Olen odottanut, että joku valtio-oppinut tulisi selittämään perustuslain kahden kansalliskielen "virallista" tulkintaa. Ainoa ”lähes virallinen” tulkinta löytyy Suomen Kuvalehdessä 34/2010, Åbo Akademin julkisoikeuden professorin haastattelussa:
- ”Millä perusteilla tulkitaan termiä ”kansalliskieli”, professori Markku Suksi?
- ”Kansalliskielten käsite syntyi 1800-luvulla, kun Ranskan vallankumous oli romuttanut säätyjaon. Säätyjako oli ollut vallankäytön mekanismi. Se jätti tyhjiön, joka täytettiin saksalaisten keksimällä kansalliskielen käsitteellä. Päästiin luomaan myös kansalliseepoksia ja muita tunteisiin vetoavia asioita. Synnytettiin valtioita ajatuksella ’yksi kansa, yksi valtio ja yksi kieli’ – vaikka se olisikin epärealistinen ajatus, sillä kaikissa valtiossa oli myös vähemmistöjä. Suomessa oli totuttu ruotsiin hallinnon kielenä, ja Suomesta tuli poikkeus: yksi kansa, yksi valtio, mutta kaksi kieltä.”
- ”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain, ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa. Eli eräänlainen sivistyksen velvoite siitä seuraa, mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.”
”Kansalliskielten periaate ei tarkoita aritmeettisia osuuksia kaikesta kaikille”, Suksi sanoo, ”vaan se tarkoittaa todellista tasa-arvoa kielten välillä.”
Kyse ei siis ole perustuslain kirjaimesta vaan hengestä.
Ihmettelen, ettei toimittaja käynyt kiinni ilmiselvään katkokseen professorin perustuslakitulkinnassa:
”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain,” *katko* ”ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa.”
Ensimmäisen lauseen voisi tulkita siten, ettei missään ole määritelty, mitä kansalliskielen asemasta seuraa. Seuraavien lauseiden perusteella nyt puhutaan vain tutkijan omasta mielipiteestä. Miksei toimittaja kysynyt suoraan, eikö laki sisällä selkeää ohjetta vaan asiassa täytyy ottaa haastateltavan oma mielipide ohjeeksi? (Muuten Kanadassa ei kaikkien ...)
Taustalla on oikeasti aika monisyinen tulkinta siitä, mitä on olla tämän maan asukas.
“Två språk som förenar oss till en gemensam identitet = Finland/Suomi.”
(suora lainaus HBL:n kommenttiosastosta)
Kuulostaa siltä, että useimmat ruotsinkieliset ovat rakentaneet itselleen näkemyksen maasta, jossa jokainen suomenkielinen pakollisen ruotsinopiskelun ohessa omaksuu yhteisen "suomenmaalaisen"-identiteetin, jossa on kulttuuriäidinkielenä suomen ja ruotsin yhdistelmä eikä sen kumpaakaan komponenttia voi tehdä vapaaehtoiseksi tuhoamatta identiteettiä, kansaa ja valtiota.
MUTTA, näin tulkitsen heidän ajatustaan, ruotsinkielinen voi olla täysi "suomenmaalainen" pelkällä ruotsillaan, sillä hänen identiteettinsä on oikea, hän "tietää" elävänsä kaksikielisessä maassa. Hänen ponnistelunsa elää yksikielisesti ruotsilla on itse asiassa ponnistelua "suomenmaalaisuuden" ylläpitömiseksi.
JA ne, jotka avoimesti sanovat, etteivät suomalaiset ole koskaan ajatelleet näin yhteisestä identiteetistä eivätkä tule koskaan ajattelemaankaan, ovat taas "suomenmaalaisen" kulttuurin tuhoajia riippumatta ruotsin kielen taidostaan. Ruotsin pakollisuuden kyseenalaistaminen ei voi olla muuta kuin pahaa tahtoa, vihapuhetta ja alemmuudentunteesta kumpuavaa halua kieltää niin omilta kuin ruotsinkielisiltä lapsilta täysi kansalaisuus, suomenmaalaisuus ja vieläpä pohjoismaisuus. Tätä halveksitaan avoimesti ruotsinkielisissä debateissa. Tämä nostetaan lähes ensimmäisenä esille puhuttaessa vapaasta kielivalinnasta.
Tietysti ruotsinkieliset ovat ok. Tietysti heidän kielensä on ok ja kuuluu maahamme. Muttei suomalaisten enemmistöstä tule koskaan "suomenmaalaisia", eikä suomalaisten moninaisia identiteettejä voi muovata kaksikielisyysideologian mukaisiksi. Myöskään maahanmuuttajat eivät ole suomenmaalaisia vaan aluksi ehkä uussuomalaisia ja sitten suomalaisia.
Perustuslakimme "suomenmaalaisuutta" kaiken perustaksi maalaava tulkinta on todellisuudelle vieras. Sen tulisi herättää keskustelua.
"Suomenmaalaisuuden" siirtämisessä måste-identiteetistä yhdeksi mahdolliseksi kansalliseksi identiteetiksi vie vuosia.
Avataan identiteettikeskustelu nyt.
- ”Millä perusteilla tulkitaan termiä ”kansalliskieli”, professori Markku Suksi?
- ”Kansalliskielten käsite syntyi 1800-luvulla, kun Ranskan vallankumous oli romuttanut säätyjaon. Säätyjako oli ollut vallankäytön mekanismi. Se jätti tyhjiön, joka täytettiin saksalaisten keksimällä kansalliskielen käsitteellä. Päästiin luomaan myös kansalliseepoksia ja muita tunteisiin vetoavia asioita. Synnytettiin valtioita ajatuksella ’yksi kansa, yksi valtio ja yksi kieli’ – vaikka se olisikin epärealistinen ajatus, sillä kaikissa valtiossa oli myös vähemmistöjä. Suomessa oli totuttu ruotsiin hallinnon kielenä, ja Suomesta tuli poikkeus: yksi kansa, yksi valtio, mutta kaksi kieltä.”
- ”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain, ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa. Eli eräänlainen sivistyksen velvoite siitä seuraa, mutta ei ainoastaan sen suhteen, että osattaisiin sekä suomea että ruotsia, vaan että ymmärrettäisiin, miten nämä kielet ovat tulleet kansalliskieliksi ja nähtäisiin Suomi pohjoismaisessa kontekstissa.”
”Kansalliskielten periaate ei tarkoita aritmeettisia osuuksia kaikesta kaikille”, Suksi sanoo, ”vaan se tarkoittaa todellista tasa-arvoa kielten välillä.”
Kyse ei siis ole perustuslain kirjaimesta vaan hengestä.
Ihmettelen, ettei toimittaja käynyt kiinni ilmiselvään katkokseen professorin perustuslakitulkinnassa:
”Kansalliskielen asemasta pitäisi seurata jotain,” *katko* ”ja mielestäni Suomessa siitä pitäisi seurata sama kuin Kanadassa, jossa jokaisen on opeteltava sekä englantia että ranskaa.”
Ensimmäisen lauseen voisi tulkita siten, ettei missään ole määritelty, mitä kansalliskielen asemasta seuraa. Seuraavien lauseiden perusteella nyt puhutaan vain tutkijan omasta mielipiteestä. Miksei toimittaja kysynyt suoraan, eikö laki sisällä selkeää ohjetta vaan asiassa täytyy ottaa haastateltavan oma mielipide ohjeeksi? (Muuten Kanadassa ei kaikkien ...)
Taustalla on oikeasti aika monisyinen tulkinta siitä, mitä on olla tämän maan asukas.
“Två språk som förenar oss till en gemensam identitet = Finland/Suomi.”
(suora lainaus HBL:n kommenttiosastosta)
Kuulostaa siltä, että useimmat ruotsinkieliset ovat rakentaneet itselleen näkemyksen maasta, jossa jokainen suomenkielinen pakollisen ruotsinopiskelun ohessa omaksuu yhteisen "suomenmaalaisen"-identiteetin, jossa on kulttuuriäidinkielenä suomen ja ruotsin yhdistelmä eikä sen kumpaakaan komponenttia voi tehdä vapaaehtoiseksi tuhoamatta identiteettiä, kansaa ja valtiota.
MUTTA, näin tulkitsen heidän ajatustaan, ruotsinkielinen voi olla täysi "suomenmaalainen" pelkällä ruotsillaan, sillä hänen identiteettinsä on oikea, hän "tietää" elävänsä kaksikielisessä maassa. Hänen ponnistelunsa elää yksikielisesti ruotsilla on itse asiassa ponnistelua "suomenmaalaisuuden" ylläpitömiseksi.
JA ne, jotka avoimesti sanovat, etteivät suomalaiset ole koskaan ajatelleet näin yhteisestä identiteetistä eivätkä tule koskaan ajattelemaankaan, ovat taas "suomenmaalaisen" kulttuurin tuhoajia riippumatta ruotsin kielen taidostaan. Ruotsin pakollisuuden kyseenalaistaminen ei voi olla muuta kuin pahaa tahtoa, vihapuhetta ja alemmuudentunteesta kumpuavaa halua kieltää niin omilta kuin ruotsinkielisiltä lapsilta täysi kansalaisuus, suomenmaalaisuus ja vieläpä pohjoismaisuus. Tätä halveksitaan avoimesti ruotsinkielisissä debateissa. Tämä nostetaan lähes ensimmäisenä esille puhuttaessa vapaasta kielivalinnasta.
Tietysti ruotsinkieliset ovat ok. Tietysti heidän kielensä on ok ja kuuluu maahamme. Muttei suomalaisten enemmistöstä tule koskaan "suomenmaalaisia", eikä suomalaisten moninaisia identiteettejä voi muovata kaksikielisyysideologian mukaisiksi. Myöskään maahanmuuttajat eivät ole suomenmaalaisia vaan aluksi ehkä uussuomalaisia ja sitten suomalaisia.
Perustuslakimme "suomenmaalaisuutta" kaiken perustaksi maalaava tulkinta on todellisuudelle vieras. Sen tulisi herättää keskustelua.
"Suomenmaalaisuuden" siirtämisessä måste-identiteetistä yhdeksi mahdolliseksi kansalliseksi identiteetiksi vie vuosia.
Avataan identiteettikeskustelu nyt.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Edellinen oikeusministeri sanoi, että perustuslaki ei edellytä pakkoruotsia. Nykyiseltä on turha edes kysyä.
Sitä asiaa ei tarvitse keneltäkään kysyä, koska perustuslaki ei velvoita pakkoruotsia.
Ihan sama mitä ministerit sanovat tai perustuslakivaliuokunnan svekojohtajat "tulkitsevat".
Melko huvittava väite, koska surusvekot ja surujen johtajat ovat AINA korostaneet, että surut eivät ole suomalaisia, vaan suomenruotsalaisia.
Siksi surusvekot keksivät jopa uuden käsitteen "suomenmaalainen"!
"Kuulostaa siltä, että useimmat ruotsinkieliset ovat rakentaneet itselleen näkemyksen maasta, jossa jokainen suomenkielinen pakollisen ruotsinopiskelun ohessa omaksuu yhteisen "suomenmaalaisen"-identiteetin, jossa on kulttuuriäidinkielenä suomen ja ruotsin yhdistelmä eikä sen kumpaakaan komponenttia voi tehdä vapaaehtoiseksi tuhoamatta identiteettiä, kansaa ja valtiota. "
Jos sinusta tuota kuullostaa niin tiedät mikä sinua vaivaa. Vaiva vaikutaisi olevan hyvin hankalasti hoidettavissa, joten olettetavasti saat kärsiä siitä pitkään.
"Muttei suomalaisten enemmistöstä tule koskaan "suomenmaalaisia"
Mistä hitosta tuo teikäläisten suomenmaalaisuushöpinä oikein kumpuaa? Siitä samasta vaivasta kaiketi.
"Perustuslakimme "suomenmaalaisuutta" kaiken perustaksi maalaava tulkinta on todellisuudelle vieras."
Tottatosiaan. Nyt olet oikeassa. Vaikka olet oikeassa vain vahingossa niin se on hyvä alku..