Astrid Lindgren itse kannatti lapsikeskeisempää ja inhimillisempää kasvatusta, ja hän nimenomaan ilmeisesti halusi tuoda esille, kuinka kauheita ja epäreiluja esimerkiksi juuri ruumiilliset rangaistukset ovat. Todennäköisesti noiden kohtien oli tarkoituskin herättää ajattelemaan, miten kamalia tuon ajan kasvatusmedodit olivat. Lindgrenin Peppi Pitkätossuhan on hyvä esimerkki siitä, millainen oli ihanteellinen lapsuus Lindgrenin mielessä.